Potilaan tyytymättömyys lääkitykseen
Minulla on loppuelämäni säännöllinen lääkitys erääseen sairauteen liittyen. En ole lääkitykseeni tyytyväinen, koska se aiheuttaa erilaisia haittaoireita. Terveydenhuollossa oireitani hoidetaan yksitellen eikä kukaan lääkäri ole suostunut ottamaan koko ongelmaa käsiteltäväkseen tai ottamaan kunnolla kantaa lääkitykseeni. Voinko potilaana vaatia muutosta lääkitykseeni? Ovatko lääkärit velvollisia etsimään jonkun keinon, jotta olisin tyytyväisempi lääkitykseen? Kyseessä on kuitenkin hoito, jota tarvitsen loppuelämäni.
Olen lukuisia kertoja yrittänyt saada apua ongelmiini, toistaiseksi lääkärit hyvin nihkeästi suhtautuvat edes siihen, että lääkitykseni annostusta mietittäisiin uudelleen. Minua pompotellaan lääkäriltä toiselle ja vastuu sysätään aina seuraavalle. Tilanne kuormittaa jo henkisesti enkä usko, että kestän tätä tilannetta jos lääkkeen vaihtamista ei voi minun toiveesta edes kokeilla.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityiseltä saat tuohon apua ilman taistelua. Siellä selitetään sulle vaihtoehdot, ja ollaan jos vaihtoehtoja löytyy, niin yleensä niitä ollaan julkista paljon valmiimpia myös määräämään potilaan niin tahtoessa, ellei mitään vasta-aiheita ole. Ei se käynti jonkun pörriäisen tai terveysladon erikoislääkärin vastaanotolla niin kovin paljoa maksa, että sen takia kannattaisi kärsiä hankalia sivuvaikutuksia, jos kerran vaihtoehtoisia lääkkeitäkin on.
Nykyään lääkäreiden aika tuntuu olevan niin kortilla, ettei ne edes mieti potilaan kanssa kuinka potilasta hoidetaan. Kirjoittavat vain Kantaan verikokeiden pohjalta millaisilla annoksilla lääkitystä jatketaan. Vaikka kuinka hoitajalle soittaa ja kertoo, että haluaa keskustella lääkärin kanssa ja hän jättää soittopyynnön, kolmen kuukauden päästä uudet labrat ja lääkityksen annostuksestanuusi merkintä Kantaan.
Vaan varasin Terveystalosta vuosi sitten kaksi puolen tunnin aikaa. Ekalla ajalla lääkäri kuunteli, määräsi labrat ja ultraäänen. Koska sillä välillä oli kuitenkin kahdet aivan samat labrat julkisella, jätin nuo labrat käymättä. Seuraava aika olisi ollut joulukuussa aivan lopussa, mutta se peruttiin ilmeisesti lääkärin poissaolon takia. Kun tammikuulle tuli aamuksi aika, lääkäri aloitti, että jätin käymättä hänen määräämissään labroissa. Kerroin syyn, mutta hän jatkoi, että kun minulla on seuranta julkisella puolella, voidaan katsoa asiaa joskus, kun seuranta päättyy. Ultran tulokset hän kertoi. En muista tarkkaan mitä muuta ilmaisi, mutta jäi käsitys, että puolituntisen sijaan, kun olin itse halunnut käydä hänen kanssaan lääkitystä läpi, hänellä oli jo seuraava potilas viiden minuutin juttelun jälkeen odottamassa, eikä päästy käymään läpi ollenkaan siitä mistä olin alunperin ajatellut, että maksan. Reklamoinkin tuosta, mutta en saanut mitään vastausta. Enää ei tee mieli maksaa jos yksityisellä edellytys on, että maksan myös labratkin vaikka saan saman tiedon heille julkiselta.
Samoja kokemuksia yksityisestä. Parasta hoitoa koen saaneeni julkiselta erikoissairaanhoidosta, mutta sinne asti pääseminen on kyllä tehty hyvin vaikeaksi.
Milloin olet vslmistunut lääkiksestä?
Sain reumalääkkeistä paljon ha1ttava1kutuks1a. Lopetin muutaman tbl jälkeen. Pärjään ja voin hyvin. Osa ruoka-aineista liittyy reumaan. Toki muutkin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin olet vslmistunut lääkiksestä?
Osoititko kysymyksen ap:lle vai jollekin muulle?
Ihan niinkuin autoa korjatessa voi asentajan ratkaisuja pohtia onko ne tarkoituksenmukaisia tai parhaita. Lääkäri osaa lukea suositukset niinkuin potilaatkin, mutta potilasta lääkärin kuuluu hoitaa. Ei sairauden hoitamisella saa parannettua potilaan oloa tai vähennettyä poissaoloja, jos lääkärit ei yritä sitä. Eikä pelkkiä hoitosuositusten mukaisia hoitoja jotka on isolle massalle optimoida potilaalle sillä, että sivuutetaan potilaan oireet ja määrätään joku keskiarvo. Ei suositusten seuraamiseen tarvita kalliita tutkintoja.
Joissakin lääkkeissä on haittavaikutuksia, itse asiassa aspiriinirasiassakin on pitkä lista. Ei välttämättä ole edes vaihtoehtoa tarjota. Silloin pitää joskus harkita, kärsiikö itse taudista vai lääkkeiden sivuoireista. Mutta ei sitäkään pidä tehdä ilman lääkärin lupaa.
Esimerkiksi kortisonilla on erittäin ikäviä sivuoireita, mutta ilman lääkistystä olisi vielä kamalampaa.
Koeta nyt vain tilata aika tosiaan vaikka yksityiselle mielellään erikoislääkärille (vaikka se on kallista) tai sitten terveyskeskukseen.
Riippuu siitäkin, mistä ap:n asiassa on viime kädessä kyse, onko yksityissektorin erikoislääkärin vastaanotto ratkaiseva apu - toki, jos sattuu olemaan keskustelu- ja pohdintasuuntautunut lääkäri, ainakin tilanne saataneen kartoitettua ja toivottavasti niin selkeästi kirjattuna sairauskertomukseen, että ap voi siihen tarvittaessa palata.
Tämä, että kyseessä on jatkuvaa laboratorioseurantaa vaativa lääkehoito, mutta hoitovastuupaikka on epäselvä, tuntuu ikävältä. Ap tosin kertoi, että ainakin kerran erikoisalaa on konsultoitu. Sehän on perusterveydenhuollon tarkoituksenmukainen tapa. Kun asia edelleen on ennallaan, voisi pyytää uutta konsultointia. Vanhat tekstit kannattaa tietysti myös vielä rauhassa lukea uudelleen.
Sairaudesta riippuen myös potilasjärjestö/liitto voi antaa keskusteluapua ja neuvontaa.
Nykyään lääkäreiden aika tuntuu olevan niin kortilla, ettei ne edes mieti potilaan kanssa kuinka potilasta hoidetaan. Kirjoittavat vain Kantaan verikokeiden pohjalta millaisilla annoksilla lääkitystä jatketaan. Vaikka kuinka hoitajalle soittaa ja kertoo, että haluaa keskustella lääkärin kanssa ja hän jättää soittopyynnön, kolmen kuukauden päästä uudet labrat ja lääkityksen annostuksestanuusi merkintä Kantaan.
Vaan varasin Terveystalosta vuosi sitten kaksi puolen tunnin aikaa. Ekalla ajalla lääkäri kuunteli, määräsi labrat ja ultraäänen. Koska sillä välillä oli kuitenkin kahdet aivan samat labrat julkisella, jätin nuo labrat käymättä. Seuraava aika olisi ollut joulukuussa aivan lopussa, mutta se peruttiin ilmeisesti lääkärin poissaolon takia. Kun tammikuulle tuli aamuksi aika, lääkäri aloitti, että jätin käymättä hänen määräämissään labroissa. Kerroin syyn, mutta hän jatkoi, että kun minulla on seuranta julkisella puolella, voidaan katsoa asiaa joskus, kun seuranta päättyy. Ultran tulokset hän kertoi. En muista tarkkaan mitä muuta ilmaisi, mutta jäi käsitys, että puolituntisen sijaan, kun olin itse halunnut käydä hänen kanssaan lääkitystä läpi, hänellä oli jo seuraava potilas viiden minuutin juttelun jälkeen odottamassa, eikä päästy käymään läpi ollenkaan siitä mistä olin alunperin ajatellut, että maksan. Reklamoinkin tuosta, mutta en saanut mitään vastausta. Enää ei tee mieli maksaa jos yksityisellä edellytys on, että maksan myös labratkin vaikka saan saman tiedon heille julkiselta.