80-luku, mitä kaipaat siltä ajalta?
Minun muistoni ovat kultaiset. Oli koko ajan jotenkin kesä, en jostain syystä muista talvia niin hyvin. Oli aurinkoista, lämmintä, pääsi uimaan koko päiväksi. Ruoka maistui paremmalta, mansikat olivat makeita. Oli rennompaa, isot joukot sukulaisia kokoontui heinäntekoon. Sai juosta lapsena ympäri kylää ilman valvontaa. Elämä oli ihanaa. Kaipaan takaisin lapsuuden ja nuoruuden käsiin ja 80-luvulle.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Ilman somea oli kivempaa. Nuoret kulki viikonlopulla kaupungilla ja kapakoissa. Nyt kaikki nyhjää vissiin kotona puhelimen ja pelikoneen ääressä. Viikonlopulla kadut ja liikkeiden raput oli täynnä porukkaa ja tunnelma hieno. Röökiä kului, olutta, omppupomppua ja sitä kamalaa vodkalimeä juotiin (piilossa). Opiskeltiin. Monet kävi töissä jo. Tää oli kyllä 70- lukua.
Nykyään sua pidetään melkein rikollisena jos poltat röökiä.
En kaipaa mitään. Baareissa poltettiin tupakkaa ja ihmiset oli kauheessa kännissä. Hirveetä kulutus juhlaa ja ilmansaasteet oli kauheat Helsingin yllä.
No, se oli kyllä yhtä nussimista koko -80 luku.
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuus oli valoisaa
Työpaikkoja oli tarjolla ja myös kesätyöpaikkoja oli tarjolla kunnes syksyllä -90 kaikki oli toisin...
Musiikki oli heittämällä parempaa kuin nykyään.
Osattiin soittaa instrumenteilla ja laulajalla piti olla lauluääntä.
Kaipaan sitä tunnetta, jota tälläisen musiikin kuuntelu loi lapsena.
Kaipaan lapsuuden aikaisia kavereitani. Ja isovanhempiani, jotka olivat vielä silloin kaikki hyväkuntoisia ja hengissä.
Kaipaan sitä värimaailmaa. Paljon keltaista, aurinkoinen värimaailma.
Ei ollut harmaata, niin kuin nykyään.
Kaipaan kioskien irtokarkkeja (joita ostettiin sanomalla markalla tuota ja markalla tuota) ja lauantain karkkipäivää, kun syötiin niitä sisarusten kanssa sitten kotona oikein antaumuksella.
Ihmiset välittivät toisistaan. Jouluna koko suku kokoontui, serkut olivat tärkeitä.
En muista mitään sukuriitoja siltä ajalta, ne tulivat lama-ajalla ja sen jälkeen.
80-luku oli yhteisöllistä aikaa.
Töissä oli ihanaa. Sellaset suorittavat työtkin, kuten esim kauppa, leipomo ym, oli tosi kivaa. Työkaverit oli mukavia ja kahvitauoilla juteltiin ja käytiin baarissa työpäivän jälkeen. Kaipaan niitä aikoja.
Mansikkajäätelö maistui aidolta. Ai että, semmoinen kunnon pallojäätelö.
Maut eivät ole enää samoja.
Kaipaan huoletonta lapsuutta. Silloin oli kylmä sota meneillään, mutta minulla siittä ei ollut mitään haisua. Sen sijaan luin Aku Ankkaa ja söin irtokarkkeja.
Tulevaisuudenuskoa. Kasarilla oli selvää, että kaikki menee koko ajan parempaan suuntaan. Nyt on selvää, että näin ei ole.
80-luku oli ok, jos asuit Helsingissä. Muualla Suomessa elettiinkin sitten jossakin Uuno Turhapuro leffassa. Pikkukaupungeissa haistiin hieltä, en siedetty mitään erilaisuutta (punainen paita miehellä saattoi johtaa väkivaltaan) jne. Kuopiossa pitsaa pidettiin 80-luvulla etnisenä ulkomaalaisruokana, ja tasokkaissa ravintolassa asiakkaat kysyivät piimää ruokajuomaksi. Telkkarin parasta antia olivat nunnunukaa sketsit ja tv-uutiset molemmilta kanavilta yhtä aikaa klo 20:30.
Ostettiin niitä vaatteita mitä myyjä myi ja katsottiin niitä tv-ohjelmia, mitä televisiosta tuli. Tietoa sai pölyisistä, ehkä joskus 60-70-luvuilla kirjoitetuista tietosanakirjoista.
Kasari saattoi varmaan olla ihan jännää varsinkin jossakin New Yorkin tai Lontoon kaltaisessa suurkaupungissa. Suomalaisista harva oli niissä edes käynyt. Erot Suomi vs. sivistyneet länsimaat olivat paljon suuremmat kuin nykyisin.
Suomi oli polvillaan Neuvostoliiton edessä ja suorastaan säälittävästi alistunut. Silloin sai oikeasti hävetä olevansa suomalainen.
Se oli elämäni parasta aikaa. Muistelen kaiholla menneitä tapahtumia ja edesmenneitä ihmisiä.
edessä oli loistava tulevaisuus, nyt se on takana
En kaipaa 80-luvulta mitään.