80-luku, mitä kaipaat siltä ajalta?

Toivoa tulevaisuudesta .

Kaipaan sitä seesteistä elämää joka silloin oli. Huolta oli aika vähän. Uskoa tulevaan, että asiat olisivat vielä paremmin tulevaisuudessa oli paljon. Työt eivät olleet ylistressaavia, työpäivän jälkeen pystyi olemaan irti työasioista ja oikeasti vapaalla.

Automatkat perheen kanssa suuntautuivat Saimaan rannalle tai nykyään jo konkurssissa oleviin lomakyliin. Värikkäät vaatteet olivat ihania. 

Ronald Reagania joka pani diktaattorit ja Neuvostoliiton kuriin.

Tulevaisuus oli valoisaa

Turvallisuutta. Koko lähiön lapset tiedettiin ja kaikki katsoivat perään.

Mansikka 🍓 tyttöjä kaipaan 🍓 

Huumoria, sai sanoa mitä ajatteli. Ei vedetty hernettä nenään kaikesta. Ihmiset tapasivat toisiaan, kylästeltiin, kahvisteltiin ja parannettiin maailmaa. 

Kylän terveyskeskuksessa röntgättiin murtumia ja se oli ylipäätään auki. 

Ruotsin sukulaiset tulivat kesäksi Suomeen. Oli ihanaa aikaa olla yhdessä. 

Pahantahtoisuutta, katkeruutta ja kateutta oli paljon vähemmän. 

Naapuri oli käyny ameriikassa ja sen huoneen ovessa oli koko oven kokoinen Bambijuliste. Olin kateellinen. 

Lauantaisin saatiin jäätelöä, meille ostettiin litran vaniljajäätelö ja siitä mitattiin viivottimella 1 cm levyiset palat meille lapsille. Päälle oboen kaakaojauhetta ja mössöksi, sai suklaajäätelöä siten.

Oli töitä, pääsi talvella laskettelemaan, kesällä mökille. Tavallisella pulliaisella oli varaa elää vähän leveämmin. Kukaan ei ollut tuomitsemassa jatkuvasti "vääristä valinnoista" esimerkiksi bensa-autosta tai ruokavaliosta. 

Mieskuntoani. Laukeamiseen riitti kun hengitti terskaan päin.

Ameriikka oli vielä hieno ja sinne päin katsottiin ihaillen. 

Lapsena tietysti ei ollut huolia niskassa ja tuntui että kaikki on mahdollista elämässä kun aikuistuu. Ei ollut jatkuvaa tilannetietoa maailman pahuuksista tai pääsyä nettiin katsomaan ihmisten synkimpiä ja oksettavimpia ajatuksia.

Kaikki katsoivat samoja sarjoja samassa tahdissa, joten se toi yhteisöllisyyttä.

Ihmisiin luotettiin, oli turvallista monokulttuuria eikä tarvinnut huolestua vaikkei kenelläkään ollut puhelinta taskussa.

Kaipaan 70-luvulta värikkyyttä ja ruokakulttuuria, 80-luvulta rokkikulttuuria ja nousukautta.

Oikeasti itsenäistä suomea, surullista että suomi menetti itsenäisyytensä 1995, huijauksen vuoksi millä silloinen valtaeliitti kansaa huijasi.

Ilman somea oli kivempaa. Nuoret kulki viikonlopulla kaupungilla ja kapakoissa. Nyt kaikki nyhjää vissiin kotona puhelimen ja pelikoneen ääressä. Viikonlopulla kadut ja liikkeiden raput oli täynnä porukkaa ja tunnelma hieno. Röökiä kului, olutta, omppupomppua ja sitä kamalaa vodkalimeä juotiin (piilossa). Opiskeltiin. Monet kävi töissä jo. Tää oli kyllä 70- lukua. 

Urheilukisoja ja sitä, että silloin Suomi vielä menestyi maailmalla. Paikallistasolla oli toimintaa: hiihtokisoja sekä yleisurheilukisoja. 

Kaikki osallistuivat, oli mustikkamehut rinnuksilla kaikilla. Urheilukisat oli koko kylän tapahtuma 

Töitä ja rahalla sai sekä taksilla pääsi !