Mitä tehdä, jos kollegan ammattitaito epäilyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kummaa. Työntekijöiden ammattitaito on pomon vastuulla ja pomon ongelma, ei teidän työkavereiden. Jos pomo on palkannut teille töihin tietyntyyppisillä taidoilla ja persoonalla varustetun ihmisen, niin sillä hyvä, tyytykää siihen. Jos taas pomo ajattelee tehneensä rekrytointivirheen, niin pomo hoitaa asian kuntoon joko perehdyttämällä työntekijän paremmin ja lisäkouluttamalla häntä tai irtisanomalla. Mutta sekään ei kuulu teille muille.

No ei se nyt ihan näinkään ole, kun se muu tiimi joutuu tämän toistaitoisen kanssa kuitenkin tekemään sitä työtä arjessa, ei pomo. 

Niin, jos ap:n työtä häiritsee kollegan ammattitaidottomuus, hänen kuuluu puhua tästä esimiehelle. Esimies sitten, tarvittaessa esim. työterveyden kanssa, selvittelee mistä on kyse ja mitä voidaan tehdä. Mutta ap:n tul

Jep, kyllä tuo on ihan klassista kiusaamista ja savustamista vaan. Ylipäätään se, että asiaa selvitellään ja kyräillään selän takana sen sijaan, että henkilöön tutustuttaisiin suoraan, on merkki siitä, että ongelma on jossakin ihan muualla kuin tässä uudessa työntekijässä

"Onko teillä kokemusta ihmisistä, joilla CV:n mukaan on hyvä kokemus, mutta käytännössä osoittautuvat aivan muuksi?"

Erittäin paljon on kokemusta. Sen takiahan koeaika on olemassa. Olen itse it-alalla, ja siis tosi paljon on 10-25 vuoden kokemuksella ja hyvällä CV:llä ja akateemisella tutkinnolla ihmisiä, jotka ei ole kummoisia tekijöitä. Varsinkin isoissa taloissa usein näiden vaan annetaan olla töissä, jos yrittävät edes. Etsitään niille vähän helpompia tehtäviä.

Tällä alalla näin erityisesti jos on kyseessä nainen - itsekin naisena ärsyttää näin sanoa, mutta olen nähnyt sellaisia pitkän kokemuksen naiskoodareita, jotka olisi miespuolisena saaneet potkut jo ajat sitten. Mutta kun miesvaltaisella alalla oletus on muutenkin, ettei naiset mitään teknistä osaa, niin sitä pidetään tavallaan jopa luonnollisena, että naiskoodari on avuton ja osaa vain autella vähän jotain yksinkertaista, ja kun koko ajan puhutaan että pitäisi saada naisia lisää alalle/firmaan, niin eihän näitä sitten poiskaan laiteta. CV:ssä nämä voivat näyttää kovilta tekijöiltä, koska on saattaneet olla kovissa tiimeissä ja Software Engineer tittelillä. Ei siinä CV:ssä lue, että käytännössä tämä softainsinööri vaan autteli poikia rutiinihommien kanssa, teki powerpoint-dokkareita jne.

Mulla on vähän samanlainen kokemus. Tein potilastyössä jonkin aikaa päivittäin töitä ihmisen kanssa, jolla oli cv kunnossa ja kokemusta paljon vaativammastakin työstä. Silti hän oli pääosin koko ajan järkyttynyt kaikesta ihan tavallisesta, mitä työnkuvaamme kuului, esim. ihan normaalista potilaan kohtaamisesta. Perus kirjaaminen ja sähköpostit yms. aiheuttivat hänessä ahdistusta ihan itkuun saakka, kun koki niin kuormittavana. En saanut missään vaiheessa selvää mikä mätti, ja jouduin lopulta olemaan yhteydessä esimieheen, kun mikään ei sujunut. Tyyppi tajusi onneksi itse lähteä. Tänäkään päivänä en tajua mikä ihmeen keissi tämä oli. Ilmeisesti hän oli ainakin hyvästä työkokemuksestaan huolimatta täysin tottumaton tekemään itsenäisesti töitä, ja olisi vaatinut ohjausta koko ajan. Sellaista meillä ei ollut tarjolla, vaikka toki uutta työntekijää autetaan aina.

Ollut 20v äitiyslomalla ja vain pätkiä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Outo avautuminen. Uudella työntekijällä on kovat paineet sopeutua työyhteisöön jossa joku on istunut 20 vuotta.

Mieluummin kysyy, kun tekee virheitä. Sinulle voi jotkin asiat olla selkeitä, kun olet tehnyt niitä pitkään. 

Ei musta ole outo avautuminen, jos kyse on siitä, ettei joku osaa tehdä koulutukseensa kuuluvia perusasioita, esim. labrahoitaja ottaa verikoetta tai sähköasentaja laittaa lamppua toimimaan.

"No ehkä hän on ollut töissä paikoissa, joissa nuo hänen käsityksensä on ihan normaaleja toimintatapoja, mikä kertoo enemmän niistä entisistä työpaikoista ja niiden käytännöistä kuin siitä ihmisestä."

Itselläni syntyy AP:n kirjoituksesta käsitys, että hänen työpaikkansa on jämähtänyt jonnekin menneisyyden työtapoihin, kun samat ihmiset ovat olleet siellä pitkään töissä. Sijainen saattaa olla ottanut aiemmista paikoista paremmaksi todetut työtavat käyttöön/ehdottaa niitä, mutta AP ja muu vakiväki on ihan ihmeissään, että miksi me ei olla itse tuota tajuttu, mutta kun ollaan ylpeitä ja menneisyyden vankeja, niin haukutaan sijainen lyttyyn.

Antakaa sen ihmisen olla. Lähtee kun työsuhde loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

"

Tällä alalla näin erityisesti jos on kyseessä nainen - itsekin naisena ärsyttää näin sanoa, mutta olen nähnyt sellaisia pitkän kokemuksen naiskoodareita, jotka olisi miespuolisena saaneet potkut jo ajat sitten. Mutta kun miesvaltaisella alalla oletus on muutenkin, ettei naiset mitään teknistä osaa, niin sitä pidetään tavallaan jopa luonnollisena, että naiskoodari on avuton ja osaa vain autella vähän jotain yksinkertaista, ja kun koko ajan puhutaan että pitä

Hoitoalalla sama homma. Koska 90 prosenttia alalla työskentelevistä on naisia, niin kun sitten sinne päiväkotiin tai palvelutaloon saadaan yksi mies töihin, niin on _ihan_sama_ minkälainen hänen ammatillinen osaamisensa on, tai vaikka sitä ei olisi ollenkaan - naiset ja usein myös asiakkaat / potilaat o vat aivan pähkinöinä, kun taloon on nyt saatu se Pertti tai Pekka. Karmeeta seurata sivusta sitä touhua.

Omakohtaisesti tiedän tällaisiin ongelmiin pari syytä, koska olen kokenut.

1. Jännittäminen ja virheiden tekemisen pelko. Nuorempana olin sellainen, että pelkäsin niin hysteerisesti virheitä, ja jonkun verran myös sosiaalisia tilanteita, että uuden työn aloittaminen oli ihan helvettiä. Se epävarmuus lamautti täysin, päätin uudestaan ja uudestaan että huomenna alan tekemään tosissaan, mutta aina päädyin välttelemään työtä. Lisäksi jos ihmiset suullisesti opastivat, sosiaalinen fobia teki sen, että keskityin vaan selviämään läpi ahdistavasta sosiaalisesta tilanteesta, jolloin ne ohjeet meni ohi. Sain kerran potkut koeajalla ja kerran varoituksen näistä syistä. Mutta onneksi lopulta löysin isosta firmasta paikan, jossa jaksettiin katsella hidas sopeutumisprosessini läpi, kun kerroin avoimesti jännittämisestäni. Olin siinä firmassa yhteensä 15 vuotta, ja uskoisin että ekan 1,5 vuoden jälkeen jopa kova tekijä. Mutta tosiaan, alkuun pitkään aika lailla hyödytön.

2. Uupumus. Olen käynyt kerran burnoutin lähellä, ja siinä käy niin, että lopulta aivot menee johonkin ihme shutdown-tilaan. Mä olin aina kuvitellut, että uupumus olisi jotenkin tosi tunnepohjaista, että ahdistaa, itkettää, masentaa tms, joten en pitkään tajunnut olevani työuupunut. Minusta kun tuntui ihan neutraalilta, mutta jotenkin en vaan pystynyt entiseen malliin tarttumaan toimeen ja tekemään hommia valmiiksi. Yritin pakottaa itseäni, mutta mitään ei tapahtunut. Meinasin jo, että mun on pakko irtisanoutua, koska on väärin nostaa palkkaa jos ei töitäkään tee, mutta päätin ennen sitä käydä työterveydessä juttelemassa. Työuupumushan se oli, ja siihen sitten sainkin terapiaa ja työpaikalla kevennettyjä järjestelyjä kunnes toivuin.

No jotkut uudet työntekijät luulevat tekevänsä vaikutuksen sillä, että ehdottelevat kaikenlaisia huithapelimaisia ideoita. Jospa hänellä on suoriutumispaineita.

Itsekin keski-ikäisenä työnkuvaa vaihtaneena voin sanoa, että se ei ole aivan helppoa.  Joka kerran kun jotakin kysyy tuntee itsensä tyhmäksi. Perehdytys on ollut olematonta, kun kaikki tuntuvat olettavan, että keski-ikäinen osaa jo asiat tai että joku muu on jo niistä maininnut. Etenkin ensimmäinen vuosi oli todella uuvuttava. 

Tietotekniikassa kysyn usein apua nuoremmilta. Opin tekemään uudet asiat jonkin tietyn kaavan mukaan mutta jos jokin ei toimikasn, en osaakasn. Olen huomannut, ettei edes tarvitse. Ei osaa pomokaan. Sitä varten on it-osasto ja heidänkin tulee ottaa puhua muuta kuin omaa jargoniaan.

Jos kyseessä olisi nuori työntekijä, osaamattomuus laitettaisiin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Keski-ikäinen työntekijä, etenkin isoissa firmoissa on voinut tehdä hyvin eriytynyttä,  kapea-alaista työtä. Et kerro tarkemmin, mutta ehkä hänellä on ollut omia alaisia, jotka ovat tehneet ns. perustehtävät tai vaikkei olisikaan,  todennäköisesti hommat ovat kuuluneet eri henkilölle. 

Yhtä kaikki. Jos teillä tosiaan on osaamaton henkilö, on aika selvää, ettei sijaisuuden jälkeen häntä enää teille palkata. Siihen asti voi olla helpointa pärjätä nykyisellä tavalla kuin hakea uutta, käyttää aikaa rekryyn ja aloittaa alusta uuden työntekijän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samanlainen kokemus. Tein potilastyössä jonkin aikaa päivittäin töitä ihmisen kanssa, jolla oli cv kunnossa ja kokemusta paljon vaativammastakin työstä. Silti hän oli pääosin koko ajan järkyttynyt kaikesta ihan tavallisesta, mitä työnkuvaamme kuului, esim. ihan normaalista potilaan kohtaamisesta. Perus kirjaaminen ja sähköpostit yms. aiheuttivat hänessä ahdistusta ihan itkuun saakka, kun koki niin kuormittavana. En saanut missään vaiheessa selvää mikä mätti, ja jouduin lopulta olemaan yhteydessä esimieheen, kun mikään ei sujunut. Tyyppi tajusi onneksi itse lähteä. Tänäkään päivänä en tajua mikä ihmeen keissi tämä oli. Ilmeisesti hän oli ainakin hyvästä työkokemuksestaan huolimatta täysin tottumaton tekemään itsenäisesti töitä, ja olisi vaatinut ohjausta koko ajan. Sellaista meillä ei ollut tarjolla, vaikka toki uutta työntekijää autetaan aina.

Kuulostaa akuutista traumareaktiosta kärsivän ihmisen käytökseltä. Ja nimenomaan sellaisen ihmisen, jolla on aiemmassa elämässään ollut jotain syvää traumatisoitumista, joka jäänyt käsittelemättä pois. No sitähän ei kukaan tietysti voi tietää, mitä hänellä on voinut olla taustalla. Tapahtuiko työsuhteen alussa jotain negatiivista. Voihan se olla että edellisessä paikassa käynyt jotain.

Tämä arvelu nyt siltä pohjalta että olen terveys- ja sosiaalialalla kohdannut muutaman kollegan, joille on tullut jonkinlainen uudelleentraumatisoituminen töissä, ja jos ei sitä ole saatu hoidettua kunnolla pois, niin on vaikuttanut tekemiseen aika lailla kertomasi kaltaisella tavalla.

Näitä tällaisia ihmisiä on, koska päinvastaisista puheista huolimatta, monella työpaikalla työelämässä on vielä inhimillisyyttä, eli hyväksytään se fakta, että kaikki eivät ole huippuja eikä tehokkaita, että suurin osa on keskinkertaisia ja osa keskinkertaista huonompiakin. Ja näitä huonompiakin saatetaan pitää töissä, jos jotain hyödyllistä pystyvät tekemään kuitenkin. 

Tämä on minusta hyvä asia, aloilla jolla palkat on vapaasti neuvoteltavissa toki sen huipun ja sen "perustekijän" palkat on ihan eri luokkaa myös. Mutta se myös johtaa siihen, että on ihmisiä, joilla on vaikuttavan näköinen työhistoria CV:ssä, mutta käytännössä eivät ole kauhean kummoisia tekijöitä. He on olleet kyllä kaikissa niissä firmoissa ja projekteissa, mitä siellä CV:ssä lukee, ja todennäköisesti tehneet parhaansa ja siksi heitä on siellä pidetty, mutta heidän tehtävänsä on ollut heidän kykyjensä mukaan mitoitettuja (mikä ei ilmene CV:stä). 

Esim. meillä on tiimissä parikin eläkeikää lähestyvää tyyppiä, joiden toimenkuva on lähinnä "kahvittelu-upseeri". Ei ne enää mitään laskutettavaa projektityötä tee, se on hyväksytty että chillailevat viimeiset vuotensa "siirtäen osaamistaan nuoremmille", hoitaen asiakasyhteyksiä (osallistuvat siis kaikenlaisiin tylsiin palavereihin muiden puolesta) jne. Minusta tämä on kovin lohdullista, että nykyajankin työelämässä tällainen onnistuu.

Ei ollut korkeakoulututkinnon työtehtävä, mutta kokeiltiin sijaiseksi tulleen ehdotuksesta "lappujärjestelmää". Kun toisen henkilön työhön vaikuttava asia oli saatu valmiiksi, otettiin oma numerolappu pois tämän työntekijän "odota näitä töitä" -lokerikosta. Näin ollen tämä jatkava/jonkun avustavan vaiheen tekevä työntekijä ehti käydä odotellessaan syömässä tai tulla kysymään, että tarvitsetko apua, jotta työ tulee nopeasti valmiiksi, kun oli ruuhkaa. Tällä yksinkertaisella idealla myöskin pomo ja pikkupomo näkivät, että kenellä on töitä kasaantuneena tänään ja, mikäli omilta töiltään ehtivät, tulivat avuksi.

Kyllähän tässä vähän oli alkukankeutta, koska "vanha koira ei opi uusia temppuja", mutta lopulta tämä oli sellainen kokeilu, joka jäi käytäntöön, vaikka sijainen lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samanlainen kokemus. Tein potilastyössä jonkin aikaa päivittäin töitä ihmisen kanssa, jolla oli cv kunnossa ja kokemusta paljon vaativammastakin työstä. Silti hän oli pääosin koko ajan järkyttynyt kaikesta ihan tavallisesta, mitä työnkuvaamme kuului, esim. ihan normaalista potilaan kohtaamisesta. Perus kirjaaminen ja sähköpostit yms. aiheuttivat hänessä ahdistusta ihan itkuun saakka, kun koki niin kuormittavana. En saanut missään vaiheessa selvää mikä mätti, ja jouduin lopulta olemaan yhteydessä esimieheen, kun mikään ei sujunut. Tyyppi tajusi onneksi itse lähteä. Tänäkään päivänä en tajua mikä ihmeen keissi tämä oli. Ilmeisesti hän oli ainakin hyvästä työkokemuksestaan huolimatta täysin tottumaton tekemään itsenäisesti töitä, ja olisi vaatinut ohjausta koko ajan. Sellaista meillä ei ollut tarjolla, vaikka toki uutta työntekijää autetaan aina.

Joo, jotain mt-puolen juttua kyllä itsekin epäilin, koska käytös oli niin käsittämätöntä. Ihminen on siis täynnä raivoa ja kyyneliä, kun hänen pitäisi tehdä töissään täsmälleen niitä tehtäviä, joihin hänet on palkattu. Niin onhan se erikoista. Monimutkaisemmat asiat toki vaativat opettelua, mutta kun ihan yksinkertaisimmatkin mekaaniset tehtävät olivat täysin ylivoimaisia ja epäreiluja hänen mielestään, niin ei siinä voinut kuin katsoa suu auki sitä raivoamista. Huutoa oli siis niin paljon, että neuvottelin itseni toiselle työpisteelle hetkeksi, kun en saanut enää omis töitäni tehdyksi.

Vierailija kirjoitti:

"No ehkä hän on ollut töissä paikoissa, joissa nuo hänen käsityksensä on ihan normaaleja toimintatapoja, mikä kertoo enemmän niistä entisistä työpaikoista ja niiden käytännöistä kuin siitä ihmisestä."

Itselläni syntyy AP:n kirjoituksesta käsitys, että hänen työpaikkansa on jämähtänyt jonnekin menneisyyden työtapoihin, kun samat ihmiset ovat olleet siellä pitkään töissä. Sijainen saattaa olla ottanut aiemmista paikoista paremmaksi todetut työtavat käyttöön/ehdottaa niitä, mutta AP ja muu vakiväki on ihan ihmeissään, että miksi me ei olla itse tuota tajuttu, mutta kun ollaan ylpeitä ja menneisyyden vankeja, niin haukutaan sijainen lyttyyn.

Jep. Itsekin työpaikkoja vaihtaneena olen ollut järkyttynyt siitä, millaista on mennä nimenomaan tällaiseen vanhempaan paikkaan. He kuvittelevat tekevänsä kaiken "oikein" ja fiksummille käytännöille lähinnä naureskellaan. Tyyliin "leikkaan tämän teipin käsillä avaten ja saksilla sen sijaan että käyttäisin teippileikkuria, sillä näin meillä on aina tehty."

Eri lailla tekeminen otetaan heti syyniin ja uusi tulija pyritään alentamaan joksikin harkkariksi, jolle opetetaan huonoja ja vanhentuneita käytäntöjä. Usein vieläpä hyvin asiattomasti. Tällainen selän takana kyräily ja vihan lietsonta on myös suuri punainen lippu siitä, että todennäköisesti on kyse juuri tästä

Aikanaan itse tällaisessa casessa selvitin parin tapauksen kohdalla ihan maajohtokonttoreita myöten, että minun tapani oli oikea (sääntömääräinen) ja heidän itse asiassa väärä, ja että he olivat rikkoneet sääntömääräyksiä vuosia. No tästä sain kollegoiden ja osan asiakkaistakin vihat niskaani. Esimiehet toimivat sentään semi-asiallisesti. Mitään pahoitteluja ei tietenkään tullut mistään suunnasta, vaikka minua kohdeltiin tuon vuoksi todella huonosti ja asiattomasti

Tässä on kyse jostani kukko tunkiolla -ilmiöstä. "Mää olin tässä risteyksessä ekana ja oon seissyt tässä 10 vuotta, niin sinä et minua ennen tästä mene!" vaikka liikennemerkki näyttäisi itselle etuajo-oikeutta :D

Tyypillinen nainen. Hymyili kivasti työhaastattelussa ja valittiin. 

Vierailija kirjoitti:

"Onko teillä kokemusta ihmisistä, joilla CV:n mukaan on hyvä kokemus, mutta käytännössä osoittautuvat aivan muuksi?"

Erittäin paljon on kokemusta. Sen takiahan koeaika on olemassa. Olen itse it-alalla, ja siis tosi paljon on 10-25 vuoden kokemuksella ja hyvällä CV:llä ja akateemisella tutkinnolla ihmisiä, jotka ei ole kummoisia tekijöitä. Varsinkin isoissa taloissa usein näiden vaan annetaan olla töissä, jos yrittävät edes. Etsitään niille vähän helpompia tehtäviä.

Tällä alalla näin erityisesti jos on kyseessä nainen - itsekin naisena ärsyttää näin sanoa, mutta olen nähnyt sellaisia pitkän kokemuksen naiskoodareita, jotka olisi miespuolisena saaneet potkut jo ajat sitten. Mutta kun miesvaltaisella alalla oletus on muutenkin, ettei naiset mitään teknistä osaa, niin sitä pidetään tavallaan jopa luonnollisena, että naiskoodari on avuton ja osaa vain autella vähän jotain yksinkertaista, ja kun koko ajan puhutaan että pitä

Ne ovat autisteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No ehkä hän on ollut töissä paikoissa, joissa nuo hänen käsityksensä on ihan normaaleja toimintatapoja, mikä kertoo enemmän niistä entisistä työpaikoista ja niiden käytännöistä kuin siitä ihmisestä."

Itselläni syntyy AP:n kirjoituksesta käsitys, että hänen työpaikkansa on jämähtänyt jonnekin menneisyyden työtapoihin, kun samat ihmiset ovat olleet siellä pitkään töissä. Sijainen saattaa olla ottanut aiemmista paikoista paremmaksi todetut työtavat käyttöön/ehdottaa niitä, mutta AP ja muu vakiväki on ihan ihmeissään, että miksi me ei olla itse tuota tajuttu, mutta kun ollaan ylpeitä ja menneisyyden vankeja, niin haukutaan sijainen lyttyyn.

Jep. Itsekin työpaikkoja vaihtaneena olen ollut järkyttynyt siitä, millaista on mennä nimenomaan tällaiseen vanhempaan paikkaan. He kuvittelevat tekevänsä kaiken "oikein" ja fiksummille käytännöille lähinnä nau

Mutta musta tää ap:n tarina ei nyt ole tällainen, vaan kyse on siitä, että joku ei osaa ihan perustehtäviään. Kaikkia asiiita ei voi tehdä aina monella tavalla esim.  lääketieteen alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samanlainen kokemus. Tein potilastyössä jonkin aikaa päivittäin töitä ihmisen kanssa, jolla oli cv kunnossa ja kokemusta paljon vaativammastakin työstä. Silti hän oli pääosin koko ajan järkyttynyt kaikesta ihan tavallisesta, mitä työnkuvaamme kuului, esim. ihan normaalista potilaan kohtaamisesta. Perus kirjaaminen ja sähköpostit yms. aiheuttivat hänessä ahdistusta ihan itkuun saakka, kun koki niin kuormittavana. En saanut missään vaiheessa selvää mikä mätti, ja jouduin lopulta olemaan yhteydessä esimieheen, kun mikään ei sujunut. Tyyppi tajusi onneksi itse lähteä. Tänäkään päivänä en tajua mikä ihmeen keissi tämä oli. Ilmeisesti hän oli ainakin hyvästä työkokemuksestaan huolimatta täysin tottumaton tekemään itsenäisesti töitä, ja olisi vaatinut ohjausta koko ajan. Sellaista meillä ei ollut tarjolla, vaikka toki uutta työntekijää autetaan aina.

Ei Herrajjumala teitä paskojen self help -kirjojen lukijoita ja keittiöpsykologeja 🤦🏻