Kyläpapat kaipaisivat viriketoimintaa

Ne, jotka ovat vielä pirteitä asumaan itsenäisesti mutta eivät ole enää työelämässä. Kun kävin lapsuudenkodissa, useampi tuli sinne kahville ja istui monta tuntia. Viesti oli yhteinen: Täällä kirkonkylällä ei ole mitään. Kansalaisopiston kurssit on melkein kaikki sellaisia, että ne on naisille, papat ei oikein jaksa kiinnostua koruompelusta tai runonlausunnasta, paitsi jotkut poikkeukset. Ainoa kahvila menee kiinni klo 17 ja kaupan aulassa ei saa istua huvikseen. 

Kesällä nämä papat istuvat torilla, siellä saa olla ja sieltä saa ostettua kahviakin. Talvelle näillä on tylsää. He ovat kuitenkin jo vanhoja jaksamaan järjestämään toimintaa itse ja paikkojakaan ei oikein ole. Joidenkin luona voi käydä kylässä, mutta he kaipaisivat jotain muuta.

Miksi tästä eläkepappojen pitkäksi käyvästä ajasta ei puhuta missään? Myös työssäni (asuntoremppojen suunnittelu) kohtaa välillä näitä vanhuksia joilla olisi valtavasti asiaa, mutta valitettavasti on vain se pieni hetki/asunto minkä siellä ehtii olla ja silloinkin pitäisi kartoittaa ongelmakohdat.