Tuhlattu elämä ja toivoton tulevaisuus
Täytän pian 30 vuotta, enkä ole tehnyt elämälläni yhtään mitään. Minulla ei ole työtä eikä uraa, asun vanhemmillani, ystäväpiiriä ei käytännössä ole, eikä tyttöystävää ole ollut pariin vuoteen pitkäaikaisen suhteen katkeamisen jälkeen. Annoin itseni mädäntyä vuosikaudet, ja heräsin vasta puolisen vuotta sitten hädissäni siihen, kuinka synkältä tulevaisuus todella näyttää.
Haen vimmatusti töitä, ja olen hakenut myös syksyllä alkaviin tutkintoani vastaaviin maisteriopintoihin. Huonoltahan mahdollisuudet näyttävät, sillä CV on vessapaperia, ja opiskelupaikoista on kova kilpailu. Kaverisuhteista ja tyttöystävästä ei kannata edes haaveilla, sillä luuserin leimaa ei koskaan saa pyyhittyä pois. Tässä vaiheessa kortit ovat sen verran karut, että esimerkiksi haaveet puoliston löytämisestä ja perheen perustamisesta voidaan haudata.
En enää jaksaisi elää näin, mutta mitään tuskin on enää tehtävissä. Valitettavasti joitakin virheitä ei koskaan saa anteeksi, ja minä olen tehnyt niitä jo aivan liikaa. Toivottavasti pääsen pian suremaan elämää, jota en voi koskaan saada.
Kommentit (60)
Jos et pääse kouluun niin eikuin vaan korottamaan lukion papereita. Jos et ole lukiota käynyt niin sitten mars aikuislukioon.
Sinä et ole luuseri, sellaiset ajatukset pois. Heräsit nyt muutokseen jostain syystä ja avautukoon sinulle juuri oikea ovi. Elämä on seikkailua ja itse kullakin välillä menee aikaa hukkaan-vai onko se kenties juuri tarpeellinen kausi elämässä? Hyvä sinun elämästäsi tulee ja hyvää se on ollut tähänkin asti. Kaikki on hyvin!
Olet joko tyytyväinen elämään tai sitten et. Nainen ei muuta sitä kuin alkuhuuman ajaksi, opinnot eivät ollenkaan. Etsi muita keinoja tuntea elämä kepeäksi. Omien ajatusten luuleminen todeksi on yksi pahimmista virheistä.
Älä stressaa, ehdit vielä hyvin opiskella ammatin, kavereitakin saat koulusta. Kevään toinen yhteishaku alkaa ensi kuussa, hakemusta vaan vetämään, siitä se lähtee.
30v. on nuori vielä. Ehdit vaikka mitä. Älä masennu. Lähde vaikka ulkomaille opiskelemaan. Maailmasi avartuu ja opit uutta. Itsenäistyt vanhemmista. Tyttöystäväkin helppo löytää, suomalaiset suosittuja. Been there, done that. Yli 60v. neuvoo.
Hoh hoi. Kouluun vain ja töihin. Olet nyt lojunut tarpeeksi niin hommiin vain.
Ei nyt kannata heittää "kirvestä kaivoon". Tosiasiassa toiset ovat "latebloomereita" ja olihan tuota lapsuuden paikkakunnallakin yksi ikisinkkumies, joka pariutui vasta päälle viisissäkymmenissä vanhempien kuoltua. Joillekin tulee erilainen polku. Työnsaanti on tällä hetkellä vaikeaa muillekin työttömille. Koulutuksen kautta työnsaantikin helpottuu, kun maamme sattuu olemaan "tutkintojen maa", että on pakko olla joku tutkinto. Minulla on taasen nippu työ- ja koulutodistuksia ja ketään ei kiinnosta. Lähdin uudestaan koulun penkille ihan uudelle alalle. Muuta en viitsi tässä avautua, kun saan niskaani kasan heittereitä ja trollaajia, mutta tsempit halusin toivottaa.
Niin itse sen kirjoitit eli et ole tehnyt mitään. Hyvä jos nyt on järkeä päässä.
Ihan tavallinen kolmenkympin kriisi. It gets better.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole luuseri, sellaiset ajatukset pois. Heräsit nyt muutokseen jostain syystä ja avautukoon sinulle juuri oikea ovi. Elämä on seikkailua ja itse kullakin välillä menee aikaa hukkaan-vai onko se kenties juuri tarpeellinen kausi elämässä? Hyvä sinun elämästäsi tulee ja hyvää se on ollut tähänkin asti. Kaikki on hyvin!
En sanoisi, että elämäni on ollut hyvää tähänkään asti. Kyllähän ihminen on luuseri, jos ei saa mitään aikaiseksi 30 vuoden iän saavuttaessaan. Karut faktat on hyväksyttävä.
Sinä mikään luuseri ole, jos olet yliopistolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole luuseri, sellaiset ajatukset pois. Heräsit nyt muutokseen jostain syystä ja avautukoon sinulle juuri oikea ovi. Elämä on seikkailua ja itse kullakin välillä menee aikaa hukkaan-vai onko se kenties juuri tarpeellinen kausi elämässä? Hyvä sinun elämästäsi tulee ja hyvää se on ollut tähänkin asti. Kaikki on hyvin!
En sanoisi, että elämäni on ollut hyvää tähänkään asti. Kyllähän ihminen on luuseri, jos ei saa mitään aikaiseksi 30 vuoden iän saavuttaessaan. Karut faktat on hyväksyttävä.
Valitset ajatella noin. Pidätkö myös muita ihmisiä, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa, luusereina? Siinä tapauksessa oletpa ikävä, tuomitseva tyyppi.
Et ole tuhlannut elämää. Oot normaali. Suomessa onkin vaikea saada koulupaikkaa tai muuta vaikka työpaikkaa. Firmojen tahti on joillekin liikaa ja paikkoja vähän. Ellei joku nuori jaksa imuroida rappukäytäviä tms. Osa on päätynyt muuhun bisnekseen etänä. Tai sitten ei ole sitäkään. Harrastelu on myös ok. Perustulo olisi ehkä järkevää, riittävä. Koneitahan ehtii kehitellä eri aloille insinöörit vaikka talon rakennukseen talotehtaalla, mutta systeemeissä on luvat, eihän sinne kaikki pääse.
Et ole siis ainoa tuossa tilanteessa. On muitakin ja jopa vaivoja omaavia tai ilman. Ilmasto ei ole kauhean hyvä täällä, suosiva.
Vierailija kirjoitti:
Sinä mikään luuseri ole, jos olet yliopistolla.
En ole yliopistolla. Hain sinne.
Et sinä mikään luuseri ole, jos olet itse herännyt tähän asiaan ja vielä ryhtynyt tekemäänkin asialle jotain, tai oikeastaan aika paljonkin. Varmasti tulee hommassa takapakkia ja niitä synkkiä hetkiä, mutta jossain vaiheessa sitten joku asia alkaa natsaamaan ja sitä seuraa toinen ja kolmas jne. Eli tsemppiä vaan ja saat ainakin minun vilpittömän kunnioitukseni!
Up