Köyhyydestä nauttiminen

En nauti köyhyydestä. Parempi ku on rahaa.

Roomaan menen, moido!

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän omaisuutta, sitä enemmän huolta ja huollettavaa ja varjeltavaa ja muistettavaa. 

Tämä. Ellei sitten hyväksy sitä että raha tekee sijoituksissa tappiota ja kaikki vaan rapistuu

Köyhyys ei ole hauskaa vaikka välillä naurattaakin! 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän omaisuutta, sitä enemmän huolta ja huollettavaa ja varjeltavaa ja muistettavaa. 

Tämä. Ellei sitten hyväksy sitä että raha tekee sijoituksissa tappiota ja kaikki vaan rapistuu

Mitä enemmän on omaisuutta, sitä enemmän on myös rahan menoa. Kaikki talot ja autot yms. vanhenee ja rämppääntyy. Niistä täytyy pitää huolta. Joku voi rikkoa ja varastaa.

Mökeilläkin pitää vähän väliä käydä katsomassa, että vieläkö kaikki on ok. Tai palkata joku käymään.

Kyllä mä sanon, että pienituloisella on usein helpompi ja parempi elämä. Kaikesta huolimatta. Ymmärtää kiittää ja nauttia vähästäkin. Ei tule sellaiseksi, että vain hienompi ja komeampi ilahduttaa.

Siihen rahaan turtuu äkkiä. Alkaa pitää sitä itsestään selvänä eikä enää näe pienten asioiden kauneutta.

Kohtuullinen toimeentulo on parasta. Kumpikin ääripää on pahasta mutta köyhyys ehkä kuitenkin vähemmän pahaa.

Kun on ruokaa ja lämmin asunto, niin mikäs siinä on nautiskellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi ajattelet, ettei varakkaalla olisi luonnonläheisiä, terveyttä edistäviä iloja ja harrastuksia, aikaa ajatella ja voida hyvin eikä paineita alkoholinkäyttöön tai toisaalta pakko osallistua epämiellyttäviin tapaamisiin ja sietää ahdistelua?

En ole tavannut tai kuullutkaan sellaisista, joilla ei olisi. Jos on, niin nehän ovat köyhien harrastuksia ja vauraus perustuu sille, että ei ole ja elä kuin köyhät. 

Jotkut vauraat elävät kumminkin. Suvussa oli rikas opettajavanhapiika joka eli tosi köyhästi. Tosin asunto hänellä oli oma. Ruokaa ei tehnyt koskaan, mitään ei ostanut tai uusinut asunnossa, ei remppoja. Ruokaa haki jostain puhvettipaikasta tai osti hernekeittopurkkeja. Olen voudin tytär, muisti sanoa aina. Kuolemansa jälkeen jäi miljoonia koska oli myös perinyt maita ja metsiä aikoinaan. Testamenttasi valtiolle kaiken. Isäni poikamiesserkku oli vähän samaa laatua. Kertoi käyneensä kattomassa uutta asuntoaa ja hankkineensa sinne muutaman sängyn. Kyse oli jostain hoitokodista jonne sitten jättiomaisuutensa myös testamenttasi. Vaatimattomasti hänkin eli melkein köyhästi oli maaseudulla elämänsä viettänyt. Kyllä luulen, että Suomessa löytyy ihmisiä, joilla ei ole mitään tarvetta pröystäillä omaisuudellaan/rikkaudellaan.