Kurkkuani myöten täynnä kaveriin joka ei vastaa yhtään mitään meidän kutsuihin

Aargh tää ketju herättää kauheat takaumat!

Asuin lapsena omakotialueella ja etenkin sinne muuttaneilla oli joku omituinen käsitys, että siellä kaikki suunnilleen samanikäiset leikkii keskenään ja koko ajan vierailee puolin toisin leikkimässä. 

Olin introvertti silloin ja olen nyt. Viihdyin kotona leikkimässä omiani ja lukemassa, heti kun lukemaan opin. Tykkäsin vain muutamasta kaverista, jonka kanssa kyläiltiin kyllä, mutta ei mitenkään joka päivä.

Niin tätäkös olisi naapuriin muuttanut muksu ymmärtänyt. Oli mua paria vuotta nuorempi vielä, joten tekemiset ei olisi muutenkaan kamalan hyvin yhteen sopineet. Kävi soittelemassa joka päivä ovikelloa ja pyytelemässä tulla meillä tai mua heille. Kun sanoin ei, kohta oli ovella äitinsä kanssa, joka käski mun äitiä "selvittämään asiaa".

Muuttikohan nekin meidän takia, kun äiti sanoi suoraan, että mun ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa, jos ei huvita?

Ilmeisesti monella on niin paljon ystäviä ja tuttuja, että on varaa valita mieluisimmat. Kuulostaa vain niin surullisen itsekeskeiseltä, että ihmettelen miten se on mahdollista. Käytöstavat ja muiden kunnioittaminen nyt olisi vähintä, mitä voisi olettaa. Tästä syystä kaverit ovat kyllä täysin yliarvostettuja.

Lasten kasvatukseen kyllä toivoisi jotain inhimillisyyttä, että annettaisiin tukea ja mahdollisuus kaverisuhteille. Hyvin ne saa romutettua ja lapsesta itsekeskeisen, jos vanhempia ei kiinnosta perusasioita opettaa. Miltä omasta lapsesta mahtaa tuntua, kun äiti keksii aina kymmenen tärkeämpää asiaa kuin mahdollisuus tavata kavereita. Enkä tarkoita, että koko perheen täytyisi tapaamisia järjestää, mutta on se alle kouluikäiselle täysi mahdottomuus vaikuttaa asiaan. 

Miltä omasta lapsesta mahtaa tuntua, kun äiti keksii aina kymmenen tärkeämpää asiaa kuin mahdollisuus tavata kavereita. 

Niin, meillä priorisoidaan kyllä myös lapsen omia harrastuksia (joissa tietysti tapaa kavereitaan) ja perheen keskeistä aikaa, jolloin koko perhe on koolla ja tehdään jotain yhdessä, ilman perheen ulkopuolisia.

Lapsella on myös serkut, jotka asuu lähellä ja pari hyvää ystävää, joita tapaa säännöllisesti. Sori jos siihen ei mahdu jonkun ramdom-äidin lapsi, joka äidin toiveesta haluaisi juuri sinä ja sinä päivänä leikkiä meidän lapsen kanssa. Usein lapsi sanoo, että ei oikein tunne edes tätä toista lasta tms. vaan se on juuri ne äidit, jotka mielestään opettavat lapselle sosiaalisuutta tunkemalla lastaan leikkikaveriksi vähän jokaiselle sattumankaupalla.

Ei niitä fb tykkäyksiä lasketa. Mutta kyllähän sen huomaa, kun on yheisiä kavereita, että muiden jutuista tykkää, mutta ei minun. Ja parasta on se, että minulle haukkuu näitä ihmisiä ja sitten tykittää niitä sydämiä sinne faceen. Ja haukkui tuttavan koiraa lihavaksi ja niin oli siinäkin laitettu . Aivan käsittämöntä paskaa sanon minä!

Heitä ei kiinnosta sinun perheesi seura. Täysjärkiselle tuo olisi valjennut jo aikoja sitten, ap.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta kutsuminen. Eivät vastaa, eivät tule, eivät halua edes?

 

Tämän johtopäätöksen minä tekisin tuollaisesta ilman muuta, en kutsuisi heitä jatkossa mihinkään ja lopettaisin yhteydenpidon omasta puolestani muutenkin. Antaisin hänen itsensä ottaa yhteyttä, jos joskus vielä haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Miltä omasta lapsesta mahtaa tuntua, kun äiti keksii aina kymmenen tärkeämpää asiaa kuin mahdollisuus tavata kavereita. 

Niin, meillä priorisoidaan kyllä myös lapsen omia harrastuksia (joissa tietysti tapaa kavereitaan) ja perheen keskeistä aikaa, jolloin koko perhe on koolla ja tehdään jotain yhdessä, ilman perheen ulkopuolisia.

Lapsella on myös serkut, jotka asuu lähellä ja pari hyvää ystävää, joita tapaa säännöllisesti. Sori jos siihen ei mahdu jonkun ramdom-äidin lapsi, joka äidin toiveesta haluaisi juuri sinä ja sinä päivänä leikkiä meidän lapsen kanssa. Usein lapsi sanoo, että ei oikein tunne edes tätä toista lasta tms. vaan se on juuri ne äidit, jotka mielestään opettavat lapselle sosiaalisuutta tunkemalla lastaan leikkikaveriksi vähän jokaiselle sattumankaupalla.

Ihan ihme johtopäätöksiä ja oletuksia. Kiva mielipide, mutta tästähän ei keskusteltu. Kyllä se on usein niin, että lapset esittää vanhemmille haluavansa kaverin kanssa leikkiä tai ovat keskenään sopineet, mutta vanhemmat eivät tee tikkua ristiin asian eteen. Kun se ei ole vanhempien prio listan kärkipäässä. Ja tietenkään ei tärkeitä menoja sen takia tarvi perua, mutta kannattaisi jo lapsen hyvinvoinnin kannalta miettiä onko järkevää buukata kalenteri niin täyteen ettei siitä voj lainkaan joustaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidän selvääkin selvemmät vihjeensä eivät siis käyneet teille selväksi? Ei sitä tarvitse aina suoraan sanoa, ettei kiinnosta olla tekemisissä, suurin osa ihmisistä ei halua olla näin suorasukaisia. Helpompaa on olla vastaamatta kutsuihin.

Juurikin näin. Voi olla vaikeaa sanoa suoraan, että ei en halua. Etenkin jos on jonkinlaista painetta, että pitäisi. Pitäisi, pitäisi vastata odotuksiin, pitäisi olla aktiivinen, mutta kun ei halua. Yhteinen juttu käy työstä tai on vain muuten liikaa siinä hetkessä. Tuo ristiriita aiheuttaa joskus sen, että jätetään kokonaan vastaamatta.

Vaikeaa on myös niinpäin kieltäytyä, kun meille tyypit kutsuu itsensä kylään.

Tosi vaikeaa kieltää tulemasta.

Lopulta kävi niin, että oli sanottava suoraan, että meille sopii tulla vain kutsuttaessa.

Jestas. Onko tosiaan tänä päivänä vielä olemassa ihmisiä jotka oikeasti kutsumatta tuppaavat kylään? Olipa yllättävää.

Onko tämä se sama perhe joka ei kutsunut teitä kesällä purjehtimaan?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti monella on niin paljon ystäviä ja tuttuja, että on varaa valita mieluisimmat. Kuulostaa vain niin surullisen itsekeskeiseltä, että ihmettelen miten se on mahdollista. Käytöstavat ja muiden kunnioittaminen nyt olisi vähintä, mitä voisi olettaa. Tästä syystä kaverit ovat kyllä täysin yliarvostettuja.

Lasten kasvatukseen kyllä toivoisi jotain inhimillisyyttä, että annettaisiin tukea ja mahdollisuus kaverisuhteille. Hyvin ne saa romutettua ja lapsesta itsekeskeisen, jos vanhempia ei kiinnosta perusasioita opettaa. Miltä omasta lapsesta mahtaa tuntua, kun äiti keksii aina kymmenen tärkeämpää asiaa kuin mahdollisuus tavata kavereita. Enkä tarkoita, että koko perheen täytyisi tapaamisia järjestää, mutta on se alle kouluikäiselle täysi mahdottomuus vaikuttaa asiaan. 

Kiitos! Kiitos tästä.

Juu, ei ole random-perhe, vaan kyllä ihan erittäin hyvin tuntevia, luulimme että ystäviä.

Kunnesalkoi tapahtumaan ensin näitä ulkopuolelle jättämisiä, ja viimeisimpänä on ollut nämä että he eivät edes vastaa. Ja ei ole pommitettu. Pyydetty lasten takia muutaman kerran vuodessa yhteiseen tekemiseen. Ja aivan selväksi tullut, että meille idiooteille heidän ei tarvitse edes vastata.

Emmekä mene enää heidän juttuihinsa mukaan, koska joku raja on ylittynyt sieltä puolelta. Asiallinen ihminen vastaa ja osaa sopia lapsille yhteistä tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä omasta lapsesta mahtaa tuntua, kun äiti keksii aina kymmenen tärkeämpää asiaa kuin mahdollisuus tavata kavereita. 

Niin, meillä priorisoidaan kyllä myös lapsen omia harrastuksia (joissa tietysti tapaa kavereitaan) ja perheen keskeistä aikaa, jolloin koko perhe on koolla ja tehdään jotain yhdessä, ilman perheen ulkopuolisia.

Lapsella on myös serkut, jotka asuu lähellä ja pari hyvää ystävää, joita tapaa säännöllisesti. Sori jos siihen ei mahdu jonkun ramdom-äidin lapsi, joka äidin toiveesta haluaisi juuri sinä ja sinä päivänä leikkiä meidän lapsen kanssa. Usein lapsi sanoo, että ei oikein tunne edes tätä toista lasta tms. vaan se on juuri ne äidit, jotka mielestään opettavat lapselle sosiaalisuutta tunkemalla lastaan leikkikaveriksi vähän jokaiselle sattumankaupalla.

Ihan ihme johtopäätöksiä ja oletuksia. Kiva mielipide, mutt

Juuri näin tässä asia on. 

Vierailija kirjoitti:

Heitä ei kiinnosta sinun perheesi seura. Täysjärkiselle tuo olisi valjennut jo aikoja sitten, ap.

Ap on tässä ihan täysijärkinen. Samaa ei voi sanoa kaverista.

Pyydetty lasten takia muutaman kerran vuodessa yhteiseen tekemiseen. 

Siis lapset näkevät vain muutaman kerran vuodessa, eivät ole leikki-, koulu- tai tarhakavereita? No tuskin se lastenkaan ystävyys sitten erityisen syvää on. 

Ihan oikeasti: tämmöinen "lasten takia halutaan koko perhe yhteiseen tekemiseen" on jopa omituista. Lapsilla on ystäviä ja kavereita, tapaavat harrastuksissa ja päiväkodissa taii koulussa, yhteyttä pidetään niiden kanssa, joiden kanssa se luontevasti onnistuu.

Ei painosteta mihinkään yhteisiin tekemisiin koko perhettä. Meidän lapsilla on paljon kavereita, järjestetään nuorimmalle viemiset ja tuomiset, mutta ei me järkätä perheen vanhempien kanssa mitään tapaamisia.

Usein näissä käy myös niin, että lapset kasvaessaan kiinnostuu eri asioista. Eli vaikka se teidän maija olisi vielä innoissaan pääsiäisaskateluista niin meidän villeä ja kirsiä se ei enää kiinnosta. Ja kun lapsilta kysyy, että haluatteko mennä niin sanovat, että ei. Siinä sitten maijan äiti vetää herneen nenään kun haluaisi maijan vuoksi sitä yhteistä tekemistä.

Kunnesalkoi tapahtumaan ensin näitä ulkopuolelle jättämisiä, ja viimeisimpänä on ollut nämä että he eivät edes vastaa. Ja ei ole pommitettu. Pyydetty lasten takia muutaman kerran vuodessa yhteiseen tekemiseen. Ja aivan selväksi tullut, että meille idiooteille heidän ei tarvitse edes vastata.

Kuinka monta kertaa sanoivat ei teidän kutsulle ja kuinka montaa jättivät teidät kutsumatta ennen kuin tuli selväksi, että he eivät ole enää kiinnostuneita seurustelemaan teidän perheen kanssa?

Näin vaan joskus käy. Senkin takia, että lapset ei enää ole kiinnostuneita pitämään yhteyttä, muuttuvat kasvaessaan. On muita kavereita. Kuten vanhemmillakin. Se on ihan luonnollista, että ihminen ei koko lapsuuttaan tai aikuiselämäänsä kaveeraa samojen ihmisten kanssa. Elämäntilanteetkin muuttuu ja ne vaikuttaa. 

Miten sinä lähetät kutsuja kutsun perään vaikka siihen ensimmäiseenkään ei vastata? 

Et ymmärrä etteivät he halua olla missään tekemississä teidän kanssanne. 

Ilmeisesti monella on niin paljon ystäviä ja tuttuja, että on varaa valita mieluisimmat. Kuulostaa vain niin surullisen itsekeskeiseltä, että ihmettelen miten se on mahdollista. 

Siis mitä ihmettä? Onko oletuksena, että jos joku haluaa olla kaverisi, se pitää vain hyväksyä, vaikka kaveri ei olisi lainkaan mieluisa? Ja tuttujen kutsuihin pitää suostua, eikä valkata, kenen kanssa haluaa vapaa-aikaa viettää, tai muuten on itsekäs?

Mihin helkkariin tämmöinen vaatimus perustuu? Sekö ei ole itsekästä, että pakotetaan ihmiset vapaa-ajalla viettämään aikaa ihmisten kanssa, jotka ei ole edes mieluisia.

Ihan sairas maailmankuva ja kun se takuulla välittyy niin ei ihme, että ei jaksa enää edes vastata, kun tietää, että ein sanomisesta tulee volinaa ja itkua ja syytöksiä.