Kurkkuani myöten täynnä kaveriin joka ei vastaa yhtään mitään meidän kutsuihin
Kesällä kutsuttu yhteiseen tekemiseen - eivät vastaa mitään. Varmaan kolme kutsua laitettiin.
Talvelle kutsuttu yhteiseen juttuun, taas ei tule vastaus ja myöhemmin ohimennen tulee vastaus😳 että eivät pääse. Perheen isäntä ei edes tiedä, kun myöhemmin puhuimme, että heitä on kutsuttu.
Lisäksi pyydetty lapsiaan yhteiseen joulutekemiseen, ei vastata.
Aivan helvetin epäkunnioittavaa käytöstä! En halua olla kaveria tälläisen kanssa, joka ei ikinä ole kohdellut meitä ikinä mitenkään kunnioittavasti.
Kommentit (156)
Höpö höpö. Kyllä tämä ystäväperhe on se, joka pommittaa Ap:ta. Kas kun Apn pitää suostua heidän jokaiseen oikkuunsa, mutta Ap:n perheelle ei tarvitse edes vastata (!!) yhtään mitään. Ap ei ole pommittanut heitä. Älä keksi ja vääristele näitä asioita.
No miksi ap ei jätä vastaamatta näihin oikkupyyntöihin??
Mä ohittaisin kylmästi heidän pyyntönsä ja jos siitä sanottaisiin, toteaisin, että no sehän se on ollut tapana, olla vastaamatta. Niin sinäkin teet.
Se on ihan sama, ollaanko kynnysmattona koko perheenä vaiko vain ystävien kesken, sama dynamiikka siinä on. En tajua, miksi kukaan roikkuu näissä yksipuolisissa ystävyyksissä, mutta vielä vähemmän tajuan, että vetää koko perheensä niihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä kertoisin perheen isälle asiasta, että ollaan monta kertaa kutsuttu, harmi kun ette koskaan pääse mukaan
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vähän rajoittaa sitä kutsumistasi? Mä ainakin ahdistuisin tuollaisesta pommittamisesta, enkä varmana vastaisi yhtään mitään.
Ihan normaalia sosiaalisuutta toisin kuin sinun suomalainen juroutesi vai oletko kirjolainen?
No ei minusta ole normaalia lähettää useita kertoja kutsua samoihin juhliin mutta ei ole normaalia olla vastaamattakaan. Kutsun saada ei halua olla tekemisissä eikä lähettäjä ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teepäs niin, että et ota tähän kaveriisi mitään yhteyttä. Pistä ylös päivämäärä, milloin viimeksi olette jutelleet tai viestitelleet. Voit sitten antaa viikkojen kulua ja katsoa, ottaako hän itse yhteyttä. Jos ei ota yhteyttä puoleen vuoteen, niin kannattaa unohtaa. Ymmärrän kyllä sen, että jos ei ole muita henkilöitä kaveriksi/ystäväksi tuosta vaan, niin on helpompi suuntautua tähän, joka jo on, vaikkakin vähän nihkeä.
Mulla on sellainen pulma, että kaverilleni ei sovi esimerkiksi kolmeen perättäiseen kertaan kun jotain aktiviteettia ehdotan. Itse sanoisin, jos minulle ei sopisi, että mites vaikka seuraavana päivänä. Mutta hän ei tätä tee. Kyllähän siitä vähän sellainen fiilis tulee, että hän on tärkeämpi minulle kuin minä hänelle. Tosin hänellä on enemmän seuraa muista aikuisista perheenjäsenistään kuin minulla. Saas nähdä, kun vanhempaa ikäpolvea hänellä
Lapset ovat ystäviä, lasten perheiden ei tarvitse olla ystäviä. Jos lapseni kaveri ilmoittaisi, että meidän pitää viettää yhteinen hiihtoloma, niin toteaisin hänelle että höpsis, sinä et määrää meidän perheen elämästä. Vastaavasti osaan sanoa omalle lapselleni, että en kutsu kaveria perheineen meille mökille, vaikka se miten kivalta suunnitelmalta hänestä tuntuukin.
Hyvän ystävän äidillä on ihan oma elämänsä ja oikeus sanoa, että kiitos ei, meillä on muuta sovittuna, vaikka se sinulle on tekosyy. Hänellä on myös oikeus olla varaamatta mitään kanssanne. Lasten ystävyys ei tarkoita sitä, että perheen pitää sovittaa elämänsä siihen muottiin, jonka sinä määräät. Hänellä on myös oikeus koko perheen kanssa laittaa someen kuvia, joista näkyy, että heillä on hauskaa muiden kanssa.
Eikö olekin ärsyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi huonoa käytöstä. Mutta nelikymppisetkin on nykyään niin estyneitä ja kompleksisia, ettei osata edes vastata ei kiitos.
Blaa blaa, tuo on sanaton ei kiitos. Ei kenenkään ole pakko vastailla mitään vapaa-ajallaan. Ihmisten oma elämä.
Et itsekään olisi iloinen, kun sulle ei vastata. ? Kohteliaasti kieltäytyä jos ei halua/voi mennä.
Eikö sulle ole opetettu kohteliaisuutta ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommosesta täydellisestä vastaamattomuudesta tulee fiilis, että ei niitä kiinnosta olla teidän kanssa ja pitävän tuollaista hiljaisuutta kohteliaampana tapana ilmaista asia.
Jos heitä kiinnostaisi, niin vastaisivat vaikka ajankohta ei sopisi ja jollekin aktiviteetille voisivat ehdottaa muuta ajankohtaa.
Ite ainakin noilta osin siivoaisin ihmiset pois elämästäni. Jos kyselee kuulumisia vastaisin tai jossain nähtäisiin juttelisin, mutta mitään yhteistä en ehdottaisi.
Tuo ystäväperhe on siivonnut ap:n perheineen pois elämästään, ap vain ei suostu sitä hyväksymään. Hän on jäänyt jumiin siihen tunteeseen jonka saa, kun voi yrittää määrätä tuttavaperheen lomavietot ja viikonlopputekemiset. Se ei enää onnistu, mutta yritys tuntuu olevan kova samoin kuin oletus siitä, että kyllä niitä vielä kaduttaa.
Mistä tuon keksit? Ap kertoo vain siitä, miten itse tuhoaa kaveruutta jatkuvilla vaatimuksilla.
Koska jos ap saisi kutsuja tuolta kaverilta, hän voisi keskustella kaikessa rauhassa siitä, miksi omiin kutsuihin ei vastata. Nyt ei ole keskusteluyhteyttä eli kaveri ei ole kutsunut mihinkään eikä ole ollut mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa kutsumasta, poista elämästäsi ja unohda. So simple.
Nyt alamme aktiivisesti näin toimia. Paras oli tuo kun kutsuttu heidät lomalle ja perheen isä ei edes tiedä tästä. Esittääkö, vai onko puoliso joku narsisti, joka päättää aivan kaikesta heidän tekemisestään?!
Ne on keskenään puhuneet teistä ja etteivät halua olla tekemisissä. Vaimo ei ole vaivautunut kertomaan, koska eivät ole tulossa.
On tehty sitten kaikkia näitä asioita muiden ystävien kanssa, kun tälle lapsen hyvän ystävän äidille ei mikään sovi.
Niin, sen lapsen äidille ei sovi. Hän ei halua alkaa viettämään vapaa-aikaa ja lomia teidän perheen kanssa. Nyt kannattaa siis omalle lapselle kertoa, että näin ei tule käymään ja miettiä, miten lapset voivat jatkaa ystävyyttään ilman koko perhettä.
Kannattaa myös selvittää, onko lapsen ystävä samaa mieltä heidän ystävyydestään, eli kokeeko lapsesi hyväksi ystäväksi vaiko vain kivaksi koulututuksi tms.
Jos lapset oikeasti ovat hyviä ystäviä, he voivat sitä olla, vaikka ette perheenä koko ajan olekaan siinä hästäämässä. Olkoot lapset ystäviä ja viettäkää perheinä muutoin lomanne ja viikonloppunne muiden ystävien kanssa.
Suoraan sanottuna olisipas erittäin ahdistava ajatus, alkaa viettää jonkun perheen kanssa lomia sen vuoksi, että lapsi on ystävystynyt jonkun muun lapsen kanssa! Joku raja siinäkin, miten elämä lasten ympärillä pyörii.
No sentään ei ole niin kuin minun "kaveri", jonka aikataulujen mukaan päätetään tapaamispäivä ja sitten peruukin.
Viime tapaamisessa olisi ollut minä, yhteinen kaverimme ja tämä peruja. Minulla ja yhteisellä kaverillamme on yhteensä 6 alle kouluikäistä lasta, perujalla ei yhtäkään. Siinä katkesi minun kamelinselkäni, miten kehtaa olla niin röyhkeä että prinsessan mukaan yhteensä 10 ihmisen menot ja aikataulut säädetään ja sitten peruu pari päivää ennen tekosyyllä "ei jaksa".
Se on soronoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teepäs niin, että et ota tähän kaveriisi mitään yhteyttä. Pistä ylös päivämäärä, milloin viimeksi olette jutelleet tai viestitelleet. Voit sitten antaa viikkojen kulua ja katsoa, ottaako hän itse yhteyttä. Jos ei ota yhteyttä puoleen vuoteen, niin kannattaa unohtaa. Ymmärrän kyllä sen, että jos ei ole muita henkilöitä kaveriksi/ystäväksi tuosta vaan, niin on helpompi suuntautua tähän, joka jo on, vaikkakin vähän nihkeä.
Mulla on sellainen pulma, että kaverilleni ei sovi esimerkiksi kolmeen perättäiseen kertaan kun jotain aktiviteettia ehdotan. Itse sanoisin, jos minulle ei sopisi, että mites vaikka seuraavana päivänä. Mutta hän ei tätä tee. Kyllähän siitä vähän sellainen fiilis tulee, että hän on tärkeämpi minulle kuin minä hänelle. Tosin hänellä on enemmän seuraa muista aikuisista perheenjäsenistään kuin minulla. Saas nähdä, kun vanhempaa ikäpolvea hänellä
Eikö nuo lapset voi leikkiä ihan vaan keskenään, ilman että vanhempien pitää puuttua tai olla läsnä?
En jaksa enää olla ystävällinen, suvaitsevainen. Tai koollekutsuja. Sitä käytetään surutta hyväksi.
Huolehdi omat asiani. Annan palautetta napakasti ja ystävällisesti tarvittaessa. Eimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi huonoa käytöstä. Mutta nelikymppisetkin on nykyään niin estyneitä ja kompleksisia, ettei osata edes vastata ei kiitos.
Blaa blaa, tuo on sanaton ei kiitos. Ei kenenkään ole pakko vastailla mitään vapaa-ajallaan. Ihmisten oma elämä.
Et itsekään olisi iloinen, kun sulle ei vastata. ? Kohteliaasti kieltäytyä jos ei halua/voi mennä.
Eikö sulle ole opetettu kohteliaisuutta ?
On kohteliasta ilmoittaa, että kiitos ei, mutta kun siihen ilmoitukseen saa samantien kysymyksen, että miksi ei, mikset siirrä sitä jotain muuta, käykö maanantai paremmin, kenen kanssa olet menossa muualle jne., niin lopettaa sen kohteliaan kiitos ein, koska vastapuoli ei ole kohtelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa kutsumasta, poista elämästäsi ja unohda. So simple.
Nyt alamme aktiivisesti näin toimia. Paras oli tuo kun kutsuttu heidät lomalle ja perheen isä ei edes tiedä tästä. Esittääkö, vai onko puoliso joku narsisti, joka päättää aivan kaikesta heidän tekemisestään?!
Ne on keskenään puhuneet teistä ja etteivät halua olla tekemisissä. Vaimo ei ole vaivautunut kertomaan, koska eivät ole tulossa.
Ei, vaan mies menee miesten tapaan vaimon selän taakse, ei ole muka tietävinään kutsusta ja ajattelee, että vaimo selvitelkööt tämän asian, hän on tässä vaan sivussa. Menee siitä, missä aita on matlalin. Kotona sitten vaimolle ärähtelee, että taasko ne on jonnekin kutsumassa, sano nyt niille, että meitä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommosesta täydellisestä vastaamattomuudesta tulee fiilis, että ei niitä kiinnosta olla teidän kanssa ja pitävän tuollaista hiljaisuutta kohteliaampana tapana ilmaista asia.
Jos heitä kiinnostaisi, niin vastaisivat vaikka ajankohta ei sopisi ja jollekin aktiviteetille voisivat ehdottaa muuta ajankohtaa.
Ite ainakin noilta osin siivoaisin ihmiset pois elämästäni. Jos kyselee kuulumisia vastaisin tai jossain nähtäisiin juttelisin, mutta mitään yhteistä en ehdottaisi.
Tuo ystäväperhe on siivonnut ap:n perheineen pois elämästään, ap vain ei suostu sitä hyväksymään. Hän on jäänyt jumiin siihen tunteeseen jonka saa, kun voi yrittää määrätä tuttavaperheen lomavietot ja viikonlopputekemiset. Se ei enää onnistu, mutta yritys tuntuu olevan kova samoin kuin oletus siitä, että kyllä niitä vielä kaduttaa.
Mitä pommittamista täydellinen hiljaisuus ja reagoimattomuus muka on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen kaveri mulla. Ei ole pariin vuoteen enää ollut ystävä tämän toimintansa takia Eniten loukkaa typerä pikkujuttu, mutta meille ei KOSKAAN laita Facessa tykkäyksiä, mutta puolitutulle jota haukkuu minulle, hänen pärstän kuvia käy siellä rakastamassa.vaikka ei käytä Facea. Että sellainen 2-naamainen..
Oikeastiko joku aikuinen ihminen laskee jotain Facebookin tykkäyksiä? Ihme että mulla on edes ystäviä kun en ole koko Facebookissa tykkäilemässä?
Ei laske, mutta on täysin läpinäkyvää että tämä ns hyvä ystävä ignooraa meidät ihan täysin ja pommittaa saman alueen puolituttuja sydämillään
Miksi ihmeessä haet hyväksyntää jollain peukutuksien määrällä, saati katkeroidut, jos niitä et saa? Kannattaa keskittyä siihen omaan perheeseen ja rakkaisiin ihan livenä eikä laskea omaa arvoaan jollain somealustalla.
Vierailija kirjoitti:
No sentään ei ole niin kuin minun "kaveri", jonka aikataulujen mukaan päätetään tapaamispäivä ja sitten peruukin.
Viime tapaamisessa olisi ollut minä, yhteinen kaverimme ja tämä peruja. Minulla ja yhteisellä kaverillamme on yhteensä 6 alle kouluikäistä lasta, perujalla ei yhtäkään. Siinä katkesi minun kamelinselkäni, miten kehtaa olla niin röyhkeä että prinsessan mukaan yhteensä 10 ihmisen menot ja aikataulut säädetään ja sitten peruu pari päivää ennen tekosyyllä "ei jaksa".
Se on soronoo
Kiinnostaako sua ollenkaan, miksi ei jaksa? Perui kuitenkin hyvissä ajoin ja te muuthan pääsette ja voitte tehdä ihan sitä, mitä aioittekin tehdä, ei teiltä mitään peruunnu. Ei jaksa on harvoin tekosyy. Se on yleensä todellakin ihan oikea syy.
Se on hyvä, että on soroMnoo, kun sinua ystävänä ei yhtään kiinnosta, mitä kuormittavaa ystäväsi elämässä on, vaan ainoastaan itsesi ja kaveriesi kuusi lasta. Yksi kuormitustekijä poistuu kaverisi elämästä.
Kutsut pitää lähettää molemmille, jos näyttää siltä, etteivät yhden kautta mene kummallekin tiedoksi.
Voisi myös laittaa vastauspyynnön tiettyyn päivämäärään mennessä.
Siitä kyllä olen samaa mieltä kuin joku muukin aiemmin kirjoittaneista, että se, jonka kaveri on kysymyksessä, saisi itse pitää yhteydet kavereihinsa.
Meillä joskus mies ja sen kaveri olettivat, että vaimot pitävät yhteydet ja sopivat tapaamisista. Sanoin miehelle monta kertaa, että sopikaa keskenänne, kyllä paistan ja keitän tarjoilut, mutta en yhteyksiä jaksa kaikkien kanssa pitää. Lapset olivat alle kouluiän ja vauva talossa. - Siitä se suhde hiipui kun ei onnistunut herroilta viestintä, vaikka samoissa työporukoissa liikkuivat.
Samoin mies oletti, että pidän yhteyksiä hänen sukulaisiinsa, joita en tuntenut enkä ollut tavannut. Onnetonta. Olin aivan järkyttynyt hänen kumminsa hautajaisissa, kun tuolloin sain tietää että ko. henkilö oli hänen kumminsa. Olin niitä tapaamisia kyllä järkännyt, mutta olisin enemmänkin jos olisin tuosta erityissuhteesta tiennyt.
Vierailija kirjoitti:
No sentään ei ole niin kuin minun "kaveri", jonka aikataulujen mukaan päätetään tapaamispäivä ja sitten peruukin.
Viime tapaamisessa olisi ollut minä, yhteinen kaverimme ja tämä peruja. Minulla ja yhteisellä kaverillamme on yhteensä 6 alle kouluikäistä lasta, perujalla ei yhtäkään. Siinä katkesi minun kamelinselkäni, miten kehtaa olla niin röyhkeä että prinsessan mukaan yhteensä 10 ihmisen menot ja aikataulut säädetään ja sitten peruu pari päivää ennen tekosyyllä "ei jaksa".
Se on soronoo
Se ei jaksa teidän kersoja, mutta eihän sellaista voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa kutsumasta, poista elämästäsi ja unohda. So simple.
Nyt alamme aktiivisesti näin toimia. Paras oli tuo kun kutsuttu heidät lomalle ja perheen isä ei edes tiedä tästä. Esittääkö, vai onko puoliso joku narsisti, joka päättää aivan kaikesta heidän tekemisestään?!
Ne on keskenään puhuneet teistä ja etteivät halua olla tekemisissä. Vaimo ei ole vaivautunut kertomaan, koska eivät ole tulossa.
Ei, vaan mies menee miesten tapaan vaimon selän taakse, ei ole muka tietävinään kutsusta ja ajattelee, että vaimo selvitelkööt tämän asian, hän on tässä vaan sivussa. Menee siitä, missä aita on matlalin. Kotona sitten vaimolle ärähtelee, että taasko ne on jonnekin kutsumassa, sano nyt niille, että meitä ei kiinnosta. <
Hyvin mahdollista tämäkin. Joka tapauksessa ei heillä ole mitään halua tai aikomusta viettää aikaa aloittajan kanssa, vaan pitävät tätä todennäköisesti vinksahtaneena riesana.
Miksi et soita viestin sijaan tai kysy, miksi et saa vastausta? Taustalla voi olla vaikka ja mitä, vaikka en itsekään ilahtuisi jos en vastausta saisi. Siksi kysyn onko kaikki ok, jos siis läheisestä kaverista tai ystävästä kyse. Mieltään ei kannata myrkyttää olettamuksilla ja sen vuoksi katkeroitua.