Lievä kehitysvamma ei lyhennä elinikää. Vaikea sen sijaan jopa 30%. Miksi?

Jos vaikeasti vammaisella on jonkun sairauden oireita, niin osaako niitä ilmaista niin että päätyy lääkäriin ja saa hoitoa? Saattaa vaikka syövät edetä niin pitlälle, ettei hoidot enää auta

Tuli mieleen, että moniko on nähnyt 70-80 vuotiaan downin syndroomaisen ihmisen? Itse olen nähnyt korkeintaan keski-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikeasti vammaisella on jonkun sairauden oireita, niin osaako niitä ilmaista niin että päätyy lääkäriin ja saa hoitoa? Saattaa vaikka syövät edetä niin pitlälle, ettei hoidot enää auta

Mitä järkeä hoitamisessa olisi? Aiheuttaisi turhaa kärsimystä, kun ihminen ei itse ymmärrä miksi syöpähoidot aiheuttavat pahoinvointia ja muita epämielyttäviä sivuvaikutuksia. 

Lievästi kehitysvammainen setäni oli aina ongelmissa. Oli päihteiden käyttöä ja ajautui aina väärään seuraan, mistä seurasi putka/linnareissuja. Muistan lapsuudestani, miten isä melkein joka viikonloppu haki veljeään putkasta tai sairaalasta. Setä kuoli 49 vuotiaana kun maksa petti. Hänellä oli jo pienestä pitäen ollut paljon sairauksia, eikä alkoholi taatusti auttanut asiaa.

Muistan kuinka setä kertoi avoimesti vankilareissuistaan. Kertoi että on siellä omiensa keskuudessa ja viihtyy kun on niin paljon samankaltaisia kavereita. Vasta aikuisena tajusin sedän tarkoittavan, että siellä oli sellaisia hieman yksinkertaisia, adhd ja fas miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Lievästi kehitysvammainen setäni oli aina ongelmissa. Oli päihteiden käyttöä ja ajautui aina väärään seuraan, mistä seurasi putka/linnareissuja. Muistan lapsuudestani, miten isä melkein joka viikonloppu haki veljeään putkasta tai sairaalasta. Setä kuoli 49 vuotiaana kun maksa petti. Hänellä oli jo pienestä pitäen ollut paljon sairauksia, eikä alkoholi taatusti auttanut asiaa.

Muistan kuinka setä kertoi avoimesti vankilareissuistaan. Kertoi että on siellä omiensa keskuudessa ja viihtyy kun on niin paljon samankaltaisia kavereita. Vasta aikuisena tajusin sedän tarkoittavan, että siellä oli sellaisia hieman yksinkertaisia, adhd ja fas miehiä.

Miksei yhteiskunta laita näitä Niuvanniemeen? Estettäisiin paljon rikoksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti vammaiset ovat usein sänkypotilaita. Saavat helposti esimerkiksi tappavan keuhkokuumeen.

Ja silti tällaisia pidetään hengissä. Noin pahasti kehitysvammaisen hengissä pitäminen on karmeaa rääkkäystä ja ihmisarvoa loukkaavaa. Miettikää nyt; toinen ei tunnista edes itseään nimeltään ja ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Vanhemmille tuollainen lapsi on taatusti taakka, mitä eivät kehtaa myöntää ääneen. 

Oon täysin samaa mieltä. Tuo on kiduttamista ja rääkkäämistä. Tällaiset vanhemmat ovat oksettavan itsekkäitä.

Vammaisilla oli 2. maailmansodan aikaisessa Saksassa todella lyhyt eliniän odote.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti vammaiset ovat usein sänkypotilaita. Saavat helposti esimerkiksi tappavan keuhkokuumeen.

Ja silti tällaisia pidetään hengissä. Noin pahasti kehitysvammaisen hengissä pitäminen on karmeaa rääkkäystä ja ihmisarvoa loukkaavaa. Miettikää nyt; toinen ei tunnista edes itseään nimeltään ja ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa. Vanhemmille tuollainen lapsi on taatusti taakka, mitä eivät kehtaa myöntää ääneen. 

Oon täysin samaa mieltä. Tuo on kiduttamista ja rääkkäämistä. Tällaiset vanhemmat ovat oksettavan itsekkäitä.

Ja mitäs sinun mielestäsi kehitysvammaisille sitten pitäisi tehdä? Myrkyttää? Tappaa nälkään/janoon? Käsittääkseni ne ovat Suomessa edelleen laittomia tekoja, vaikka kohteena olisikin kehitysvammainen.

Useimmat vaikeastikaan kehitysvammaiset eivät tarvitse mitään jatkuvia lääketieteellisiä toimenpiteitä normaalitilanteessa. He pysyvät hengissä ihan ilman pitämättäkin, kunhan ravinnosta ja hygieniasta huolehditaan. Ja monen osalta on esim tehohoito rajattu pois.

Vierailija kirjoitti:

No ihan varmasti kaikki kehitysvammaisuus laskee eliniänodotetta. Väestöstä pisimpään elävät älykkäät, koulutetut, varakkaat ihmiset.

Adhd ei ole kehitysvamma, mutta jo se lyhentää elinikää keskimäärin 8 vuotta. 

Mitä tyhmempi on, sitä huonommin osaa tai pystyy itsestään huolehtimaan.

Lisäksi keskivaikeaan tai vaikeaan kehitysvammaan liittyy yleensä kaikkea muutakin. Esimerkiksi downeilla on paljon syöpää, sydäntauteja ja dementiaa ja elinikä reilut 50. Syvästi kehitysvammaiset ovat usein vuodepotilaita ja/tai pyörätuolissa, mikä johtaa rappeutumiseen, tulehtuviin painehaavoihin. Luonto pyrkii korjaamaan pois.

Samoin vaikeat mielenterveysongelmat lyhentävät eliniänodotetta. Skitsofreniaa sairastava elää viisitoista vuotta lyhyemmän elämän kuin psyykkisesti terve. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan varmasti kaikki kehitysvammaisuus laskee eliniänodotetta. Väestöstä pisimpään elävät älykkäät, koulutetut, varakkaat ihmiset.

Adhd ei ole kehitysvamma, mutta jo se lyhentää elinikää keskimäärin 8 vuotta. 

Mitä tyhmempi on, sitä huonommin osaa tai pystyy itsestään huolehtimaan.

Lisäksi keskivaikeaan tai vaikeaan kehitysvammaan liittyy yleensä kaikkea muutakin. Esimerkiksi downeilla on paljon syöpää, sydäntauteja ja dementiaa ja elinikä reilut 50. Syvästi kehitysvammaiset ovat usein vuodepotilaita ja/tai pyörätuolissa, mikä johtaa rappeutumiseen, tulehtuviin painehaavoihin. Luonto pyrkii korjaamaan pois.

Samoin vaikeat mielenterveysongelmat lyhentävät eliniänodotetta. Skitsofreniaa sairastava elää viisitoista vuotta lyhyemmän elämän kuin psyykkisesti terve. 

Tämä johtuu usein siitä, että mielisairaan fyysisiä oireita ei oteta vakavasti vaan ajatellaan oireiden olevan aina mielisairauden oireita. Esimerkiksi sydänoireet voidaan kuitata ahdistukseksi.

Vierailija kirjoitti:

No ihan varmasti kaikki kehitysvammaisuus laskee eliniänodotetta. Väestöstä pisimpään elävät älykkäät, koulutetut, varakkaat ihmiset.

Adhd ei ole kehitysvamma, mutta jo se lyhentää elinikää keskimäärin 8 vuotta. 

Mitä tyhmempi on, sitä huonommin osaa tai pystyy itsestään huolehtimaan.

Lisäksi keskivaikeaan tai vaikeaan kehitysvammaan liittyy yleensä kaikkea muutakin. Esimerkiksi downeilla on paljon syöpää, sydäntauteja ja dementiaa ja elinikä reilut 50. Syvästi kehitysvammaiset ovat usein vuodepotilaita ja/tai pyörätuolissa, mikä johtaa rappeutumiseen, tulehtuviin painehaavoihin. Luonto pyrkii korjaamaan pois.

Entä miten autismin kirjo, lyhentääkö se elinikää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan varmasti kaikki kehitysvammaisuus laskee eliniänodotetta. Väestöstä pisimpään elävät älykkäät, koulutetut, varakkaat ihmiset.

Adhd ei ole kehitysvamma, mutta jo se lyhentää elinikää keskimäärin 8 vuotta. 

Mitä tyhmempi on, sitä huonommin osaa tai pystyy itsestään huolehtimaan.

Lisäksi keskivaikeaan tai vaikeaan kehitysvammaan liittyy yleensä kaikkea muutakin. Esimerkiksi downeilla on paljon syöpää, sydäntauteja ja dementiaa ja elinikä reilut 50. Syvästi kehitysvammaiset ovat usein vuodepotilaita ja/tai pyörätuolissa, mikä johtaa rappeutumiseen, tulehtuviin painehaavoihin. Luonto pyrkii korjaamaan pois.

Entä miten autismin kirjo, lyhentääkö se elinikää?

Eivätkös ainakin masennus ja itsemurha ole kirjolla olevilla keskimääräistä yleisempiä?

Vierailija kirjoitti:

Lievästi kehitysvammainen setäni oli aina ongelmissa. Oli päihteiden käyttöä ja ajautui aina väärään seuraan, mistä seurasi putka/linnareissuja. Muistan lapsuudestani, miten isä melkein joka viikonloppu haki veljeään putkasta tai sairaalasta. Setä kuoli 49 vuotiaana kun maksa petti. Hänellä oli jo pienestä pitäen ollut paljon sairauksia, eikä alkoholi taatusti auttanut asiaa.

Muistan kuinka setä kertoi avoimesti vankilareissuistaan. Kertoi että on siellä omiensa keskuudessa ja viihtyy kun on niin paljon samankaltaisia kavereita. Vasta aikuisena tajusin sedän tarkoittavan, että siellä oli sellaisia hieman yksinkertaisia, adhd ja fas miehiä.

Tästä aiheesta on joskus ollut tutkimustakin ja myös artikkeleita, kuinka vangeilla adhd (diagnosoimaton) ja myös erilaiset ymmärtämisen ja oppimisen vaikeudet (kehitysvammaisuus tai laaja-alaiset oppimisvaikeudet) ovat yleisiä ilmiöitä. Kuten täällä oli todettu, vankilassa voi viimeistään joku ottaa kopin.

Samanlaisia tapauksia on myös työvoimatoimistojen kirjoilla kilpailemassa samoista työpaikoista. Sieltäkin joukosta paljastuu ennemmin tai myöhenmin työnhakijan kehitysvamma, kun toinen ei osaa ja ymmärrä työnhausta ja työhaastattelussa olevia kysymyksiä ei ymmärretä. 

Pahinta tässä on juuri se diagnosoimattomuus, jolloin kasautuu enemmän ongelmia jo nuoruudesta alkaen. Tällaisia nuoria on myös huostaanotettujen joukossa, mikä on vankilan lisäksi todella kylmä paikka älyllisesti vajaavaiselle nuorelle 

Lievä kehitysvamma on kai käytännössä ihan normaalia ihmiselämää, eli varmaan siksi ei ole eroa eliniässä?

Yksi tuttu lapsuudesta oli saanut tuon lievän kehitysvamman diagnoosin eli alhainen ÄO, ja hän on käynyt ihan normaalisti koulut, armeijan, pari amistutkintoa, tehnyt töitä, ostanut auton, kämpän ja moottorikelkan. Eli tuollaiseen peruselämään kykenee, missä ei älyä niin paljoa tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Lievä kehitysvamma on kai käytännössä ihan normaalia ihmiselämää, eli varmaan siksi ei ole eroa eliniässä?

Yksi tuttu lapsuudesta oli saanut tuon lievän kehitysvamman diagnoosin eli alhainen ÄO, ja hän on käynyt ihan normaalisti koulut, armeijan, pari amistutkintoa, tehnyt töitä, ostanut auton, kämpän ja moottorikelkan. Eli tuollaiseen peruselämään kykenee, missä ei älyä niin paljoa tarvita. 

Tällä tapauksella toki hyvä kasvatus ja ns. hyvästä tavallisesta perheestä, mikä varmasti vaikuttanut - rauhallisen perusluonteen lisäksi. 

Eli ei kaikki lievän kehitysvamman omaavat matalalla ÄO:lla missään linnassa ja ongelmissa ole. Tuo tuttuni ei varmasti edes kehtaisi tehdä ikinä mitään väärää, on ennemminkin arka ja orjaileva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievästi kehitysvammainen setäni oli aina ongelmissa. Oli päihteiden käyttöä ja ajautui aina väärään seuraan, mistä seurasi putka/linnareissuja. Muistan lapsuudestani, miten isä melkein joka viikonloppu haki veljeään putkasta tai sairaalasta. Setä kuoli 49 vuotiaana kun maksa petti. Hänellä oli jo pienestä pitäen ollut paljon sairauksia, eikä alkoholi taatusti auttanut asiaa.

Muistan kuinka setä kertoi avoimesti vankilareissuistaan. Kertoi että on siellä omiensa keskuudessa ja viihtyy kun on niin paljon samankaltaisia kavereita. Vasta aikuisena tajusin sedän tarkoittavan, että siellä oli sellaisia hieman yksinkertaisia, adhd ja fas miehiä.

Tästä aiheesta on joskus ollut tutkimustakin ja myös artikkeleita, kuinka vangeilla adhd (diagnosoimaton) ja myös erilaiset ymmärtämisen ja oppimisen vaikeudet (kehitysvammaisuus tai laaja-alaiset oppimisvaikeudet) ovat yleisiä

Tällaisia nuoria on myös huostaanotettujen joukossa, mikä on vankilan lisäksi todella kylmä paikka älyllisesti vajaavaiselle nuorelle

Kuulostaa todella surulliselta. Käy sääliksi kaikki tuollaiset nuoret. :(

Aloituksen mukaan lievästi kehitysvammaisilla on sama eliniänodote kuin muillakin, eli ilmeisesti heistä kuitenkin harvempi elää ongelmaisen elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti vammainen todennäköisesti tekee elämänsä aikana jotain todella tyhmää mistä lähtee helposti henki pois

Sanoisin että lievästi vammaisilla on suurempi todennäköisyys tehdä tyhmyyksiä, vaikeasti vammaiset ovat aika lailla holhouksen ja valvonnan alla kaiken aikaa. 

Olen kyllä täysin eri mieltä, mitä tunnen lievästi kehitysvammaisten tai siellä rajamailla olevien lasten vanhempia. Enemmän he saavat olla huolissaan; jos ei jatkuvasti laulavaan puhelimeen vastaa, ollaan sitä sydän syrjällään, mitä siellä luurin toisessa päässä tapahtuu ja kun tapahtuu, niin se tapahtuu pienen koululaisen harkintakyvyllä (tavaroita rikotaan, ajaudutaan hankaluuksiin/vaarojen karikolle jne.) ja kun silmä välttää, kaikenlaiset limanuljaskat hyväksikäyttävät (varsinkin tyttöjä ja naisia). Paljon helpompaa on vaikeavammaisen ja myös keskivaikeasti kehitysvammaisen vanhempana, kun he ovat enemmän riippuvaisempia toisen avusta kuin pienet lapset. Oma lapseni on keskivaikeasti kehitysvammainen, arvioitu 7-vuotiaan tasoiseksi. Hänellä ei ole samanlaista kykyä vertailla itseään muihin mitä lievästi kehitysvammaisilla ja heikkolahjaisilla on, mm. päihteitä, seksiä, perhehaaveita. Ei hän pysty omaa "huonommuuttaansa" miettimään kuten nämä lievät tapaukset.  Kuitenkin häntä on paljon helpompi pitää silmällä mitä tekee missäkin ja minne menee, ei tarvitse pelätä että alkaisi mm. huijaamaan muilta rahaa nettikirppiksillä kuten jotkut lievät kevat osaavat. Lapsi on toki oppinut tietokoneen ja puhelimen käytön kuten lievästi kehitysvammaiset ja tehnyt jopa kiinteistöapulaisen työtä ohjatusti. Käy tällä hetkellä taidepainotteisessa päivätoiminnassa ja on ollut taiteellisesti hyvä, askartalee, piirtää ja maalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievä kehitysvamma on kai käytännössä ihan normaalia ihmiselämää, eli varmaan siksi ei ole eroa eliniässä?

Yksi tuttu lapsuudesta oli saanut tuon lievän kehitysvamman diagnoosin eli alhainen ÄO, ja hän on käynyt ihan normaalisti koulut, armeijan, pari amistutkintoa, tehnyt töitä, ostanut auton, kämpän ja moottorikelkan. Eli tuollaiseen peruselämään kykenee, missä ei älyä niin paljoa tarvita. 

Tällä tapauksella toki hyvä kasvatus ja ns. hyvästä tavallisesta perheestä, mikä varmasti vaikuttanut - rauhallisen perusluonteen lisäksi. 

Eli ei kaikki lievän kehitysvamman omaavat matalalla ÄO:lla missään linnassa ja ongelmissa ole. Tuo tuttuni ei varmasti edes kehtaisi tehdä ikinä mitään väärää, on ennemminkin arka ja orjaileva. 

Tietysti kehitysvammaisetkin ovat erilaisia ja vamma kullakin on omanlaisensa. Diagnosoimattomille kasautuu enemmän ongelmia kuten juurikin sitä huonoa kaveriseuraa, jossa joutuu likaisen työn tekijäksi ja muuten hyväksikäytetyksi, päihteitä, jopa lastensuojelun tulemista peliin ja aikuisuudessa työttömyyttä. Oma siskoni on aika hyvätasoinen, vaikka on asioita joissa tarvitsee apua (mm. ruoanlaitto sillä unohtaa miten ruokaa laitetaan tai unohtaa mitä sanoa lääkärissä) ja luonteeltaan rauhallinen, viihtyy kyllä ihmistenkin seurassa mutta toisaalta haluaa uppoutua omiin juttuihinsa ja päivätoiminnassa käyttää kuulokkeita kuunnellakseen musiikkia. Apua ja tukea osaa pyytää ja kertoa mihin sitä tarvitsee. En usko hänen ajautuvan rikosten tielle, enemmän pelkään hänen joutumista kiusatuksi ja rikoksen uhriksi, ja kiusattu häntä onkin, mistä hän osaa kertoa muille. 

Siskoni sai yläasteen jälkeen diagnoosin lievästä kehitysvammasta kun viimeistään psykiatri osasi aavistaa hänen ymmärtämisen vaikeudet ja sen, kuinka tunteet olivat hänellä lennosta toiseen voimakkaampia. Haasteita ollut pitkään, mm. epätyypillinen autismi (tältäkin osin tutkimukset junnasivat paikallaan ja pidettiin lähinnä aspergerina omaksuessaan vieraskielisiä sanoja ja on oppinutkin vieraita kieliä, mm. englantia ja espanjaa osaa sekä oppiessaan itseään kiinnostavista asioista) ja adhd, laaja-alaiset oppimisvaikeudet joka tarkentui lopulta kevaksi. 

Ala-asteella sisko pärjäsi toistojen avulla ja vaikka ei oppinut millään kuukausia ja viikonpäiviä ja niiden järjestystä, kelloa tai kertotaulua, oli hänellä joitain taitoja, joten mitään tutkimuksia kevasta ei ajateltukaan. Teini-iässä alkoi olla enemmän ongelmia kun muut hyväksikäyttivät hänen ymmärrysvaikeuksia eikä pysynyt enää perässä, vaikka oli pienluokassa ja oli niitä vahvoja aineita kuten vieraat kielet, ja ymmärrysvaikeuksia oli kokeissa, jotka meni arvaten läpi. Kävi erityisammattikoulun (merkonomi) ja pärjää arviolta työssä, jossa selkeä työnkuva. On ollut perheemme myymälässä apulaisena sekä ollut avotyössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievästi kehitysvammainen setäni oli aina ongelmissa. Oli päihteiden käyttöä ja ajautui aina väärään seuraan, mistä seurasi putka/linnareissuja. Muistan lapsuudestani, miten isä melkein joka viikonloppu haki veljeään putkasta tai sairaalasta. Setä kuoli 49 vuotiaana kun maksa petti. Hänellä oli jo pienestä pitäen ollut paljon sairauksia, eikä alkoholi taatusti auttanut asiaa.

Muistan kuinka setä kertoi avoimesti vankilareissuistaan. Kertoi että on siellä omiensa keskuudessa ja viihtyy kun on niin paljon samankaltaisia kavereita. Vasta aikuisena tajusin sedän tarkoittavan, että siellä oli sellaisia hieman yksinkertaisia, adhd ja fas miehiä.

Tästä aiheesta on joskus ollut tutkimustakin ja myös artikkeleita, kuinka vangeilla adhd (diagnosoimaton) ja myös erilaiset ymmärtämisen ja oppimisen vaikeudet (kehitysvammaisuu

36: somessa on esillä lievästi kehitysvammaisia nuoria, joilla on selvästi ollut hankala lapsuus- ja nuoruusaika. Mm. Tiktokissa eräs nuori sai keva-diagnoosin myöhemmin, sitä ennen ollut laitostaustaa mikä on voinut myös muovata persoonaa. Monestä näistä näkee että on elämänhallinnan ongelmia, mt-haasteita yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievä kehitysvamma on kai käytännössä ihan normaalia ihmiselämää, eli varmaan siksi ei ole eroa eliniässä?

Yksi tuttu lapsuudesta oli saanut tuon lievän kehitysvamman diagnoosin eli alhainen ÄO, ja hän on käynyt ihan normaalisti koulut, armeijan, pari amistutkintoa, tehnyt töitä, ostanut auton, kämpän ja moottorikelkan. Eli tuollaiseen peruselämään kykenee, missä ei älyä niin paljoa tarvita. 

Tällä tapauksella toki hyvä kasvatus ja ns. hyvästä tavallisesta perheestä, mikä varmasti vaikuttanut - rauhallisen perusluonteen lisäksi. 

Eli ei kaikki lievän kehitysvamman omaavat matalalla ÄO:lla missään linnassa ja ongelmissa ole. Tuo tuttuni ei varmasti edes kehtaisi tehdä ikinä mitään väärää, on ennemminkin arka ja orjaileva.

 

Monet lievästi kehitysvammaiset työskentelevät avustavissa tehtävissä ihan normaaleissa työpaikoissa, mutta eivät saa siitä palkkaa, vaan työosuusrahaa (eläkkeen lisäksi). Osa käy puolestaan työtoimintakeskuksissa.