Pelottaako teitä muita äitejä se, että

kaikkea voi aina sattua ja lähipiirissä ollut kaksi lapsen mentystä onnettomuudessa.

Olen vasta 23-vuotias, enkä kerennyt kuin käydä lukion, ennenkuin lapset syntyivät. Koko ajan olen kotona lasten kanssa. Enkä enää raski tehdä paljon mitään ilman heitä. Jos lähtisin opiskelemaan, niin helpottaakohan tilanne, koska saisin vähän " muuta ajateltavaa" .. JA voisin tehdä myös muita normaaleja asioita:)

kun poika oli vauva, että kanssa kuolee kätkytkuolemaan. Nyt poika jo 4v. Iltaisin kun laitoin hänet nukkumaan, hyvästelin mielessäni itkunsekaisesti.. Pelkäsin niin järjettömästi, että poika kuolee, ettei mitään niin ihanaa kuin oma lapsi voi OIKEASTI olla olemassa, että ainakaan ikuisesti ja aina.. Sekavaa.

Vieläpä kun vauvana hän ei nukkunut hyvin, mahallaan vaan. Ja sehän tietty lisää kätkytkuoleman vaaraa.. Tiesin aiheuttavani vaaran, kun laitan mahalleen nukkumaan, mutta tiesin toisaalta myös sen, että jos vauva ei joskus nuku tuntia pidempään, niin se on äiti joka kupsahtaa siitä väsymyksestä...



Nyt poika jo " iso" ja mielessäni pelkään, että isän kanssa sattuu jotain (isä on hyvä ja kunnon isä, mutta tarkoitan, että kun minä en näe), tai että jos lähtisimme vaikka lomalle ja siellä olisi veneretki, niin missä ne pelastusliivit vaikkapa Thaimaan kajakeissa on, että olisiko niitä nolo pyytää / kysyä ennen lomaa.

Tai vaikkapa, että portaissa kuvittelen, mitä jälkeä tulisikaan, jos lapsi tippuisi kaiteen yli.



Lisänä vielä kaikki, mitä voisi sattua, jos tyyny / peitto tukahduttaisi, kylpyammeessa voisi sattua jne jne..



Ei ehkä ihan normaalia, kun tämän luen. Joskus olen miettinyt, miksi mietin näitä, " hyvästelen etukäteen" , koitanko vain nauttia joka hetkestä kuin viimeisestä vai kuvittelenko jopa elämääni ilman vastuuta ja lastani..?



Joka tapauksessa rakastan lastani järjettömän paljon, rakastin jo ennen hänen syntymäänsä niin, että meinasin pakahtua siihen tunteeseen ja hänen synnyttyään tunne on vain vahvistunut, vaikken uskonut, että mitään maailmassa voisikaan rakastaa niin paljon!