Ikävimmät yllätykset joita teille on tullut vastaan muuton jälkeen?
Omalla kohdalla kuivuneet ripulipaskat pytyssä kantta myöten ja rikkonainen uuninluukku (eri asunnot).
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Lumon asuntoesittelijä kertoi että asunto on tarkastettu ja kunnossa. Edellisen asukkaan lääppimisjäljet edelleen kaikkialla, loppusiivousta hädin tuskin tehty ja ihmeellinen paskan haju kaikkialla.
onko tämä oikeasti tarkastettu ja kunnossa, kysyin ja oikein aloin katsomaan esittelijän naamaa.
on. Sanoi asuntoesittelijä nenää pidellen
Pojallani kävi vähän toisinpäin. Uusi asukas oli väittänyt että asunnossa haisee tupakka. Vuokranantajalta tuli ukaasi pojalle että asunto on otsonoitava ja vakuusrahat menee siihen. Ilmoitettiin tiukasti että poika ei edes tupakoi eikä todellakaan ole haissut miltään kk sitten kun siitä pois muutti.
Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään ja vuokravakuus tuli kokonaisena takaisin 😄
Kävin näytössä kerrostaloasunnossa, jossa oli remontti menossa. Kerrottiin, että sen pitäisi olla valmis, kun muutan. Oli, mutta sinne oli jätetty tavaraa; työmaavalaisin, kahvinkeitin yms. Lisäksi puuttui WC-paperiteline yms. pientä. Myös sähköjohtoja oli näkyvissä. Vasta, kun soitti paikalle viranomaisia, alkoi tapahtua korjaukset.
Naapurin riitelevä pariskunta. Kaikki kirosanat kuuluivat seinän läpi. Tätä jatkui vähän väliä koko sen ajan kun siellä asuimme.
Alakerrassa asui bilettävä pariskunta. Kauhea musiikin jytke, seinien hakkaaminen (?!) ja kovaääninen huuto/kälätys kuului viikollakin kolmen aikaan yöllä. Heidän ovellaan käydessäni sanoivat, että nämä ovat normaaleja elämän ääniä, silmät vähän lasittuneen näköisenä.. Jouduin soittamaan poliisit monta kertaa.
Toinen naapuri tuli alakerran ovesta läpi pari kertaa kännipäissään yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Koputtelijat. Eka kerros ja lapset sekä avaimensa unohtaneet koputteli ikkunoihin.
Ai että, olinpa unohtanut tuon. Asuttiin miehen kanssa vuosi vuokrakerrostalon alimman kerroksen asunnossa, joka oli ulko-oven vieressä. Voi helvata niitä koputtelijoita varsinkin viikonloppuisin. Ekalla kerralla mies meni avaamaan parvekkeen oven ja sieltä klompsutteli umpihumalainen pari meidän asunnon läpi rappukäytävään.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen häirikkö, joka muutti lapsineen vanhempiensa kotiin. Hilluminen ja kiusanteko alkoivat heti. Vanhemmat eivät usko, kun mellastaa heidän poissaollessaan. Lähes 5 vuotta kului ja apua ei saatu mistään, muutimme pois omistusasunnosta ja yli vuoden olemme yrittäneet myydä kotia, että ei enää tarvitsisi häirikköä nähdä, kun piha pitää siellä yhä hoitaa.
Voihan kysyä, haluaisiko lapsiperhe muuttaa siihen viereiseen asuntoon, kun on myynnissä. Myy vaikka vähän edullisemmalla hinnalla. (Ei kai ne nyt loppuikää vanhempien nurkissa asu, jos jostain sais vihiä, vaikka vanhemmilta kukkaisen ystävällisesti kysyy.)
Ekassa kämpässä asuin rivarissa päädyssä ja asunnolleni oli kaikista pisin matka, talvella oli mukava huomata ettei kukaan hiekoita sitä käytävää ja sinne olisi pitänyt suurin piirtein luistimet jalassa mennä. Toisessa kämpässä olisi pitänyt heti alkuunsa tajuta ettei ollut kovin fiksua muuttaa 2-kerroksisen talon alakerrokseen rapun keskelle jolloin joka puolella asui joku. Vasemmalla yski tupakoiva mummo keuhkojaan pihalle päivittäin, oikealla huuteli joku kehitysvammainen kirosanoja ja yläpuolella oli tyypillinen kävelyvammainen joka hakkasi jalkojaan lattiaan. Nykyisessä rivarikämpässä kuvittelin kaiken olevan kunnossa, kun ei vuoteen kuulunut mitään vaikka seinän takana pidettiin päivisin päiväkotia ja kämppä oli täynnä lapsia, oli mahtava hiljaisuus. Ilmeni että kyse oli vain taidosta olla hiljaa, koska sitten sinne muutti vakituiset asukkaat ja elämä on ollut aika helvettiä siitä lähtien. Taas paukkuu jalat ja kuuluu kaikenlainen mesoaminen.
melu eli kaikki kuului naapureista omaan kämppään .