Vaikean äitisuhteeni takia en pysty intiimeihin suhteisiin naisten kanssa

Ja jokainen nainen todennäköisesti tulee käyttäytymäänkin kuin hän, ennen kuin korjaat muistosi. Mielikuvittele itsellesi hyvä äiti, hyvä tyttöystävä ja hyvä vaimo. Näin puhdistat aurasi ja saat uuden alun

Ja mieti myös sitä, miten olet itse hyvä poika, hyvä poikaystävä ja aviomies. Voitko olla näitä kaikkia kerralla, riittääkö aika? Raamatussa sanotaan, että mies jättää avioituessaan lapsuudenperheensä, syystä. Resurssit ovat rajalliset ja naiset harvemmin arvostavat aviovuoteen jakamista anopin kanssa. Muisto äidistäsi sinun on kuitenkin korjattava ennen tyttöystävää, ettet pilaa häntä

Ja nyt kun korjauslinjalla ollaan, niin älä käytä naisystävääsi seksuaalisesti hyväksesi. Menetät sillä hänet sekä mahdollisuuden saada lapsia

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä äiti teki oli omasta nautinnostaan, eikä minun parhaakseni. Se näkyi monessa asiassa. Elämä oli muutenkin rajatonta ja osa näistä miehistä koki minut jostakin syytä uhkana, joten jouduin lukioikäisenä pari kertaa käsirysyynkin. Äiti syytti niistä aina minua, vaikka aloittaja oli joku silloinen panonsa. Hieman alkokin kuului asiaan äidin puolelta, tosin hän kävi töissä.

Äidilläni ei ollut traumoja, tai en ainakaan usko. Isovanhempani olivat lämpimiä ja hyviä ihmisiä, äiti ensimmäinen kaupunkiin muuttanut lapsi.

 Äidin ja isän tärkein velvollisuus on huolehtia lapsistaan ja sun kumpikin vanhempasi jätti sen tekemättä. Ei se ihme ole, että sinusta tuntuu siltä kuin tuntuu, mutta nimenomaan noita asioita pystyy käsittelemään terapeutin kanssa ja vaikka yksinkin nettiterapiassa (maksutonta, voi tehdä yksinään omaan tahtiin kotona), kunhan haet terveyskeskuksesta lähetteen psykiatrian polille. Ensin pitää toki täytellä vähän lappusia ja seulontalomakkeita, joiden perusteella lääkäri toteaa sulla esim. depression tai yleisen ahdistuneisuushäiriön. Älä niitä säikähdä, ne on askel siihen terapiaan, jossa sä itse opettelet tunnistamaan tunteesi ja päästämään niistä terveellä tavalla irti. Sun pitää kertoa, että murehdit vanhoja asioita ja että ne häiritsee elämääsi nykyhetkessä, ja että haluaisit lähetteen esim. Mielenterveystalon nettiterapiaan.

Tunteet tunnetaan aivoissa, joten niitä pystyy käsittelemään aivojen loogisilla osilla ja hoitamaan itseään oppimalla pois haitallisista tunnereaktioista. Se on kuin haavan hoitamista. Haava vain on muistissa. Tuossa ei ole mitään hävettävää, vaan jos lähdet itseäsi hoitamaan, olet viisas mies ja matkalla paljon parempaa loppuelämää kohti.

Vierailija kirjoitti:

Olen vahinkolaukaus, ja isä oli joku häntäheikki. Elarit se maksoi, mutta eipä muuten ukkoa paljon näkynyt. Teini-iässä en enää kaivannutkaan.

Se, mitä äiti teki oli omasta nautinnostaan, eikä minun parhaakseni. Se näkyi monessa asiassa. Elämä oli muutenkin rajatonta ja osa näistä miehistä koki minut jostakin syytä uhkana, joten jouduin lukioikäisenä pari kertaa käsirysyynkin. Äiti syytti niistä aina minua, vaikka aloittaja oli joku silloinen panonsa. Hieman alkokin kuului asiaan äidin puolelta, tosin hän kävi töissä.

Äidilläni ei ollut traumoja, tai en ainakaan usko. Isovanhempani olivat lämpimiä ja hyviä ihmisiä, äiti ensimmäinen kaupunkiin muuttanut lapsi

Katkeruus vanhempia kohtaan on yleistä. Ja Isäsi tosiaan hylkäsi sinut mikä itsessään on valtava trauma.

Se jos pystyt toteamaan että äitisi oli myös ihminen jolla luultavasti oli pahojakin traumoja (ei tarvitse tulla edes omilta vanhemmilta, voi olla vaikka hyväksikäytetty lapsena, ja tuollainen käytös tosiaan viittaa vahvasti traumoihin), ei tarkoita sitä että sinun täytyy antaa hänelle anteeksi mitään mikä on tuntunut lapsena pahalta. Mutta se voi auttaa sinua pääsemään elämässä eteenpäin.

Esim. itse olen arvellut että isäni oli tunnekylmä, väkivaltainen juoppo, koska hänen isänsä oli samanlainen, ja luultavasti kulkenut suvussa Karjalan evakoilla. Ylisukupolvinen trauma. Se auttoi ymmärtämään oman isäni haasteita, mutta en silti anna anteeksi mitä hän teki minulle ja perheelle, eikä tarvitsekaan. Ei sitä voi oikeuttaa. On ollut helpompi rikkoa se pahan kierre, kun ymmärtää mistä se on tullut.

Millainen äiti oli? 

Jos odottaa hoivaa tuntemattomalta, ei ole täysi-ikäinen toiminnassaan jos suuttuu ellei toinen ala äidiksi.

Jos äiti oli epäluotettava mikset tapailisi ihmistä joka ei muistuta äitiä.

Äidin kaltaisuutta voi puida terapiassa.

Onko mahdollista että äidin naiseus ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä, että miehen ongelmille alanuoletetaan.

Nykyinen tasa-arvohömpötys on roskaa. Oikea mies ei valita, inise eikä hänellä ole mitään "ongelmia". Muistakaa inkkelit tämä kolikon toinen puoli, kun nykyajasta valitatte. Teistä surkimuksista ei kenestäkään olisi vanhojen aikojen mieheksi, eli pitäkää päänne kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli suoraan sanottuna huo ra. Hänellä oli lukuisia miehiä, minun lapsuuteni ja nuoruuteni aikana ainakin viisi vakituisempaa ja muitakin siinä ramppasi panemassa. Ei hän siis rahaa siitä ottanut, oli vain ns. helppo nainen jonka äijät aavisti. Tämä kyllä v itu tti nuorena miehenä kun aloin asioita tajuamaan, mutta en ihme ja kumma saanut seksuaalisuuteni tästä mitään traumaa. Muuten kyllä. Miehet oli hänelle minua tärkeämpiä, omaa lastaan. Olihan se katkeraa. Mutta panohommiin se ei ole vaikuttanut. Suhteisiin sitäkin enemmän.

Oletko miettinyt miten isättömyys on suhun vaikuttanut? Kuoliko vai hylkäsikö sut?

Äitisi ehkä yritti etsiä sullekin parempaa isää ja miehen mallia, mutta jos ensimmäiselläkin kerralla mennyt päin metsää niin ei ehkä osannut. Mikä taas voi johtua hänen omista traumoistaan.

Luonnossa koiraat tappavat ja ajavat pois edellisten pesueiden poikasia, kun haluavat saattaa naaraan tiineeksi. Jenkkitutkimusten mukaan uusperheen uusi kumppani onkin lapsen suurin uhka

Mitä taas siihen tulee, että äitisi on priorisoinut miessuhteet, niin liekö edes ihan totta. Olisihan hän voinut antaa sinut adoptioon. Saatat olla jopa r aiskauslapsi. Lapsi ei ole äitinsä klooni, ja jos tämä ei rakasta tai suorastaan vihaa siittäjää niin vaikea on sitä lastakaan 100% rakastaa. Sinäkin kohdistat katkeruutesi äitiin, vaikka voisit ihan hyvin vihata siittäjääsi yhtä lailla. Nainen ja äiti ovat klassinen syntipukki, ja kautta historian naiset ovat niitä, jotka saavat turpaansa

Tuli tästä mieleen juuri Kongossa tapahtunut vankilapako. Miehet pakenivat siis naisten vankilan puolelle, r aiskasivat kaikki ja polttivat elävältä

Ole kiitollinen siitä, että äitisi on edes pitänyt sinut. Kaikki eivät tekisi sitäkään, varsinkin jos isä kantaa väkivaltageenejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahinkolaukaus, ja isä oli joku häntäheikki. Elarit se maksoi, mutta eipä muuten ukkoa paljon näkynyt. Teini-iässä en enää kaivannutkaan.

Se, mitä äiti teki oli omasta nautinnostaan, eikä minun parhaakseni. Se näkyi monessa asiassa. Elämä oli muutenkin rajatonta ja osa näistä miehistä koki minut jostakin syytä uhkana, joten jouduin lukioikäisenä pari kertaa käsirysyynkin. Äiti syytti niistä aina minua, vaikka aloittaja oli joku silloinen panonsa. Hieman alkokin kuului asiaan äidin puolelta, tosin hän kävi töissä.

Äidilläni ei ollut traumoja, tai en ainakaan usko. Isovanhempani olivat lämpimiä ja hyviä ihmisiä, äiti ensimmäinen kaupunkiin muuttanut lapsi

Katkeruus vanhempia kohtaan on yleistä. Ja Isäsi tosiaan hylkäsi sinut mikä itsessään on valtava trauma.

Se jos pystyt toteamaan että äitisi oli myö

Naiset menevät pahasti harhaan sekä odottaessaan miehiltä inhimillisyyttä sekä sepittäessään heidän erilaista käytöstään jollain traumoilla. Miehet ja naiset vaan ovat erilaisia, eikä miehillä ole samanlaista hoivavaistoa, empatiakykyä tai taitoja tuottaa turvaa ja rakkautta, vaikka olisi halukin. Emme ole robotteja vaan nisäkkäitä. Katsokaa joskus joku luontodokumentti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahinkolaukaus, ja isä oli joku häntäheikki. Elarit se maksoi, mutta eipä muuten ukkoa paljon näkynyt. Teini-iässä en enää kaivannutkaan.

Se, mitä äiti teki oli omasta nautinnostaan, eikä minun parhaakseni. Se näkyi monessa asiassa. Elämä oli muutenkin rajatonta ja osa näistä miehistä koki minut jostakin syytä uhkana, joten jouduin lukioikäisenä pari kertaa käsirysyynkin. Äiti syytti niistä aina minua, vaikka aloittaja oli joku silloinen panonsa. Hieman alkokin kuului asiaan äidin puolelta, tosin hän kävi töissä.

Äidilläni ei ollut traumoja, tai en ainakaan usko. Isovanhempani olivat lämpimiä ja hyviä ihmisiä, äiti ensimmäinen kaupunkiin muuttanut lapsi

Katkeruus vanhempia kohtaan on yleistä. Ja Isäsi tosiaan hylkäsi sinut mikä itsessään on valtava trauma.

Ihmisellä on korkeammat älylliset toiminnot ja käyttäytymisen säätely kuin muilla nisäkkäillä.

Emme ole vaistojemme varassa.