Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Traumaside omaan vanhempaan? En kestä tätä mutta en pysty myöskään päästämään irti
09.02.2025 |
Tiedättekö, kun on ihminen joka on kohdellut todella huonosti ja kun ei ole ollut mahdollista irtaantua, niin tapahtumat ovat joutunut antamaan tavallaan anteeksi ja kuitenkin tulee lisää kolhua, lisää haitallisia kokemuksia ja lisää traumoja ihmisen vuoksi, joka on sitten jo niin normaalia, ettei enää edes osaa päästää irti vaan tuntee asian niin, että minun on pakko olla hänen elämässään koska toinen murtuisi jos lähtisin ja tuntisin siitä huonoa omaatuntoa.
Tämä ihminen on lapsuudessani ollut osana seksuaalista minuun kohdistuvaa hyväksikäyttöä, väkivaltaa henkistä etenkin esimerkiksi halveksuntaa ja ilkkumista ilmein (jos olen itkenyt, niin nauraen ja halveksuen matkinut itkuani, että "yhyy, itke nyt siinä kakara" ja väännellyt naamansa). Kännissä ajanut meidät vaarallisiin tilanteisiin, ollut arvaamattomia kumppaneita, ajanut autolla kännissä kun olemme olleet kyydissä ja muutenkin aiheuttanut käytöksellään paljon pahennusta ja häpeällisiä tilanteita. On tosi impulsiivinen ollut ja tätä kertomusta voisi jatkaa.
Hänessä on myös suojeleva ja välittävä puoli. Kertonut rakastavansa, huolehtinut perustarpeista ja tietyllä tapaa ollut myös hyvä vanhempi ja opettanut minulle hyviä tapoja.
Olen aikuinen ja edelleen kärsin käytöksestään ja hänen energiansa on hyvin toksista. Kun näemme niin voimani katoaa ja se raskas pilvi on lähes kosketeltavaa. Silti näen hänen kärsimyksensä ja koen että minun on oltava olemassa hänelle ja olen jossain käsittämättömässä sidoksessa häneen. Järjellä ymmärrän, että kannattaisi ehkä katkaista välit mutta tunnetasolla se tuntuu kohtuuttomalta. Kuitenkin olen joskus jopa ajatellut, että teen itsarin pelkästään voidakseni tuottaa kärsimystä hänelle koska oma kipu on ollut niin tuskallista.
Sitten tulee taas huono omatunto ja olen tosi solmussa tämän ihmissuhteen kanssa ja yritän vain sopeutua ja pitää rajani. En enää näe häntä usein mutta soittelemme useamman kerran viikossa.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ota etäisyyttä, harvenna tapaamisianne ja erityisesti vältä hänen ja menneiden ajattelua
Muistoista voit miettiä, että miten olisi toiminut sellainen vanhempi, jonka sinä ansaitset. Traumoissa ei kannata velloa, eikä niitä kannata myöskään kylvää ympärilleen. Mieti sen sijaan se fiksu ja oikea vaihtoehto, eläydy siihen, ja mene eteenpäin
Vanhemmat harvemmin pyytävät anteeksi tai oppivat julmista, vääristä, tai haitallisista kasvatusmenetelmistään. He ovat itse altistuneet lapsena pahemmalle ja joutuneet lapsen vuoksi esim. sietämään itse r aiskauksia, ym. Se ei toki ole lapsen vika, mutta jos sosiaalisessa kulttuurissamme väkivalta vanhempia kohtaan tulee lapsen mukana (niinkuin se tulee), totta kai lapseenkin muodostuu välttelevä suhde
Se miten vanhempi diilaa sen kanssa, että suojelet itseäsi häneltä, ei kuulu sinulle. Jos olisin sinä, en tekisi asiasta numeroa vaan yksinkertaisesti välttäisin häneen yhteydenpitoa ja hänen ajatteluaan. Elä omaa elämääsi. Velloessasi ja draamatessasi menneissä ylläpidät itse traumabondia ihan yhtä lailla.
Erittäin viisasta tekstiä. Juuri tällaisten fiksujen kirjoittajien vuoksi on kiva käydä tällä palstalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mitä ap olet sanonut kielii vaarallisesta narsistista ja vastaa minun omaa kokemusta narsistisesta vanhemmasta, sinun kokemus ei valitettavasti ole uniikki tai edes harvinainen, mutta siinä on se hyvä puoli että apua ja vertaistukea löytyy.
Suosittelen aloittaan youtubesta, kunnon syväsukellus narsistien uhreille tarkoitetuille kanaville.
Kannattaa keskittyä itsestä välittämiseen. Se ei vahingoita sitä toistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskittyä itsestä välittämiseen. Se ei vahingoita sitä toistakaan.
Mhmm..nii et tärkeintä ois vaan antaa rääkkäämisen jatkua aina vaan?
Sit ois kaikilla joilla on väliä, eli sinulla, kaikki hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani ratkaisu oli se, että laitoin välit lopullisesti poikki. Suosittelen samaa. Nyt vuosien jälkeen tuntuu että se oikea minäni alkaisi murtautua sieltä panssarin alta :)
Sinun ei tarvitse laittaa välejä poikki häneen. Saat hänet laittamaan välit poikki, kun rehellisesti kerrot mitä kaikkea olet saanut lapsuudessa kokea hänen edesauttamana. Edes narsisti ei pysty kuuntelemaan itsestään epäedullisia todistuksia. Ja sinä olet elävä todiste kaikesta mitä hän on tehnyt. Kun kieltäminen tapahtuu, voi vain sanoa muistelistasi että ehkä hän oli sitten sinä aikana lapinmatkalla, kun nämä asiat tapahtui teidän kodissa. Itsellä olisi sama edessä, vaikka ei edellisetkään kerrat ole toimineet kunnolla, sillä väleissä vielä ollaan, vaikka heikoissa. Parasta on likapyykin peseminen julkisesti. Aina on ihmisiä jotka haluaa kuulla jotain juoruiltavaa, toki on varottava ettei rasita ulkopuolisia liikaa, mutta aina löytyy kiinostunut korvapari toisetn kärsimykselle. Omalle läheiselleni oli julkikuva tärkeä, siksi sen paskominen oli mukavaa puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskittyä itsestä välittämiseen. Se ei vahingoita sitä toistakaan.
Mhmm..nii et tärkeintä ois vaan antaa rääkkäämisen jatkua aina vaan?
Sit ois kaikilla joilla on väliä, eli sinulla, kaikki hyvin?
Tarkennan: itsestä välittämiseen, eli etäisyyden ottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskittyä itsestä välittämiseen. Se ei vahingoita sitä toistakaan.
Mhmm..nii et tärkeintä ois vaan antaa rääkkäämisen jatkua aina vaan?
Sit ois kaikilla joilla on väliä, eli sinulla, kaikki hyvin?
Tarkennan: itsestä välittämiseen, eli etäisyyden ottamiseen.
Juu okei, mä olen aika tottunu narsistiseen venkoiluun joten tarkkailen kaikkia sen varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita välit kokonaan poikki tai ainakin pitkälle muutaman vuoden tauolle.
Kokeile terapiaa.
Etäisyys auttaa tajuamaan että tuo vanhempasi ansaitsisi oikeasti rikostuomion ja sinä normaalin elämän ilman tämän kaltaisia ihmisiä.
En ole itse tavannut äitiäni nyt 5 vuoteen ja tämä aika on tehnyt minulle hyvää.
Miten teillä, jotka olette laittaneet välit poikki äitiin kokonaan, on säilynyt välit muuhun lapsuudenperheeseen ja sukulaisiin?
Olisin katkonut välit äitiini lopullisesti ajat sitten, mutta olen pelännyt, että se vaikuttaisi väleihin muidenkin läheisten kanssa. Äiti olisi varmasti tehnyt kaikkensa, että olisi saanut kostettua ja sabotoitua suhteeni läheisiin. Sukulaisistani ja isästäni kuitenkin tykkään ja siskoistani varsinkin. En kestäisi menettää kaikkia.
Äidin kanssa olen kyllä ottanut ihan tietoisesti etäisyyttä niin paljon kuin olen pystynyt, nykyisin nähdään pari kertaa vuodessa, eikä silloinkaan ikinä kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin samaa aihepiiriä koskevassa ketjussa oli vinkkinä youtube-kanava Crappy Childhood Fairy.
Kävin katsomassa ja sain paljon hyviä ajatuksia ja uusia tapoja katsoa asiaa. Olen siis myös hyvin toksisen lapsuuden perheen tuote ja kertakaikkiaan kyllästynyt kantamaan tuota taakkaa mukanani.
Ehkä paras oppi jonka sain mainitsemaltani kanavalta oli se, että aikuisena olen nyt itse vastuussa itsestäni. Lapsena minusta ei huolehdittu, eikä suojeltu, päinvastoin. Aikuisena minun tehtäväni on kuitenkin huolehtia itsestäni ja suojella itseäni. Voin valita ketä elämääni päästän ja voin valita kuinka paljon olen tekemisissä kenenkin kanssa. Silti itsestään huolehtimiseen kuuluu myös se, etten eristäydy, vaan elämässäni on sosiaalisia suhteita, ystäviä, työkavereita, harrastuskavereita jne.
Toinen hyvä ja ajattelemisen arvoinen ajatus oli huonojen tapojen ja huonojen valintojen välttäminen ja karsiminen. Ihan perusjuttuja, nuku tarpeeksi, syö terveellisesti, liiku, ulkoile ja pidä asiasi järjestyksessä. Auttaa saamaan mielenrauhaa ka hallinan tunnetta.
Juu, en ole itsekään näitä aina noudattanut ja itsesabotaasi on varsin tuttua. Mutta näistä vinkeistä voi ainakin yrittää päästä alkuun, siirtää fokus itseensä sen kaltoinkohtelijan sijasta. Hyvin nukkuneena, terveellistä ruokaa syöneenä, lenkillä tai uimassa käytyä ja kun on ainakin aloittanut hoitamaan roikkumassa olleita juttuja oman pään kanssa jaksaa paremmin.
Eiköhän meillä kohtalotovereilla ole ja ole ollut ihan tarpeeksi kurjia tyyppejä elämissämme, joten ollaan itse itsellemme hyviä ja huolehtivaisia ja huolehditaan hyvin uuden elämämme hyvistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Unohdin kertoa, että myös on monta kertaa lapsena iskostanut sen ajatuksen, että hän on käsillään tehnyt paljon töitä, että olemme saaneet ruokaa tai muita perustarpeita, kuten vaatteita. Itkenyt kuinka paljon hän on meidän vuokseen tehnyt ja tätä kautta myös tiedostan että mieleeni on iskostunut tosi vahvasti sellainen tunne, että olen kiitollisuuden velassa hänelle ja tätä on myös jatkunut aikuisena ollessani, jos on huonosti mennyt niin hän on auttamassa ja tavallaan en voi tuomita häntä koska on vanhempi, joka välittää ja auttaa. En kuitenkaan tiedä onko tämä ollut manipulointia ja onko sillä väliä onko se tapahtunut kun hän on humalassa vai selvinpäin. On alkoholisti, joten sekin vähän hämärtää sitä että kuka hän oikeasti on. Se on kuin kaksipuolinen kolikko, tässä tapauksessa koen hänet tietyltä osaltaan demoniseksi ja tavallaan myös hyväksi ihmiseksi. Ap
Tuo on tyypillistä narsismin uhrille. Tuntee turhaa kiitollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoitteluni ohiksesta, mutta tässä taas vähän perspektiiviä taannoin velloneeseen keskusteluun siitä kuinka aikuiset lapset katkaisevat välinsä "ihan ookoo" vanhempiin koska se on muodikasta/terapeutti kannusti. Oikeasti, välien katkaisu omiin vanhempiin oin niin raskas asia, ettei kukaan tee sitä heppoisin perustein, vaan yleensä jättää tekemättä vaikka ehdottomasti pitäisi.
När jag ser ordet "toksinen" vid diagonalläsning hoppar jag över texten helt. Utan att ha läst texten: sluta upp med att söka godkännande.
Kannattaa hakeutua terapiaan. Todennäköisesti lapsuuskokemuksesi vaikuttaa minäkokemuksessi sekä myös siihen, miten käyttäydyt muissa ihmissuhteissa.
Niinpä. Sama monella. Mutta ei ole pakko nähdä, soittelee. Ikävä mutta alitajuinen trauma voi jäädä (muustakin) ja sidoksen tunne vuosikymmeniksi. Myös jos on huolehtiva luonne. Pelkää ettei tapahdu vaikka vanhalle sukulaiselle mitään pahaa. Vaikka se oli paha joskus itselle monesti. Ja ehkei ole muita sukulaisia tai perheenjäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mitenkään suoraviivaista, että velloisin tässä asiassa koko aikaa. Suurimman osan ajasta en edes muista, en välitä, en koe mitään tällaisia tunteita enkä noteeraa menneisyyttä. Sitä omaa rajaa kyllä koko ajan pidän yllä jollain tapaa koska se energia on sellainen joka tulee aina läpi, sitä ei siis voi olla noteeraamatta siinä hetkessä. Joku asia triggeröi kuitenkin välillä, sitten tulee todella tuskainen olo ja menee pari päivää tosi ahtaassa olotilassa. Silloin nämä muistot pulpahtaa ja läpielän uudelleen ja kyseenalaistan paljon asioita. Tämä tapahtuu kerran pari vuodessa ja ovat ajaltaan vaihtelevia.
Tämä on siis asia joka elää mutta ei se silti minussa koko aikaa ole ja pystyn sen helposti hautaamaan. -ap
Koitapa tehdä niin, että ensi kerran kun huomaat näiden alkavan nousta, niin koita vaan sivuuttaa ne. Syö vaikka jotain ja totea mi
En neuvoisi omien tunteiden ja ajatusten tukahduttamista ja kieltämistä henkilölle, joka on jo tehnyt niin pitkään henkisesti vaurioituneen vanhemman lapsena. Itse hakeuduin terapiaan, jotta tulisin nähdyksi ja kuulluksi. Ja opettelen asettamaan terveitä rajoja suhteessa muihin
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua, sama tilanne itsellä äitini kanssa. Olen mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan. Ku syyllisyys ym . iskee niin siirrän fokuksen äkkiä musiikkiin/ leffaan. voimia.