Olenko nolo jos ilmoitan pomolle, että en ole katkera ylennyksen menetyksestä?

Ap:lla on kunnon defenssit päällä. Hirveä tarve selittää itselleen, että ei mua yhtään kiinnosta tai satuta tai loukkaa. Kertoo vain ja ainoastaan siitä, miten paljon asia satutti ja vaivaa mieltä edelleen. 

Kyllä minusta on ihan luonnollista, jos olisit katkera tuossa tilanteessa. Vaikka et loppupeleissä edes halunnutkaan sitä ylennystä. Jäisihän tuosta nyt sellainen olo, että wou olenko todella niin huono että minua ei voitu edes harkita kyseiseen tehtävään..

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatko oikeasti noin nolosti?

Mitä enemmän niin luulet, sen parempi, you know. Ap.

Miksi sanoisit ettet ole katkera, kun ihan selvästi olet katkera? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on ihan luonnollista, jos olisit katkera tuossa tilanteessa. Vaikka et loppupeleissä edes halunnutkaan sitä ylennystä. Jäisihän tuosta nyt sellainen olo, että wou olenko todella niin huono että minua ei voitu edes harkita kyseiseen tehtävään..

Julkinen haku ei tarkoita, ettei ap:ta voida harkita ko. tehtävään. Aika moneen kertaan jo kerrottu, että tietyissä paikoissa julkinen haku on pakollinen. Jopa silloin, vaikka olisi jo etukäteen päätetty, kuka valitaan. 

Se paikka olisi jo sinun, jos sinut siihen olisi tarkoitus valita. Juna meni jo. Valitettavasti. Ei mitään avointa työnhakua olisi edes järjestetty jos paikka olisi ollut sulle räätälöity. Ilmeisesti olet julkisella puolella, jossa on kai pakko se julkinen haku tehdä joka tapauksessa, mutta tuo pomon hiljaisuus kertoo kaiken tarvittavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatko oikeasti noin nolosti?

Mitä enemmän niin luulet, sen parempi, you know. Ap.

Mitä enemmän vakuuttelet, ettet ole katkera, sitä varmemmin ilmaiset muille olevasi katkera, you know.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on ihan luonnollista, jos olisit katkera tuossa tilanteessa. Vaikka et loppupeleissä edes halunnutkaan sitä ylennystä. Jäisihän tuosta nyt sellainen olo, että wou olenko todella niin huono että minua ei voitu edes harkita kyseiseen tehtävään..

Ja juuri siksi oletan, että töissäkin mun oletetaan olevan katkera. Vaan kun en ole. Tietysti laitan asian korvan taakse, mut en haluaisi tästä jäävän isoa elefanttia kahvihuoneeseen mun ja johdon välille. Turhaan. Voidaan puhua ja olla.

Mutta mitäpä turhaan kai avaan tunteitani, jos ei muutkaan osapuolet puhu. Ollaan sit kiusallisesti. Ehkä en siis itse avaa keskustelua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on ihan luonnollista, jos olisit katkera tuossa tilanteessa. Vaikka et loppupeleissä edes halunnutkaan sitä ylennystä. Jäisihän tuosta nyt sellainen olo, että wou olenko todella niin huono että minua ei voitu edes harkita kyseiseen tehtävään..

Ja juuri siksi oletan, että töissäkin mun oletetaan olevan katkera. Vaan kun en ole. Tietysti laitan asian korvan taakse, mut en haluaisi tästä jäävän isoa elefanttia kahvihuoneeseen mun ja johdon välille. Turhaan. Voidaan puhua ja olla.

Mutta mitäpä turhaan kai avaan tunteitani, jos ei muutkaan osapuolet puhu. Ollaan sit kiusallisesti. Ehkä en siis itse avaa keskustelua. Ap

Ainut kiusallinen hetki olisi se, kun menisit selittelemään pomolle, ettet ole katkera. Se olisi kiusallista teille molemmille. Kasva aikuiseksi ja anna asian olla. Kaikille helpompi niin. 

Ap kirjoitti:

Olenko nolo jos ilmoitan pomolle, että en ole katkera ylennyksen menetyksestä?

Olet.

Olet myös nolo, jos ilmoitettuasi kiinnostuksesi tehtävään, jätät hakematta. Tietämättä edes speksejä voin kertoa, että se vain osoittaa, että et ole oikea henkilö ko. tehtävään. Mieti valmiiksi joku parempi selitys sille, miksi et hakenut, jos joku sattuu kysymään.

Elämä on.

Nykyään vähänkin isommassa kioskissa kaikki paikat on käytännössä pakko panna yleiseen hakuun. Ja mikäpä siinä. Se on ainoa tapa selvittää ketkä kaikki ovat oikeasti kiinnostuneita ja saada sopivin henkilö ko. tehtävään.

Käytännösä vähänkin vaativammat tehtävät on kuitenkin usein jo jaettu etukäteen nimetyille henkilöille -- varsinkin ns. jäsenkirjahommat, joita ovat kaikki julkisen puolen työt kunnan urheilukentän pallovaraston hoitajasta ylöspäin. Yksityisellä voi olla helpompi olla sopiva kuin julkisella, jossa on yleensä oltava muodollisesti pätevä.

Kertomasi perusteella sinä voisit olla tuo etukäteen nimetty henkilö -- varsinkin jos on helppo löytää joku tekemään nykyinen työsi.

Jos haet, etkä tule valituksi, voit tarvittaessa kysyä pomoltasi miksi et, ja tehdä tarvittavat johtopäätökset urasuunnitelmiesi suhteen.

Vierailija kirjoitti:

En ole katkera, mutta asia vaivaa minua niin paljon, että vatvon sitä mielessäni viikkoja ja teen siitä vieläpä aloituksen lauantai-iltana (ehkä kännissä) vauvapalstalle. Lisäksi aion harkita avautumista pomolle. 

Joku tässä ei ihan täsmää, ap :D

Siis tääh? Useinhan paikka laitetaan hakuun, joissain paikoin jopa pakko, vaikka sinut on jo ns. valittu siihen

Jos haet paikkaa = olet kiinnostunut

Jos et hae paikkaa = et ole kiinnostunut

Ei sitä tarvi selitellä.

Minä olin kerran työurallani päättänyt erään esihenkilön lähdettyä, että sitten kun hänen paikkansa tulee hakuun sisäisesti, haen sitä. Se vaan ei ikinä tullut hakuun, vaan pomon pomon nimitti ystävänsä siihen suoraan. Luulisi, että HR-prosessien kannalta ei olisi edes mahdollista. Ja ihan yksityinen yritys oli. Kyllä paikat yleensä pitää avata vähintään sisäisesti haettavaksi, tietyissä tilanteissa julkinen/ulkoinen hakukin jopa pakollinen tai sitten jos ajatellaan että halutaan enemmän hyviä kandeja. Itsellä tuossa tilanteessa jos olisin ollut katkera, haha, olisin saanut asiasta varmasti läpi valituksen HR:lle kun paikasta ei ikinä meille muille ilmoitettu.

Ap:n tilanteessa asia oli työnantajan puolelta huonosti hoidettu. Kyllä ap:lle olisi ollut asiallista ja kohteliasta kertoa, että paikka tulee nyt hakuun kun sinä kerran olit kertonut olevasi kiinnostunut siitä. Jos haluat itse olla asiallinen ja kohtelias silti takaisin, kerrot että olet harkittuasi päättänyt ettet sittenkään hae paikkaa. Ei mitään selittelyjä, että "en ole katkera mutta".

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran työurallani päättänyt erään esihenkilön lähdettyä, että sitten kun hänen paikkansa tulee hakuun sisäisesti, haen sitä. Se vaan ei ikinä tullut hakuun, vaan pomon pomon nimitti ystävänsä siihen suoraan. Luulisi, että HR-prosessien kannalta ei olisi edes mahdollista. Ja ihan yksityinen yritys oli. Kyllä paikat yleensä pitää avata vähintään sisäisesti haettavaksi, tietyissä tilanteissa julkinen/ulkoinen hakukin jopa pakollinen tai sitten jos ajatellaan että halutaan enemmän hyviä kandeja. Itsellä tuossa tilanteessa jos olisin ollut katkera, haha, olisin saanut asiasta varmasti läpi valituksen HR:lle kun paikasta ei ikinä meille muille ilmoitettu.

Ap:n tilanteessa asia oli työnantajan puolelta huonosti hoidettu. Kyllä ap:lle olisi ollut asiallista ja kohteliasta kertoa, että paikka tulee nyt hakuun kun sinä kerran olit kertonut olevasi kiinnostunut siitä. Jos haluat itse olla asiallinen ja kohtelias silti takaisin, kerrot

Yksityinen yritys saa palkata kenet vain ja noin vain eikä tarvi olla paikka haussa. Voi myös valita sopivimman eli ei tarvi olla se paperilla pätevin. 

Sinuna käyttäytyisin normaalisti. En sanoisi mitään, jos ei erikseen fiiliksiä kysytä. Miksi sun pitäisi selitellä,  että olet Ok, jos ja kun kukaan ei edes muuta epäile. 

Eikä ole noloa hakea paikkaa, kun tuli julkiseen hakuun. Jos et tule valituksi, et ollut paras hakija tai soveltuvin tehtävään. Se ei tee sua huonommaksi. Noloa on, jos luovutat edes yrittämättä. Jos kerran ylennys sua kiinnostaa. 

Hölmö olet

Haet tietenkin sitä paikkaa. Yhtä lailla sinä sitä voit hakea kyin kuka tahansa muukin. Sinullahan on jo toimialaosaamista ja kokemusta juuri kyseisestä tehtävästä.

Jos nyt alat lähettelemään jotain "en ole katkera, kun ei valittu.." viestejä, teet itsestäsi vain säälittävän. Sen jälkeen sinua ei ainakaan palkata ko tehtävään

Aloittaja hyvä, katkeruus paistaa sinusta hyvin kauaksi.

Saan sinusta mielikuvan, että olet raskas ihminen. Luultavasti tämä ei ole ainoa asia, jonka olet työelämässä ottanut henkilökohtaisesti ja katkeroitunut. Vaikka väität, ettei se näy työpaikalla, niin kyllä se kuule näkyy.

Raskas asenteesi voi olla hyvinkin syy, ettei sinua haluta tehtävään, ainkaan katsomatta millaisia muita hakijoita löytyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on ihan luonnollista, jos olisit katkera tuossa tilanteessa. Vaikka et loppupeleissä edes halunnutkaan sitä ylennystä. Jäisihän tuosta nyt sellainen olo, että wou olenko todella niin huono että minua ei voitu edes harkita kyseiseen tehtävään..

Ja juuri siksi oletan, että töissäkin mun oletetaan olevan katkera. Vaan kun en ole. Tietysti laitan asian korvan taakse, mut en haluaisi tästä jäävän isoa elefanttia kahvihuoneeseen mun ja johdon välille. Turhaan. Voidaan puhua ja olla.

Mutta mitäpä turhaan kai avaan tunteitani, jos ei muutkaan osapuolet puhu. Ollaan sit kiusallisesti. Ehkä en siis itse avaa keskustelua. Ap

Miksi siitä jäisi "iso elefantti kahvihuoneeseen", jos et kerran ole katkera eikä kyseinen paikka edes kiinnosta sinua? 

Kuulostaa sille, että olet erittäin katkera ja pitkävihainen

Se on tärkeää tuoda esille haastattelussa että ap jo tietää miten kyseinen työtehtävä hoidetaan. Sitten kun vielä löytyisi ideoita miten asioita voi parannella niin ihme ettei ap tulisi valituksi. Mitään katkeruutta ei kannata ottaa puheenaiheeksi, parasta on kääntää asia niin että kertoo miten harmittaa työnantajan puolesta mitä kaikkea lisäarvoa hän olisi voinut tuoda firmaan ja ehkä hän nyt alkaa katselemaan missä muualla hän voisi kehittää paremmin osaamistaan.