Jos olisit tiennyt äitiyden rankkuuden etukäteen, olisitko ryhtynyt siihen?
Teinit huutavat ja valittavat. Ruokaa pitää laittaa ja kaupassa käydä + pyykkiä pestä nonstop.
ikääntyvät sukulaiset vaativat huomiota. Puoliso ihan kädetön kun pitää opettaa lapsille sääntöjä, tehdä vaikeita päätöksiä tms.
Nuorena luulin, että tasavertainen vanhemmuus ja kotitöiden jako ihan vain yhdessä sovittavia asioita.
En tajunnut, että päävastuu kaikesta jotenkin vuosien vieriessä valuu mutsille.
En ihmettele, miksi nuoret naiset eivät tähän urakkaan halua.
Minäkin haaveilen vapaista eläkepäivistä, rauhallisesta ja siististä kodista, siitä että kokkaa max. kahdelle ja juuri sellaista ruokaa, mistä aikuiset tykkäävät.
Mies on ihan haikeana, että kohta nuo lähtevät. Itse en malta odottaa rennomman elämänvaiheen alkua. 20+ vuotta kakkua siis takana ja lapsia 3, kaikki vielä kotona.
Kommentit (43)
Kai ne kotona asuvat nuoret aikuiset tekevät osansa siitä kokkauksesta ja pyykkäyksestä?
En kokenut äitiyttä mitenkään rankkana. Lapsia saimme kolme fiksua tyyppiä. Itse olin tuolloin 20-26v. Nuoret muuttivat kotoa jo varhain ja "oma elämä" puolison kanssa kahdestaan alkoi noin 40-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Ei äitiys ole minusta mitenkään rankkaa, mutta en muuten vaan olisi halunnut lasta.
Miksi sitten synnytit hänet?
Vierailija kirjoitti:
Tulin äidiksi nuorena, 23 v. Toinen lapsi tuosta parin vuoden päästä. Siihen aikaan (vajaa parikymmentä vuotta sitten) ei vapaaehtoisesta lapsettomuudesta juurikaan puhuttu, ainakaan omissa piireissäni. Mullakin oli sellainen ajatus, että lapsia vaan kuuluu tehdä. Kun olin esikoisesta raskaana, luin netistä ensimmäiset aihetta käsittelevät jutut ja joku niissä resonoi heti, mutta myöhäistähän se silloin jo oli. Nyt olen nelikymppinen teinien äiti, eikä tämä perhe-elämä helppoa ole ollut. Teinit ovat onneksi helpommasta päästä ja heidän kanssaan on jo kivaa esim. lomilla uima-altaalla tai laskettelemassa. Kun kuopus päätti alakoulun, koin sen hyvin helpottavana, ettei enää ikinä niitä pakkokevätjuhlia yms.
Teinit, eli ikähaarukkaa 13-17?
Kyllä muistan itse miten 2008 jo ihan hyvää vauhtia puhuttiin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Olin itse silloin juuri täyttänyt 20v., ja kovasti olisin halunnut jo perustaa perheen, kun taas muut ikäiseni pohtivat haluavatko lapsia ollenkaan. Ja jos haluavat, niin "vasta joskus kolmekymppisenä".
Äitiys on niin saatanan rankkaa, varsinkin sen jälkeen kun lapsi tekee itsemurhan. Niin etten minä oikeastaan osaa vastata olisinko ryhtynyt tähän jos olisin tiennyt.
Se on jännä, kun toisaalta joidenkin naisten mielestä pikkulapsiaika on niin ihanaa, että siinä vaiheessa kun itse ollaan nelikymppisiä ja lapset ovat jo teinejä tai nuoria aikuisia, niin aletaan hankkia lisää vauvoja vaikka hedelmöityshoidoilla jos ei muuten onnistu.
Olin niin nuori etten ymmärtänyt silloin vielä mitään, en olisi halunnut lapsia. En ole lapsirakas.
Ap elää nyt ns. ruuhkavuosia ja hetken päästä ihmettelee, niten nopeasti kaikki kuitenkin meni
Ap:n avaus kuulostaa siltä, että ongelma enemmän tuo vässykkä mies kuin nuo 3 lasta.
Todellakin ryhtyisin, vaikka haastetta on riittänyt usean keskenmenon, lasten vakavien sairauksien ja muun johdosta.
Halusin jo lapsesta saakka itse äidiksi. Mutta sitä en tajunnut, että jos en olisi äiti, olisin jäänyt kypsymättömäksi ja omaan itseen keskittyväksi ihmiseksi.
Omalla kohdallani äitiys on ollut välttämätön kokemus ja elämäni tärkein ja merkityksellisin asia.
Ei meillä oo tuommosta ap. Kaksi aikuista, yksi 17v, ja 10v. Kaikki poikia, ei oo tarttenu vääntää rautalangasta. Mieheni on mies, ei mammanpoika.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, kun toisaalta joidenkin naisten mielestä pikkulapsiaika on niin ihanaa, että siinä vaiheessa kun itse ollaan nelikymppisiä ja lapset ovat jo teinejä tai nuoria aikuisia, niin aletaan hankkia lisää vauvoja vaikka hedelmöityshoidoilla jos ei muuten onnistu.
Heh. Olen itse 36v ja lapseni jo itsenäinen koululainen. Muistelen vauva-ajan valvomisia kauhulla, mutta viime yönä näin unta, jossa selvisi että olen raskaana rv 21. Olin unessa hämmilläni, mutta tositosi iloinen. Herätessä oli vähän kaihoisa olo, kun oli vaan unta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äitiys ole minusta mitenkään rankkaa, mutta en muuten vaan olisi halunnut lasta.
Miksi sitten synnytit hänet?
En uskaltanut mennä aborttiin, kun oli peloteltu niin paljon, että sitten kaduttaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin äidiksi nuorena, 23 v. Toinen lapsi tuosta parin vuoden päästä. Siihen aikaan (vajaa parikymmentä vuotta sitten) ei vapaaehtoisesta lapsettomuudesta juurikaan puhuttu, ainakaan omissa piireissäni. Mullakin oli sellainen ajatus, että lapsia vaan kuuluu tehdä. Kun olin esikoisesta raskaana, luin netistä ensimmäiset aihetta käsittelevät jutut ja joku niissä resonoi heti, mutta myöhäistähän se silloin jo oli. Nyt olen nelikymppinen teinien äiti, eikä tämä perhe-elämä helppoa ole ollut. Teinit ovat onneksi helpommasta päästä ja heidän kanssaan on jo kivaa esim. lomilla uima-altaalla tai laskettelemassa. Kun kuopus päätti alakoulun, koin sen hyvin helpottavana, ettei enää ikinä niitä pakkokevätjuhlia yms.
Teinit, eli ikähaarukkaa 13-17?
Kyllä muistan itse miten 2008 jo ihan hyvää vauhtia puhuttiin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Olin itse silloin
Esikoinen syntyi 2009 alkuvuodesta. Riippuu varmaan piireistä, oliko 2008 puhetta veloista, omissa ympyröissäni heitä ei ollut, nettiä en paljon käyttänyt. Lehtijutuissa lapsettomuus oli aina vain ja ainoastaan surullinen asia, kuten sinkkuuskin.
T. Se jolle kommentoit
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, kun toisaalta joidenkin naisten mielestä pikkulapsiaika on niin ihanaa, että siinä vaiheessa kun itse ollaan nelikymppisiä ja lapset ovat jo teinejä tai nuoria aikuisia, niin aletaan hankkia lisää vauvoja vaikka hedelmöityshoidoilla jos ei muuten onnistu.
Onhan ne pikkulapset tosi söpöjä. Ei mulla ole hinkua sellaista/sellaisia itselle saada, mutta on ne erityisiä vuosia pikkuihmisten kanssa. Menee vaan niin nopeaa ja suuren osan elämästä on kaikkea muuta kuin pieni, viaton ja söpö.
En ole kokenut äitiyttä raskaaksi, ja äitiys on ollut elämäni paras valinta. Työtä se on tietysti teettänyt, mutta mukavaa työtä, ja lasten kanssa puuhastelu oli niin ihanaa, että omien kasvettua olin vielä yli 20 vuotta perhepäivähoitajana. Omat viisi lastani ovat aikuisia ja työelämässä tai opiskelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin äidiksi nuorena, 23 v. Toinen lapsi tuosta parin vuoden päästä. Siihen aikaan (vajaa parikymmentä vuotta sitten) ei vapaaehtoisesta lapsettomuudesta juurikaan puhuttu, ainakaan omissa piireissäni. Mullakin oli sellainen ajatus, että lapsia vaan kuuluu tehdä. Kun olin esikoisesta raskaana, luin netistä ensimmäiset aihetta käsittelevät jutut ja joku niissä resonoi heti, mutta myöhäistähän se silloin jo oli. Nyt olen nelikymppinen teinien äiti, eikä tämä perhe-elämä helppoa ole ollut. Teinit ovat onneksi helpommasta päästä ja heidän kanssaan on jo kivaa esim. lomilla uima-altaalla tai laskettelemassa. Kun kuopus päätti alakoulun, koin sen hyvin helpottavana, ettei enää ikinä niitä pakkokevätjuhlia yms.
Teinit, eli ikähaarukkaa 13-17?
Kyllä muistan itse miten 2008 jo ihan hyvää vauhtia puhuttiin
Esikoinen syntyi 2009 alkuvuodesta. Riippuu varmaan piireistä, oliko 2008 puhetta veloista, omissa ympyröissäni heitä ei ollut, nettiä en paljon käyttänyt. Lehtijutuissa lapsettomuus oli aina vain ja ainoastaan surullinen asia, kuten sinkkuuskin.
T. Se jolle kommentoit
Ai? Itse muistan siltä ajalta kylläkin paljon lehtijuttuja, miten lapsen saaminen pilaa elämän jne. Josta sitten kumpusi sitä ajattelua, että lapsia vasta joskus 30-40v, jos silloinkaan.
Minulla on 4 lasta, ei ollut hankalaa lainkaan, ihmettelen näitä valittajia että miten ne lapsensa kasvattavat jos käyttäytyvät epäkunnioittavasti vanhempiaan kohtaan. Kaikkea olen kuullut, haistattelevat vanhemmilleen jne. Ei olisi meillä tullut kuuloonkaan. Vanhinpani on jo liki 40-vuotias, kaikista tuli kunnon ihmisiä.
Jos olisin tajunnut lasten tuoman ilon ja onnen, olisin tehnyt niitä aiemmin ja tuplasti (eli 4).