Lue keskustelun säännöt.
Toistuvasti tietynlaisiin tapahtumiin johtava piirre ihmisen olemuksessa?
08.02.2025 |
Eräs tuttu otetaan lähes aina ylimääräisiin turvatarkastuksiin esim. lentokentillä, hän on ihan suomalainen eikä mitään rikosrekisteriä. Jokin hänessä on, että kiinnittää huomion tuolla tavalla. En osaa sitä itse sanoa, mutta ehkä käyttäytyy epäilyttävästi noiden kokemusten myötä, mikä lisää niitä... Mutta alunperin kai jokin juttu on tuon laukaissut joka tapauksessa.
Mitä tällaisia tiedätte?
Kommentit (56)
Kiltin näköiset nuoret naiset ovat potentiaalisia salakuljettajia. Logiikka menee niin, että kohteen ajatellaan olevan epäilyksiä herättämätön ja siksi hyvä salakuljettaja. Näitä halutaan rekrytä salakuljettajiksi. Nuoria siksi että usein ovat rahan tarpeessa.
Toinen asia tietty voi olla, että kivannäköisiä on kiva jututtaa ja tutkiskella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kiltin oloisia, esim katsekontaktiin vastaavia ihmisiä te,joilta pummitaan rahaa? Naisia varmaan ainakin...?
Kaveri on vähän tuollainen. Huono itsetunto. Kasvatettu syyllisyyteen. Ajautuu uhriksi koko ajan. Toiset haistaa hänen haavoittuvuutensa ja käyttää hyväkseen. Näkevät miten pelkää ja alistuu kohtaloonsa joka kerta kun joku lähestyy pahat mielessään.
Iäkkäämpi ystäväni on sellainen että hänelle tulee hyvin helposti ja tosi usein täysin tuntemattomat ihmiset juttelemaan. Jos hän on puistossa istuskelemassa, jopa 50 v nuoremmat saattaa alkaa jutella hänelle, yksin kulkijat tai pariskunnatkin saattaa jutella bussissa tai merossa hänelle ihan ex tempore. Hän itse ihmettelee aina että mistä ihmeestä yämä johtuu.
En ole kehdannut sanoa hänelle että oot niin perus (vanhanaikaiaen) maalaismummon näkönen harmaassa tukassasi, tukevassa kropassasi joten olet helpostilähestyttävän näköinen ja miehetkin uskaltaa jutella koska ei ole pelkoa että ajatteleisit heidän yrittävän iskeä vanhusta.
Olen suomalainen, mutta hiukset on tummat ja silmät ruskeat, ja monesti epäillään ulkomaalaiseksi. Joskus mulle puhutaan suoraan englantia, enkä kehtaa välttämättä vaihtaa suomen kieleen kun toinen niin tohkeissaan siinä englantia puhuu. Usein minua luulaan esim. espanjalaiseksi tai etelä-amerikkalaiseksi.
Saan lähes aina kaupassa jonkun perääni. Vartijan tai sitten myyjä hyökkää seuraamaan missä liikun. Kerran ihan kiusallani siirryin aina uuteen kohtaan kun huomasin, että oli tullut muka täyttelemään hyllyjä siihen viereen ja sitten taas uuteen kohtaan ja eiku myyjä perässä.
Melko ahistavaa kyllä.
Olen myös huomannut, että melkein missä tahansa uudessa työpaikassa minua pidetään jotenkin epäluotettavana ja sanomisiani epäillään.
Tätä siis koko elämä ja välillä kateellisena olen seuraannut blondeja ja tavallisia vaaleita ihmisiä vieressä kun ne saa vaan porskuttaa menemään ja niihin luotetaan automaattisesti ja halutaan olla kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suomalainen, mutta hiukset on tummat ja silmät ruskeat, ja monesti epäillään ulkomaalaiseksi. Joskus mulle puhutaan suoraan englantia, enkä kehtaa välttämättä vaihtaa suomen kieleen kun toinen niin tohkeissaan siinä englantia puhuu. Usein minua luulaan esim. espanjalaiseksi tai etelä-amerikkalaiseksi.
Saan lähes aina kaupassa jonkun perääni. Vartijan tai sitten myyjä hyökkää seuraamaan missä liikun. Kerran ihan kiusallani siirryin aina uuteen kohtaan kun huomasin, että oli tullut muka täyttelemään hyllyjä siihen viereen ja sitten taas uuteen kohtaan ja eiku myyjä perässä.
Melko ahistavaa kyllä.
Olen myös huomannut, että melkein missä tahansa uudessa työpaikassa minua pidetään jotenkin epäluotettavana ja sanomisiani epäillään.
Tätä siis koko elämä ja välillä kateellisena olen seuraannut blondeja ja tavallisia vaaleita ihmisiä vieressä kun ne saa vaan porskuttaa menemään ja niihin luotetaan automaattisesti ja halutaan olla kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen, mutta hiukset on tummat ja silmät ruskeat, ja monesti epäillään ulkomaalaiseksi. Joskus mulle puhutaan suoraan englantia, enkä kehtaa välttämättä vaihtaa suomen kieleen kun toinen niin tohkeissaan siinä englantia puhuu. Usein minua luulaan esim. espanjalaiseksi tai etelä-amerikkalaiseksi.
Saan lähes aina kaupassa jonkun perääni. Vartijan tai sitten myyjä hyökkää seuraamaan missä liikun. Kerran ihan kiusallani siirryin aina uuteen kohtaan kun huomasin, että oli tullut muka täyttelemään hyllyjä siihen viereen ja sitten taas uuteen kohtaan ja eiku myyjä perässä.
Melko ahistavaa kyllä.
Olen myös huomannut, että melkein missä tahansa uudessa työpaikassa minua pidetään jotenkin epäluotettavana ja sanomisiani epäillään.
Tätä siis koko elämä ja välillä kateellisena olen seuraannut blondeja ja tavallisia vaaleita ihmisiä vieressä kun ne saa vaan porskuttaa menemään ja niihin luotetaan au
Minua taas ei ikinä koskaan epäillä tai seurata kaupoissa, mutta aina lentokentillä. Olen vaalea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pyydetään jatkuvasti treffeille, vaikka olen naimisissa oleva 46v perheenäiti. En julkaise itsestäni paljastavia kuvia tai pukeudu paljastavasti. Luonteeltani olen ujo ja rauhallinen. Vaikea ymmärtää, mikä minussa on se juttu.
Yksin matkustavat ovat lähtökohtaisesti epäilyttävämpiä kuin esim. lapsiperheet. Voi johtua siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua pyydetään jatkuvasti treffeille, vaikka olen naimisissa oleva 46v perheenäiti. En julkaise itsestäni paljastavia kuvia tai pukeudu paljastavasti. Luonteeltani olen ujo ja rauhallinen. Vaikea ymmärtää, mikä minussa on se juttu.
Käytätkö vihkisormusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pyydetään jatkuvasti treffeille, vaikka olen naimisissa oleva 46v perheenäiti. En julkaise itsestäni paljastavia kuvia tai pukeudu paljastavasti. Luonteeltani olen ujo ja rauhallinen. Vaikea ymmärtää, mikä minussa on se juttu.
Käytätkö vihkisormusta?
Kyllä; sekä kihla- että vihkisormus ollut vasemmassa nimettömässä 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen, mutta hiukset on tummat ja silmät ruskeat, ja monesti epäillään ulkomaalaiseksi. Joskus mulle puhutaan suoraan englantia, enkä kehtaa välttämättä vaihtaa suomen kieleen kun toinen niin tohkeissaan siinä englantia puhuu. Usein minua luulaan esim. espanjalaiseksi tai etelä-amerikkalaiseksi.
Saan lähes aina kaupassa jonkun perääni. Vartijan tai sitten myyjä hyökkää seuraamaan missä liikun. Kerran ihan kiusallani siirryin aina uuteen kohtaan kun huomasin, että oli tullut muka täyttelemään hyllyjä siihen viereen ja sitten taas uuteen kohtaan ja eiku myyjä perässä.
Melko ahistavaa kyllä.
Olen myös huomannut, että melkein missä tahansa uudessa työpaikassa minua pidetään jotenkin epäluotettavana ja sanomisiani epäillään.
Tätä siis koko elämä ja välillä kateellisena olen seuraannut blondeja ja tavallisia vaaleita ihmisiä vieressä kun ne saa vaan porskuttaa menemään ja niihin luotetaan au
Höpön löpö tuo mistään sinun ruskeista hiuksista ja silmistä johdu. Suomessa on tätäkin väritystä ihan kohtalaisesti, et ole mikään syrjitty "erikoisuus" "tavallisten vaaleiden" parissa vaikka näin yrität selvästi vakuuttaa. Hiusten väri ei vaikuta siihen miten muut näkevät ja kohtelevat sinua sekin hihhuli varsinkin kun monet värjäilevät hiuksiaan eikä musta ole mikään "erikoinen" sävy täällä. Se on jokin muu olemuksessasi joka sen aiheuttaa. Ehkä ylimielinen asenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pyydetään jatkuvasti treffeille, vaikka olen naimisissa oleva 46v perheenäiti. En julkaise itsestäni paljastavia kuvia tai pukeudu paljastavasti. Luonteeltani olen ujo ja rauhallinen. Vaikea ymmärtää, mikä minussa on se juttu.
Käytätkö vihkisormusta?
Kyllä; sekä kihla- että vihkisormus ollut vasemmassa nimettömässä 20 vuotta.
Monia pelimiehiä houkuttaa kunnollisen perheenäidin kaataminen. Valitettavasti näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse tiedän yhden tuollaisen ihmisen ja hän eli parikymppisenä nistin/rikollisen elämää, ehkä se näkyy jotenkin. Homssuinen olemus ja gangsta-ihanteet, vaikka onkin ollut jo vuosia hyvätuloinen, kunnollinen kansalainen.
Ihan gansta-ihanteet kunnon kansalaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pyydetään jatkuvasti treffeille, vaikka olen naimisissa oleva 46v perheenäiti. En julkaise itsestäni paljastavia kuvia tai pukeudu paljastavasti. Luonteeltani olen ujo ja rauhallinen. Vaikea ymmärtää, mikä minussa on se juttu.
Käytätkö vihkisormusta?
Kyllä; sekä kihla- että vihkisormus ollut vasemmassa nimettömässä 20 vuotta.
Monia pelimiehiä houkuttaa kunnollisen perheenäidin kaataminen. Valitettavasti näin.
Eipä ne kovin merkittäviä pelimiehiä ole olleet. Ennemminkin heistä on paljastunut vaikea äitisuhde. Tämä on ainoa noita miehiä yhdistävä tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen, mutta hiukset on tummat ja silmät ruskeat, ja monesti epäillään ulkomaalaiseksi. Joskus mulle puhutaan suoraan englantia, enkä kehtaa välttämättä vaihtaa suomen kieleen kun toinen niin tohkeissaan siinä englantia puhuu. Usein minua luulaan esim. espanjalaiseksi tai etelä-amerikkalaiseksi.
Saan lähes aina kaupassa jonkun perääni. Vartijan tai sitten myyjä hyökkää seuraamaan missä liikun. Kerran ihan kiusallani siirryin aina uuteen kohtaan kun huomasin, että oli tullut muka täyttelemään hyllyjä siihen viereen ja sitten taas uuteen kohtaan ja eiku myyjä perässä.
Melko ahistavaa kyllä.
Olen myös huomannut, että melkein missä tahansa uudessa työpaikassa minua pidetään jotenkin epäluotettavana ja sanomisiani epäillään.
Tätä siis koko elämä ja välillä kateellisena olen seuraannut blondeja ja tavallisia vaaleita ihmisiä vieressä kun ne s
Sivusta mutta uskon itse kyllä, että johtuu eksoottisesta ulkonäöstä. Miten joku ylimielinen asenne edes ilmenisi peruskauppareissulla ja miksi seb pohjalta epäiltäisiin varkaaksi.
Mä kai näytän enkeliltä (ehkä silmälasit myötävaikuttaa?), niin kerran yhdessä museojonossa ulkomailla kaverini kamat tarkastettiin huolella ja minä pääsin nyökkäyksellä (ei siis ollut läpivalaisua, vaan silmämääräinen tarkastus). Kannattais varmaan alkaa muuliksi.
Vierailija kirjoitti:
Käsi on täällä pystyssä, eli tuollainen epäilyttävä tyyppi olen minä. Kerran Tallinnaan menevässä laivaterminaalissa, juttelin takana olevalle tuttavalleni ja nauroin, minut otettiin heti takahuoneeseen ja laukut avattiin, tutkittiin ja päästettiin menemään. Kerran Tukholman lennolla sama, juttelin seurueen kanssa ja nauroin, heti käsi viittoili takahuoneeseen, laukut tarkastettiin ja päästettiin sen jälkeen menemään. Kerran Sidneyn lennolla sama juttu, juttelin selkä jonoon päin ystävälleni, taas käsi viittoili, että tuuppas tänne. Kuten huomaatte, yhteinen nimittäjä on NAURAMINEN, Suomen terminaaleissa on nauraminen ANKARASTI KIELLETTY tai sinusta tulee epäilty.
Ei pidä paikkaansa. Minä olen aina totinen ja sama kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Minä ajaudun joka hiton parisuhteessa ennenpitkää siihen samaan tilanteeseen että joudun rauta langasta vääntämään (tarvittaessa piirtämään kuvan) jotain ihan perusjuttuja miehelle. Kuten myös toistuvasti jankuttamaan sitä että hänen pitäisi osata ajatella tekemisiään ja sanomisia hiukan nokkaansa pidemmälle, keski-ikäisen miehen pitää osata ajatella asioita kumppaninkin näkökulmasta eikä vaan mennä ja tulla, tehdä asioita niin kun häntä huvittaa tai on huvittamatta.
Joka hiton kerta sama tilanne. Mikä minussa on se piirre että ajaudun tähän dilemmaan aina. Missähän vika.
Valikoit aina samanlaisia miestyyppejä eli vastuuta pakoilevia mammanpoikia. Seuraavaksi kysyt ensimmäisenä kuinka kauan mies on asunut yksin omillaan ja hoitanut omat asiansa ilman äitiään tai jotain muuta naista. Totta puhuakseni, ei tuossa ikäluokassa muunlaisia miehiä olekaan. Ei vika ole sinussa.
Tunnustan. Minä ajaudun joka hiton parisuhteessa ennenpitkää siihen samaan tilanteeseen että joudun rauta langasta vääntämään (tarvittaessa piirtämään kuvan) jotain ihan perusjuttuja miehelle. Kuten myös toistuvasti jankuttamaan sitä että hänen pitäisi osata ajatella tekemisiään ja sanomisia hiukan nokkaansa pidemmälle, keski-ikäisen miehen pitää osata ajatella asioita kumppaninkin näkökulmasta eikä vaan mennä ja tulla, tehdä asioita niin kun häntä huvittaa tai on huvittamatta.
Joka hiton kerta sama tilanne. Mikä minussa on se piirre että ajaudun tähän dilemmaan aina. Missähän vika.