Typerin "lohdutus" kun työpaikka menee alta. Näitä olen nyt puolivuotta kuunnellut.
- Löydät nopeasti uuden ja paremman. (Ei ole löytynyt ja kyseessä oli työ joka oli parasta elämässäni)
- Pääsit eroon siitä huonosta työstä. (Siis Anteeksi mitäh!!!)
- No kauan jouduit kestämäänkin. Hyvä kun loppui. ( SIIS Anteeksi Mitäääh!,,,)
- Näin oli varmaan tarkoituskin. Kohti uusia tuulia. (Joo, ehdinkin oikein vajaa 2 vuotta olla, että olihan se jo aika.....)
- Sinulla on vielä pitkään työvuosia jäljellä. Ehdit löytää vielä sen unelmatyösi. ( Niin, 56v onkin se paras ikä jäädä työttömäksi ja alkaa etsimään sitä unelmapolkuaan)
- Säästyy rahaa kun ei tarvitse kulkea autolla töissä. Nyt voit laittaa vaikka autonkin pois.
(Voi kun hienoa, eihän siitä työstä palkkaa tosiaan maksettukaan.... nyt säästän rahaa.... Autokin tosiaan kannattaa laittaa pois ja jäädä sängyn pohjalle vaan makaamaan. Aivan kuin tässä ei olisi jo muutenkin hankalaa ja elämänhalu poissa.. Kiitos hienoista vinkeitä ja kannustuksista)
Kommentit (58)
No mitä sulle SAA sanoa???? Vai ollako hiljaa? Kun kaikesta ärsyynnyt.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Hyvää nuo ihmiset tarkoittaa. Ja ehkä se oma asenne ratkaisee. Olet varmaan miettinyt uudelleenkoulutusta tai muutenkin jotain kuplasi ulkopuolelta. Opiskelin uuden ammatin yli viisikymppisenä ja työllistyin. En IKINÄ ole ollut tuolla "voi v..u" -asenteella. Se ei vie mihinkään kuin katkeroitumiseen. Jos sitten ei ole muuta mahdollisuuta kuin rypeä, niin hyväksy sekin.
On täysin inhimillistä, että vastoinkäyminen harmittaa eikä se ole sama asia kuin rypeminen. Se, ettei se herätä mitään negatiivista tunnetta on päinvastoin erikoista.
Olin töissä suuressa pörssiyhtiössä, joka päätti ulkoistaa osastomme työt Intiaan ja minut irtisanottiin tässä massairtisanomisessa. Ex-aviomieheni sanoi minulle, että sä olet jotenkin outo ja hullu, ei ihme että sut irtisanottiin. Jep, kiitosta vaan tästä lohduttavasta kommentista. Olen kyllä ihan normaali ihminen ja pitkä ura takana oman alan asiantuntijatyössä. Erottiin pian tämän jälkeen.
Minut on myös irtisanottu ja samalla esimies sanoi että minusta ei ole mitään hyötyä yrityksessä. Vastuullani oli useiden vuosien ajan järjestelmäratkaisu, jota käytti maailmanlaajuisesti ja sujuvasti tuhansia ihmisiä.
Jostain kumman syystä uusi työpaikkani on näiden kauhukokemusten jälkeen ollut aina paremmin palkattu ja paljon parempi. Liekö kohtalon oikku.
No veemäistä on mutta ei maailma siihen kaadu sanoisin. Aika moni on kokenut saman. Minäkin. Uudet kuviot löytyivät. Kuka voi taata sinulle vakaan työpaikan loppuelämäksi?
Vierailija kirjoitti:
Törppöä.
Kaverille oli pomo yt-neuvotteluista ilmoittaessaan todennut että suhtaudutaan tähän positiivisella mielellä.
Meidän työpaikalla yyteitten jälkeen lätkäistiin työvelvoite irtisanomisajaksi. Potkut vtutti täysillä ja vielä tuo stanan idioottimainen työvelvoite siihen päälle. Minä sain huomautuksen, että näytän niin vihaiselta että työkaverit pelkää. No ihme, kun itketti koko ajan ja piti purra hampaita yhteen etten itke. Aikani kärvistelin ja hain sitten sairauslomaa loppuajaksi.
"Yksi ovi sulkeutuu ja monta ikkunaa aukeaa on kuvaus kuinka omaa ajattelua sopii laajentaa miettimään montaa muuta eri vaihtoehtoa millä ja miten työllistää itsensä koska harva löytää vastaavaa työtä enää nykypäivänä mistä on saanut potkut / irtisanottu YT neuvottelujen tuloksena.
Nykypäivänä selviää vain jos ajattelee kuplan ulkopuolelle."
Kerropa huviksesi millä alalla on niin paljon avoimia työpaikkoja, että sinne voi mennä ilman alan koulutusta? Ja kuinka monta alaa on sellaisia, että niihin ei vaadita alan koulutusta ja työkokemusta?
Tuossa iässä onkin jo hyvä lähteä eläkeputkeen.
Meillä oli joillain osastoilla yt-neuvottelut. Irtisanotut saivat lähteä heti, mitä arvostin.
Olisi viheliäistä, jos joutuisi jatkamaan töitä irtisanomisen jälkeen.
Lohduttaminen ja myötäeläminen on monille vaikeaa koska niin harva on saanut kokea sitä itse. Ei vaan yksinkertaisesti tiedetä mitä tehdä. Osa on vaan empatiakyvyttömiä, jotkut jopa ärsyyntyvät kun omat ongelmat tuntuvat niin paljon isommilta tai oma neuvottomuus tai väsymys saa vittuilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä onkin jo hyvä lähteä eläkeputkeen.
Nykyään tuon "eläkeputken" tilalle on tullut työkyvyttömyyseläkeputki. Siihen on jopa "paremmat" mahdollisuudet päästä.
No sulla sentään on ollut kiva työ. Mä olen ollut työttömänä valmistumisesta saakka, tai oikeastaan ennen sitä mutta silloin en tietenkään ollut virallisesti työtön. 50-vuotiaalla on ollut mahdollisuus kerätä puskuria ja kulujenkaan ei pitäisi olla enää niin suuret kun ei todennäköisesti ole pieniä lapsia, eli hyvin on asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vaikealta ihmiseltä, kun peruskannustukset aiheuttavat pahaa mieltä.
On ihan totta, että työttömyys on uuden alku. Jotain uusia tuulia aivan varmasti tulet kohtaamaan. Jos olet 56v, nykymaailmassa sinulla todellakin on vielä paljon työvuosia jäljellä, jos vain terveenä pysyt.
Työttömyys voi masentaakin, mutta kannattaa säilyttää positiivinen fiilis. Masentunutta työntekijää ei monikaan halua. Mieti, miten voit kehittää itseäsi tässä työttömyysaikana? Opiskelua, kursseja? Nykyään on paljon onlinekurssejakin. Löytyisikö jotain sopivaa rekrytoivaa koulutusta? Työkkärin sivuilla näistä ilmoitellaan.
Tässä on taas esimerkki, mitä ei kannata sanoa. Ajattelitko, ettei työtön itse tiedä, että itseään kannattaa kehittää ja että kukaan ei halua masentunutta? Ajattelitko, että masentuneet virkistyvät, kun kehotetaan reipas
Valoja päälle nyt siellä. Olen tuon kommentin kirjoittaja ja tiedän tasan tarkkaan mitä työttömyys on. Olen alle 50v ja olen ollut jo useaan otteeseen työttömänä (yhteensä noin 6 vuotta) omalla korkeakoulutuksen vaatineella alallani.
Totta kai työttömyys rasittaa itse kutakin. Mutta siitä nyt ei vaan ole muuta poispääsyä kuin se eteenpäin katsominen, uusien näkökulmien löytäminen ja ehkä ihan erilaisen suunnan ottaminen. Hyvää tarkoittaville ihmisille vimmastuminen on aivan täysin turhaa. Varmaan kiukuttelette työkkärissäkin, kun siellä ehdotellaan vaihtoehtoja. Jos vaan jäädään kotiin makaamaan ja surkuttelemaan itseään, on ihan varmaa ettei sieltä kukaan hakemaan tule.
Ap on kyllä varsinainen mielensäpahoittaja. Tsemppaavat kommentit ovat kauheinta ikinä. Uliuliuli.
Olisit onnellinen että sulla on ihmisiä ympärilläsi, joiden kanssa voit jutella. Moni on työtön ja täysin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Hyvää nuo ihmiset tarkoittaa. Ja ehkä se oma asenne ratkaisee. Olet varmaan miettinyt uudelleenkoulutusta tai muutenkin jotain kuplasi ulkopuolelta. Opiskelin uuden ammatin yli viisikymppisenä ja työllistyin. En IKINÄ ole ollut tuolla "voi v..u" -asenteella. Se ei vie mihinkään kuin katkeroitumiseen. Jos sitten ei ole muuta mahdollisuuta kuin rypeä, niin hyväksy sekin.
On täysin inhimillistä, että vastoinkäyminen harmittaa eikä se ole sama asia kuin rypeminen. Se, ettei se herätä mitään negatiivista tunnetta on päinvastoin erikoista.
Ei itselläni tulisi pieneen mieleenikään valittaa täällä muiden suhtautumisesta työttömyyteeni. Tältä palstalta ei kannata hakea myötätuntoa.
Mikä sun ongelma on? Lääkitys?