Vanhustenhoitoon ratkaisu: yhteisöllinen soluasuminen?
Voisiko yksinäiset vanhukset hyötyä tällaisesta ratkaisusta? Olisi joku iso kerrostalokerros, missä jokaisella olisi omat huoneet (pieni keittiö ja vessa) ja sitten olisi iso yhteisöllinen tila missä olisi mahdollisuus olla muiden kanssa, harrastaa, katsella telkkaria, jumpata tms. Paikka olisi lähellä palveluita ja sinne saisi tarvittaessa ostettua erilaisia palveluita. Ei ole mitään järkeä että jokainen yksinäinen vanhus asuu jossain omassa isossa omakotitalossaan kaukana palveluista ja valittaa kun minnekään ei pääse ja on niin yksinäistä. Onko tällaisia paikkoja kuinka paljon? Tietenkin olisi tärkeää että vanhukset olisivat suht hyväkuntoisia, ettei olisi mitään lamauttavaa muistisairautta. Sopisi varmasti monelle ja itsekin voisin vanhempana tykätä tällaisesta ratkaisusta.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Todellisuutta jo. Eivät tosin ole erityisen hyväkuntoisia.
Ei niihin jokseenkin terve ja toimintakykyinen pääse. Onhan sellaisia ollut olemassa pitkään.
Monen lakkautetun oppilaitoksen asuntolasta saisi kätevästi lisää tuollaisia. Ties vaikka päätyisin sitten samaan soluun vanhuksena, jossa olin nuorena opiskelijana.
Isosta omakotitalosta voi hyvin muuttaa pienempään kerrostaloasuntoon palveluiden lähelle, kun alkaa omakotitalon hoitaminen tuntua liian raskaalta.
Jossain oli sellainen, missä oli rakennettu muutamia erillistaloja (2-3h + k) ja sitten sen alueen keskelle yhteinen olohuone/keittiö/saunatila/piha. Vaikutti mukavalta. Toki pitää olla rahaa, että voisi tollaiseen muuttaa, ja sitten on varmaan rahaa ostaa sinne hoitoakin.
Soluasunnossa ei ole jokaisella asukkaalla omaa keittiötä ja vessaa vaan sekä keittiö että vessa ovat kaikille yhteisiä. Palvelutaloissa on jo näitä, mitä taidat tarkoittaa eli pieni huone, jossa pieni keititö ja kylpyhuone. Yksi entinen pomoni asuu tällaisessa, koska miehensä kuoleman jälkeen omakotitalon hommat alkoi tuntua vanhalle ihmiselle liian vaikeilta. . On kuin pieni parvekkeellinen yksiö. Talon alakerrassa on sitten yhteiset tilat niitä varten, jotka sellaisissa haluavat viettää aikaansa. Henkilökuntaa talossa on arkisin päiväsaikaan, mutta ei iltaisin ja öisin. Viikonlopuista en ole ihan varma. Asunnosta maksetaan vuokraa ja lisäksi erikseen kaikista palveluista, mitä sinne haluaa.
Mä ajattelen samoin kuin kommentoija nro 23. En asu omakotitalossa vaan 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa. Jos joskus käy niin, että en tässä enää pärjää, mutta yksitasoisessa pärjäisin, muutan sitten kerrostalokaksioon. Mun 95v isäni asuu lähes samanlaisessa asunnossa kuin minäkin ja vaikka liikkuukin jo aika huonosti, on hankkinut asuntoonsa porrashissin, jolla pääsee istuen liikkumaan kerrosten välillä. Hoivayrityksestä käyvät joka toinen perjantai isällä siivoamassa ja hyvinvointialueen kautta isällä on turvapalvelu. Koska osaa (ja pystyy) käyttää nettiä, niin ostokset tulee kotiinkuljetettuna. Cittarin kuljetus kantaa keittiöön asti, niin isän ei tarvitse niitä ovensuusta kanniskella.
Nykyisin rakennetaan ihan kaikille kerrostaloja, joissa on yhteisiä oleskelutiloja. Asunnot ovat pieniä, mutta yhteistiloissa voi viettää aikaansa, jos naapureiden kanssa synkkaa.
Itse kuuntelen kaiuttimista oopperaa, tykkäähän muutkin mummot sitten?
Ehdotin yhdessäasumista 91 vuotiaalle isälleni, joka on kovin huolissaan lähes saman ikäisestä veljestään, johon hän tokaisi, että "ei jumalauta..."
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin yhdessäasumista 91 vuotiaalle isälleni, joka on kovin huolissaan lähes saman ikäisestä veljestään, johon hän tokaisi, että "ei jumalauta..."
Ymmärrän hyvin :D Mä asuin toissakesänä 8 viikkoa siskoni luona ja vaikka ollaankin läheisiä ja tullaan hyvin toimeen, kyllä oli ihanaa palata takaisin kotiin.
Neljän hengen vanhusten solu: Oma huone, yhteinen keittiö ja kylpyhuone: Pirkko vaihtaa Railin vaipat, yrittäen itse jotenkuten selvitä heikkenevien voimiensa kanssa, Raili on lähes liikuntakyvytön. Marjan luona käy lähes päivittäin vieraita kylässä, lapsenlapset huutavat ja mekastavat, hiljainen ja nöyrä Helena yrittää selviytyä tässä kaaoksessa! Juuri kukaan ei siivoa yhteisiä tiloja. Marjan lapsenlapset saattavat ottaa syömistä jääkaapista, aivan sama kenen ruokia ne ovat! Railin asunnottomaksi jäänyt poika yöpyy joskus äitinsä huoneessa. Tällaista se ehkä voisi olla, pahimmillaan!
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin rakennetaan ihan kaikille kerrostaloja, joissa on yhteisiä oleskelutiloja. Asunnot ovat pieniä, mutta yhteistiloissa voi viettää aikaansa, jos naapureiden kanssa synkkaa.
Mun ystäväni tytär miehensä kanssa asuu tällaisessa. En ole kysynyt, käyttävätkö yhteisiä tiloja kovin usein tai onko ne kovinkaan usein ylipäätään käytössä. Käsittääkseni mm Helsingin Kalasatamassa on tällaisia kerrostaloja. Korkeita rakennuksia ja sitten ylhäällä tai alhaalla yhteiset oleskelutilat.
Vierailija kirjoitti:
Tuo asumismuoto sopii jos on vielä hyväkuntoinen. Kun alkaa tarvita apua ihan kaikessa pukemisesta lähtien, ei sovi lainkaan. Lisäksi pitäisi olla samanmielisiä porukkaa, vanhukset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, joka toimii samalla tavalla. Osa valvoo yöt ja nukkuu päivät, osa nousee ylös kukonlaulun aikaan ja syö aamiaista ennen klo 5 ja osa ei herää vasta kuin puoliltapäivin.
Minusta ne vanhat kunnalliskodit olivat hyviä ratkaisuja. Siellä oli seuraa toisista ja pystyi vetäytymään omaan huoneeseensa. Ruoka oli talon puolesta ja hoitajat auttoivat vessaan ja syömään.
Kunnalliskodissa ei kyllä ollut omia huoneita, vaan siellä useampi mamma tai pappa oli samassa huoneessa.
Monilla vanhuksilla on rahaa, mutta sitä säästetään mieluummin perinnöksi, kuin ostetaan itselleen palveluita ja vaaditaan sitten omaisilta apua esim. siivoamiseen tai milloin mihinkin. Sellaista palvelun ostamista pitäisi rohkaista.
Riippuu tietysti ihan terveystilanteesta, millainen asuminen sopii parhaiten. Meillä on yksi rivitaloalue, jossa omissa tai vuokra-asunnoissa asuu vammaisia ja vanhuksia ja päivittäin käy joku tarkastamassa, miten jaksavat. En nyt tiedä, laittavatko itse ruokansa, vai tilaavatko jostain voltilla..
Vierailija kirjoitti:
Noissa vanhusten yhteisöllisissä asumisissa on vain aamuvuoro hoitajille, illan ja yön ovat heitteillä. Tai vartijan turvaamina. Kustannustehokasta.
Kyllä on ympärivuorokautisia ryhmäkoteja ollut jo iät ja ajat
Vierailija kirjoitti:
Monilla vanhuksilla on rahaa, mutta sitä säästetään mieluummin perinnöksi, kuin ostetaan itselleen palveluita ja vaaditaan sitten omaisilta apua esim. siivoamiseen tai milloin mihinkin. Sellaista palvelun ostamista pitäisi rohkaista.
Riippuu tietysti ihan terveystilanteesta, millainen asuminen sopii parhaiten. Meillä on yksi rivitaloalue, jossa omissa tai vuokra-asunnoissa asuu vammaisia ja vanhuksia ja päivittäin käy joku tarkastamassa, miten jaksavat. En nyt tiedä, laittavatko itse ruokansa, vai tilaavatko jostain voltilla..
Tuo on ihan totta, mutta voi olla niinkin, että vanhus haluaa lapsensa hoitamaan sitä sun tätä asiaa vain tavatakseen sen lapsensa. Mä yritin pitkään puhua mun vanehmmilleni, että ostaisivat palveluita. Mutta ei. Mulla meni aika kauan tajuta, että isä halusi juuri minut sinne käymään. Soitti milloin mistäkin asiasta ja nk teki tikusta asiaa. Ilmeisesti pelkäsi, että jos ostaa palvelut, niin mä en enää käy siellä. Ihan sinällään typerä ajatuskin, koska kävinhän mä heidän luonaan aiemminkin (naapureina kun asutaan). Isälle alkoi kelvata ulkopuolinen apu vasta sitten, kun mä kävin tekemässä pyydetyn homman, mutta en jäänytkään kahville tai yleensäkään juttelemaan. Hoidin vain homman ja lähdin pois. Mutta samalla sitten lakkasin käymästä siellä kahvilla kokonaan. Nyt olen tosi tyytyväinen, kun ulkopuolinen apu kelpaa ja mä voin käydä isän luonakerran viikossa ihan vaan kahvilla ja juttelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Neljän hengen vanhusten solu: Oma huone, yhteinen keittiö ja kylpyhuone: Pirkko vaihtaa Railin vaipat, yrittäen itse jotenkuten selvitä heikkenevien voimiensa kanssa, Raili on lähes liikuntakyvytön. Marjan luona käy lähes päivittäin vieraita kylässä, lapsenlapset huutavat ja mekastavat, hiljainen ja nöyrä Helena yrittää selviytyä tässä kaaoksessa! Juuri kukaan ei siivoa yhteisiä tiloja. Marjan lapsenlapset saattavat ottaa syömistä jääkaapista, aivan sama kenen ruokia ne ovat! Railin asunnottomaksi jäänyt poika yöpyy joskus äitinsä huoneessa. Tällaista se ehkä voisi olla, pahimmillaan!
Huonosti liikkuva Jorma pelkää muistisairasta Karia, jolla on väkivaltaisia taipumuksia. Alkoholismista kärsivällä Reijolla juoksee ryyppykavereita jatkuvasti, neljännessä huoneessa asuva Pentti kärsii tilanteesta ja on masentunut. Hän ei enää syö kunnolla eikä huolehdi hygieniastaan enää! Yhteiset asuintilat ovat kamalassa kunnossa!
Hyväkuntoiset vanhukset ja nuoret eivät tule suostumaan ilmaiseksi työvoimaksi ja huonokuntoisista vanhuksista ei ole apua toisilleen.
Sama kuin liikuntakyvyttömät paimentamassa muistisairaita ja sokeat opastamassa kuuroja.
Kuulostaa hel*etin esikartanolta. Nimenomaan moni haluaa asua rauhassa ja tehdä haluamiaan asioita. Vain apua jos on verhojen vaihto, ikkunanpesu tai menoja jne. Kysykää iäkkäiltä myös että mikä tunne. Liukkauden hoito ulkona kävelyteillä voisi jo auttaa ja pihoissa.
Siis vanhainkoteja? Nehän halutaan just sellaisesta pois
Pitäisi mennä kuten luonto on tarkoittanut.