Mikä on pettämistä?

Puolisoni kertoi viikko sitten, että hänen työkaveri oli ehdottanut yhteistä yötä heidän työpaikan iltamissa. Puoliso oli kieltäytynyt ja sanoi että nyt lähdetään kotiin. Tässä kohtaa minun kanssa ei puhunut asiasta, vaan oli keskustellut työkaverin kanssa muistaako ehdotuksen. Hänen puheiden mukaan oli sitten tilannetta helpottaakseen itse kertonut että hänellä on myös jonkinlaisia tunteita. Hän oli kuitenkin kertonut rakastavansa minua ja meidän koko perheen kertonut olevan täydellinen. Työkaveri tästä huolimatta oli keskustelun päätteeksi ehdottanut suutelua. Puolisoni ei ollut tähän vastannut mutta oli sanonut että halaus on ok.

Tämän jälkeen puolisoni käytös oli huomattavan erilaista kotona ja nopeasti tajusin että jokin painaa häntä. Sain lopulta asian ulos hänestä. Minulle asia tuli kuin salamana taivaalta. Naiviuksissani olin ajatellut että näin ei voisi käydä meille. Kuten miehenikin oli puhunut työkaverilleen, että me rakastetaan toisiamme. Ei tietenkään sitä että eroottinen kanssakäynti on myös hyvin aktiivista. Mutta minua silti painaa että oli kertonut tunteistaan työkaverille. Samaan aikaan kun tämä työkaveri on yrittänyt saada häntä mukaansa. Odotin minä puolisoani onnellisena työpaikan parkkipaikalla, johon olin ajanut lähes 100km hakemaan häntä sovitusti. Nyt olen kadottanut sen tunteen joka minulla oli meistä. Se käsittämätön sydämen läpätys joka kaikkien yhteisten vuosien jälkeen oli kun odotan häntä, tai saan kasvattaa meidän yhteisiä lapsia, tai kun ostan hänelle vaatteita, koska hän ei pidä kaupassa käynnistä. Tai kun olen hänen rakastaja. En käsitä miten koskaan palaan tuohon takaisin. 

Puolisollani ei myöskään ole omien sanojen mukaan mitään syytä tunteilleen. Hän sanoi ettei osaa sanoa mitä voisin muuttaa. Mutta ettei missään nimessä halua lähteä. Itsellä kuitenkin on tunne, etten haluaisi jatkaa. Ei siksi etten olisi yhä rakastunut mieheeni mutta minuun sattuu niin älyttömästi, että haluaisin kivun pois. En missään nimessä halunnut että puoliso olisi jäänyt luokseni jos hän haluaisi mennä. Meillä ei ollut asiasta riitaa, enkä tunne vihan tai muuta sen tyylistä tunnetta. Lähinnä haikeutta siitä tunteesta jonka kadotin. Olemme rakastelleet joka päivä tuon jälkeen ja kaikki on siinä kunnossa ja yhtä hyvää kuin aina. Seuraavan aamun tunne on kuitenkin krapulainen ja tunne että haluan tästä pois. 

Onko tämä pettämistä, miksi tunnen niin vahvasti koko asiasta? 

Eritoten haluaisin kuulla tuleeko ikinä vanha tunne onnellisuudesta takaisin, en haluaisi tyytyä vähempään. 

En haluaisi myöskään että tämä jäisi meidän välille ikuisesti jos pääsen jaloilleni. Mieheni ei ymmärrä että minua vaivaa tuo työkaverinkin käytön, ettei kahteen kertaan torjuttunakaan ymmärtänyt asiaa. Voimia ei ole jatkuvasti olla kuin haavanlehti, kun tiedän heidän olevan kahdestaan. Mieheni mielestä ongelmaa ei ole mutta silti...