HUHTIKSET 05 VIIKKO 10

Onpas ihan mielettömän ihana ilma, ainakin täällä etelässä =) Anton meni partsille nukkumaan ja nauttimaan kevätsäästä =)



Vaakamom: Tiedän hyvin tuon tunteen, ettei pysty rutistamaan lasta, vaikka toinen on ihan iholla kiinni. Ja usein tulee minulle samankaltaisia auvoisia hetkiä, miten ihania minun poikani ovat ja miten onnellinen heistä olen =) Onnea Elmon hienoista yöunista =)



Kiitos Vaakamom ja Ompunäiti sanoistanne, oikein varmasti tein, kun en poikia ottanut mukaan.



Anton siirtyi isojen sänkyyn eilen, naapurimme tarvitsivat pinnasängyn ja lupasin meidän sängyn heille, joten Anton sai veljen sängyn. Eka kommentti oli " EI" ja yö meni persiilleen. Anton oli puoleen yöhön mennessä herännyt kaksi kertaa ja tuli meidän väliin. Jonkin aikaa nukuttuaan heräsi ja sai uhma kohtauksen, karjui " EI" kunnes sain pojun rauhoittumaan, siinä sitten heräiltiin varmaan viisi kertaa loppuyön aikana, herätys oli 7.00 eli ei paljoa nukuttu =( Kai tämä alkaa meiltäkin sujua joskus.



Nyt siivoamaan, tämä auringon paiste sai minuit innostumaan kevätsiivouksesta =) Mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Ompas vaihteeksi hiljaista....itse kullakin :-)



Meillä on flunssa-aika rantautunut lapsiin . Keskimmäinen on kuumeillut maanantaista asti ja Elmolla alkoi tänään nenä vuotamaan ja yskii aika pahasti tällä hetkellä ( on siis päivä-unille).

Mulla kanssa on tämä kevätaurinko herättänyt kevätsiivouspeikon. Ikkunat on kyllä ihan " todella kauniissa" kunnossa talven jäljiltä. Niiden kimppuun siis.

Muuten tälläinen koti-äidin piristys....viherkasvit ja kukat. Sisällä olevissa kasveissa kun huomaa tuon valon lisääntymisen jo nyt :-) Antaa toivoa, että kyllä se kevät ja kesä vielä uloskin rantautuu. Ei vaineskaan nyt on ollut niin ihanat kevätaurinko päivät (linnut laulaa, lumi sulaa), että tiedän taas saavani iskun vasten kasvojani, kun ne pakkaset ja lumisateet palaavat....ja luulen niiden vielä palaavan.



Muutenhan tuo ulkoilu on taas sellaista kurahousu touhua. Ei siinä eihän se lapsia haittaa....itseä vaan välillä ahdistaa tuo vaatekertojen määrä.



No eipä täälläkään mitään uutta taivaan alla, joten jos vihdoin lähtisin hommiin :-)

Ihan pikaisesti tulin pinoutumaan. Ja aloitan sitten heti valituksen... Meillä ollaan TAAS kipeinä, Oskarille tuli viime viikonloppuna nuhaa ja yskää ja sunnuntai-iltana nousi kova kuume. Mentiin sitten heti maanantaina lääkäriin kun oli taas se korvien jälkitarkastus. No, korvat oli terveet, että tämä on sitten taas jotain uutta flunssaa. Yöt on melko levottomia eikä tuo raukka ole sunnuntain jälkeen syönytkään juuri mitään. Ja kaiken kukkuraksi sillä on edelleen lämpöä!!! Joudutaan varmaan uudelleen menemään lääkäriin jos tuo ei nyt tuosta tokene. Täällä on liikkeellä jotain kuumetautia joka pitää kauan kuumeen yllä.



No siihen päälle tulin tietty itsekin kipeäksi, kaksi päivää on paikkoja särkenyt ja nyt tuli nuha ja nousi kuume, ei sitten kun huomenna aamulla hakemaan itselle sairaslomaa. Mua on alkanut ihan hirveästi rasittamaan tämä tautikierre, kun välissä ei ole kuin viikko ¿tervettä¿ aikaa ja sitten alkaa taas... Kyllähän mua varoiteltiin että eka vuosi hoitoon menon jälkeen voi olla aika raskasta ja sairastetaan paljon, mutta en mä kyllä osannut kuvitella että se tälläistä on... Huoh, pakko myöntää että pikkuisen jo odotan kesälomaa, että saatais olla pitempi pätkä kotosalla ja sitten ois toivottavasti jo vastustuskykykin vähän parempi. No mutta se siitä sitten, oli vaan pakko purkautua johonkin:)



Mareila, kyselit mielipiteitä mummisi hautajaisiin liittyen. Mun mielestä teit kyllä ihan oikein! Minä en silloin vuodenvaihteessa ottanut Oskaria pappani siunaustilaisuuteen, juuri sen takia ettei hän siitä olisi mitään ymmärtänyt ja tavallaan halusin ihan rauhassa jättää jäähyväiset pappalle, itkeä kun kerran itketti. Haimme Oskarin muistotilaisuuteen mukaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen ei olisi sinnekään kannattanut ottaa. Siellä oli ruokailu ja kahvittelu, välissä luettiin adressit (joita olikin toista sataa) ja laulettiin useampikin virsi. No, voit kuvitella miten tuon ikäinen jaksaa siellä aloillaan olla ja niinpä päädyin kävelemään Oskarin kanssa käytäville ja leikkihuoneeseen istumaan. Mun isä ja mummo siis oikein toivoivat että Oskari osallistuisi sinne muistotilaisuuteen, mutta olisi vaan pitänyt pitää oma pää siinäkin.



Kevätsiivouksesta oli ollut puhetta, mulla ei sellaista intoa vielä ole tullut...:) Kyllä se sieltä varmaan vielä tulee, mutta nyt ollaan kyllä oltu niin tiiviisti kipeinä että ei ole tarvinnut edes ajatella siivousta. Kukkien mullat pitäisi vaihtaa, mietin sitäkin että mitenkähän se onnistuu ilman että ne mullat on pitkin poikin lattioita, luulen että mulla on siihenkin hommaan luvassa pieni apulainen;)



Nyt täytyy mennä kurkkimaan pikku miestä, se on taas posottanut yli kolmen tunnin unet eikä jaksa millään herätä kun kävin herättelemässä. Että ei sekään ihan kunnossa ole... Mutta koittakaahan pysyä terveinä kaikki ja aurinkoisia kevätpäiviä!





toivottelevat nuhanenät Miiru ja Oskari



p.s. Olisin huhuillut Koreliaa, ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään? Ainakin viime kirjoituskerralla taisit asustella ihan meidän naapurikaupungissa:)

Tämä päivä on ollut suoraan hy*****tistä, Anton saa kokoajan uhmaitkuraivareita, tekee kaikkea kiellettyä, ei nuku, ei syö, ei tee mitään ja sitten kuitenkin tekee liikaakin...Yö meni tasaisen perselleen, Anton heräsi uhmaamaan ja huutamaan, eikä tahtonut rauhoittua. Esikoisen synttärit on la ja sinne pitää leipoa, siivota jne...



Palaan illalla, jos mikäli kykenen,



Mareila+Anton

En sitten eilen kerinnyt kirjottelemaan enää. Kuten varmaan huomasitte meille on uhma tullut kaikilla voimalla taloon. Tärkeä, mutta raskas, kehitysvaihe. Juuri ne päivät, kun koko päivä on yhtä uhmaa, ovat jotenkin hurjan raskaita. Kääntöpuolena, on maailman ihanin taapero, kun sille tuulelle sattuu. Ehkä kaikista raskainta tässä uhmassa on, yölliset uhmakohtaukset, kun Anton ei oikei tahdo rauhoittua. Ja toinen ikävä puoli on lyöminen/pureminen uhmakohtauksen aikana, pitää vaan olla tiukkana Antonille



Vaakamom: Minulle on myös tullut kevätsiivous innóstus (ehkäpä esikoisen huomiset synttärit ovat osasyy) koska ennen juhlia on pakko siivota, eikös vaan =)? Pikaista parenemista teidän potilaille. MInä odotan kevättä kuin hullupuuroa, pääsee Antonin kanssa kunnolla ulos



Miiru: Kiitos vielä kommentista liittyen mummini hautajaisiin, tein varmasti oikean päätöksen.Toivottavasti teilläkin parannutaan pian.



Antonilla on hassutapa, kun nukutan poikaa, pitää minun ottaa lasit pois tai Anton ottaa ne pois/saa raivarit



Nyt poju on unilla, äidillä laatuaikaa -> siivomaan ja leipomaan



Hauskaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Elmolle ja Oskarille paranemisia! (Ja myös Miirulle itselleen sekä Vaakiksen muille lapsille). Amanda on myös ollut minusta tosi paljon kipeenä, mutta nyt kun luin tuota lapsi sairaana -ketjua niin ei kai se sitten NIIN paljon olekaan ollut. Sinänsä käsittämätöntä, mistä se ne nappaa kun on ollut hoitajalla kotona, ja isommat, jotka taas on tarhassa ja koulussa, ei sairastele juuri lainkaan. Onneksi A:n kohdalla on useimmiten kyse vaan flunssasta. Miiru, A:lla oli juuri viimeksi sellanen tauti, että oli eka kolme päivää tosi kovassa kuumeessa, sitten kaksi kuumeetonta päivää, sitten kuume taas tuli jne. Oli tosi heikkona ja vasta 12 päivän päästä taas terveenä. Nyt nenä vuotaa jälleen.



Mareila, hirveästi voimia sinulle. Totta puhut, että tärkeä kausi tuo uhma on, mutta välillä se ei paljoa lohduta!



Amandalla on ollut vaihtelevaa. Nyt kun on taas " terve" ja sen lisäksi saatiin atooppinen ihottuma kuriin, niin on ollut paljon kivampaa kaikilla. Yötkään eivät ole menneet niin plörinäksi ja sellaset tolkuttomat raivoamiset ovat tällä hetkellä poissa.



Meidän au pair otti ja lähti viikon varotusajalla (taloudelliset syyt hänellä), mikä oli kurjaa, koska tuli Amandan kanssa hyvin toimeen. Nyt A on saanut paikan sellaselta vähän kun perhepäivähoitajalta ja tänään oli siellä ekaa kertaa muutaman tunnin yksin. Kun oltiin tutustumassa, olin varma, ettei tästä tule mitään, A ei antanut hoitajan edes antaa mitään lelua, kun esittelin muita lapsia, A vain sano vihasesti " EI" ja oli koko ajan ihan superhypervarautunut. Tänään oli kuitenkin mennyt ihan ok, A oli koko ajan leikkinyt eikä edes itkenyt mun lähtöä, näytti kyllä varsin happamelta... Ja meidän lapset on olleet kaikki sellasia, että alussa ku eivät osaa kieltä niin eivät sitten sano halaistua sanaa. Samahan se, mitä sitä puhumaan jos toinen ei kuitenkaan ymmärrä. Ihanaa, että saatiin tuo paikka, mutta aika hintavaks tulee, Amandan hoito 30 h /vko maksaa 600 euroa, sitten keskarin tarha 200 euroa päälle...



Odotan jo syksyä, että A pääsee tuonne päiväkotiin, sitten meidän pitää vain maksaa yhdestä lapsesta (+ esikoisen koulunjälkeisryhmä). Muutenkin A tuntuu olevan sellanen, että muita lapsia hän ei jännitä ja viihtyy isossakin ryhmässä lasten kanssa. Aina kun viedään keskari tarhaan niin A tomerasti riisuu ulkovaatteet ja juoksee ryhmään leikkimäään jo ennen isoveljeään.



Ei tässä muuta (kun niin lyhyesti kirjotinkin...), eilen hajosi sekä pesukone että imuri, voi apua =/ Nyt esikoinen kärttää koneelle. Palaan luoksenne jälleen myöhemmin.

Olen ollut Helkan kanssa kotona koko viikon ja on ollut mukavaa. Alkuviikosta oli mun vanhemmat käymässä ja olipa ihanaa, kun sai vähän levätä = mummo leikki ja luki. Sain jopa aamulla lötköttää sängyssä vähän tavallista pidempään, kun Helka melkein heti herättyään tepasteli mummon viereen ja laittoi sen lukemaan kirjoja :) Kyllä vaan huomaa, että tuo tiipero tietää kyllä mistä narusta vetää ja kenelle kannattaa lirkutella... Minulle puolestaan meinasi olla vähän rajojen testaamista esim. ruokapöydässä. Siitä puheen ollen ärsytti kyllä vähän, kun meillä on ollut se periaate että pöydässä syödään, mutta pakko ei ole syödä - jos ei syö, niin pois pöydästä. Mun äiti puolestaan on kauhea ruuan tuputtaja ja eiköhän se ruokkinut kakrua pöydän ulkopuolelle. Pientähän tuo, mutta mummo ei kyllä yhtään tajunnut, että Helka jekutti sitä ihan kuus nolla siinä asiassa.



Mun vanhemmat lähti keskiviikkona ja eilen touhuttiin pihalla, tehtiin lumiukko ja -hevonen. Niistä tuli tosi hienot, mutta saapa nähdä kauanko ne tuolla seisovat tällä kelillä. Tänään ei ollakaan oltu pihalla, koska aamupäivällä käytiin marketissa tekemässä viikonlopun ostokset ja ostettiin samalla kukkamultaa. Sen parissa vierähtikin sitten koko iltapäivä. Huh, olen ihan kipeä ja poikki, viime vuonna jäi kukat hoitamatta kaiken muuttohässäkän keskellä ja ne oli ihan hirveitä raapuskoja. Laitoin Helkalle eka kurahousut ja -kintaat, mutta eihän ne luonnollisesti kauaa kelvannut, vaan se halusi ne pois ja päälle ja taas pois ja päälle, ja peekku=peukku oli vähän väliä hukassa ja sukka rutussa ja sitten piti laittaa toiset vaatteet, jotka tietyst kastui ja meni likaiseksi jne. Eli ei se pelkkä kukkien laittaminen vaan kaikki oheistoiminta ja lopulta kiireessä pesuhuoneen siivoaminen, riuhdoin selvästi vähän liikaa ja nyt on aika huono olo.



Mareilalle kiitos kaunis: päiväunipainajainen on ajoituksesta kiinni. Hoidossa syövät jo klo 11 maissa, kotona meillä on ollut ruoka klo 12. Kun aikaistettiin lounasta ja sitä myöten päiväunia, ei olekaan ollut huutoa, pelkästään kieppumista ja sitäkin inhimillisissä määrin, ei siis yli puolen tunnin. Olisihan se pitänyt tajuta, mutta eipä tullut mieleen, kun aiemmin uni on tullut ilman karjuntoja. Vastineeksi toivon Antonille hyviä ja syviä unia!



Tavallaan vähän jännitti jäädä Helkan kanssa kotiin, kun sillä on kumminkin kavereita hoidossa. On mennyt paljon paremmin kuin pelkäsin, vaikka on se kavereistaan puhunut varsinkin sen jälkeen kun mummo ja pappa lähti. Tänään se soitti leikisti mun puhelimella Atelle, joka on Helkan paras kaveri hoidossa: " Heippa, Atte, kottii, iivoo. Hei hei." Eli heippa Atte, olen kotona ja siivoan, hei hei. Helka on kyllä sosiaalinen tapaus ja tykkää kun on ihmisiä ympärillä. Pitää yrittää sitten äippälomalla käydä mahdollisimman paljon kerhoissa ja kavereilla, syksyllä varmaan jo onnistuu poikasenkin kanssa ja eihän kesällä mitään taida oikein ollakaan.



Ei nyt enempää, pakko päästä pitkälleen sohvalle vähän levähtämään. Tsempit kaikille sairaus-, uhma- ja muiden kurimusten keskellä oleville.

Ihana keväinen ilma, aurinko paistaa ja on melko lämmintäkin:) Me tosin ¿viihdytään¿ vielä toistaiseksi täällä neljän seinän sisällä, mutta kyllä se kummasti mieltä piristää kun alkaa näyttää keväiseltä.



Kävimme aamulla lääkärissä näytillä kun se Oskarin yskä vain jatkui ja jatkui. Kuumetta ei sentään enää ole, sitä kestikin viisi päivää! Mutta hyvä kun käytiin, molemmissa korvissa oli taas tulehdus, saatiin siihen lääkekuuri. Jospa nyt tauti talttuisi! Aika heikossa kunnossahan tuo kuumeen jäljiltä oli, nukkui yli kolmen tunnin päiväunia ja lähes kellon ympäri yöunia. Kiitos Kent, kun vastailit tuohon maitopohdintaani, eihän siitä varmaan haittaa ole jos hetken on maitoa juomatta, mutta jostainhan on pakko kehittää stressiä:)



Ai kauheeta kun mua nauratti tuo Helkan ja Errj:n kukkamultien vaihto:D Jotenkin kovin tutulta kuulosti tuo äidin pompottelu... Mä myös tässä taannoin tajusin jotenkin yhtäkkiä, että hetkinen, Oskarihan osaa pompottaa mua ihan kuus nolla! Esimerkkinä; se pyysi ensin vettä kukkamukiin, sitten maitoa, sitten piti vaihtaa mukia ja mä vaan tottelin:o Asian laidan tajuttuani päätin vähän ryhdistäytyä:) Muutenkin on kuvaan tullut vahvasti mukaan Oskarin oma _haluaminen_ ja jos ei jotain saa, hirmuinen huuto. Uhmaa kaiketi?



Tänään Oskari on ollut huomattavan paljon reippaampi ja on purkanut tarmoaan tutkimalla jauholaatikkoa, seurauksena korppujauhopurkin sisältö levitettynä lattialle ja kilo spagettia jauholaatikossa:/ No, näitähän sattuu:)



Miehen sisar sai viikko sitten pienen pojan ja nyt innolla odotamme koska päästäisiin serkkupoikaa katsomaan, ei viitsitä tätä tautia sinne kuitenkaan viedä. Ihanaa päästä nuuhkimaan vauvantuoksua...



Vaan nyt taidan poistua takavasemmalle herättelemään Oskaria että päästään lähtemään kauppareissulle. Aurinkoista viikonloppua kaikille!





Miiru ja touhu-Oskari