Luulin olevani hyvä äiti kunnes lapsista tuli teinejä

Nuorten ahdistusoireilun syitä:

- heillä on valtavat suoritus- ja ulkonäköpaineet, mitä some pahentaa

- ilmastonmuutos tuo toivottomuutta

- 3. msodan uhka painaa

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa meistä tekee sen virheen, että ei pidä lapsilleen tarpeeksi kuria. Eli tehdään päinvastainen virhe kuin omat vanhempamme. Kurittomuus kostautuu teini-iässä helposti, jos hemmotellut lapset joutuvat huonojen kavereiden vietäviksi.

Lasta pitää kannustaa, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Se johtaa harhaiseen itsekuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri + teinit ei ole niin toimiva ratkaisu kuin moni luulee.

Näon sanoo yhäriämmä, jolla mopo karannut käsistä. Mitään ei silti myönnetä.

No sillai kyllä komppaan, että jos sitä kuria alkaa pitämään vasta teini-iässä niin eihän se tule toimimaan.. eli se ihan oikea kasvatus, esim syy-seuraussuhteen ymmärtäminen, tehdään siellä ennen koulun alkua. T. kolmen jo aikuisen lapsen äiti

Liian tiukka kuri saa teinin uhmaamaan enemmän. Meillä miehellä on välillä ihan ihmeellinen tarve pitää vähän turhaankin kuria. Teini kiukuttelee ja uhmaa vaan paljon enemmän. Eikä minusta minkään ikäisen kanssa toimi perusteluksi vain se, että aikuinen päättää. Kyllä kaikkeen pitää olla joku järkevä perustelu, ettei lapsi koe, että häntä mielivaltaisesti komennellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kumma että nykyään kaikki teinit on raivohulluja.

Hormonit ei asiaa selitä, vaan olematon kasvatus.

Ei ole yllättävää, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Jos monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta, onko ihme, jos lapsilla on ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Nuorten ahdistusoireilun syitä:

- heillä on valtavat suoritus- ja ulkonäköpaineet, mitä some pahentaa

- ilmastonmuutos tuo toivottomuutta

- 3. msodan uhka painaa

Elämme harhassa, että nuorten ongelmien määrä on kasvanut. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui.

Ap vastaa että kyllä siitä raivottaresta tuli ihan kunnon kansalainen ja nuorimman kohdalla en ymmärrä millä ihmeen kurilla olisin voinut estää häntä masentumasta?

Vierailija kirjoitti:

Liian tiukka kuri saa teinin uhmaamaan enemmän. Meillä miehellä on välillä ihan ihmeellinen tarve pitää vähän turhaankin kuria. Teini kiukuttelee ja uhmaa vaan paljon enemmän. Eikä minusta minkään ikäisen kanssa toimi perusteluksi vain se, että aikuinen päättää. Kyllä kaikkeen pitää olla joku järkevä perustelu, ettei lapsi koe, että häntä mielivaltaisesti komennellaan. 

Ilman muuta, aikuisen pitää osata perustella säännöt järkevästi.

Muutenhan säännöt olisivat pelkkää mielivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Liiallista kuria joustamattomasti pitäneiden lapsista tulee usein etäisiä. Välit ei enää aikuisena lämpene. Sitäkö toivotte

 

ei ole totta. Mitä joutavaa höpötät. Meillä on ollut selvät rajat, kuria ilmeisesti enemmän kuin kavereilla, lapset teinejä ja menestyvät koulussa hyvin. Ovat saaneet perseilläkin välillä mutta mitään ylilyöntejä ei ole tullut. Luulin kauan olevani huono äiti mutta näköjään vanhat  opit piti paikkansa. 

Ravitseva ja monipuolinen ruoka, kunnon liikuntaa ja uni. Johdonmukainen kasvatus ja rutiinit, ja se että kohtelet lastasi hyvänä ihmisenä. Näillä pääsee jo pitkälle.

Tuon kirjoituksen perusteella olet hyvä äiti. Vanhempi on uskaltanut saada raivareita ja nuorempi uskaltaa näyttää ahdistuksensa.

Itse olen nyt kahden lapsen äiti. Olen ajatellut, että olen onnistunut vanhempana kunhan välit molempiin on sitten kun lapset on aikuisia hyvät ja annan heille hyvät eväät elämään.

Omien vanhempieni kanssa en ole missään väleissä. Olin nuorena kotona kiltti ja hiljainen. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut karata nuopparille tai saada raivarin. Tai näyttää pahaa oloani millään tavalla. Pikkuveljeni kuoli huumeisiin. Hän oli aina myös todella kiltti ja hiljainen. 

Omilla lapsillani on lupa käydä nuopparilla, koulun diskossa ja hengata kavereiden kanssa ulkona iltaisin. Saada raivareita ja kokeilla rajoja. Se on nuoruutta ja kuuluu elämään. Jos sitä vaihetta ei elä, se kostautuu rankasti myöhemmin tavalla tai toisella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri + teinit ei ole niin toimiva ratkaisu kuin moni luulee.

Näon sanoo yhäriämmä, jolla mopo karannut käsistä. Mitään ei silti myönnetä.

No sillai kyllä komppaan, että jos sitä kuria alkaa pitämään vasta teini-iässä niin eihän se tule toimimaan.. eli se ihan oikea kasvatus, esim syy-seuraussuhteen ymmärtäminen, tehdään siellä ennen koulun alkua. T. kolmen jo aikuisen lapsen äiti

Syy-seuraussuhteen opettamiseen ei kaikilla lapsilla tarvita kuria. Minulla oli superkiltti lapsi, joka oppi tämän ihan vaan kokeilemalla fyysisiä rajojaan esim. leikkipuistossa. Ei ole edelleenkään koskaan tarvinnut suuremmin pitää kuria tai rangaista, mutta tietää kyllä mitkä on seuraukset, jos sääntöjä rikkoisi. 

Vierailija kirjoitti:

Kumma että nykyään kaikki teinit on raivohulluja.

Hormonit ei asiaa selitä, vaan olematon kasvatus.

Ei, kaikki teinit eivät ole raivohulluja nykyäänkään.

Teini-ikään ja nuoruuteen on aina kuulunut kapina vanhempia kohtaan, mutta aina on ollut myös heitä, joilla kapinavaihe on jäänyt elämättä.

Olen lukenut sellaistakin arviota, että jos luonnollista kapinavaihetta ei tule, ihminen ei ehkä itsenäisty kuten hänen kuuluisi. Sen tarkoitus on auttaa häntä kasvamaan ja itsenäistymåän vanhemmistaan.

Minä taas olen lässyttänyt omilleni, pitänyt lähellä, sanonut päivittäin rakastavani sekä vähän myös syyllistynyt curling-vanhemmuuteen. Lopputulos on kaksi täyspäistä, fiksua teiniä joilla menee hyvin sekä kotona että koulussa. (Toinen aikuistuu pian.)

Luulen siis että lapsen persoona, temperamentti ym. tekijät vaikuttavat vähintään yhtä paljon kuin mitä kasvatus. 

Vierailija kirjoitti:

Kuri + teinit ei ole niin toimiva ratkaisu kuin moni luulee.

Tyttöjä nuo on ilmiselvästi olleet.

Mulla on ahdistunut teini. Toisaalta olin itsekin ahdistunut teini, mutta purin sen ysärityyliin juomalla kaljaa ja käyttäytymällä vastuuttomasti ja jopa itsetuhoisesti. Oma teinini taas purkaa ahdistustaan puhumalla minulle. Lasta ahdistaa kun hän ei tiedä löytääkö paikkaansa maailmassa ja tuntuu, että pitäisi jo kasiluokalla tietää, mitä aikoo isona tehdä ja pelottaa, että pärjääkö hän ja osaako valita oikein. 

En minä tiiä onko kasvatuksessa vika, vai onko vika siinä, että tuntuu että kaikki uutisointi on semmosta maailmanlopun maalailua. Ihan kaikilla, riippumatta siitä onko arvoliberaali vai konservatiivi tms. Omassa nuoruudessani sentään oli just tullut EU, puhuttiin miten pääsee maailmalla ja miten on mahdollisuuksia. Lama oli alkanut helpottaa ja oli positiivisemmat vibat. Nykyään on paljon synkempää. 

Vierailija kirjoitti:

Ja, ap ei koskaan itse ole ollut teini? Tai ei muista siitä mitään?

Miksi oletus on että murrosikä on aina kamala? Kodin mallilla on suuri merkitys siihen paljonko laineet loiskuu ja niiden annetaan loiskua.

Kyllä ihmisessä on paljon muutakin kuin kasvatus tai kasvuympäristö. Miten muuten selitätte vauvana erotettujen kaksosten samanlaiset elämänvalinnat toisistaan tietämättä? Tai vauvana adoptoitujen lasten selittämättömän oireilun hyvissä perheissä? Totta kai kasvatuksella ja kodilla on suuri merkitys, mutta ihan kaikkea se ei selitä, saati voi muuttaa tai korjata. Tämä on vain osa isompaa kokonaisuutta äitimyytissä, jossa äiti on aina vastuussa lapsestaan, ja syyllistävä sormi osoittaa häneen vielä silloinkin, kun jo aikuiset lapset perseilevät. Totuus on vaan se, että ei me äiditkään pystytä mahdottomiin. 

Jos jotain muuttaisin siinä miten oma äitini minut kasvatti, (olen nuori aikuinen ja olin masentunut teini) niin pitäisin huolta siitä keskusteluyhteydestä minkä joku mainitsi. En uskaltanut koskaan puhua ongelmistani vaan pelkäsin että äiti vain tuomitsee. Kysykää joka päivä miten menee ja mitä teit koulussa. Mikä harmittaa ja onko kaikki ok. Vanhempaakin lasta voi halailla ja kertoa errä on rakas ja tärkeä. Tämä lähtee jo pienestä pitäen, lapsen pitää tottua puhumaan ja näyttämään tunteitaan. 

Lisäksi jopa aikuisille on hankalaa olla käyttämättä liikaa puhelimia ja nukkua riittävästi joten teinit eivät varsinkaan siihen yksin pysty. Ehdottomasti ottaisin puhelimen aina yöksi pois. Kirkasvalolamppu käyttöön talvisin jos herääminen on vaikeaa. Kannustakaa muutenkin terveisiin elämäntapoihin, oikea ruokavaliokin tasoittaa mielen kuohuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ahdistunut teini. Toisaalta olin itsekin ahdistunut teini, mutta purin sen ysärityyliin juomalla kaljaa ja käyttäytymällä vastuuttomasti ja jopa itsetuhoisesti. Oma teinini taas purkaa ahdistustaan puhumalla minulle. Lasta ahdistaa kun hän ei tiedä löytääkö paikkaansa maailmassa ja tuntuu, että pitäisi jo kasiluokalla tietää, mitä aikoo isona tehdä ja pelottaa, että pärjääkö hän ja osaako valita oikein. 

En minä tiiä onko kasvatuksessa vika, vai onko vika siinä, että tuntuu että kaikki uutisointi on semmosta maailmanlopun maalailua. Ihan kaikilla, riippumatta siitä onko arvoliberaali vai konservatiivi tms. Omassa nuoruudessani sentään oli just tullut EU, puhuttiin miten pääsee maailmalla ja miten on mahdollisuuksia. Lama oli alkanut helpottaa ja oli positiivisemmat vibat. Nykyään on paljon synkempää. 

Ahdistuneisuus voi myös periytyä. Minä olin omasta perheestäni ainoa herkkis ja ahdistuja, tämä puolestaan periytyi yhdelle lapsistani. 

Olen antanut hänen suoriutua vähän alle oman tasonsa koulussa joissakin aineissa, koska mielummin seiska ja helpottunut, rento nuori kuin kasipuol ja ahdistunut suorittaja. Itse olin jälkimmäinen, pakon edessä, ja olenkin tämän yhden lapseni myötä opetellut ottamaan vähän rennommin.