Ssri-lääkkeet ja suurentuneet pupillit, millä selittää asia jos joku kysyy?!

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei vaikuta pupilleihin, mutta mielialalääkitysestä olen kyllä ollut kaikille avoin. No ehkä en asiakkaille töissä asiaa avaisi, mutta työyhteisössä kaikki tietävät. Haluan että siitä voi puhua ihan siinä missä jostain kolesteroli- tai verenpainelääkkeestäkin. Kaikilla meillä on omat vaivamme, ja aina mieluummin hoidettuna kuin hoitamattomana.

Läheskään kaikki eivät halua puhua psyykelääkkeistään noin avoimesti. 

Se on ihan tosi juttu, että ssri-lääkkeet suurentavat pupilleja. Minulla on toistuvia masennusjaksoja, ja aina lääkkeen aloitettuani pupillini ovat tavanomaista suuremmat seuraavat 2kk.

Nuorena olin kassalla töissä ja huomasin kyllä ihmisten silmistä, käyttivätkö mielialalääkkeitä vai ei. Masennuslääkkeet huomaa silmistä, antipsykootit kehonkoostumuksesta.

Muutoinkin silmistä voi lukea useita eri sairauksia, tai terveydentilaa. Esim. Masentuneen, diabeetikon,  kipukroonikon, muistisairaan tai huumeidenkäyttäjän silmät poikkeavat toisistaan runsaastiKoittakaa ihan huviksenne seurata.

Ja Ap, jos käyttäydyt muutoin normaalisti ja kasvosi ja katseesi ovat muutoin kirkkaat, ei kukaan epäile sinua nistiksi. Jos joku kysyy, niin vastaa, että olet juonut liikaa kahvia/cocista ja sydän tykyttää, että kyllä tämä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei vaikuta pupilleihin, mutta mielialalääkitysestä olen kyllä ollut kaikille avoin. No ehkä en asiakkaille töissä asiaa avaisi, mutta työyhteisössä kaikki tietävät. Haluan että siitä voi puhua ihan siinä missä jostain kolesteroli- tai verenpainelääkkeestäkin. Kaikilla meillä on omat vaivamme, ja aina mieluummin hoidettuna kuin hoitamattomana.

Läheskään kaikki eivät halua puhua psyykelääkkeistään noin avoimesti. 

Nimenomaan. Juuri siksi minä haluan puhua, että se voisi kuitenkin olla ihan oma valinta, eikä vain häpeää tai ympäristön reaktioiden pelkoa. Itse en ole hetkeäkään pelännyt jonkun pitävän minua n1stinä. Sen verran kaukana olen siitä ihmistyypistä. Mutta toivon ettei kenekään muunkaan sairastuneen pitäisi edes miettiä tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tosi juttu, että ssri-lääkkeet suurentavat pupilleja. Minulla on toistuvia masennusjaksoja, ja aina lääkkeen aloitettuani pupillini ovat tavanomaista suuremmat seuraavat 2kk.

Nuorena olin kassalla töissä ja huomasin kyllä ihmisten silmistä, käyttivätkö mielialalääkkeitä vai ei. Masennuslääkkeet huomaa silmistä, antipsykootit kehonkoostumuksesta.

Muutoinkin silmistä voi lukea useita eri sairauksia, tai terveydentilaa. Esim. Masentuneen, diabeetikon,  kipukroonikon, muistisairaan tai huumeidenkäyttäjän silmät poikkeavat toisistaan runsaastiKoittakaa ihan huviksenne seurata.

Ja Ap, jos käyttäydyt muutoin normaalisti ja kasvosi ja katseesi ovat muutoin kirkkaat, ei kukaan epäile sinua nistiksi. Jos joku kysyy, niin vastaa, että olet juonut liikaa kahvia/cocista ja sydän tykyttää, että kyllä tämä tästä.

Tämä! Kyllä sen vain huomaa silmistä. Valittavaa toki lääkkeiden käyttäjille, mutta aivan täysin totta. 

Ssri on pelastanut oman henkeni, niin selkeä ero toimintakyvyssä ja mielialassa on ollut. Nyt ymmärrän miksi niin moni syö mielialalääkkeitä. 

Aika paljon tulee vääriä diagnooseja silmiä seuraamalla, vaikka kuinka luulisi tietävänsä. Tuo nyt on ihan turhaa pelottelua ap:lle muutenkin hankalassa tilanteessa. Monet eri lääkkeet voivat suurentaa pupilleja, tai sitten kaikilla eivät. Onneksi lääkärit eivät tee diagnoosejaan silmiin katsomalla.

Sanot tietenkin että käytät huumeita, niin ei tarvitse paljastaa lääkitystä. 

Alussa kun lääkkeen aloittaa saattaa esiintyä pupillien suurenemista. Mullakin pupillit oli alussa tavallista suuremmat. Meni ohi kolmessa viikossa kun lääkkeeseen elimistö tottui.

Mulle alkoi tutut huomautella, etteivät ole ennen hoksanneet että silmäni ovat ruskeat. Ja kyse oli siis oikeasti laajentuneista pupilleista.  

Jos joku kysyy, niin sano joko että et ole itse huomannut mitään, tai vastaa suoraan että sulla on lääkitys josta se johtuu. 

Mitä joku puhui siitä, että ylis olisi jotenkin muuttunut? Siltä tosiaan vaikuttaa, että on tapahtunut joku joukkopako tänne. No, ei siinä. Kyllä tässä masennusjaksolla on aikaa naputella ilmiantoja. Onneksi on kuitenkin nuo ssri-lääkkeet, niin pysyy mieli vakaana, eikä tule provosoiduttua turhia.

Vierailija kirjoitti:

Mulle alkoi tutut huomautella, etteivät ole ennen hoksanneet että silmäni ovat ruskeat. Ja kyse oli siis oikeasti laajentuneista pupilleista.  

Jos joku kysyy, niin sano joko että et ole itse huomannut mitään, tai vastaa suoraan että sulla on lääkitys josta se johtuu. 

Juu, pupillit suurenee tosiaan paljon. Ja lähinäkö voi tämän takia myös kärsiä. 

Kannattaa lopettaa ne lääkkeet, niistä ei oikeasti ole mitään apua, vain pelkkiä haittoja, jopa pysyvästi. Olin itse lääkkeillä täysin tunteeton zombi. Ja myös vahvempia kuin ssri-lääkkeitä kokeiltu. Ei se ole elämää, kun ei tunne mitään. Tunteet, niin ilot kun surut kuuluu ihmiselämään. Parempi käydä esim terapiassa juttelemassa ja sitten laittaa elämäntavat mallilleen. Liikunta, ravitsemus ja kaikista tärkein: uni kuntoon niin helpottaa olo. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lopettaa ne lääkkeet, niistä ei oikeasti ole mitään apua, vain pelkkiä haittoja, jopa pysyvästi. Olin itse lääkkeillä täysin tunteeton zombi. Ja myös vahvempia kuin ssri-lääkkeitä kokeiltu. Ei se ole elämää, kun ei tunne mitään. Tunteet, niin ilot kun surut kuuluu ihmiselämään. Parempi käydä esim terapiassa juttelemassa ja sitten laittaa elämäntavat mallilleen. Liikunta, ravitsemus ja kaikista tärkein: uni kuntoon niin helpottaa olo. 

Esim. Minulla on liikunta ja ravitsemus mintissä, eli fyysisesti olen terve ja tikissä. Olet saattanut nähdä minut juoksulenkillä, uimassa tai kuntosalilla ja kateellisena olet katsonut minua. Silti, saan toistuvia pahoja masennusjaksoja. Niin pahoja, että vain mietin I.m. Urhaa 24/7. Silloin on otettava lääkettä, että saa mielen resetoitua ja jatkettua elämää.

Eikö huumeet pienentäisi pupilleja?

Sano suoraan. Muuten pitää narkkina. Itse ainakin pidän.

Hanki rillit liukuvärjätyillä linsseillä ja sano, että sulla on joku silmäsairaus ja valoherkät silmät.

Se nyt on selvää, että lääkkeitä on joissain tilanteissa hyvä käyttää. Todennäköisesti sulla ei ole edes ssri-mömmöt im vaivaan..

Itse jouduin ssri lääkkeiden vuoksi psykiatriselle, koska niistä puhkesi mania/psykoosi. 

Ssri-lääkitys ei ole tarkoitettu pitkäkestoiseen käyttöön kenellekkään, ihan psykiatrit ovat näin kertoneet ja voit lukea useita tutkimuksia. Kannattaa tutustua vähän tarkemmin millaisia mömmöjä sitä tuleekaan vedettyä. Suurinta osaa auttaa ihan muut asiat kun läpielämän kestävä lääkitys. Lääkitys nyt vaan on helpoin ja halvin ratkaisu lääkärille ja yhteiskunnalle tarjota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lopettaa ne lääkkeet, niistä ei oikeasti ole mitään apua, vain pelkkiä haittoja, jopa pysyvästi. Olin itse lääkkeillä täysin tunteeton zombi. Ja myös vahvempia kuin ssri-lääkkeitä kokeiltu. Ei se ole elämää, kun ei tunne mitään. Tunteet, niin ilot kun surut kuuluu ihmiselämään. Parempi käydä esim terapiassa juttelemassa ja sitten laittaa elämäntavat mallilleen. Liikunta, ravitsemus ja kaikista tärkein: uni kuntoon niin helpottaa olo. 

Esim. Minulla on liikunta ja ravitsemus mintissä, eli fyysisesti olen terve ja tikissä. Olet saattanut nähdä minut juoksulenkillä, uimassa tai kuntosalilla ja kateellisena olet katsonut minua. Silti, saan toistuvia pahoja masennusjaksoja. Niin pahoja, että vain mietin I.m. Urhaa 24/7. Silloin on otettava lääkettä, että saa mielen resetoitua ja jatkettua elämää.

Jep. Toiset itselääkitsevät itsensä zombiemoodiin alkoholilla, minä taas teen sen mieluummin hallitusti lääkkeillä lääkärin valvonnassa, kun tarve on. Lääkitystä vähennetään omasta halustani heti kun vointi paranee. Turhaan tai huvin vuoksi ei ole mitään mielenkiintoa käyttää mitään. Päihteitä en siis käytä ollenkaan, enkä tule käyttämään.

Lääkkeiden käytön näkee harjaantunut myös muusta fyysisestä olemuksesta ja eleiden hitaudesta. Pupillit eivät paljasta sitä kaikkien kohdalla.

Ei tulisi mieleenkään kysyä toiselta aikuiselta tuollaisia. Ainoa mihin itse reagoisin, on, jos pupillit on erikokoiset. Silloin kysyn, onko se henkilölle vanha vai uusi asia, koska kyse voi olla aivotapahtuman oire. T. Sairaanhoitaja