Olen päälle 30v ja en koe olevani masentunut, en vain ymmärrä elämän tarkoitusta ja mistä ja miten ihmiset saavat onnellisuutta

Minä olen juhlafriikki. Aina kun edellinen juhla on mennyt niin alan suunnittelemaan seuraavaa! Nytkin odotan pääsiäistä ja ajattelin juuri eilen, että alan virkkaamaan tipuja. Käsitöistä tulee hyvä mieli ja pääsiäisenä on sitten uusia koristeita vanhojen vierelle. Jos et itsellesi halua "krääsää" niin anna lahjaksi.

Keväällä laitan siemeniä itämään, sekin on mukavaa puuhaa. Hyödyllistäkin jos kasvattaa ruokaa ja yrttejä.

Kesälle teen jo "to do"-listaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Tosin kesällä ei tule tehtyä puoliakaan tuosta, mitä listaan kirjoitan... ;D

Minut pitää onnellisena perhe ja puuhailu. Terveyskin tietysti vaikka onkin pari pitkäaikaissairautta.

N57

Miten jotkut haluaa elää vakavan sairauden varjossa? 

Onnellisuutta on niin monenlaista. Itse saan sitä esimerkiksi klassisen musiikin kuuntelusta ja konserteissa käymisestä. 

Minun korvaani tämä kuulostaa perinteiseltä ikäkriisiltä/kolmenkympinkriisiltä, vaikka sanalla onkin nykyään huono kaiku. Ikäkriisit eivät siis tarkoita sitä ettei hyväksyisi omaa ikäänsä tai että olisi yleisesti ahdistunut vanhenemisesta, vaan ikäkriiseillä on ihan psykologinen tarkoituksensa ihmisen elämässä. Siirryttäessä eri elämänvaiheesta seuraavaan on erittäin tavallista elää läpi jonkinasteinen kriisivaihe, jossa kyseenalaistaa sitä kuka on, mitä haluaa ja minne on matkalla. Teininä kriiseily on ehkä näkyvintä kun etsitään omaa paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa ja käydään mahdollisesti läpi erilaisia tyylikokeiluja. Siinä taustalla on kuitenkin se oman persoonan kuoriutuminen ja eriytyminen vanhemmistaan omaksi persoonakseen.

Nykyään ihannoidaan ja ehkä eletään semmoista "nuoren aikuisuuden" aikaa jossa tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi on somessa ja tv:ssä nostettu ulkonäkökeskeisyys, rahan tavoittelu muun edellä, julkisuus/somejulkisuus, ja ehkä seksi. Nämä ovat asioita jotka ovatkin tärkeitä siinä ikäryhmässä, mutta jotka tv:n draamasarjojen ulkopuolella ovat kovin pinnallisia arvoja pitkäaikaisemmiksi prioriteeteiksi.

Jossain vaiheessa aikuistumista, ihminen huomaa (useimmiten) ettei pinnallinen elämä tuokaan onnea tai olekaan sitä mitä sitä pohjimmiltaan haluaa. Useimmiten juuri siinä kolmenkympin tienoilla. Harva ihminen muuttuu tai kasvaa hetkessä, mutta aloittajan kuvaama ajatusmaailma kuulostaa hyvin paljon siltä miltä aikuistumisprosessin läpi käyvän henkilön mielessä liikkuu.

Siirryttäessä hiljalleen vahvempaan aikuisuuteen, ei se myöskään tarkoita ettei lainkaan enää välittäisi ulkonäköasioista, rahasta, julkisuudesta yms mutta lähinnä että useimmat meistä löytävät muita vielä tärkeämpiä asioita joita asetamme näiden edelle tärkeysjärjestyksessä. Omalla kohdallani näiden ohi ovat menneet esimerkiksi oman harrastuksen kehittäminen ja siihen panostaminen; perheen perustaminen; pysyvämmän asumismuodon löytäminen; keksiminen miten pystyy takaamaan hyvän toimeentulon itselleen ilman että joutuu tekemään liikaa kompromisseja oman ajankäyttönsä ja terveyden kanssa. Jonkin toisen kohdalla voi olla että henkisyys nousee pintaan tai että vaikkapa vaihtaa kokonaan alaa huomatessaan ettei olekaan tyytyväinen elämän peruspalikoihin.

Eihän tässä elämässä ole mitään järkeä. Suurin osa ihmisistä on vaan niin tyhmiä että eivät tajua sitä. 

Mee hoitoon!

Olla orja eliitille ja maksaa veroja, muuta ihmisen ei ole tarkoitus tehdä.

Kyllä minä ihan mielelläni voisi ruiskutella jonkun kivan neekeritytön suuhun ja isoille tisseille.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juhlafriikki. Aina kun edellinen juhla on mennyt niin alan suunnittelemaan seuraavaa! Nytkin odotan pääsiäistä ja ajattelin juuri eilen, että alan virkkaamaan tipuja. Käsitöistä tulee hyvä mieli ja pääsiäisenä on sitten uusia koristeita vanhojen vierelle. Jos et itsellesi halua "krääsää" niin anna lahjaksi.

Keväällä laitan siemeniä itämään, sekin on mukavaa puuhaa. Hyödyllistäkin jos kasvattaa ruokaa ja yrttejä.

Kesälle teen jo "to do"-listaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Tosin kesällä ei tule tehtyä puoliakaan tuosta, mitä listaan kirjoitan... ;D

Minut pitää onnellisena perhe ja puuhailu. Terveyskin tietysti vaikka onkin pari pitkäaikaissairautta.

N57

lol olen vähän samanlainen. Käsityöt on kivaa puuhaa ja opettelin tässä virkkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä elämässä ole mitään järkeä. Suurin osa ihmisistä on vaan niin tyhmiä että eivät tajua sitä. 

Näinhän se: Synnyt, panet ja kuolet pois. Siinä se sitten olikin.

Pitää olla aika tyhmä jos ei ymmärrä elämän tarkoitusta.

Elämän tarkoitus on hankkia nainen tai mies ja tehdä lapsia. Tämä tarkoitus näkyy luonnossa joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hamuta onnea? Eikö ole ihan tarpeeksi mielenkiintoista kohdata elämässä mitä eteen tulee? 

Niin, tätäkin olen miettinyt. Ja joskus jopa onnistunut elämään tässä ajatuksessa, että "katsellaan". Silti ne tyhjät hetket arjessa saa pohtimaan tätä. Itsensä kiireisenä pitäminen on oikeasti toimiva keino, ei ehdi ajatella sen syvempiä. Aikatauluttaa ja paahtaa menemään. Mutta siihen kiireeseenkin pitää löytää mielekkyys, itse olen vähän sellainen helpolla luovuttaja ja kiireen tekijöiden karsija jos ei oikeasti kiinnosta. Ja sitten onkin taas tyhjää aiiaa arjessa ja aikaa ajatella. Toisaalta uusien paikkojen näkeminen ja maailman tutkiminen on asia joka edes vähän kiinnostaa ja herättää tuntemuksia mutta tämän toteuttaminen taas vaatisi rahaa ja sen (paljon)rahan tekemiseen en löydä kiinnostusta.

Henry Afflecht ja moni muu rikas sen on todennut, ja maailman rikkaat ja kuuluista osoittaneet: raha ja tavaroiden ja asuntojen ja autojen ostaminen ei tuo onnea. Se voi tuoda hetkeksi pienen ilon, mutta parin päivän päästä asiat on ennallaan.

Ihmisen pitäisi yrittää löytää tasapaino ja ilo sisältä, ihan vaan tästä olemisesta täällä, ja muiden auttamisesta, ja muiden seurasta nauttien. Ihminen on energiaolento, joka on tullit tähän maailmaan kokemaan fyysisiä kokemuksia, ja tekemään valinnan auttaako itseään vai muita. Kuoleman jälkeen palataan oikeaan "elämään" eri tasolle, jossa on aikaa pohtia miten tämä reissu meni.

Monissa uskoinnoissa tätä tuodaan esiin: älä ripustaudu maalliseen, tee toisille niinkun haluat itsellesi tehtävän jne.

Rahassa ei ole mitään pahaa, mutta sen tavoittelu ei tee kenestäkään lopulta onnellista. Sen sijaan se, että tekee asioita läheisten ja ihmiskunnan hyväksi tuo elämälle merkitystä ja sisältöä ja onnea. Tätä jokainen voi miettiä ja toteuttaa omassa mittakaavassaan, ne toisten eteen tehtävät asiat voi olla hyvin pieniäkin, ilahduttaa vaikka ohikulkijaa tai asiakasta hymyllä. Sille toiselle se voi olla päivän paras kokemus.

Rauhaa ja rakkautta.

Mäkin samaa mieltä siitä, että kyseessä on vaihe/kriisi, joka menee kyllä jossakin vaiheessa ohi. Aina ei ole kivaa, mut sitten tulee kausia, kun löytää ihania ja mielekkäitä juttuja ja tajuaa olevansa onnekas ollessaan elossa. Nyt vaan harmaata arkea päin, jossakin vaiheessa helpottaa. Ja se jatkuva onnen tavoittelu kannattaa jättää sikseen, onni on pienissä hetkissä.

Onnellisuus on kemiaa. Oikeanlainen ravinto tuottaa mielihyvähormonit ja oikeanlaiset triggerit vapauttavat niitä. Onnellisuudella ja merkitys-lässytyksellä ja muilla ihmisten vammaisilla draamanarratiiveilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Toki joku voi kutsua noiden triggerien hinkuttamista merkitykseksi, mutta ei se sitä ole. Nautintoa saa vaikka päivittäisestä jumpasta ka kuposta kahvia. Jos et onnistu tässä niin joku tuossa yksinkertaisessa perustason kaavassa menee kohdallasi pieleen

Vierailija kirjoitti:

Minun korvaani tämä kuulostaa perinteiseltä ikäkriisiltä/kolmenkympinkriisiltä, vaikka sanalla onkin nykyään huono kaiku. Ikäkriisit eivät siis tarkoita sitä ettei hyväksyisi omaa ikäänsä tai että olisi yleisesti ahdistunut vanhenemisesta, vaan ikäkriiseillä on ihan psykologinen tarkoituksensa ihmisen elämässä. Siirryttäessä eri elämänvaiheesta seuraavaan on erittäin tavallista elää läpi jonkinasteinen kriisivaihe, jossa kyseenalaistaa sitä kuka on, mitä haluaa ja minne on matkalla. Teininä kriiseily on ehkä näkyvintä kun etsitään omaa paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa ja käydään mahdollisesti läpi erilaisia tyylikokeiluja. Siinä taustalla on kuitenkin se oman persoonan kuoriutuminen ja eriytyminen vanhemmistaan omaksi persoonakseen.

Nykyään ihannoidaan ja ehkä eletään semmoista "nuoren aikuisuuden" aikaa jossa tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi on somessa ja tv:ssä nostettu ulkonäkökeskeisyys, rahan tavoittelu muun edell

Nuo ovat kaikki pilipalipelejä ja tarinoita. Kuulostaa vaan sinun päiväkirjaltasi ja monologiltasi, ei millään tasolla yleispätevältä eikä edes naapuriisi sovellettavalta narratiivilta. Hyvin kapea keskiluokkaisen valkolaisen, yleensä miehen, elämänpolku, joka kulminoituu onnistuneeseen siitokseen :D

"Nuo ovat kaikki pilipalipelejä ja tarinoita. Kuulostaa vaan sinun päiväkirjaltasi ja monologiltasi, ei millään tasolla yleispätevältä eikä edes naapuriisi sovellettavalta narratiivilta. Hyvin kapea keskiluokkaisen valkolaisen, yleensä miehen, elämänpolku, joka kulminoituu onnistuneeseen siitokseen :D"



Mielenkiintoista että toteat näin, mikä kuulostaa vahvasti siltä ettet ehkä ole itse vielä yltänyt kovinkaan korkeaan ikään :-) Mitä vanhemmaksi itse kasvan, sitä selkeämmin näen omankin elämäni hyvin tavallisena tarinana, enkä enää koe samalla lailla olevani niin erikoinen pääosan esittäjä draamassa kuin nuorempana

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä elämässä ole mitään järkeä. Suurin osa ihmisistä on vaan niin tyhmiä että eivät tajua sitä. 

Ei olekaan. "Elämä" ei ole järjen vaan alhaisten elukkavaistojen synnyttämä prosessi. Järjen ilot ovat ihan muita

Eksistentialismi on yksi kulttuurin ja älyilyn sudenkuoppa. Eläimellä ei ole koskaan ongelmia elämän tarkoituksen kanssa. Jopa viisaimmat filosofit yleensä löytävät lopulta tien hiljaisuuteen, ja sulkevat järkimielen lörpöttelyn. Olemme kasa erilaisia soluja vakaamassa omaa hyvinvointiamme ja jatkuvuuttamme. Paitsi ne, jotka toteavat että vanhemmat olivat i diootteja elukoita levittäessään siementään, ja mieluummin irtaantuvat tuosta sairaasta siittämisen ketjusta, saavuttavat mokshan ja jättävät apinaelämän

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla aika tyhmä jos ei ymmärrä elämän tarkoitusta.

Elämän tarkoitus on hankkia nainen tai mies ja tehdä lapsia. Tämä tarkoitus näkyy luonnossa joka paikassa.

Siittäminen elämän tarkoitus :DDDDDDDDDDDD hauska kun ihmisen aivoilla on jumalpotentiaali ja nämä sankarit ajavat jollain liskovaisto-tasolla.

Vierailija kirjoitti:

"Nuo ovat kaikki pilipalipelejä ja tarinoita. Kuulostaa vaan sinun päiväkirjaltasi ja monologiltasi, ei millään tasolla yleispätevältä eikä edes naapuriisi sovellettavalta narratiivilta. Hyvin kapea keskiluokkaisen valkolaisen, yleensä miehen, elämänpolku, joka kulminoituu onnistuneeseen siitokseen :D"



Mielenkiintoista että toteat näin, mikä kuulostaa vahvasti siltä ettet ehkä ole itse vielä yltänyt kovinkaan korkeaan ikään :-) Mitä vanhemmaksi itse kasvan, sitä selkeämmin näen omankin elämäni hyvin tavallisena tarinana, enkä enää koe samalla lailla olevani niin erikoinen pääosan esittäjä draamassa kuin nuorempana

Jotkut saavuttavat nuo hartaudella kultivoimasi haasteet ja paljon muuta huomattavasti sinua nuorempana, tai jopa perivät vastaukset niihin. Tuo siitos elämän keskiössä on myös joidenkin vanhusten, jotka ovat perustaneet useampia perheitä ja yrittävät lisätä maksimaalisesti omaa biomassaansa maailmaan, elämän tarkoitus. Säälittävää se on, samaa tekee simpanssi.

Kukaan ei tiedä elämän tarkoitusta. Mutta jokainen elää niin kuin haluaa, sitä ei pidä muiden ymmärtääkään.