~¤~HAAVEILIJAT VIIKKOON 10~¤~

Minä täällä uutena varovasti koputtelen ja haluaisin liittyä joukkoonne.

Eilen tein aloituksen ja minut ohjattiin tähän pinoon.

Olen siis yhden pojan, 1v10kk, äiti uudeltamaalta. Palasin tammikuussa hoitovapaalta töihin ja poika aloitti päiväkodissa.

Pikkukakkosen haaveet alkavat pikkuhiljaa voimistumaan, vaikka varsinaista yritystä ei vielä ole. Ehkäpä tulevana suvena..:)

Mukavaa päivää kaikille!

Ensiksi Sanlelle hirmusti onnea!!!! :D Muistahan kirjoitella sit tänne aina välillä kuulumisisa!! :)



pma78, tervetuloa!! Tää Haaveilijat on aivan loistava ryhmä. :)



Tansem pitkästä aikaa... :) Joo, 2 viikkoo enää niin mies tulee 2 viikon lomille. Sit on ekat 2 kuukautta reissua takana. :)

Oon päättänyt viettää tänään hyvän päivän.

Tänään ajattelen kaikkea sitä hyvää ja kaunista,mitä elämä on minulle ja perheelleni antanut.Tänään olen kiitollinen siitä,mitä olen saanut,en mieti tänään niitä asioita mitä minulta mielestäni puuttuu.

Tänään olen itselleni armollinen.Kiitän itseäni niistä asioista,joissa mielestäni olen onnistunut.En mieti sitä,mitä olen tehnyt väärin tai missä olen epäonnistunut.

Elämä ei ole aina ihanaa,mutta hyväksyn sen.Tänään ajattelen,että elämäni on riittävän hyvää tälläisenä ja voin vain toivoa,että elämä olisi minua ja perhettäni kohtaan armollinen...myös huomenna.

Hyvää päivää kaikille kuumeilijoille!)

sekaan mahtuisi vielä yksi joka käyttää Rexonaa? =)



Eli yksi lapsi on, 3/2005 syntynyt, joten iso poika alkaa olla. On allergiaa, astmaa ja paljon huonosti nukuttuja öitä, korvatulehduksia muillekin jaettavaksi asti sairastanut. Tästä johtuen mies todella haluton uuteen lapseen, sanoo ettei ehkä ikinä tai sitten ehkä jopa jo kesällä, riippuen miten lapsen sairastelut vähenee. Ylihuomenna korvien putkitus ja kitarisan poisto edessä, jospa ne auttais. Toivossa on hyvä elää!



Itse olen 30v ja mies 26v. Perheen arki on tällä hetkellä sellaista että mies asuu (töissä) toisella paikkakunnalla viikot ja aina viikonlopuiksi kotiin. Tämä kuitenkin muuttuu kesällä kun mies palaa kotiin töihin ja kunnon perhe-elämä saa taas alkaa vuoden tauon jälkeen.



Mitäs sitä vielä keksis kertoa? Ai niin, ehdittiin jo tehdä päätös että vauvahaaveille ainaki 2v tauko ja tavarat myydään pois, mutta silti sydämessäni kaihertaa syvä toivo että kunpa sais taas oksentaa juuston tuoksusta ta itkeä kun jääkaapissa ei ole tomaattia.

Ensiksi sanlelle ja milennalle oikein paljon onnea!



Itse vietän vapaaviikkoa, joka onkin oikein tervetullut. Teen siis sijaisuuksia päivähoidossa. Nyt olen monta viikkoa ollut töissä 3-5 päivää viikossa eli melkein joka päivä. Tälle viikolle ei töitä ole ainakaan vielä kuulunut. Nyt on hyvää aikaa toipua melkein kaksi viikkoa kestäneestä flunssasta ja puuhailla kotihommia. Tänään puuhaa onkin riittänyt, kun miehellä on synttärit ja illalla tulee vieraita.



Joku kyseli pelosta, ettei saisi lapsia. Minua se vaivaa myös. Vaikuttaa varmasti, kun suvussa on ollut vaikeuksia saada lapsia ja pelkään ehkäisypillereiden vaikutustakin tulevaisuuden lastenhankintaan. Vielä ei kuitenkaan lastensaanti ole ajankohtaista, niin syön pillereitä toistaiseksi. Elämäntilanne on muutenkin niin sekava, etten aio vielä edes aktiivisesti yrittää miehen käännytystä. Tosin puhelen alustavasti sen puolesta, että ensi vuonna voisi alkaa yrittämään.

Eli pitkästä(?) aikaa kerkesin lueskelemaan haaveilijoiden tarinoita.

Se lapsettomuuden pelkääminen on tuttua. Ja oon kuullu siitä monelta muultakin. Sitä kun en ainakaan henk.koht. osaa lopettaa ennen kun " merkkivalo syttyy" . Kuinka pitkän yrittämisen tässä sitte aikanaan jaksaa ja mitä jos sitten sanotaan ettei onnistu? Mut se on vaan yritettävä täl hetkellä jättää se ajatus taka-alalle. Ensin se oikea lapsen yritys. Tän hetkinen tilanne tosin on vielä yrityksen yritys (kun ei oo se ajankohta tuntunu meillä viel 100 % oikeelta).

Viime yönä näin silti unta siitä että lääkäri kerto mun unen epäilyt todeks; olin tullu raskaaks ja unessahan se maha jo alko pömpöttää :D

Aamulla kun sitte heräilin niin heti huomasin että menkathan ne sieltä alkaa... Olipa hassua! :D

Ajattelinpa muutaman ajatuksen kirjoittaa. Olen nyt ollut kotona kohta viikon. Jouduin sairaslomalle, koska jalassani on jännetupentulehdus. Jalka oli jo parempi, kunnes eilen alkoi taas särkeä. Huomenna olisi kontrolli, eikä olo ole ollenkaan hyvä. :( Saa nähdä pääsenkö lauantaina töihin.

Poikakin oli kanssani alkuviikon kotona, koska oli korvatulehdus. Minulla oli määräys pitää jalka täysin levossa, mutta eipä siinä kovin levätä pystynyt, kun poika kotona oli. Aamulla vein hänet tarhaan ja päikkäreiden jälkeen haen. Tuntuu sekin oudolta viedä hänet hoitoon ja itse olla kotona. Tulee ihan huono omatunto.



Hän on sopeutunut hoitoon yllättävän hyvin. Kaikki pelottelivat, että kuinka kamalaa se on lapselle ja itkut kestävät viikkoja. No, toisella ja kolmannella viikolla itki kolmena aamuna pari minuuttia, eikä sen jälkeen ole itkuja ollut. Tosin kipeänä on ollut paljon! Toivotaan, että nyt kevään myötä helpottaisi.



No, nyt taidan laittaa jotain syötävää, kun tuo aamupala sisälsi vain kupin kahvia.. Iloista päivää kaikille.

olen kotihoidontuella. Yritin jo syksyllä käydä töissä mutta lapsi alkoi sairastamaan ihan älyttömästi, joten jäin siis uudestaan kotiin ja nautin joka hetkestä.



Saa nyt nähdä mitä tuon putkituksen ja kitarisaleikkauksen kans käy. Huomenna ois edessä ja lapsella siinä rajalla ettei oo kuumetta. Nyt turhauttaa ja urakalla... Onkohan tämä nyt selvä merkki siitä ettei meille ole toista lasta tarkoitettu?

Onnittelut Milenalle ja Sanlelle! Plussia, ihanaa=)



Peloista ettei saa lasta: Mullakin oli kova pelko, etten koskaan saa lasta. Olin kuitenkin jo 29 ku esikoinen syntyi, monta vuotta olin jo ehtinyt kärvistellä. Aattelin, että haluan lasta niin paljon, etten sellaista koskaan tule saamaan. Kun lapsettomuudesta oli lukenut, niin sekin pelotti, että jos vaikka mies löytyisikin, mitä jos ei vaan onnistuisi. Esikkoa ei kyllä jouduttu pitkään " tekemään" , oisko ollu toinen yrityskierto kun plussasin. Nyt pyörii mielessä, että mites kakkonen. Ikää kun tulee lisää koko ajan. Siksi haluisin päästä jo asiaan =) Eihän sekään ole sanottu, että vaikka ensimmäinen olisi helposti saanut alkunsa, että toinenkin....



Mistä muusta täällä olikaan juttua? Dementia iskee jo =)



Meillä ei asiat etene suuntaan eikä toiseen. Miehellä on tuhat ja yksi syytä, miksi juuri nyt ei ole oikea aika. Olen pyhästi päättänyt etten ala vinkua sitä kakkosta... ainakaan vielä.... =)



Aurinkoista päivää toivottelen

murunmamma

Puolukanvarpu:

Saa nyt nähdä mitä tuon putkituksen ja kitarisaleikkauksen kans käy. Huomenna ois edessä ja lapsella siinä rajalla ettei oo kuumetta. Nyt turhauttaa ja urakalla... Onkohan tämä nyt selvä merkki siitä ettei meille ole toista lasta tarkoitettu?

Pakko laittaa viestiä, että ei varmastikaan ole mikään merkki, muuta kuin ehkä siitä, että teidän esikoinen on herkkä lapsi. Ja eikös ole kumma, kun vaikka miten olisi vähän nukuttuja öitä sun muita niin silti vain vauvakuumetta pukkaa!! Mä mietin joskus, kun meidän tyttöjen tappeluja ja kiukutteluja selvittelen, että miksi ihmeessä mä haluan tätä lisää ; ). Mutta ei se vauvakuume taidakaan mikään järkijuttu ollakaan! Ja mulla on vielä tilanne, että olen ollut kolme kertaa raskaana, mutta kotona touhuaa vain kaksi lasta. Eli se yksi puuttuu joukosta. Ja kun tuohon lisää sen toteamuksen, että monilla naisilla on se vielä yhden lapsen kaipuu... Mun pitäis varmaan saada kaksoset tai kolmoset....

Tsemppiä teille leikkaukseen.

Enpäs ole ehtinyt muutamaan päivään kirjoittelemaan. Oon tehnyt kevätsiivousta ja koulukin vie puolet ajasta.



Tuosta lapsettomuuden pelosta sen verran, että aika yleistä taitaa olla. Me joulukuulla 2000 päätettiin, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Tulinkin heti raskaaksi, mutta raskaus meni kesken rv 13+. Toinen raskaus alkoi puolisen vuotta km:n jälkeen ja ilmeni tuulimunaksi ultrassa rv10. Sen jälkeen olin jo ihan luopunut toivosta, että meille koskaan tulee lasta. Joka kuukausi petyin enemmän ja enemmän ja miehen kanssa meni huonosti. Kai se asia painoi kumpaakin. Toukokuulla 2002 sanoin miehelle, että annetaan koko vauva- asian olla, minä ostan koiran ja hevosen :) Aloinkin soitella kasvattajille ja kaverin kanssa pähkäiltiin talliasioita yms. Heinäkuulla tein +- testin ja esikoinen syntyi melkein päivälleen tasan 8 kk päästä...

Kuopusta " tehtiin" 7 kk, joten olen varautunut siihen, että kolmonen ei heti ekalla kerralla tärppää.



-C

Taas on vierahtänyt aikaa, kun tänne viimeksi kirjoittelin, tais olla tädin aikoihin.

Täällä meidän rintamalla on tapahtunut jotain outoa..

Siis mies halusi, että vauvasta puhutaan vasta keväällä ja jos päädymme pupuilemaan, niin silloin.

Meillä oli alkuviikosta kovat keskustelut tulevaisuudesta, mitä halutaan ym. Läheisyyden tarve oli kova ja niin me sitten rakastelimme, nautimme ja hups vaan, huomasin, että eihän tuo mies mitään ehkäisyä käyttänyt ;) Ja sama toistui toisena päivänä... Hmm, oliskohan tää nyt sitä :)... NMo, päivät ei kyllä ollut kohdillaan, tais olla sillon ma menossa kp 19...

Mut katsellaan, mies tunnusti, että on ollut hänkin jo " vähän" vauvakuumeinen, hih!

Ehkä tästä päästään tosi hommiin!



Onnea plussanneille ja niille, jotka ovat saaneet miehensä käännytettyä!

Täytyy vähän purkautua =( Mies masensi mut eilen täysin. Tuli kakkosesta puhetta ja mies sanoi, että ei me toista voida hankkia, tulee liian raskaaksi mulle. En kuulemma selviä lapsen- ja kodinhoidosta edes tämän yhden kanssa. Se oli kuin isku kasvoille. Kyllä mä tiedän, etten ole mikään talousihme, mutta on meillä ruoka joka päivä pöydässä ja siivottukin ja pyykit pesty. Ja lapsi on kyllä viimeisen päälle hoidettu. Mä oon koko ikäni halunnut olla kotiäiti ja oon nauttinut tästä ajasta tosi paljon ja nyt sit mies ilmoittaa, ett oon ihan epäonnistunut tehtävässäni =( Meillä mies ei juurikaan osallistu kodinhoitoon eikä lapsenhoitoonkaan, mitä nyt joskus leikkii murun kanssa, mun tehtäviähän ne on lähes sataprosenttisesti. Kai täälläkin siistimpää olis jos joskus apua saisin. No meillä nyt sitten kakkosta aletaan miettimään vasta kun muru on isompi, jos sittenkään. Mies väläytti ajatusta siitäkin, ettei yhtään enää hankittaisi, vaikka aiemmin on mulle kakkosen ja kolmosenkin luvannut.



No riittää vuodatus... parempaa perjantaita teille muille haaveilijoille!



murunmamma allapäin

tulin nopeasti kommentoimaan, että kyllä teki mies ikävän tempun ja sanoi rumasti =( En minäkään mikään talousihme ole, eikä minusta sellaista tule. Olen kuitenki aina halunnut lapsia ja ihan hyvin mielestäni kotityöt ovat hoituneet. Saisivat miehet joskus tulla itse kokeilemaan, millaista on kotona olla (oma mieheni on kyllä esikoisen kanssa ollut kotona ja ihan hyvin meni) Uskon, että osaat hoitaa kotihommat ja lapsen ihan yhtähyvin kuin kuka tahansa. Toisaalta olen omalla kohdalla huomannut, että kotihommat, äitiys ja ylipäänsä kotona olo on kakkosen kohdalla ollut paljon helpompaa, vaikka hommaa on enemmän, hassua. Virtuaali hali sinne, eiköhän se tästä iloksi muutu, uskotaan siihen



M

Pitää munkin tulla vähän kommentoimaan murunmamman kirjoitusta...



Miten kummassa mies voi sanoa noin rumasti, ettet selviydy kotihommista, jos ei itse tee kotitöitä lainkaan? Minä en kyllä tuollaisia kommentteja hyväksyisi ihan helpolla. Rajansa kaikella. Onko kotiäiti joku siivouskone, vai?! Itse opiskelen päivät ja koti saa silloin näyttää ihan niin sotkuiselta kuin näyttää. Astelen sujuvasti sotkun yli kahvia keittämään. :) Ei lapsetkaan pienestä sotkusta kärsi, vaan muistavat esimerkiksi aikuisten läsnäolon ja turvallisuuden tunteen. Yhdessä siistitään kotia sitten iltasin ennen nukkumaan menoa ja viikonloppuisin yritetään siivota enemmän. Ihmeellistä, että kakkosen hankintaan voi tuollaisia syitä käyttää, kuullostavat tekosyiltä. Sorry vaan, jos kuullostaa vähän tylyltä, mutta ei kannata ihan hyväksyä kaikkea kuulemaansa. Kotiäidin pitää saada palautetta työstää, siis positiivista sellaista, se auttaa jaksamaan!



Mukavaa viikon jatkoa kaikille haaveilijoille!

Kiitos tsempeistä! Tulivat tarpeeseen.



gallie, en yleensä otakaan noin vain kaikkea vastaan. Tuo vain oli jotenkin niin iso loukkaus, etten saanut sanaa suustani. En tiedä mikä miestä taas vaivaa, stressikö vai mikä. Mutta ärsyttää, ett sen pitää ne muhun purkaa. No kyllä kai tää tää tästä.



Eipä tässä paljon ehdi kirjottaa, lähdetään kohta murun kanssa vauvauintiin.

Esittäydympä.. äippä 30 v, neljä lasta. Viides haaveissa, mutta miestä ei vielä kuume polttele.. Lapset: kaksospojat-98, tyttö-00 ja tyttö-06. Ja luultavasti mun sydämessä ikuinen vauvakuume.. Rakastan raskaana olemista ja pieniä vauvoja, toki kaikkia lapsia!! Löytyykö muita joiden mies ei lämpene..? Mitä me tehdään?! ;)

että oliko teillä kaksoset helppoja vauvoja kun parinvuoden päästä tuli lisää lapsia? Vai ajattelitteko silloin että kyllä keinot keksitään?



Meillä tämä ainokainen (2v) on ollut todella raskas hodettava aina. Puoli vuotiaana jätti yösyömiset pois, mutta meni noin kuukausi niin alkoi ihan hillittömät yöheräilyt ja huudot, jopa 10 minuutin välein. Hyvänä yönä heräili ehkä 6 kertaa, pahimpina yli 20 kertaa. Tämä rauhoittui unikoulun avulla reilu 8kk vanhana, mutta kun poika oli 9kk alkoi jatkuvat pahat nuhat. Kun yksi nuha parani, niin seuraava alkoi 2pv-2vk kuluttua. Tätä jatkui tuonne marraskulle 2006 asti jolloin jätettiin maitotuotteet pois. Siinä sivussa on löytynyt infektioastma, korvatulehduskierre....



Marraskuun jälkeen on ollut vauvarokko, paha mahatauti (jolloin oltiin taas sairaalassa tiputuksessa), levottomuutta hampaiden tulon takia. Nyt on kuukauden kestänyt yskä, joka vaivaa öisin, lääkärillä olen juoksuttanut mutta eivät ole alkaneet millekään kun ei ole mennyt tukkoon ja tietenkin se 2v uhma, joka onneksi on alkanut hellitämään jo.



Lisäksi asumme 800km päässä sukulaisista, täällä ei ole ketään kelle voisimme jättää lapsen yöhoitoon. Kaikilla ystävilläkin on nimittäin jo pieniä. Koko aikana olen ollut yhden ainoan yön erossa lapsestani, silloinkin mies oli kotona hoitamassa lasta. Kun kesällä menemme naimisiin niin sanon jollekulle (omalle äidille tai anopille) että nyt haluan viettää yön ihan kahdestaan mieheni kans. Pakotan jonkun ottamaan lapsen hoitoon!!!!!



Perjantaina onneksi päästiin sinne putkitukseen ja kitarisan poistoon, jospa se sitten alkais helpottamaan.



Lievästikö tuli katkera tilitys =). Kaikesta tästä huolimatta vauvakuume jyllää, katselen jo uusia vaunuja sillä silmällä jne. Olenkohan ollenkaan terve päästäni???

Olisit voinut kirjoittaa meidän kakkosen vauva-ajasta, tämä ihanuus on_aina_ollut tosi tempperamenttinen pakkaus, vauvana huusi huutamasta päästyään. Poika heräili paljon, 10 kertaa/yö oli hyvä yö, pahimpina yli 20 ja niitä oli paljon. Kiinteitä ei suostunut syömään kuin vasta reilu 1-vuotiaana. Koko elämänsä (kohta 2v) on ollut tosi herkkä hermostumaan, vierastanut paljon, pelännyt suuria ihmisjoukkoja jne. Kannoin poikaa ekat 1,6 vuotta, lattialle kun laski, alkoi kauhea kirkuminen, luonnollisesti eroahdistusta on ollut paljon ja se on ollut tosi rajua. Esitän pari kysymystä, kiva jos viitsit vastata, nukkuuko teidän lapsi nykyään yöt? Onko kovaa uhmaa? Meillä poika ei vieläkään nuku herää 5- kertaa yössä huutamaan ja uhmaamaan, uhma on tosi kovaa, heitäytyy lattialle kirkumaan monta kertaa päivässä, kirkuu 45 min- 1 1/2 h Silti tuo osaa olla NIIN ihana =) Vauvakuume minullakin jyllää, ollaan sitten yhdessä vähän sekoja =) Toisaalta voin lohduttaa, että toinen voi olla paljon helpompi, meidän esikko on tosi rauhallinen ja vauvana oli tosi helppo hoitaa ja nukkui hyvin.



Nyt katsomaan tanssii tähtien kanssa =)



Mareila

yleensä nukkuu meidän sängyssä, silloin nukkuu paremmin, samoin myös minä. Miestä häiritsee tosi paljon kun potkii siinä välissä. JOnkun ajan kuluttua alan opettamaan omaan sänkyyn.

Uhma ei ole paha verrattuna muihin ikätovereihin, mutta itsestä se tuntuu pahalta kun on aina päivisin ollut hirveän reipas ja iloinen,vaikka onki sairastanut paljon. Ennen saattoi mennä päiviä ettei lapsi itkeny kertaakaan (yöt oliki sitten ihan toista). Nyt osoittaa uhmansa lähinnä heittämällä tavaroita tai rääkyy naama punaisena 5 minuuttia ja sitten hiljenee ku saksilla leikaten. Ehkä noin 3-4 kertaa päivässä änskittelee.

mareila:

Esitän pari kysymystä, kiva jos viitsit vastata, nukkuuko teidän lapsi nykyään yöt? Onko kovaa uhmaa?