Mikä idea on penkkareissa?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penkkarit vielä ymmärrän, mutta en niitä vanhojen tansseja.
Vanhojen tanssit olivat hauska perinne aikanani. Oikeasti käytiin mummon tai tuttavan vintiltä hakemassa vanhat vaatteet, joissa juhlittiin. Nythän nämä on kilpavarusteluksi menneet, ikävä kyllä.
Minun aikanani ei ollut vanhojen tansseja, oli vain vanhojen päivä. Tultiin kouluun isovanhempien vaatteissa.
Milloin tuo oli? Minä aloitin yläasteen 40 vuotta sitten 1985 ja ainakin silloin näin vanhojen tanssit. Wikipedian mukaan niitä on tanssittu ties kuinka kauan.
Riippuu varmaan lukiostakin, että mitä perinnettä siellä on noudatettu. Eri paikkakunnilla saattaa olla hyv
Minä olen ollut lukion toisella v. 1976 eikä meillä ollut vanhojen tansseja. Penkkarit kyllä sitten seuraavana vuonna.
Kiva tapahtuma ja siellä erottuvat jyvät akanoista. Näkee, kenellä on kallein penkkaripuku ja miten muuten on voitu panostaa siihen.
Toivottavasti on hyviä sträppäri ja Häkkänen juttuja penkkareissa.
Vierailija kirjoitti:
En aikanaan osallistunut. Muistan kuinka näin ikkunasta kuinka penkkaripäivänä näitä penkkarirekkoja oli liikenteessä. Tankkasin tuolloin ylppäreihin ruotsia joka ei ollut mitenkään suosikkini eikä sujunut kovin hyvin. Ehkä kuitenkin tuo panostus kannatta koska valmistuin ylioppilaaksi.
"Valmistuit ylioppilaaksi" Et kyllä valmistunut vielä mihinkään ja miksi et pysynyt muiden kelkassa vaan piti jättää penkkaritkin väliin?
Vierailija kirjoitti:
Taitaa sanoa peruskoulun käynyt ihminen. Perinne penkkareihin on tärkeä riitti lukion päättäville ja kirjoituksiin valmistuville. Ei sitä voikaan ymmärtää jos ei ole kokenut lukiota. Kaikkiaan melko typerä kommentti kuuluu sarjaan mitä järkeä juhlia ylipäätään mitään.
Eihän juhlimisessa olekaan mitään järkeä!
Juhlitaan kun lukio on melkein ohi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti on hyviä sträppäri ja Häkkänen juttuja penkkareissa.
Samoin Kalle ja Kiira. Ja bonuksena Vornanen!
Vanhojenpäivä ei ole prom. Se on ihan oma perinne, kun kakkoset ovat koulun vanhimpia.
Vierailija kirjoitti:
Juhlitaan kun lukio on melkein ohi.
Melkein? Eikö juhlinnan paikka ole vasta sitten, kun se on ohi?
Vierailija kirjoitti:
Boy meets girl.
Penkkareissa?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti on hyviä sträppäri ja Häkkänen juttuja penkkareissa.
Nuo lakanat on kyllä jo tehty ennen kuin Häkkäsen fantasiat tulivat julki.
Perinteet ja juhlat on tyhmiä. Lakkautetaan kaikki ja pysytään omissa kodeissamme. Sieltä käsin voidaan sitten ilkeillä toisillemme netissä.
Ihmettelin tuota jo viime vuosituhannella, eli omana abi-vuotenani. Ei olisi ollut minulla varaa noihin naamiaisiin, eikä toisaalta niiden toisten kekkereiden tanssipukuihin. Väistin suosiolla molemmat pukujuhlat.
Vierailija kirjoitti:
Itse jostain syystä liikutun aina penkkareiden aikaan. Siinä on jotain kaunista, kun yksi vaihe nuoruudesta päättyy, ja innokkaat tulevaisuuden toivot lähtevät tavoittelemaan unelmiaan. Siinä vaiheessa vielä kaikki on mahdollista, kirjoitukset ja pääsykokeet vasta edessä ja kaikilla on toivoa.
Mulla ihan sama. Kyyneleitä pidätellen katselen penkkareitaan juhlivia. Se tunne ovet auki odottavasta maailmasta ja mahdollisuuksista on jäänyt hyvin mieleen. Ja päättyyhän siinä yksi jakso elämässä. Joidenkin kanssa on käyty koulua peruskoulun ensimmäisestä luokasta lähtien, ja pian tuttu porukka hajoaa.
Omalla tyttärelläni vanhojen päivät ensi viikolla. Tuskin sieltäkään selviän kuivin silmin. Antaa nuorten nauttia niin vanhat kuin penkkaritkin, saavat iloa ja ihania muistoja elämän reppuunsa. Muutakin kuin ikäviä uutisia maailman tilanteesta, sodasta, taloudesta ym.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin tuota jo viime vuosituhannella, eli omana abi-vuotenani. Ei olisi ollut minulla varaa noihin naamiaisiin, eikä toisaalta niiden toisten kekkereiden tanssipukuihin. Väistin suosiolla molemmat pukujuhlat.
Voi kauhea, miten ei olisi ollut varaa vaikka hallitus ei ollut vielä edes leikannut?
Itse jostain syystä liikutun aina penkkareiden aikaan. Siinä on jotain kaunista, kun yksi vaihe nuoruudesta päättyy, ja innokkaat tulevaisuuden toivot lähtevät tavoittelemaan unelmiaan. Siinä vaiheessa vielä kaikki on mahdollista, kirjoitukset ja pääsykokeet vasta edessä ja kaikilla on toivoa.