***MAALIKSET ' 05 uuteen viikkoon***

Täällä sitä taas ollaan! Viikonloppu oli niin vauhdikas, että ei ehtinyt pinolle. Olin perjantaina työkaverin läksiäisissä, lauantaina lähdettiin Tampereelle veljentytön synttäreille ja eilen tultiin sitten iltapäivällä kotiin. Ja nyt sitten ollaan taas töissä. Viime yönä tuli taas vähän valvottua, kun tämä pirun yskä vaan vaivaa - heräsin kolme kertaa hirveään yskänpuuskaan, joka sitten kesti ja kesti... Kypsää. Toivottavasti menee pian ohi. Luulin jo, että tämä olisi paremmalla puolella, kun viikonlopun yöt menivät yskimättä (kiitokset vaan taas Pippandiille virtuaaliunitoivotuksista), mutta nyt tuli siis vähän takapakkia. No, onneksi ei ole mitään pahempaa, kyllä tän kestää.



Täällähän oli kerrassaan ihania uutisia viikonlopun pino pullollaan!

Lämpimät onnittelut Uupulle pienokaisesta! Teillä riittää vilskettä! Ja Nasulinalle jättionnittelut plussasta! Ja Piipiille myös onnea odotukseen!



Insinööriäiti kyseli tuosta lasten kasvamisen odottelusta. Meillä on nyt kyllä jo sitä fiilistä, kun on päätetty, että lapsiluku on nyt täynnä (tosin mies välillä kiusoittelee, että mitä jos...). Eli vaikka toisaalta olen vähän haikea siitä, että vauvoja ei enää tule, olen myös toisaalta onnellinen, että saa kohta ruveta tekemään niitä isompien lasten juttuja. Odotellaan siis, että maalisneitikin tuosta kasvaa vielä jonkin verran ja päästään luistelemaan, hiihtämään, laskemaan, uimaan jne. yhdessä. Yksi kaveri kerran totesi, että lapset ovat jotenkin aina siinä parhaassa iässä, ja se pitää kyllä minusta paikkansa - vaikka vauvat ovat ihania, niin isommissa lapsissa on kyllä sitten taas ne omat hyvät puolensa.



Meidän perheen työkuvioista oli puhe myös. Homma on vielä ihan alkutekijöissä, mutta saanemme harkita ihan rauhassa (edessä on joka tapauksessa kaikenlaisia testejä, ja sitten irtisanomisaikaa jne.), ja toisaalta mietimme, että jos muutto tulee, tekisimme sen varmaan niin, että lapset olisivat kesälomaan asti nykyisessä hoitopaikassa ja hakisimme vasta elokuulle sitten uutta paikkaa. Ja minä näillä näkymin jatkaisin toistaiseksi nykyisessä työssäni, kunnes löytyisi sitten joku hyvä työpaikka. Eli ihan hirvittävän kauas emme olisi muuttamassa, kun voisin siis jatkaa vähän aikaa näissä hommissa. Mutta iso muutoshan se on sitten joka tapauksessa - toisaalta on ihan jännä suunnitella uusia kuvioita ja miettiä, miten hommat hoidettaisiin. Vähän tyhmäähän se on näin varhaisessa vaiheessa, koska sitten jos työpaikka ei miehellä vaihdukaan, voi pettymys ollakin kova, kun on suunnitellut jo etukäteen kaiken... No, koetan olla varovainen näissä mietteissä ja odotella muutaman viikon ihan rauhassa, niin näkee, mihin suuntaan tämä kääntyy...



Sellaisia siis tänne. Nyt tarvitsisi varmaan ruveta tekemään töitä...



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



Terhi&hoidossa olevat muksut

Pitihän sitä jotain tulla kirjoittelemaan, kun tuo Nasulina taas huhuili! :)



Ja ihan ekana haluankin sinua Nasulina onnitella plussasta! Jos vaikka kesällä saamme treffit sovittua, niin silloin oletkin sitten jo maha pömpöllään!



Myös Piipiille onnittelut raskautumisesta! Ootkin jo jonkin aikaa ollut raskaana. Toivottávasti teillä molemmilla menee kaikki edespäinkin hyvin!



Ja Minille ja Uupulle vauvaonnitteluja! Oih ja voih...Arvatkaa saiko tämä alkava kevät ja maaliskuu minut ajattelemaan aikoja kaksi vuotta taaksepäin? Jotenkin tuo keväinen valo muistuu mieleen, kun muistelen Kättärillä viettämääni viikkoa. Ja sitten, kun kuvittelen näitä vastasyntyneitä, niin (apua) alkaa ihan pikkasen tuntua vauvakuumee oireita. IIk! Ei mulle pitänyt koskaa käydä näin! Silti mietin päivittäin, kuinka ihanalta se tuntui pitää sylissä sitä vaivaista pientä mutta ah, niin suloista rääpälettä, joka ääntelikin lähinnä önisemällä ja ähisemällä(no, ok, oli se wää wää wää -huuto joskus aika rasittavaa, mutta ei mitään verrattuna taaperon märinään...) Että olen tässä jo meinannut mennä niinkin pitkälle, että olen ollut sanomaisillani miehelleni jotain tyyliin: Mutta eikös me nyt vielä voitais se toinen...



Sen tiedän, et mies ei hevillä (haa haa, metallimies kun on!) käänny sille kannalle, että meille vielä toinenkin tehtäisiin. Pitänee vaan odotella, josko ne meidän lähipiiriin tulevaisuudessa putkahtelevat pikkuihmiset saisivat miehen mielen muuttumaan. Vaikka toisaalta, kun ajatellaan meidän taloudellista tilannetta, niin toinen lapsi olisi varmaan todellinen kuolinisku. Paitsi, jos se olisi tyttö, niin voisin käyttää Helmin vanhoja vaatteita, vaunut olisi jo valmiina, pinnasänky ym. Et ei sitä loppujen lopuksi kauhesati tarvitsisi uutta tavaraa ostaa. Mitä nyt sitten menee ruokiin, ja vesimaksu nousisi 11 eurolla ym. Mutta toisaalta myös lapsilisää tulisi, joten sillähän sitä osan kuluista saisi paikattua. Tosin, mun äitiyspäiväraha kyllä olis aika onneton, kun saan tällä hetkellä paljon vähemmän palkkaa, kun silloin kun viimeksi lomalle jäin. Pitäsi hankkiutua heti raskaaksi, jotta pystyis vielä hyödyntää sen saman äitiyspäivärahan kuin Helmin kanssa. Eikös se ole se 3 v edellisen syntymästä?



Mutta joo, eipä nää asiat tässä vatvomalla kummemaksi muutu. Oon vaan kauheesti miettinyt sitä, että mitä hyviä ja huonoja puolia Helmille koituu siitä, että hän olisi ainoa lapsi. Pelottaa se, että jos hän sei pystykään solmia tulevaisuudessa niin läheisiä ihmissuhteita esim. muihin naisiin tai parisuhdetta jne. että hän jää aivan yksin. Serkkujakin on vain kaksi ja hekin molemmat poikia, joten ei hyvältä näytä. Me kun emme ole edes kovinkaan sukurakkaita. Esim. minulla ei ole mitenkään läheiset suhteet omiin serkkuihini, vaikka yhden kanssa asutaan samalla paikkakunnallakin! Ja suht samanikäisiäkin ollaan. Surettaa sekin, jos sitten joskus tulevaisuudessa, kun me mieheni kanssa olemme vanhoja ja sairaita, niin Helmi joutuu yksin meistä huolehtia. Ei ole sisarusta, jonka kanssa pohtia asioita ja tehdä päätöksiä. Että kaikkea tällaista pyörii nyt jo päässä. Toisaalta, nythän niiden juuri pitääkin pyöriä, kun on aika päätöksiä lasten lisähankinnasta tehtävä.



Ja sitten ihan muihin kuvioihin.



Oltiin eilen Helmin kanssa ulkona ja tulipahan testattua meidän Remu-haalareiden vedenpitävyys. Ei pitänyt. Gore tex -kengät kyllä pitivät, mutta haalari päästi kaikista saumoista sisään, vaikka kuinka piti olla vedenpitävä kangas, liimatut saumat ja mitä vielä. No, joo, ehkä oli turhan rankkakin koleilu, et en tiedä onko ihan sukelluspuvuksi tuo haalari tarkoitettu...Meillä nimittäin on parkkipaikalla aivan tolkuttoman isot vesilätäköt, joissa vettä syvimmillään n. 10 cm. No sinnehän Helmin piti sitten päästä lotraamaan ja välillä aina kupsahti nurin joko papulleen tai mahalleen ja siinä sitten mietin, että temmeltäköön nyt vaan. Katsotaan sitten, miten märäksi tulee. Että kai tuo ilmoittaa, kun ei enää tunnut kivalta, kun jo paikka on täynnä kylmää vettä. Ranteet ja nilkat olivat sukkahousuja myöten märät, kun sisälle tultiin ja jopa hanskat oli sisältä märät, vaikka niidenkin piti olla vedenpitävät (Lassien Suprafill tms. kumitetut hanskat). Mutta siis ihme kyllä jalkaterät olivat ihan kuivat, vaikka kyllä suuresti epäilin, kun katsoin sitä kahlausta vesilammikossa. Olin ihan varma, että kengät laskevat vettä sisään, mutta yhtä hyvin toimivat kuin kumpparit. Vain tuo haalari oli pettymys. Onko se sitten tarkoitettu korkeintaan vaan vetisessä lumessa temmeltämiseen? Kun mun käsittääkseni esim. ReimaTec- vaatteet pitää vettä yhtä hyvin kuin kuravaatteet. Vai olenko ymmärtänyt väärin? Luulin, että Remun tuote on vastaava kuin Reiman. Mutta eipä tainnut olla.



Mitähän muuta? Joo, meilläkin synttärit lähestyvät. Vielä on aikaa, kun päivä on vasta 28.3. Tosin juhlitaan jo 25. päivänä, kun se osuu viikonloppuun. Ja seuraavana ollaankin itse reissussa. Pitäs siis taas alkaa jotain leivonnaisia järkkäilemään. Ihan perhepiirissä ollaan, ettei mitenkään paineita tarvi ottaa, mutta kai sitä kuitenkin jotain vois suunnitellakin.



No, nyt taidan lopetella. Pitää lähteä tunnille. Kun täällä taas olen viimeiset pari tuntia vain notkunut hyppytunnilla.



lehtovi ja Helmi

tuohon ajankohtaiseen synttäriasiaan.

Meillä juhlat ja myös oikea synt.päivä ens sunnuntaina. Maalisneidin kananmuna-allergiaan vedoten ajattelin päästä helpolla ja tarjota jätskikakkua ja ehkä juustokakkua. suolaisesta ei vielä tietoa. Vieraiksi tulee mummit ja kummit.

Aika haikeaksi tunnelmat menee kun ajattelen aikaa 2v sitten. Insinööriäidille kommentoisin että tavallaan odotan isojen juttuja ja etenkin sitä että joku ton meiän " vauvan" huolisi yökylään. Meidän perhe on tässä vaikka vauvat ihania onkin.



Tänä aamuna sain ei niin mukavan herätysen. Maalisneiti oli vastoin tapojaan tullut meidän sänkyyn nukkumaan. heräsin kun likka aivasti suoraan mun naamalle. Muuten menee hyvin paitsi toi uhma....:)



Joudun poistumaan koska näen tästä suoraan meiän ei niin puhtaan olkkarin ikkunan, johon aurinko paistaa;)

ONNEA vauvan saaneille ja plussanneille kaikille tasapuolisesti!

Onko kevät jo herätellyt taas kirjoittajia kotikoloistaan. Kiva kun taas useampi on kirjoitellut.



Uupulla on kieltämättä vilinä ja vilske. Jaksamista kaikkien neljän kanssa. Ihana tuossa on se että isommatkaan eivät vielä niin välttämättä vaadi mitään ihmeempiä harrastuksia ja elämyksiä. Perusjuttuja tietty vähitellen on kiva kuitenkin heidän kanssaan tehdä. Tuota vanhempien jakautumista meilläkin tuntuu olleen ihan riittävän kauan.



Luulin tosiaan olevani tässä vauvauutisten ja odottajien ja kuumeilijoiden joukossa ainoita joilla katse on lasten kasvamisessa ja muissa puuhissa, mutta onhan muitakin.



Sengille sympatiat, meilläkin maaliskuisen " vauvamme" yökyläily olisi kieltämättä joskus kiva. Mutta ehkä jonkun vuoden kuluttua joku haluaa hänetkin kylään:) Jotenkin vaan tuntuu että ei ole niin paljon omia kavereitakaan, kun ei päästä aikuisten rientoihin- kun kaikki eivät ole niin perheorientoituneita ihmisiä. Muut kun tekevät aikuisten keskenkin aina kaikkea, me vaan perheen kanssa. No nyt ei asia taas pahemmin vaivaa, mutta välillä kun kuuntelee toisten reissuja ja menoja niin alkaa oma elämä mietityttää. No siksi tuntuu että me kaipaamme sitten näitä perheaktiviteetteja sen sijaan, kuten tuo lautailu ja luistelu yms. Meillä kun viikonloppuja ei vie ravintolat, juhlat, matkustelu, teatteri yms. aikuisten jutut.



No nyt on ihana kun aurinko paistaa ja tuntuu keväiseltä. Ihmisiäkin pääsee näkemään kun maaliskuinen on suht ok. Tänään kävi yksi äiti ekaa kertaa meillä kylässä- oli tosi mukava, hän oli nuorimmaisensa kanssa joka on maaliskuisemme ikäinen. Sopii kaverikuvioihini, sillä hänelläkin neljä lasta (kumma kaava). Huomenna pitäisi tulla yhden toisen neljän lapsen äidin tulla käymään (onkin keskimmäisen kavereita mutta hänelläkin lähes maaliskuisen ikäinen tyttö), jossei taas peru. Keskiviikkona taas näen yhden kolmannen neljän lapsen äidin kanssa (hänelläkin keskimmäisen kavereita). Ja jos ei nuo tule keskiviikkona, ajattelin mennä yhdelle neljännelle äidille tyttöjen kanssa kyläilemään, jolla myös 4lasta! Meidän 3lapsinen jopa tuntuu vähän pieneltä joskus näihin verrattuna....



Välillä tuntuu että kaikki kaverit keiden kanssa olen tekemisissä ovat vähintään 2lapsen äitejä, mutta usealla on jo 3-4lasta. Ja kaikilla löytyy osa ainakin alle kouluikäisiä lapsia. Eli on aika yksipuolista, mutta tuntuu että toimii paremmin näin lasten kanssa.

Insinööriäidille vastausta tuhon lasten vanhenemiskyselyyn. Kyllä minäkin odotan kovasti sitä, että Helmi olisi jo ainakin sen verran vanha, että vaipat olisi pois, puhuisi selvästi (siis kunnon lauseilla niin, että voisi jopa keskustella hänen kanssaan. Toki ymmärrystä ei vielä välttämättä ole silloinkaan kovasti), riisuisi ja pukisi itse, söisi täysin itsenäisesti ym. Eli näitä minun elämää vaikeuttavia juttuja jäisi pois. Tai sitten niitä tulee poisjäävien tilalle muita...Muuten kyllä tykkään kovasti tästä ikävaiheesta. Niinkuin varmaan kaikista tulevistakin. Paisti ehkä uhmaiästä. Vaikka mistä sitä tietää, miten helpolla siitäkin pääsee. Onneksi on täällä yläluokilla saanut vähän käytännön kokemusta vähän suuremmasta uhmasta. Tosin näille oppilalle pystyy jo asioita järkeillä, mutta taaperon kanssa se varmaan onkin hieman monimutkaisempaa. Ja turhauttavampaa.



Vaippa-asiasta/pottailusta: Oon huomannut Helmissä viimeaikoina sellaisen käänteen, että kun pidämme häntä vaipatta, pystyy hän pidättää pitkiäkin aikoja ja tekee pisut ja kakat vasta vaippaa. Mutta ei siis pottaa. Käy kyllä istumassa toisinaan potalla, mutta ei sinne mitään oikeastaan koskaan ole tullut. Tarhassa kuulemma pari kovaa kikkaretta ja kotona joskus jo vuosi sitten yhdet pienet pissat. Että katsellaan nyt sitten sitä sopivaa hetkeä ja josko tuo itse hiffaisi jutun juonen. Kesällä sitten onkin helpompaa, kun on vähän vaatteita ja ollaan ulkona, niin voi käydä ruikkasemassa lähiheinikkoon. tai näin mä ainakin olen mielessäni maalaillut.



Mutta nyt pitää taas lähteä tunnille! Moikat!



lehtovi ja Helmi

Olipas pino painunut alas... No, tuleepa nyt nostettua samalla.



Meillä päivän kuviot muuttuivat, kun hoitaja ilmoitti aamulla sairastuneensa. Onneksi minulla on helppo päivä, joten jäin lasten kanssa kotiin, varahoito tarvitaan vasta huomiseksi. Käytiin kyllä aamusta hakemassa minulle kone tänne kotosalle, niin pystyn tekemään vähän töitä. Lapset kävivät siis työkavereiden tarkastettavina ;-) Ovat viimeksi nähneet Saanan varmaan vuosi sitten, joten kovasti tietysti ihmettelivät isoa neitiä... Nyt sitten tosiaan koetan saada vähän töitä tehtyä ja sovittelen samalla lasten riitoja ;-) Ei vaan, toistaiseksi mennyt ihan mukavasti, ovat leikkineet kumpikin omia leikkejään ja minä olen ollut koneella.



Oli hauska lukea Lehtovin vauvapohdintoja, kun tuntuivat jotenkin niin tutuilta n. kolmen vuoden takaa... Ei kyllä kannata itseään sitten syyllistää siitä, jos ei tule enempää lapsia, kyllä niistä ainoista lapsista ihan hyviä tulee ;-) Ainakin minulla on useampikin kaveri, jotka ovat ainoita lapsia, mutta silti todella mukavia, sosiaalisia ja toisia ajattelevia. Mutta muuten kyllä olen sitä mieltä, että toinen lapsi oli paljon positiivisempi juttu kuin olin ajatellut, ts. vähemmän vaivaa ja enemmän iloa, jos näin kärjistää ;-)



Meillä on tänään maalislapsen synttärit - tosin ei Saanan, vaan vähän vanhemman ;-) Vanhenen siis itse. Olen kyllä kieltänyt kaiken juhlinnan, kun ei tässä iässä enää välttämättä halua synttäreitään muistaa... Saanan synttärithän ovat vasta loppukuusta, ja niitä juhlitaan useammassa erässä. Ensi viikolla tulevat jo minun vanhempani (tulevat hoitamaan lapsia pariksi päiväksi, juhlitaan samalla), seuraavalla viikolla anoppi (samalle asialle...), ja sitten oikeana juhlapäivänä (24.3.) minun sisarukseni ja miehen toinen veli. Saas nähdä, jaksanko tehdä noin monta kakkua... Ei vaan, eiköhän osa juhlista mene ihan jätskin voimin...



Jahas. Äitiä tarvitaan... TAas jotain kinaa... Pitää mennä...



Terhi&riiviöt

Pitkästä aikaa. Pinoa koitan käydä lukasemassa aina säännöllisesti että vähän pysyn kuvioista jyvällä, mutta jos pino on pitkä niin vähäksi jää perehtyminen. Harvoin enää tulee ite ennätettyä kirjottaa. Miten sitä onkin mukamas niin kiire?!? Tai ei ehkä niinkään kiire, mutta ei sitä töiden päälle enää paljon jaksa koneelle tulla. Ja ilta Näpsän kanssa menee niiin nopsaan. Noh, nyt olen kotona sairastavan neitosen kanssa. Tammikuusta asti on tyttö jo sairastanut, yskää, nuhaa, kaksi nielutulehusta, räkää, köhää jne. Aina kun näyttää että menisi ohi ja tyttö viiään päiväkotiin niin taas pukkaa tautia. Illalla mennään TAAS lääkäriin. Luojan lykky on toi vakuutus niin saa painella ykstityiselle surutta!!



Ja Lehtovin vauvahaaveilut eli puheet " tuhinasta ja öhinästä" sai aikaan kylmiä väreitä myös täällä. Ei mullekkaan pitänyt näin käydä, vielä!! Jotenkin just tämä vuoden aika nostattaan mieleen niitä 2v takaisia kokemuksia. Pitkät kävelylenkit ison masun kanssa synnytystä ootellessa, rauhalliset imetyshetket sängyllä kevätauringon tuikkiessa kaihtimien välistä. Jotenkin ne muistot on tallentunu omalle kovalevylle ikuisiksi ajoiksi, mutta toisaalta tuntuu että siitähän on miljoona vuotta. Mutta, vielä vaakakupissa järki painaa enemmän kuin tunteet, ei vielä toista lasta. Ei vielä. Meillä myös mies kiusaa ajatuksella ja kun vakavasti juteltiin niin ois jo kovasti toisen lapsen kannalla jos minä lähtisin hommaan mukaan. Onneksi näen/kuulen töissä sitä raskausajan ja vauvaelämän uuvuttavaa puoltakin päivittäin. Ja kyllähän sitä Näpsäkin antaa meidän edelleen tutaa... Ja vaikka niiden pienten palleroisten pyörittely ja ihastelu on töissä kivaa niin eihän ne tunnu läheskään siltä kuin oma lapsi. Oma lapsi on aina oma.



Kohta kahvi palaa pohjaa pannussa kun jäiN ruotimaan tuota Lehtovin avaamaa keskustelua. Kahvituokiolle SIIS kun talo on hiljainen ja Näpsä nukkuu. Kova sisustusvimma painaa päälle joten Ikean kuvaston pariin samalla....



ONNEA RASKAUTUNEILLE JA VAUVAN SAANEILLE!!!! <3

En olekaan pitkääään aikaan kirjoitellut, mutta nyt tulin lukemaan muiden maalisten kuulumisia.



Mulla alkaa olla työaamut vähissä, kun meille on tulossa kesävauveli (5.6. LA) ja enää 3 viikkoa olen töissä. Sitten jään vuosilomalle ja äippälomalle sitten vapunalusviikolla. Nyt siis mennään rv 27 tasan. Ja kieltämättä mullekin nää kauniit kevätpäivät tuovat mieleen sen ajan 2 v. sitten, kun jäällä käppäilin masun kanssa pitkiä lenkkejä. Muistelen, että joku silloin harrasti innokkaasti hiihtoa, oliskohan ollut Suohomppeli? mietinkin oikein, miten hän jaksoi vielä ihan lopussa hiihtää. Itsekin jaksaisin, mutta en oikein uskalla enää kauheesti rasitella ennen kuin tulee lisää viikkoja.



Maalistypy Maija jää sitten mun kanssa kotiin myös. Hän on ollut perhepäivähoidossa tässä välissä puoli vuotta. Muuten on mennyt ihan hyvin, mutta jotenkin ei niin kauheesti digata siitä hoitajasta. Hän on jo 60 v. täyttänyt. Varmaan hoitaa hommat ihan ok, mutta esim. tänä aamuna oli vähän äreän tuntunen. maijakin alko poikkeuksellisesti itkemään, kun ovella ei tullutkaan vastaan muita lapsia. Siellä on siis 2 muuta tyttöä tällä hetkellä, mutta he eivät ainakaan aamulla olleet siellä kun vein. Yleensä neiti menee sinne mielellään, kun varmaan tykkää niiden muiden tytsyjen kans leikkiä. Nyt sit mietitään, saatasko järkättyä jo aikaisemmin niin,et neiti jäis pois. Mutta eihän aina voi olla aamut hyviä joo. Ovatko muut olleet tyytyväisiä päivähoitojärjestelyihinsä?



SYNTYMÄPÄIVIÄ suunnitellaan täällä myös. Neidillä on 23.3. syntät ja pidetään la 24.3., sinne tulee mummot ja molempien sisarusten perheet. Kummit asuu USAssa, joten he eivät ymmärrettävästi pääse.



SYNTTÄRILAHJASTA olisin kysellyt. Meinaan hankkia tytsylle jonkin vauvanuken, jota hän sitten saa hoitaa, kun tulee uusi vaavi. Onko kokemuksia, mikä ois hyvä nukke 2-vuotiaalle? Baby Born? Annabel? Jokin muu halvempi? Jokin sellanen olis kiva, joka kestäis hyvin käyttöä.



Nyt takas töihin... jospa aktivoituisin taas kirjoittelemaan useammin!

Pidennän pinoa, kun on niin vähän kirjoittajia ;-)



Koivupuullahan alkaa ihanat ajat, kun pääsee seuraamaan kevään tuloa äippälomalla! Ja hyvillä viikoilla olet jo!



Vauvanukesta piti sanoa heti: ostettiin Saanalle joululahjaksi New born baby -nukke, joka itkee ja jokeltelee jne. (oli aika halpa, 29 euroa). Se on muuten ihan jees, mutta sen naama on sellaista pehmeätä, kumimaista materiaalia ja huomasin vähän aikaa sitten, että kun meidän lapset työntävät sormensa aina nuken suuhun, on suun sisään tullut jo reikä. Eli ei hirveän kestävää tekoa.



viime viikolla ostin tarjouksesta (14 euroa) Happy friends -nuken (40-senttinen, niitä on pienempiäkin), jolla on pehmeä vartalo. Se näyttäisi olevan Saanan mieleen, kulkee nyt joka paikassa neidin mukana... Aiemminkin huomasin, että pehmeävartaloinen nukke on kivempi (meillä on sellainen n. 25-senttinen pikkunukke myös) kuin kovavartaloinen. Eli jos jotain suosittelen, niin pehmeävartaloista.



Kalliimmista ostettiin Baby Annabel veljentytölle joululahjaksi. Se on sitten minusta selvästi vanhempien lapsien nukke, on niin monipuoliset toiminnot, että tuollainen 2 v. ei ymmärrä siitä mitään (sama on kyllä vähän sen New Born Babyn kanssa).



No, siinä nukketietämykseni...



Sen verran vielä piti sanoa, että kohtahan tänne tulee lisää maaliksia, kun -06-maaliskuiset siirtyvät taaperoihin... Pitääkin olla sitten tarkkana, että kirjoittelee oikeanikäisten pinoon ;-)



Terhitaas

TELille kiitos nukketietoudesta! Joo, mä ajattelinkin että sellanen pehmeekroppanen vois olla kiva, melko pienenkokoinen myös vois paremmin sopia tytsyn syliin. Miehen serkku puhu, että niiden tytsyillä tarhassa " peippari" = baby born on kova sana, mutta tytöt ovatkin vähän vanhempia. Sitä paitsi turha vielä tässä vaiheessa mennä mukaan tohon merkkihömpötykseen, kunhan on kestävä ja mieleinen nukke. Noissa näyttää useimmissa olevan ikäsuosituksena 3 v., onko new born babyssa pienempi ikäsuositus, sopiiko se 2-vuotiaalle? mistäs niitä saa ostaa, kun monissa marketeissa on vaan annabelejä ja babyborneja ja jotain chouchou-nukkeja, jotka on just siitä 50 eukasta ylöspäin... että osaavatkin kiskoa moisista kapistuksista rahaa!



Mitäs muut olette ajatelleet hankkia synttärilahjaksi? Toinen vaihtoehto oli mulla kolmipyöräinen, mutta ehkä sitten lähempänä kesää. Mietin sitäkin, kandeeko hankkia vielä kolmipyöränen tälle 2-vuotiaalle vai jo sellanen pienin pyörä apupyörineen? kertokaa taasen kokeneemmat kokemuksianne!



Nyt lähden pankkiin - oli pakko ostaa uus auto, kun entiseen ei kesällä enää 2 muksun ja tavaroiden kans mahdu.

Nukeista: se New born baby ostettiin Toys ' R' Usista, mutta se on siis kovavartaloinen.



Se pehmeävartaloinen on Happy friends -merkkinen, ja se ostettiin ihan vaan Prismasta...



Terhi

Onpas hiljaista! Pikkuinen Muru nukkuu minun olalla/rinnalla, mutta yritän jotain yksikätisenä teille väsätä. En raski laittaa pientä pois, on niin ihana tunne, vaikka käsi suht kipeä jo...



Ihan ekaksi Nasulinalle ja Piipiille onnea raskautumisesta! Uupulle onnea vauvasta! Marjulle voimia vaikean päätöksen jälkeen. Mutta kaikki vaiva palkitaan, kun saatte oman vauvan / lapsen syliinne.



Synnytyksessä tuli todella kiire, kun rauhalliset 9 min supistukset muuttuivatkin 2 min välein tuleviksi 5 h jälkeen. En edes hoksannut heti tilannetta, ihmettelin vain kun ei oikein missään asennossa ole hyvä olla. Sitten auton kellosta tajusin tilanteen kun mulla oli mieletön ponnistamisen tarve. Terveyskeskus / ambulanssi olisivat olleet 2 km:n päässä mutta enpä hoksannut. Matkalla sairaalaan, 25 km, olin varma, ettei ehditä. Mies ajoi " suht lujaa" päin punaisia loppumatkan. nousin autosta 7.20 ja vielä itse kävelin hissille, kun neuvonnasta kysyttiin, pärjäänkö. Juu, kyllä! Osastolla annoin miehelle neuvolakortin ja jatkoin matkaa, josko pääsisin pitkälleni. Kätilöt näkivät tilanteen heti. Vaatteet vauhdilla pois, kurkisus kohtuun: täysin auki. Siirto paareilla saliin. Kätilö tuli paikalle ja sanoi, että saat ponnistaa. Ja arvatkaas, mitä minä, joka olin pidätellyt ponnistamista, sanoin: en ponnista! Ei se sieltä tule! (Ponnistin aikoinani Aleksanteria maailmaan epiduraalin voimalla 3 h ja väärän tarjonnan vuoksi tarvittiin imukuppia. Joten ajattelin, että en kyllä jaksa ilman kivunlievitystä samaa). No, ihana kätilö tuumasi, että kuule Tuula, osa päätä näkyy jo! Eipä siinä tarvittu kuin pari isompaa ja muutama pieni ponnistus ja tyttö oli maailmassa 7.38. Kätilöiden hoivassa olin siis n 10 min. Mutta oli ihana kätilö. Hän piti huolen, etten ponnistanut koko aikaa enkä liian lujaa. Näin ollen tuloksena oli täysin kivuton synnytys, ei pienintä repeämää tms. Ihana kokemus. Kivuliain vaihe oli ne viimeiset avautuneet sentit kotona / autossa, mutta ei sekään mikään kamala ollut. Meidän onni oli se, että lapsivesi meni vasta sairaalassa, koska sen jälkeen tyttö tuli itsekseen. Onni oli onneksi matkassa. Näin jälkikäteen sen vasta ymmärtää. Virallisessa sairaalaan jääneessä synnytyskertomuksessa lukee todella vain " Tuli ja synnytti!!!" Mitäpä sitä muuta keksimään.



Nyt tuntuu hassulle, kun joskus mekin mietittiin, että josko Aleksanteri jäisi meidän ainokaiseksi. Onneksi saimme tämän toisen. Nyt ymmärrän, mitä kaverini tarkoitti, kun sanoi, että paras mitä lapselleen voi antaa, on sisarukset. Meille tämä sopii. Voi sitä rakkautta, mikä Aleksanterista näkyy Muru-vauvaa kohtaan. Se tuntuu ihanalle. Mutta ne, jotka miettivät yhtä lasta, niin se on jokaisen oma päätös. Joillekin sopii yksi lapsi, toisille tosi suuri perhe. Meille nämä kaksi ovat sopiva.



Hulinaa riittää. Eilen kävi eka vieras (Aleksanterin hoitotäti) vauvaa katsomassa ja nythän niitä alkaa tulemaan. Ihanaa aikaa. Sitten on taaperon synttärit. Su 25.3 on oikea päivä, mutta pidetään la 24.3, kun lähes kaikilla on sitten ma hoito- ja työpäivä. Jäävät lapset turhan kierroksille su-iltana. Murun ristiäiset on pääsiäisenä 8.4, Ne pidetään kuten Aleksanterilla srk-talon kappelissa ja kahviotilassa. Sama pitopalvelu huolehtii kaikesta. Helppo järjestää, kun Jaana tavataan ensi viikolla ja katsellaan viime kertaista menua ja muutellaan. On niin paljon pitkänmatkalaisia, että kunnon ruoka on oltava.



Maalistaaperolla on vauhtia ja touhua. Ulkona oleminen, uinti ja jumppa ovat suosikit edelleen. Hän puhuu aivan taukoamatta pitkiä juttuja. Enää ei kannata laskea tavuja tai lauseen mittoja. Kertoo hoitopäivistä jne. (on siis 10 pv / kk hoidossa). Mieletön tunne, kun ihan oikeasti jutustellaan. Sisällä ei pidetä enää vaippaa. Pottailu sujuu hyvin. Päikkäreiltäkin tulee kuivalla vaipalla, mutta ei olla jätetty sitä vielä pois. Yksi päivä piirtäessä oli jo kynäotekin erilainen, sormiote, mutta yleensä nyrkissä.



Huh, tässä samalla olen imettänyt, ollut pari kertaa puhelimessa miehen kanssa ja ohjeistanut synttärikutsujen tulostamisessa netistä, kun kotona ei väritulostinta. Kaikkeen sitä kykenee samanaikaisesti vauva sylissä. Me naiset!!!!



Suonette anteeksi ajatuskatkot ja kirjoitusvirheet, en jaksa lukea ja korjata. Nyt uhmaan pikkutypsykkää ja lasken sylistä 2,5 h nukkumisen jälkeen pois! Aion mennä vessaan ja keittää kahvit.



Onnea kaikille maalistaaperoille, joilla synttärit jo olleet / ovat tällä viikolla.



t: Tuula, hoidossa tänään oleva Aleksanteri ja Muru 9 vrk

Minä täällä lähes yksinpuhelen... Onneksi Tuula tuli väliin ;-)



Kuulosti superihanalta tuo Tuulan pikkumuru, ja synnytyskertomus sai ihan kylmät väreet menemään selkää pitkin... Onnea koko perheelle vielä kerran!



Meillä maalisneiti veti eilen ihan järkyttävät raivarit, kun isä rupesi vaihtamaan yöpukua. Olisi halunnut äidin. Mies sai tehdä ihan tosissaan töitä, jotta sai yöpaidan päälle (vaihdettiin välillä helpommin puettavaan malliin, kun haalarimallinen ei mennyt päälle...), kun neiti karjui " ei-ei-ei-ei..." , potki ja repi vaippaa&yöppäriä pois... Mies säilyi ihailtavan rauhallisena ja sai kuin saikin neidin puettua. No, minä laitoin sitten sänkyyn. Tänä aamuna neiti sitten hyvitteli isäänsä ja sanoi, että " iskä pesee hampaat" , " iskä kantaa autoon" jne... En sitten tiedä, onko oikeasti niin, että halusi hyvitellä isän kohtelua vai oliko muuten vain iskän tyttö aamulla, tosin olen joskus aiemminkin huomannut, että jos neiti on raivonnut minulle tai miehelle, hän sitten seuraavassa hetkessä hyvittelee esim. kehumalla kovasti.



Lapset ovat tänään varahoidossa päiväkodissa, kun hoitaja on kipeä. Jännitin aamulla kovasti sitä, miten Saana jää hoitoon, mutta hänpä jäikin ihan hyvillä mielin. Sen sijaan Nuutti nosti metelin eikä meinannut jäädä millään päikkyyn... Poika jäi sinne itkua vääntämään, kun me miehen kanssa läksimme. Kurja fiilis jättää lapsi sinne, mutta ei voi mitään. En tiedä, jännittääkö poitsu sitä, että syksyllä pitäisi aloittaa jokapäiväisesti päiväkodissa, ts. tuoko varahoito syksyn mieleen ja koska se selvästi pelottaa, pitää reagoida nyt näin. Meillä on aika huono tilanne tällä viikolla varahoidon suhteen, esimerkiksi huomiseksi ei oikein löytynyt paikkaa, joten lupasin olla aamupäivän etätöissä ja vien lapset vasta iltapäiväksi pk:lle. Perjantain ovat sitten koko päivän siellä hoidossa. Maanantaiksi hoitaja toivottavasti jo toipuu...



Semmottis meillä. Nyt jatkan työntekoa...



Terhi&muksut

muutama sananen tässä työpäivän kesken, ennen kuin täytyy taas jatkaa matkaa..



NUKKEasioista sen verran, että meillä on pehmeävartaloinen lieneekö Fisher Pricen (ostettu Euromarketista) joku first baby tms. sekä Baby Born. Kaisa tykkää pehmeävartaloisesta HUOMATTAVASTI enemmän. Peipparin ainoa " parempi" puoli on se, että saa tutin oikeasti pysymään suussa.



REMU-haalarista pitää Lehtoville kommentoida, että meillä se on pitänyt vettä. Tosin Kaisa ei ole sukellellut sen kanssa, eikä ihan vesisateessakaan olla oltu. Mutta testasin vedenpitävyyttä huuhdellessani haalareita suihkun alla, eikä mennyt läpi. Samanmoiset hanskatkin meillä taitaa olla, ja niitä on uitettu vesilammikoissa ja hyvin on kädet pysyneet kuivina. Hassua.



Toinen vauva aihe senkun pysyy mielessä itselläkin. EI EI EI ja KYLLÄ KYLÄ KYLLÄ. Saa nähdä kuinka käy. Mä olen tosin siltä mieltä, että ei siitä sisaruksesta välttämättä ole tueksi ja turvaksi, ei nyt eikä myöhemmin, kun ei sitä voi valita minkälaisia lapsista tulee... Jonkun lapsia ne epätoivoiset huumehörhötkin ym. ovat...



Nyt on taas pakko rientää - palataan!

kua ja Kaisa

Olinpas lukenut harppoen tuon edellisen pinon, onnea siis plussista nasulinalle ja piipiille!



Älä, Lehtovi huoli, kyllä ne ainoatkin lapset saavat rakkaita kavereita, jos tahtovat. Itse tunnen muutaman ikäiseni naisen, jotka kaikki ovat ainokaisia, ja joilla on niin iso ystäväpiiri, etten millään pysy mukana, kuka on kukin. Raihnaisten vanhempienkaan hoidosta ei kannata vielä ottaa murhetta, kyllä ne sisarukset tahtoessaan saavat siitäkin riidan aikaan. Meillä ainakin on käynyt niin, että lapsista se, joka asuu lähimpänä, on joutunut eniten hoitamaan vanhempien auttamista tilanteessa kuin tilanteessa. Tavallaan se tuntuu epäreilulta, mutta toisaalta taas monen sadan kilometrin päästä ei pysty auttamaan, kun pitäisi itse päästä paikalle. Riidelty ei meillä toki ole, mutta välillä langat käyvät kuumina, kun neljä naista pohtii toimintasuunnitelmia toistensa kanssa puhelimessa.



Tyttöressu on joutunut tyytymään mun vanhaan nukkeen. Silmät eivät liiku, ja tukkakin on maalattu päänahkaan. Kyllä sille silti kovasti pulloa annetaan ja vaippaa vaihdetaan. Itse en pienenä ollut kovin kiinnostunut nukeista, ja tyttökin touhuaa tällä hetkellä enemmän nallejen kanssa.



Joku kyseli päivähoidosta. Meillä koko perhe on ollut tosi tyytyväinen siihen päiväkotiin, jossa tyttö käy. Ensisijaisesti hain silloin viime keväänä ryhmäperhepäiväkötiin, muttei päästy ilmeisesti siksi, että tytöllä on kuitenkin niin paljon iltavuoroja. Ennen päivähoidon alkua mua jännitti, jopa hieman pelotti se, että tytö joutui sellaiseen sadan lapsen kolhoosiin, mutta alusta lähtien olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen tarhaan. Hoitajat ovat ystävällisiä, asiallisia ja tyttö pitää heistä kovasti. Kotonakin välillä katselee ryhmäkuvaa ja luettelee tätien nimiä.



Nyt ei enää muista, mistä muusta oli puhetta.

Korvikset

Onpas tällä viikolla vaisusti keskustelua... Missäs ihmiset luuhaavat???



Minä olen taas täällä kotosalla lasten kanssa. Ovat aamupäivän minun kanssani, vien iltapäiväksi päiväkotiin, kun pitää mennä palaveriin ja luennoille. Lapset ovat sitten kolmisen tuntia hoidossa ennen kuin mies hakee heidät kotiin. Vähän järjestelemistä tämä varahoitohomma on, kun lyhyellä varoitusajalla näyttää olevan vaikea järjestellä hoitopaikkaa, mutta onneksi meidän lasten hoitaja on ollut tosi vähän sairaana, joten ei ole tarvinnut usein viedä lapsia muualle.



Mistä aasinsiltana päästäänkin päivähoitoon. Meillä molemmat lapset ovat samalla perhepäivähoitajalla. Olen ollut supertyytyväinen, hoitaja on mukava, meillä synkkaa hyvin ja lapset viihtyvät. Tyytyväinen olen myös meidän alueen perhepäivähoidon esimieheen, joka näki oikein vaivaa, että sai Saanan samaan hoitopaikkaan Nuutin kanssa, kun minä menin mammalomalta töihin. Mielelläni siis vähän joustan näissä varahoitotilanteissa (kuten siis tänään, kun olen puoli päivää kotona, kun aamuksi oli niin vaikea saada varahoitoa). Syksyllähän meillä on sitten uusi tilanne, kun Nuutti menee päiväkotiin (täällä 5-vuotiaana siirrytään) ja Saana jatkaa nykyisessä paikassaan. Hirvittää vähän se rehautuminen kahden paikan välillä, mutta kaipa siitäkin selvitään ja siihenkin tottuu.



Ja asiasta toiseen: Olen ihan jumissa ja jäykkänä, kun flunssa ja yskä ovat estäneet liikkumasta nyt 1,5 viikkoa. Täytyy katsoa, josko tänään vähän varovasti venyttelisi edes. Onneksi tämä yskä alkaa vähän helpottaa, joten ehkä viikonloppuna pääsee vaikka lenkille. En kyllä vielä vuosi sitten olisi uskonut, että oikeasti kaipaan liikuntaa... Mutta sen verran ovat näköjään elämäntavat muuttuneet terveellisempään suuntaan, että nyt tosiaan ajatus liikunnasta tuntuu jopa toivottavalta :)



Jahas. Nyt pitäisi yrittää tehdä vähän töitä. Katsotaan, miten nuo muksut antavat myöten...



Terhi&Saana (s. 24.3.) & Nuutti

Onnea kovasti myös AINAKIN Suohomppelille ja TuuliEmilialle, eikös teidän lapsoset täytä myös tänään 2 vuotta? :)

Hyvää Naistenpäivää myös kaikille tasapuolisesti.

Tänäänkin aika rankka päivä tiedossa, ensin töissä klo 7-17, sit haen tytsän hoidosta ja kiidän mummolaan. Jätän tytsän sinne hoitoon ja kiidän kauppaan. Ostan sata ja yksi tuotetta ja toimitan osan niistä kaverille joka onneksi taitaa voileipäkakun teon :)

Sit kotiin ja yleistä järjestelyä sun muuta siivoamista. Ehdinköhän ennen puolta yötä ees nukkumaan??

No huomenna taas töissä ja pitkääääään (tääl on nyt kiirettä, ei yleensä näin pitkiä päiviä), sit kotiin siivoamaan loput ja sit neiti hakemaan kotiin. Välimatkatkin kun aika pitkät joten ei ihan hetkessä nuokaan järjesty. HUOH!

Lauantaina on sit synttärit meillä ja sunnuntaina siskon pojalla. Oispa kiva jos jossain vaiheessa sais vähän hengähtää.

Nukeista on ollut puhetta. Meillä on pari jotain ihan sittarista ostettua nukkea, pehmeävartaloisia ovat eivätkä " tee" mitään kummempaa :) Hyvin kelpaavat. Nukeille on myös vaunut jotka joulupukki toi.

Mistäs muusta on ollut puhetta?!

Pippandii jossain vaiheessa ainakin puhui kirjoista. En nyt muista minkä tyylisiä kirjoja mainitsit mutta omia suosikkejani ovat esim. Danielle Steelin kirjat, samoiten Nora Robertsin. Ja kaikista paras kirja on nimeltään Afrikkalainen unelma! Kirjailijaa en nyt muista, hetkinen...Noniin, googlesta se löytyi eli Elizabeth Walker. Aivan huippuhyvä kirja! Nora Robertsin paras kirja on mielestäni Suloinen kosto, aivan loistava kirja! Danielle Steeliltä luin viimeeksi Onnettomuus, oli kyllä todella koskettava kirja.

Jeps, nyt täytyy jatkaa töitä! Niin ja kiitos kaikille onnitteluista :)



T: Nasulina ja Noora 2v

KUA: saako sille Fisher Pricen nukelle puettua hyvin vaatteita päälle? Tai onko niille olemassa mitään vaatteita, siis erikseen ostettavia? Eilen kävin vakoilemassa Sokoksella noita nukkeja ja siellä oli myös tois Fisher Pricen, se olikin halvimmasta päästä ja näemmä ikäsuosituksessa oli 18 kuukaudesta eteenpäin. Noissa peippareissa ja muissa " toimintonukeissa" näyttää olevan 3 v. etiäpäin, ne on tietty vähän isomman kokoisiakin.



Taas aamulla tyty ei ois halunnu mennä hoitoon... no enää onneksi 6 aamua hänellä jäljellä! Taitaa olla muutenkin sellanen äitikausi menossa neidillä. Vähän aikaa sitten isi oli puolestaan suosikki. Isi on meillä parempi leikkimään ja riehuttamaan, minä pikemminkin teen ne " hoitotoimenpiteet" , eli syötän ja pesen ja puen ja sitten yhdessä laitetaan ruokaa, siistitään kotia tms., luetaan ja seurustellaan ja lauleskellaan. Toissa päivänä kaivoin vanhat nokkahuilut esille ja soiteltiin Maijan kanssa. (siis minä soitin ja tyttö puhalteli aika kimakoita ääniä... naapurit diggaa ;) Vaikuttais siltä, että tytsy ois aika musikaalinen, tykkää lauleskella ja tanssahdella ja soitella. No toisaalta kaikki lapset kai tykkää musiikista ja alkavat jammailemaan, kun musaa kuuluu. Oispa aikuisillakin säilyny se taito!



GALLUP: oletteko ASKARRELLEET vielä maalismurujen kanssa ja jos, niin mitä? Meillä on rajoittunut se vielä piirtelemiseen, edes muovailuvahaa, sormivärejä yms. ei ole kokeiltu. Yhden tarrajutun ostin, mistä piti saada niitäö tarran paikkoja vaihdettua, mutta ne kyllä jumahti kiinni niin siihen alustaan, että todellakaan eivät liiku mihinkään. Kertokaas vinkkejä askarteluihin, jotka sopis tänikäisille. Ehkä sitten ehdin jotain jopa tekemään, kun jään kotiin äippälomalle! Nyt töiden jälkeen ei oikein paukut riitä kuin perushoitoon ja tavallisiin palikka/palapelileikkeihin.



Toinen gallup: olitteko ajatelleet hankkia POLKUPYÖRÄÄ vielä tänä kesänä ja jos, niin minkä kokoisen? Kolmipyöräisen vai ihan polkupyörän? Katoin, että Tunturilla oli sellanen 12 tuuman pyörä, oiskohan se sopivan kokoinen, että ylettyis jopa polkemaankin?

Nasuliinan tytsylle synttärionnittelut ja muillekin päivänsankareille!!! Unohtui äskeisestä viestistä.

Elikkäs onnea Nasulinan Nooralle!Ja muillekin maalislapsosille joilla syntymäpäivä tänään!Meidän 2-vuotias on päikkäreillä,kunhan tuolta heräilee niin on lahjan avaaminen edessä.



Tänä aamuna käytiin Juuson kans jo parturissa,hammashoitajalla ja lääkärissä.Lääkärissä sen takia kun nuha ja yskä ei ota helpottaakseen pojasta ja syykin löytyi:korvatulehdus.Kyllä onkin yöt ollu taas sellaista haipakkaa et oksat pois!Kaikki reissut sujui hyvin,parturissa istui nätisti ja hammashoitajalle avasi hienosti suunsa!Meilläkin julitaan vasta sunnuntaina synttäreitä.



G:Minä en oo askarrellu Juuson kans vielä mitään,piirretty vain ja nyt ostettiin sit lahjaksi mm.sormivärit.Katsotaas minkälaista taidetta saadaan aikaiseksi...



G:Me luultavasti ostetaan Juusolle sellainen " oikee pyörä" missä apurenkaat.Kun oltiin tässä kylässä,missä 2,5-vuotias poika ja hänella oli tollanen pyörä ja Juuso halusi kans kokeilla ja osasi polkea kun ensin näki mallia toiselta pojalta.



Jep,vaan nyt laittaan pyykit kuivuun ja sit kahveelle.



Suohomppeli81 ja Juuso 2.wee