Onko oikeasti muka ihmisiä, jotka eivät pärjäisi AMK-tasoisissa opinnoissa?

Vierailija kirjoitti:

On, pää ei kestänyt ja oli pakko mennä yliopistoon. AMK-Opinnot olivat lukioakin  helpommat. 

On onneksi apuakin tarjolla jos pää ei kestä🤗

Kannattaa mennä yliopistoon opiskelemaan. Jos saat opintojen keskiarvoksi esimerkiksi nelosen maisterivaiheessa, niin se avaa kyllä ovia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi opinnäytetyön kirjoittaminen🤢Ei enään ikinä

Juu.

Sen nimi on nykyisin kypsyysnäyte ja hymiöstäsikin näkee, että olet vielä täysi raakile.

Hoitaja nähtävästi unohti ottaa puhelimen pois. 

Taidat olla sitä porukkaa, jolle opinnäytetyön tekeminen tuotti vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vaativista asiantuntijatöistäkin on lähinnä Powerpointin ja Excelin nypläämistä ja Teamsissä istuskelua. Luku- ja kirjoitustaito riittää suurimpaan osaan työtehtävistä.

Kyllä alan substanssipuolen kannalta esimerkiksi kauppiksesta on usein hyötyä. Riippuu toki alasta. Vähintään maisteritasoinen tutkinto antaa näkemystä ja edellyttää pääsääntöisesti jotain. 

Jos on jotain paskaa joka ei kiinnosta en pärjää mutta jos kiinnostaa olen luokan priimus.

Hain huvikseni sairaanhoitajaksi opiskelemaan muutama vuosi sitten. Olisin päässyt vaikka jätin pääsykoetehtävät kesken. En nyt tosin mihinkään Helsinkiin hakenut mutta ihan läpällä johonkin maakuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on jotain paskaa joka ei kiinnosta en pärjää mutta jos kiinnostaa olen luokan priimus.

Selkokielellä et saa asioita vietyä maaliin, koska et pysty olla mukavuusalueesi ulkopuolella.

Suosittelen sulle pakkotahtista liukuhihnatyötä.

Pakkohan niissä on tyhmempienkin pärjätä. Kaikki kouluthan pyrkivät nykyään olemaan jotain korkeakouluja. Luuletko, että joku 80% väestöstä on huippuälykästä?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli yksi humanistimaisteri, joka yritti sähköinssiksi. Ei vaan millään mennyt jakeluun vektorimatriisit ja PLC-ohjelmointi.

Matematiikassa en minäkään pärjäisi, kaikessa muussa kyllä jos halua.

FM

Olen töissä yläkoulussa ja siellä on paljon porukkaa, jotka tuskin pärjää edes ammattikoulussa. Lukiosta ei puhettakaan. 

Kyllä mulla meinas tekussa PCM- tekniikka ja aaltoputket  osoittautua aika lähelle aivokapasiteetin rajoja. Kun ei tajua niin ei tajua. 

Blondin matematiikan oppimäärä pitää ainakin osata: jos jakaa, niin ei voi kertoo.

Onhan niitä. Itsellä oli n. vajaat 30 vuotta sitten tilanne, jossa sen aikaisen AMK:n ohjelmoinnin opettaja suositteli vaihtamaan toiselle alalle kun en osannut ohjelmointia. Oli siis juuri muuttunut Tekusta AMK:ksi.Tunneilla oli myös tilanteita joissa selvästi näytti, etten ole hänen suosikkejaan. Verrattuna nykypäivän ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen ohjelmointikursseihin ne olivat selvästi vaikeampia, käytännössä vaativat melko hyvät ohjelmoinnin taustat harrastuksena. Ja sen ajan nettisivuista ei ollut mitään apua, hakukone oli joku surkea Altavista ja kaikki piti lukea kirjoista.

Ekat 2 vuotta meni aika surkeasti kun en tehnyt juuri mitään ja melkein luovutin. Sen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja tein kovasti töitä ja valmistuin. Taustat oli vaan tosi rikkonaiset ja kotona oli ollut lähinnä elämä selviämistä päivästä toiseen. Ikinä ei saanut apua mihinkään.

Näin sen ohjelmoinnin opettajan muutama vuosi sitten, en sanonut mitään. Tunnisti kyllä, mutta olisi tehnyt mieli sanoa suorat sanat.

Ja: valmistumisprosentti oli 90-luvun lopulla ehkö 45% eli ei ne ihan helppoja opintoja olleet. Matikat ja fysiikat karsi suuren osan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli yksi humanistimaisteri, joka yritti sähköinssiksi. Ei vaan millään mennyt jakeluun vektorimatriisit ja PLC-ohjelmointi.

 

Ihmiset ovat erilaisia ja taitavia eri asioissa. Olen DI ja sen lisäksi suorittanut yliopistolla kohta kandin verran matematiikkaa. Matriisilaskenta ja logiikkaohjelmointi ovat lastenleikkiä. Minkäänlaista humaististä tutkintoa en saisi aikaiseksi ikinä. Nukahtaisin viimeistään jokaisen kurssikirjan 10. sivulla ja ensimmäisen esseen kanssa löisin hanskat tiskiin.

Mistä tahansa matematiikan tai tietojenkäsittelytieteen alasta voi tietysti sanoa, että ne ovat lastenleikkiä, mutta se helppous riippuu myös siitä, miten syvälle mennään. Jokaiselle tulee vastaan raja, jossa käsityskyky ei riitä. Kurssit yleensä suunnitellaan sellaisiksi, että lähes jokainen, joka on hyväksytty oppilaitokseen sisään ja harjoittelee  tosissaan, ei joudu lähellekkään tuota rajaa. Ohjelmointipuolella helppous tai vaikeus riippuu lähinnä siitä, kuinka vaativaa sovellusta ollaan tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi opinnäytetyön kirjoittaminen🤢Ei enään ikinä

EnääN? Uskon, että oli vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Hain huvikseni sairaanhoitajaksi opiskelemaan muutama vuosi sitten. Olisin päässyt vaikka jätin pääsykoetehtävät kesken. En nyt tosin mihinkään Helsinkiin hakenut mutta ihan läpällä johonkin maakuntaan. 

Ihmisillä on oudot huvit.

Olen sh ja jouduin opettelemaan kaiken töissä valmistumisen jälkeen. Harjoittelussa ohjaajat kauhistelivat, kun koulussa ei opetettu käytäntöä yhtään, eikä heillä ollut aikaa opettaa kaikkea alusta alkaen. Koulussa opiskeltiin vain tyyliin projektioppia, kokoustaitoja, tieteellisen tutkimuksen tekemistä yms, jota en ole tarvinnut käytännön työssä. Mun mielestä sh voisi olla edelleen opistotason tutkinto.

Tunnustan. Oli vaikeuksia selvitä teknillisen opiston matikasta 70-luvun lopulla vaikka pitkän matikan olinkin lukenut eikä silloinen hiivatin PCM ( pulssikoodi modulaatio ) tekniikkakaan oikein  auennut.

Huvittaa on , että tein työurastani 30 vuotta atk/ ict /it : n parissa ihan menestyksellä vaikka opistossa ohjelmointikin tökki.

Mun kohdalla istumalla insinööriksi fraasi ei toteutunut.

On sellaisiakin ihmisiä ja heitä kutsutaan kehitysvammaisiksi. AMK oli helpompi, kuin lukio.