Lue keskustelun säännöt.
Mikä perhetyöntekijöiden koulutus on?
05.02.2025 |
Tajusin, että vaikka meidän perheen kanssa on työskennellyt varmaan yli 10 perhetyöntekijää (tukitoimena lastensuojelun kautta), niin mulla ei ole aavistustakaan, mikä heidän pohjakoulutus on ja mikä heidät pätevöittää antamaan ohjeita lasten kasvatuksesta.
En myöskään tiedä, mitä kautta tai mistä lastensuojelu noita perhetyöntekijöitä "tilaa". Hehän eivät tietääkseni ole lastensuojelun työntekijöitä. Ja sieltäkö tulee sitten ihan sattumanvaraisesti pari työntekijää, eikä niin, että olisi jotenkin yksilöllisesti juuri perheen tarpeisiin sopivat työntekijät? (meillä esim. ois ollut tarpeen kielitaito, että perhetyöntekijä olis voinut kommunikoida muidenkin perheenjäsenten kuin vain mun kanssa, niin ei, tulikin sellaiset jotka ei osanneet ollenkaan englantia).
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän on tunnettava kasvatussuositukset jotta osaa havaita huolenaiheet perheessä, mutta ei perhetyöntekijän sinänsä tarvitse olla lastenkasvatuksen ammattilainen.
Mikä ihme sen perhetyön tarkoitus sitten on? Antaa kasvatusneuvoja mutu-pohjalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ongelma, että monelle perheelle oikeasti riittäisi ihan lastenhoitoapu. Hengähdystauko, ilman minkäänlaista tuomitsemisen sävyä. Mutta sellaista ei ole tarjolla, kun pitää olla mitattavissa olevat tavoitteet ja palvelusuunnitelmat, ja vanhempia pitää ohjata vanhemmuuteen. Tämä kuormittaa monia vanhempia vain entisestään, ollen vain yksi uusi suoritus ja velvollisuus entisten jatkona. Lapset kuitenkin kasvavat koko ajan, ja tilanteet muuttuvat ihan jo senkin vuoksi ajan kanssa.
Tietenkin on myös perheitä, joissa on elämänhallinta kokonaisvaltaisesti hukassa ja ohjausta tarvitsevat kaikki. He ovat asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niiden perhetyöntekijöiden pitäisi olla nimenomaan lastenkasvatuksen ammattilaisia? Eihän sosionomit sinänsä välttämättä ole?
Mua on ällistyttänyt se, ettei heillä ole tuntunut olevan tietoa tai ymmärrystä lastenpsykologiasta ja nepsy-asioista. Kun meidän tapauksessa vain sellaisesta asiantuntemuksesta olisi hyötyä, kun ongelmat eivät ole vanhemmuudessa tai vuorovaikutuksessa jne.
Mutta jos teillä ei ollut ongelmaa vanhemmuudessa tai vuorovaikutuksessa, niin eihän perhetyö sitten varmaan ollut teidän juttu. Vai oliko sos.tt teidän tuen tarpeesta eri mieltä?
Eli onko perhetyö oikeasti tarkoitettu vain perheille, joissa on ongelmia vanhemmuudessa? Mitä apua sellaisille perheille sitten on, joissa lapsilla on ongelmia, jotka eivät johdu vanhempien vanhemmuuden ongelmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän on tunnettava kasvatussuositukset jotta osaa havaita huolenaiheet perheessä, mutta ei perhetyöntekijän sinänsä tarvitse olla lastenkasvatuksen ammattilainen.
Mikä ihme sen perhetyön tarkoitus sitten on? Antaa kasvatusneuvoja mutu-pohjalta?
Tärkein rooli liittyy siihen, että opitaan tuntemaan perheen olosuhteet ja mahdolliset niihin liittyvät huolet. Tältä pohjalta lastensuojelu voi päättää jatkotoimista.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ongelma, että monelle perheelle oikeasti riittäisi ihan lastenhoitoapu. Hengähdystauko, ilman minkäänlaista tuomitsemisen sävyä. Mutta sellaista ei ole tarjolla, kun pitää olla mitattavissa olevat tavoitteet ja palvelusuunnitelmat, ja vanhempia pitää ohjata vanhemmuuteen. Tämä kuormittaa monia vanhempia vain entisestään, ollen vain yksi uusi suoritus ja velvollisuus entisten jatkona. Lapset kuitenkin kasvavat koko ajan, ja tilanteet muuttuvat ihan jo senkin vuoksi ajan kanssa.
Tietenkin on myös perheitä, joissa on elämänhallinta kokonaisvaltaisesti hukassa ja ohjausta tarvitsevat kaikki. He ovat asia erikseen.
Juuri tämä.
Perhetyölle on varmasti paikkansa, mutta nykytilanteessa sitä perhetyötä tyrkytetään lastensuojelun asiakkaille silloinkin, kun olisi tarve ihan muunlaiselle tuelle.
Esim. jos joku voisi vaikka käydä ulkoilemassa mun autismin kirjolla olevan lapsen kanssa, niin siitä olisi apua. Mutta silloinkin kun sellainen oli kirjattu perhetyön tavoitteeksi, niin ei se tosiaan toteutunut kuin jonkin yksittäisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän on tunnettava kasvatussuositukset jotta osaa havaita huolenaiheet perheessä, mutta ei perhetyöntekijän sinänsä tarvitse olla lastenkasvatuksen ammattilainen.
Mikä ihme sen perhetyön tarkoitus sitten on? Antaa kasvatusneuvoja mutu-pohjalta?
Tärkein rooli liittyy siihen, että opitaan tuntemaan perheen olosuhteet ja mahdolliset niihin liittyvät huolet. Tältä pohjalta lastensuojelu voi päättää jatkotoimista.
Siis perhetyönkö ei ole tarkoitus auttaa perheitä, vaan tarkkailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän on tunnettava kasvatussuositukset jotta osaa havaita huolenaiheet perheessä, mutta ei perhetyöntekijän sinänsä tarvitse olla lastenkasvatuksen ammattilainen.
Mikä ihme sen perhetyön tarkoitus sitten on? Antaa kasvatusneuvoja mutu-pohjalta?
Tärkein rooli liittyy siihen, että opitaan tuntemaan perheen olosuhteet ja mahdolliset niihin liittyvät huolet. Tältä pohjalta lastensuojelu voi päättää jatkotoimista.
Tämän takia olen aikaisemmin joskus siihen perhetyöhön suostunutkin, että näkisivät, ettei lapsen koulunkäynnin ongelmat johdu mistään kotiolojen tai vanhemmuuden ongelmista. Mutta ei sitä kyllä kukaan virallisesti tai suoraan ole sanonut, että perhetyön oikea tarkoitus on kytätä perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sote-ammattilaisten koulutuksen saa selville hakemalla nimellä JulkiTerhikistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niiden perhetyöntekijöiden pitäisi olla nimenomaan lastenkasvatuksen ammattilaisia? Eihän sosionomit sinänsä välttämättä ole?
Mua on ällistyttänyt se, ettei heillä ole tuntunut olevan tietoa tai ymmärrystä lastenpsykologiasta ja nepsy-asioista. Kun meidän tapauksessa vain sellaisesta asiantuntemuksesta olisi hyötyä, kun ongelmat eivät ole vanhemmuudessa tai vuorovaikutuksessa jne.
Mutta jos teillä ei ollut ongelmaa vanhemmuudessa tai vuorovaikutuksessa, niin eihän perhetyö sitten varmaan ollut teidän juttu. Vai oliko sos.tt teidän tuen tarpeesta eri mieltä?
Eli onko perhetyö oikeasti tarkoitettu vain perheille, joissa on ongelmia vanhemmuudessa? Mitä apua sellaisille perheille sitten on, joissa lapsilla on ongelmia, jotka eivät johdu vanhempien vanhemmuuden ongelmis
Lastensuojelun asiakkuus tarkoittaa sitä, että ongelmia on vanhemmuudessa. Perhetyöllä pyritään hoitamaan niitä. Perhetyöllä voidaan pyrkiä vaikka saada jaettua paremmin kodin työmäärää ettei se jää kaikki äidille. Tai korjata vaikka hyvin ikävää ja vahingollista vuorovaikutusta. Jos äiti vaikka joka lauseessa haukkuu tytärtään ja dissaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niiden perhetyöntekijöiden pitäisi olla nimenomaan lastenkasvatuksen ammattilaisia? Eihän sosionomit sinänsä välttämättä ole?
Mua on ällistyttänyt se, ettei heillä ole tuntunut olevan tietoa tai ymmärrystä lastenpsykologiasta ja nepsy-asioista. Kun meidän tapauksessa vain sellaisesta asiantuntemuksesta olisi hyötyä, kun ongelmat eivät ole vanhemmuudessa tai vuorovaikutuksessa jne.
Mutta jos teillä ei ollut ongelmaa vanhemmuudessa tai vuorovaikutuksessa, niin eihän perhetyö sitten varmaan ollut teidän juttu. Vai oliko sos.tt teidän tuen tarpeesta eri mieltä?
Eli onko perhetyö oikeasti tarkoitettu vain perheille, joissa on ongelmia vanhemmuudessa? Mitä apua sellaisille perheille sitten on, joissa lapsilla on ongelmia,
Lastensuojelun asiakkuus tarkoittaa sitä, että ongelmia on vanhemmuudessa. Perhetyöllä pyritään hoitamaan niitä. Perhetyöllä voidaan pyrkiä vaikka saada jaettua paremmin kodin työmäärää ettei se jää kaikki äidille. Tai korjata vaikka hyvin ikävää ja vahingollista vuorovaikutusta. Jos äiti vaikka joka lauseessa haukkuu tytärtään ja dissaa tätä.
No eikä tarkoita. Sen lastensuojelun asiakkuuden saa kyllä ihan lapsen ongelmien perusteella. Jos mun lapsi ei meinaa käydä koulussa, niin se ymmärrettävästi herättää huolta (ja jatkuvia lastensuojeluilmoituksia).
Yhäkin, mitä apua, jos mitään, on perheille, joissa lapsella on vakavia ongelmia jotka eivät johdu vanhemmuuden ongelmista ja mistään tuollaisesta kauheasta, lapselle vahingollisesta vuorovaikutuksesta? Käytännössä näille perheille tarjotaan perhetyötä.
Lainaukset ei nyt toimi, mutta neuvoa ja ohjata voi ilman pedagogiikkaakin. Harvemmin sosiaalityöntekijät tai terveydenhuollon ammattilaiset puhuu ja tietää pedagogiikasta, vaikka hyvinkin ammattitaitoisesti neuvovat ja ohjaavat vaikkapa lapsen kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulunkäynnin varmistaminen on vanhempien vastuulla. Jos lapsi ei käy koulua ja syrjäytyy, ongelmia selvästi on vanhemmuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynnin varmistaminen on vanhempien vastuulla. Jos lapsi ei käy koulua ja syrjäytyy, ongelmia selvästi on vanhemmuudessa.
Vanhempi ei viime kädessä pysty pakottamaan lasta kouluun. Jos lapsi on tarpeeksi itsepintainen niin pakottaminen onnistuisi vain fyysisin keinoin, jotka ovat lasun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ongelma, että monelle perheelle oikeasti riittäisi ihan lastenhoitoapu. Hengähdystauko, ilman minkäänlaista tuomitsemisen sävyä. Mutta sellaista ei ole tarjolla, kun pitää olla mitattavissa olevat tavoitteet ja palvelusuunnitelmat, ja vanhempia pitää ohjata vanhemmuuteen. Tämä kuormittaa monia vanhempia vain entisestään, ollen vain yksi uusi suoritus ja velvollisuus entisten jatkona. Lapset kuitenkin kasvavat koko ajan, ja tilanteet muuttuvat ihan jo senkin vuoksi ajan kanssa.
Tietenkin on myös perheitä, joissa on elämänhallinta kokonaisvaltaisesti hukassa ja ohjausta tarvitsevat kaikki. He ovat asia erikseen.
Tämä kuvaa valitettavan hyvin sitä, millaista 'tukea ja apua' on tarjolla. Yksi velvollisuus entisten päälle. Se ei tunnu olevan asiakasta, vaan työntekijöitä tai järjestelmää varten. Absurdeja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollon puolellakin se hoitaja on oikeasti tekemisissä potilaan kanssa, ja sitten lääkäri, joka on kerran tavannut potilaan, tekee päätökset ja diagnoosit
Ja hoitaja on kierroilla mukana ihan syystä, vastaamassa lääkärin kysymyksiin ja antamassa omia arvioita/ehdotuksia. Lääkäri tekee tietysti päätökset ja kantaa niistä vastuun, ja juuri siksi hän toimii yhteistyössä hoitajan kanssa.
Toivottavasti sosiaalipuolellakin on näin, eikä mikään hierarkiasuhde, että sosiaalitt päättää yksin ja sosionomi toimii.
Kyllä sossu päättää, aivan kuin lääkäri terveydenhuollossa. Selkeät toimenkuvat ja rajat ennen kaikkea. Tietysti sossu kuulee näkemykset ja hyödyntää kerättyä tietoa harkinnan apuna.
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynnin varmistaminen on vanhempien vastuulla. Jos lapsi ei käy koulua ja syrjäytyy, ongelmia selvästi on vanhemmuudessa.
No ei. Koulunkäynnin ongelmat on hyvin yleisiä autisminkirjon lapsilla, eikä vaadi yhtään mitään vanhemmuuden ongelmia.
Ei ne perhetyöntekijät ole kertaakaan saaneet mun lasta menemään kouluun, eikä heillä ole ollut yhtään toimivaa neuvoa siihen, miten lasta voisi paremmin auttaa pääsemään kouluun, tai miten mä vanhempana voisin toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynnin varmistaminen on vanhempien vastuulla. Jos lapsi ei käy koulua ja syrjäytyy, ongelmia selvästi on vanhemmuudessa.
Ongelma ei mitenkään missään tapauksessa vois olla esim. koulukiusauksessa, vaan aina väistämättä vanhemmuudessa vai?
On monenkinlaista perhetyötä.
Laosiperheiden kotipalvelussa on perhetyöntekijä-nimikkeellä lähihoitajia, jotka tarjoavat perheille konkreettista apua. Ovat tukena ruuanlaitossa, siivoamisessa, lapsien viemisessä ulos ja heidän hoitamisessaan, jos vanhempi on kipeä.
Kun vanhemmilla on kasvatushaasteita, tukena voi olla varhaisen tuen perhetyö tai lastensuojelun perhetyö. Nämä perhetyöntekijät voivat olla myös sosiaaliohjaaja-nimikkeellä, ja heidän koulutuksensa on 3,5 - vuotinen sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Sosionomin koulutus pohjautuu sosiaalipedagogiikkaan ja pääaine on voinut olla sosiaalipedagoginen kasvatus, lastensuojelu ja perhetyö tai esim. aikuissosiaalityö, mielenterveys- ja päihdetyö. Lisänä voi hyvin olla varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys. Näillä jälkimmäisillä on kyllä ammattitaitoa ottaa kantaa ja neuvoa kasvatuksellisissa kysymyksissä. Työparina lastensuojelussa on yleensä myös sostt. tai muutoin monialainen tiimi.
Vierailija kirjoitti:
On monenkinlaista perhetyötä.
Laosiperheiden kotipalvelussa on perhetyöntekijä-nimikkeellä lähihoitajia, jotka tarjoavat perheille konkreettista apua. Ovat tukena ruuanlaitossa, siivoamisessa, lapsien viemisessä ulos ja heidän hoitamisessaan, jos vanhempi on kipeä.
Kun vanhemmilla on kasvatushaasteita, tukena voi olla varhaisen tuen perhetyö tai lastensuojelun perhetyö. Nämä perhetyöntekijät voivat olla myös sosiaaliohjaaja-nimikkeellä, ja heidän koulutuksensa on 3,5 - vuotinen sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Sosionomin koulutus pohjautuu sosiaalipedagogiikkaan ja pääaine on voinut olla sosiaalipedagoginen kasvatus, lastensuojelu ja perhetyö tai esim. aikuissosiaalityö, mielenterveys- ja päihdetyö. Lisänä voi hyvin olla varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys. Näillä jälkimmäisillä on kyllä ammattitaitoa ottaa kantaa ja neuvoa kasvatuksellisissa kysymyksissä. Työparina lastensuojelussa on yleensä myös sostt. tai m
Ei mikään monialainen tiimi johda perhetyötä lastensuojelussa. Jokaisella lastensuojelun asiakaslapsella on nimetty sosiaalityöntekijä, joka johtaa asiakasprosessia.
No ei sieltäkään itseasiassa juurikaan apua saa, asiakkuuden toki. Ei ne osaa tai uskalla diagnosoida tytöllä autismin kirjoa, kun tämä ei käyttäydy kuten stereotyyppinen autistinen poika - ja kyseessä on kuitenkin kahden autistin lapsi, jolla kaikki samat autisminkirjon piirteet kun meillä vanhemmilla.
Nykymuotoinen perhetyö ei joo ole oikea tukimuoto nepsy-perheisiin, mutta kun se yhäkin on se ainoa tukimuoto, jota tarjotaan.