Kuinka pitkään perhepetiä, vai eikö ollenkaan?
Just puhuin äitini kanssa puhelimessa, ja hän oli vakaasti sitä mieltä, että vauva kannattaisi jo siirtää omaan sänkyyn (poika on 4 kk). Että kuulemma sitä vaikeammaksi menee sitten siirtäminen, mitä kauemmin perhepetiä kestää. Itse oon nauttinut ihan älyttömästi vauvan vieressä nukkumisesta, en todellakaan ole kertaakaan meinannut kierähtää päälle (tästä kyllä mielestäni hormonit pitävät huolen!), imetys on helppoa kun kuulee heti pienestäkin yninästä että nyt olis nälkä. etc läheisyyden lämpöä (miestä tietysti välillä on ikävä, kun vauva nukkuu meidän välissä ;-) Ja ihan hengityksen tarkkailun takia en uskaltaisi pitää vauvaa yksin omassa sängyssään.
Mutta asiaan: koulukuntiahan on niin monia....suurin osa maailman lapsistahan nukkuu vanhempiensa kanssa, ja pitkäänkin tietysti kun on tilanpuutetta eikä omia sänkyjä. Mutta myös mm. Japanissa tämä on käytäntönä, vaikka maa onkin vauras teollisuusmaa. Täällä meillä sitten vallitsevana normina jo alusta asti, että oma sänky (ja oma huone) lapselle.
Eli uskoako niin, että jos lapsi saa tarpeeksi läheisyyttä (siis myös öisin), hän siirtyy kyllä sitten helposti omaan sänkyynsä kun on siihen valmis?
Vai niin (kuten taitaa suurin osa äitini sukupolvesta ajatella), että jos lapsi ' tottuu' nukkumaan vanhempiensa sängyssä, hän ei lähde siitä kulumallakaan?
Te, joilla kokemusta asiasta, olisi kiva kuulla! Eli jos rauhassa haluaisin vielä pitää lasta lähellä, voisiko silti ajatella, että hän muuttaa omaan sänkyynsä kun aika on kypsä.....vai muuttuuko tilanne vain todella vaikeaksi, olisiko kuitenkin hyvä totuttaa omaan pesään jo, sanotaanko alle vuoden ikäisenä (vai vielä aiemmin?)
Miten tahansa voi varmasti käydä.....eka lapsi kyseessä, joten kiinnostavaa empiiristä tutkimusta tehdään tässäkin asiassa. Olen vähän painottunut uskomaan, että lapsi siirtyisi kun on valmis, (mutta totta kai joku raja tässäkin että pääsee taas viettämää yöelämää miehen kanssa!) Ja milloinkahan lapsi suunnilleen siirtyisi omaan, jos saisi vapaasti valita.....
Mutta tosiaan, olisi ihanaa kuulla kaikenlaisia kokemuksia aiheesta, sekä onnistuneista että vähemmän onnistuneista kokeiluista.
Kommentit (39)
Miksi ei jokainen perhe tai äiti tee niin kuin itsestä tuntuu parhaalta ja missä vauva nukkuu parhaiten? Eikö se ole jokaisen tavoite, saada hyvät yöunet sekä itselle että vauvalle? Olkoon se sitten perhepeti, vauva omassa sängyssä vanhempien sängyn vieressä tai sitten omassa huoneessa yksin?
Perhepedissä nukkujat tuskin kääntyvät vauvansa päälle. ja kuten sanottu, viimeistään rippikouluiässä lapset ruukaavaat siirtyä omiin sänkyihin. Omassa sängyssä nukkuvat vauvat eivät kärsi läheisyyden tunteesta eivätkä ole mitenkään hyljättyä raukkoja.
Meillä kaksi lasta, ja molemmat nukkuneet AINA omassa sängyssä. Esikoinen siirrettiin omaan huoneeseen yksin 10kk iässä, Kuopus samassa iässä isoveljen kaveriksi. Meillä on nukuttu näin parhaiten. Muutaman yön aina välillä on vauva ollut meidän välissä ja mä en pysty niin nukkumaan. joten eipä tarvi miettiä sen enempää missä meidän vauvat nukkuu.
Siskolla vauvat nukkuneet 2v asti vanhempien välissä. Aika lailla samanlaisia tolskaajia sen lapset on kuin minunkin :)
Mä en kyllä edelleenkään tajua, missä nyt on haukuttu lastensa hylkääjiksi ne, jotka nukuttavat lapset omissa sängyissä!
Ap halusi kannustusta ja sai sitä.
Ja minä annan pitkät paskat muoti-ilmiöille, _minusta_ on parasta _meidän perheen tilanteessa_ nukkua niin kun nukutaan. Muuten minulle on täysin yhdentekevää miten esim naapurissa nukutaan.
Musta vaan alunperin Millan vastaus oli kamalan hyökkäävä.
että kirjoitukseni nosti karvat pystyyn niin monelta? Se ei ollut todellakaan tarkoitus. Kommenttini, että " tässä se nähdään, että vauvat oppii mihin opetetaan" ei ollu tarkoitettu millään tasolla ilkkumiseksi ketään kohtaan. Vaan sehän vain vahvisti teidän perhepetiläistenkin vakaamusta perhepetiin. Kun olette lapsenne ottaneet alusta asti viereen nukkumaan, niin lapsi on sitten oppinut siihen ja samanlailla kun minä olen pistänyt lapsen alusta asti sänkyyn nukkumaan, niin lapsi on oppinut siihen. Eihän tässä hyökätty ketään vastaan? En voinut arvata, että joku teistä perhepedin kannattajista siis haluaisikin lapsensa nukkuvan omassa sängyssä, eikä ole lasta sinne vaan saanut nukahtamaan. Mutta nyt tiedän..enkä enää " kehuskele" omalla hyvin nukkuvalla lapsellani!
Tuosta " päälle kierrähtämisestä" en osaa mitään sanoa, mutta todellakin hyvin läheiselle ihmiselleni on käynyt ikävästi kun nukkui pienen vastasyntyneen vieressä. En minäkään usko, että se on yleistä...ei varmasti ole! Mutta ei se silti tee sitä tapahtumaa mitättömäksi ja varsinkin kun se on tapahtunut omassa lähipiirissä niin sitä tulee varovaiseksi. Emmeköhän me kaikki halua turvata lapsemme, emmekä aiheuttaa vauvalle mitään turhaa kärsimystä. Joten se on minun henkilökohtainen valintani, te jokainen valitsette ihan itse omat menetelmänne ja kannatte siitä itse vastuunne.
Ja perhepetihän on oikeesti ihana juttu. Jos joku nyt viitsi lukea tekstini loppuun asti ja ymmärsi lukemaansa, niin kerroin siellä myös, että olisin halunnut ottaa lapsen nyt isompana viereen aina silloin tällöin öiksi nukkumaan. Mutta meillä se ei onnistunut koska sänkyyn nukkumaan opetettu lapsi ei enää suostunutkaan nukahtamaan viereeni. Ja tuosta parisuhteesta vielä. En missään vaiheessa kommentoinut, että TEILLÄ perhepetiläisillä ei voisi olla seksielämää, leffojen katselua ym. vaikka nukuttekin perhepedissä. (ilmeisesti osui arkaan paikkaan?) vaan totesin, että meillä lapsen jatkuva välissä nukkuminen ei olisi hyvä ratkaisu, koska ME arvostamme kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. En voisi jättää liikkuvaa lasta parisänkyyn vartioimatta ja lähteä itse harrastamaan seksiä sohvalle miehen kanssa. Pelkäisin että lapsi tippuisi sängystä. Ja koska lapsen olisi siis tultava mieheni kanssa samaan aikaan sänkyyn, niin silloinhan ei olisi mahdollisuutta katsella leffoja, rakastella tai edes juurikaan jutella. Mutta ei minua ihan oikeasti kiinnosta millainen parisuhde teillä muilla on :) sehän on jokaisen oma asia.
Kiitos kumminkin niille jotka ymmärsivät kirjoitukseni, että riitaa en todellakaan sillä haastanut vaan olin puhtaasti sitä mieltä, että toisille perheille sopii toinen ja toisille toinen! Mukavaa naistenpäivää
Päinvastoin, hyvä että ei-perhepetiläisiäkin on kirjoittanut ja kertonut omaa kantaansa. Mun mielestä hyviä pointteja voi löytää molemmista koulukunnista.....lapsen takia kun vaan ei voi joka toinen päivä harrastaa perhepetiä ja joka toinen päivä omaa sänkyä omassa huoneessa!
Kiitos Leenis tuosta linkistä. Se vielä vahvisti omaa luottamusta perhepetiä kohtaan :-) Ja kiitos kaikille muillekin nukkumismenettelyjään jakaneille!!
-ap
meillä siis 3 lasta 4v 2v ja 5kk. kaikki lapset ovat nukkuneet aluksi vieressä tuonne 4kk ikään asti. sitten on siirretty pinnasänkyyn joka on kiinni parisängyssä.lapsi siis käden ulottuvilla. isompiataas on siirretty 1,5v iässä lasten sänkyihin. aluksi isoin oli meidän sängyn vieressä. kun toinen oli 1,5v niin siirtyivät omaan huoneeseen.
homma kuitenkin menee niin että pojat tulevat aina meidän sänkyyn aamuyöllä. ja meillä on yksi ylimääräinen runkopatjasänky kiinni parisängyssä. käytännössä aamulla herätään useimmiten koko kööriu vanhempien makkarissa. huonot puolet on ne että levotontahan se on. pojat pyörii ja möyrii ja vauva haluaa tuttia öisin. mutta riitävästi saadaan kuitenkin unta ja lapsille tuntuu olevan tärkeää päästä kainaloon.
jokainen perhe varmaan löytää se omimman tapansa olla. tämä tuntuu sopivan meille.
lainaus: Tuosta " päälle kierrähtämisestä" en osaa mitään sanoa, mutta todellakin hyvin läheiselle ihmiselleni on käynyt ikävästi kun nukkui pienen vastasyntyneen vieressä. En minäkään usko, että se on yleistä...ei varmasti ole! Mutta ei se silti tee sitä tapahtumaa mitättömäksi ja varsinkin kun se on tapahtunut omassa lähipiirissä niin sitä tulee varovaiseksi. Emmeköhän me kaikki halua turvata lapsemme, emmekä aiheuttaa vauvalle mitään turhaa kärsimystä. Joten se on minun henkilökohtainen valintani, te jokainen valitsette ihan itse omat menetelmänne ja kannatte siitä itse vastuunne.
Perhepeti nimenomaan vähentää esim. kätkytkuoleman riskiä. Joku tutkija kirjoitti jossain artikkelissaan, vastaväitteeksi näille " perhepedissä vauvan on vaarallista nukkua" -ajatuksille, että päinvastoin useammin vauva on omasta sängystään löytynyt menehtyneenä kuin perhepedistä. Äidin hengitysäänet tahdistavat vauvankin hengitystä, eikä vauva muutenkaan pääse vaipumaan liian syvään uneen. Minä ainakin koen juuri ajattelevani vauvani turvallisuutta ja nukutan hänet perhepedissä ennemmin kuin yksin omassa sängyssään.
edellisen viestin lainaus oli Milla-79:n viestistä numero 26.
Kahden erilaisen lapsen äitinä ajattelen näin. Voi toki olla, että tottumisellakin on osuutensa asiaan,enhän esikoista alusta alkaenkaan nukuttanut viereen, kun ei kerran kaivannut. kakkosen sen sijaan otin heti viereen, ettei herättäisi esikoista. : ) Esikoinen nukkui yönsä läpi nelikuisesta -ja aina omassa pinniksessa vanhempien makkarissa. Siis nukkui pinniksessä myös heti sairaalasta kotiuduttuamme. Hän oli ensimmäiset kolme kuukautta varsin itkuinen, mutta rauhottui aina iltaisin omaan sänkyyn ilman mitään nukutusta.
Nyt kakkosen kanssa on kaikki toisin. Pinnis on varasto. Lapsi ei missään tapauksessa suostu nukkumaan pinniksessä. Jaamme siis tyynyn vauvelin kanssa. : ) Tämä nukkumismuoto on pääsääntöisesti ollut hyvä, joskin toisinaan yöt ovat levottomia. Voisivathan ne olla sitä joka tapauksessa. Nyt on parempi kausi takana. Ongelmana on lapsen herkkäunisuus ja liikkuminen sängyssä. Jos yöllä nousen vessaan, lapsi saattaa herätä. Kups vain hän kerran jo sängystä tipahtikin, kun konttasi äidin perään, vaikka luulin hänen nukkuvan. Onneksi alla oli sentään laittamani täkki. Miten muut olette tämänkaltaset ongelmat ratkaisseet? Tyynymyttyesteet eivät kiipeäjää pysäytä.
Meillä on jenkkisänky ja tällä hetkellä siinä on ollut suuret vuoraukset tyynyjä, peittoja jne ympärillä kun tyttö on nukkunut päikkäreitä. Öisin ei ole ollut vaaraa kun nukkuu vieressämme peiton alla. Mutta nyt kun muutamme reilun viikon päästä, niin jätämme jenkkisängystämme pois runkopatjaosat eli jää se keskimmäinen patja ja petauspatja lattiantasalle, käytännössä siis aika matala eli siitä ei juurikaan voi pudota, vaan lähinnä ryömiä alas :)
Lapset on yksilöitä, perheet on yksilöitä - ratkaisuja siitä, missä nukutaan ja kuka kenenkin vieressä vaiko omassa sängyssä, ei kannata tehdä muiden sanomisten perusteella - ei edes sen mukaan mitä oma äiti asiasta ajattelee :-)
Jos teillä perhepeti mielestänne toimii ja nautitte nukkua vauva kainalossa, niin jatkakaa ihmeessä niin. Tulee varmasti aika, jolloin lapsi haluaa oman sängyn tai sitten niin, että te vanhemmat kyllästytte vieressä pyörivään ja potkivaan poikittainnukkujaan, on se nukkuja sitten 5kk tai 5v tai 15v raja tulee joskus vastaan ;-)
Meillä kaksi vanhempaa lasta nukkuivat laitokselta saakka vieressäni. Pinnasänky oli, mutta koska imetin öisin tiuhaan niin koin perhepedin paremmaksi ratkaisuksi. Ja se läheisyys kun lapsi tuhisee kainalossa, on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa... Esikoinen siirtyi omaan sänkyyn vasta 3 vuotiaana, mutta sitten kerrasta alkoikin nukkua siinä (sivuvaunussa sänkymme vieressä) Toinen siirtyi pinnasänkyyn reilun vuoden iässä, mutta on aina ollut huono nukkuja ja palannut useaan otteeseen perhepetiläiseksi, josta ollaan sitten uudestaan opetettu nukkumaan omassa sängyssä. Hänen kanssaan siirtyminen omaan sänkyyn olikin monin kerroin vaikeampaa, edelleen saattaa yöllä kömpiä viereeni kun ikää on reilu 4v. On todella eläväinen poika myös öisin, joten kiikutan hänet aina omaan sänkyyn kun en kestä nukkuvan lapsen potkuja ja pyörimistä.
Kolmas vauva ajateltiin opettaa omaan sänkyyn. Kun vauva syntyi, en hennonutkaan laittaa pinnikseen vaan otin viereeni. Etenkin kun en imettänyt niin läheisyys tuntui entistä tärkemmältä. Nukuin huonosti vauva vierelläni ja vauvakin uni oli tosi levotonta, havahtui pitkin yötä minun liikkeisiini. Kun vauva oli 3 viikkoinen, päätin alkaa nukuttaa omaan sänkyyn. Se olikin helppoa kun poika nukahti aina pullolle ja siitä siirsin nukkuvana takaisin sänkyyn. 4kk nukkui yöt omassa sängyssä, mutta sitten joutui sairaalaan ja leikkaukseen, jonka jälkeen alkoi yölevottomuudet ja läheisyydenkaipuu, joten nykyisin otan vauvan perhepetiin viereeni. Alkuyön nukkuu usein pinnasängyssä, mutta jossain vaiheessa alkaa levoton pyöriminen, jolloin nostan tuhisijan viereeni ja nukutaan taas kaikki paremmin. Näin se meillä menee eli vauva määrää tahdin. Katsotaan jos ajan kanssa yöt taas rauhoittuu ja nukkuu yönsä pinniksessä, jos ei niin ehkä vuoden iästä alan opettamaan sinne nukkumaan, joskus kun haluan oman vuoteen takaisin itselleni... nukkuakseni paremmin.
" Yöelämää" miehen kanssa voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä ja tosiaan, henkevät keskustelut käydään tässäkin perheessä joskus muulloin kuin kello neljä yöllä. Meillä ei myöskään katsota tv:tä makuuhuoneessa, joten vieressä nukkuva lapsi ei häiritse kuin korkeintaan äidin unta kääntyilyllään...
Mayella ja Onni 5kk
Vastaanpa nyt minäkin vielä :)
Eli meillä esikoinen nukkui perhepedissä 2 vuotiaaksi asti. Yhtenä iltana vain laitettiin hänet omaan sänkyyn (tietysti normaalien iltasatujen jälkeen). Jäi sinne ihan mukisematta, meillä pahinta oli minulla kun oli niin outoa kun ei pikkunen tuhissut vieressä :)
Nyt puolivuotias kuopus nukkuu myös vieressä ja uskon että kun aika tulee niin hänkin mielellään nukkuu omassa sängyssä. Yöimetysten kannalta tämä on ihan mahtavaa kun havahdun pieneenkin yninään kun on poika tissiä vailla, sitten vaan tissi suuhun ja molemmat nukahdetaan (ennen kun oikeastaan kunnolla herätään).
Vauvan sängyltä kierähtämisen estämme samanlailla kun Emilyn, eli fyllaamme reunat, sillon kun rupeaa tosissaan liikkumaan niin kyllä siihen aikuinen havahtuu kun lapsi konttaa yli :)
Ja vielä tuosta puhutusta " äiti kierähtää lapsen päälle" voin vain sanoa että höpöhöpö!! Totta tosiaan kaikilla tuntuu olevan tutuntutun tuttu joka on tappanut lapsensa kierähtämällä unissaan tämän päälle, mutta jos äiti on tosiaan terve eikä minkään huumeen vaikutuksen alainen niin kierähtäminen on mahdotonta. Silloin kun kuopus syntyi ja maito oli juuri noussut ja rinnat oli isommat kuin vauvan pää, pysyin hereillä imetyksen ajan koska olin huolissani siitä että vauva tukehtuisi tissiin, vaikkakin sekin oli aika kaukaa haettua. Silloin oli myös uutta imettäminenkin kun esikoista en ikävä kyllä pystynyt imettämään.
Mutta tosiaan nukuta rauhassa vauva vieressä, kyllä hänellä on koko loppu elämä aikaa nukkua sitten yksin :)
Niin ja seksistä vielä se, että kyllä kaksi aikuista ihmistä voi käyttää mielikuvitustaan ;) meillä parisuhde kukoistaa (on aina kukoistanutkin) vaikka lapsi on perhepedissä. Myös meillä on mukava sohva, sauna, suihku.......................
Eikä minun mielestä ole ihme, että herättää kuumiakin tunteita ja vastauksia. Jokaista tämä kuitenkin koskettaa.
Itse olin ennen vauvan syntymää ihan varma, että perhepedissä nukutaan. Mutta jo ensimmäisen viikon aikana siirsin vauvan omaan sänkyyn meidän viereen, kun ei tullut kenenkään nukkumisesta mitään. (Ja meillä kun on miehellä muutenkin uniongelmia, ja joskus harvoin joutuu käyttää unilääkkeitä, niin paremmalta tuntui yrittää ehkäistä " perheen tukipilarin" eli mieheni unien romahtaminen.)
Meidän vauva ei nukkunut yöllä missään hyvin. 6kk iässä rupesi vähän rauhoittumaan yöt, mutta edelleen on öitä jolloin käyn yli 5 kertaa lasta rauhoittamassa. Kaikenlaista on yritetty. Suren sitä, ettei perhepeti toiminut meillä. Yritimme sitä siis alun jälkeen muutenkin välillä, mutta ei siitä tullut mitään. Jossain vaiheessa kyllä nukuin aamuisin vauvan kanssa parisängyssä, kun mies oli jo lähtenyt töihin. Ja se oli iiiiihanaa... Toinen suuri suru oli se, että vauva ei koskaan oppinut imemään rintaa minun ollessani makuulla. Tämän vuoksi yöt olivat työläitä, kun joka imetykselle piti nousta istumaan ja pysyä valveilla.
Nyt odotan toista lasta, ja aiomme rakentaa parisängyn viereen lisäsängyn. Siis ihan täysikokoisen sängyn, jossa voi sitten nukkua jompi kumpi vanhemmista tai vauva. Lisäksi aion ihan todella kovasti opetella imettämään makuulla! Esikoisen imetys oli kyllä muutenkin vaikeaa, ehkä nyt sujuu paremmin kun rinnat on " muotoutuneet" . Kateellinen olen niille, jotka onnellisina nukkuvat hyviä yöunia perhepedissä. Ehkä meilläkin joskus! :) Ainakaan en aio pahemmin pelätä sitä, että oppiiko vauva perhepedistä koskaan omaan sänkyyn... Olen esikoisen kanssa saanut huomata sen, ettei se lapsi välttämättä opi muutenkaan helposti omaan sänkyyn. Tai nukkumaan öisin ylipäätään! :)
Tämä nyt meni vähän aiheenvierestä, mutta pitipä kommentoida.
..kunnes uni muuttui monesta syystä todella levottomaksi ja aina jouduin ravaamaan edestakaisin pojan sängyn ja oman sängyn väliä, jolloin otin pojan lopulta viereeni nukkumaan.
Nyt unet ovat hyvät molemmilla. Täytyy sanoa, että jos olisin ajatellut omilla aivoillani alusta asti niin olisin ottanut pojan heti syntymästä asti meidän sänkyyn nukkumaan!!!! Ehdottomasti paras ratkaisu jo oman unen kannalta!
(Pojan pinnasänky laitettiin vihdoinkin perjantaina palasiin ja vietiin kellariin joten pojalla ei ole enää muuta sänkyä kuin meidän sänky)
Monet ovat muistaneet kertoa, että nyt en varmasti saa ikinä lasta nukkumaan omassa sängyssä ja tuntuu, että joidenkin mielestä lapsi olisi " pesiytynyt" meidän sänkyyn kuin lähinnä jonkinlainen loinen...oikeen raivostuttaa...
Miksi ylipäätänsä lapsen pitäisi olla niin itsenäinen? Siis ihan muussakin elämässä (näin ohi aiheen ihmettelen vain kovasti...)?
Tuosta putoamisvaarasta vielä kyselen, eli mitä sitten kun lapsi oppii seisomaan, miten hänet saa pysymään perhepedissä niin ettei tipu? Siis meillä vauva 3½ kk nukahtaa tätänykyä itsekseen ilman nukutuksia tai tissityksiä. Tähän asti olen laittanut perhepetiin nukkumaan, mutta nyt pari yötä pinnikseen joka siis sängyssämme kiinni ihan vaan siksi että yritän ennakoida sitä kun oppii liikkumaan ja seisomaan. Onko kokemuksia että miten sitten hoituu, vai onko nämä kaikki perhepetilapset viereen nukutettavia? Kun olisi ihan suloista jos hän siinä vieressä nukkuisi,mutta tosiaan epäilen että ei kyllä onnistu itse nukutellen perhepetiin sitten kun oppii liikkumaan (ainakin esikoinen seisoi kovasti sängyssä yölläkin ja konttaili ympäriinsä).
Meillä perhepedissä nukkuva vauva nukkuu minun ja reunan välissä, laitana toimii lipasto. Lipasto on pituussuunnassa eli lapsi saa mennä aika pitkälle, ennen kuin putoaa ja kun liikkuminen on opittu, kasaan varmuudeksi lipaston jatkeeksi jotain pehmikettä lattialle.
Edellisen nukutin ennen petiin viemistä, joten häntä ei yleensä nukutettu suoraan sänkyyn. Joskus isompana saattoi joskus nousta sängystä (osasi tulla itse pois sängystä), mutta tuli pian takaisin. Jos lähti liikkeelle, useimmiten ryömi minun ylitseni äidin ja isin väliin :)
Kyseinen lapsukainen tosin oli vauvana ihanan helppo, ihan muutaman kerran jouduin ottamaan kainaloon rauhoittumaan, mutta se riitti. Saa nähdä miten tämän kolmannen kanssa, ikää nyt puoli vuotta. Tosin meillä kaikki lapset ovat nukkuneet yöt hyvin, aika vähän mitään riehumista on ollut. Äidin vieressä on turvallista nukkua :)
Kiitos Porenn vastauksestasi! Joo,erityisesti tuota itse nukuttelua mietin että miten onnistuu perhepedissä kun oppii liikkumaan, ja varsinkin kun oppiii seisomaan ettei tipu. Kun esikoinen nukutteli itsekseen myös, mutta pinniksessä, kaikki sujui mallikkaasti kun ei vielä seisonut, mutta kun oppi seisomaan tukea vasten niin nousi monta kertaa ennen nukahtamista ylös kuikuilemaan sängyn laidan yli (oli vissiin seisominen niin jännää). Ja nukahtaminen siis tuolloin kesti hieman kauemmin kuin ihan pienenä, about 15 min jona aikana siis seisoskeli muutaman kerran jne. Taas jos itse menin samaan huoneeseen sinä aikana kun hän teki nukkumista niin nukahtamisesta ei tullut mitään, vaan hän alkoi kovasti seurustelemaan ja ihmettelemään että mitä mä sinne tulin.
Lienee ainut turvallinen tapa tuossa iässä sitten nukuttaa pinnikseen tällainen tapaus. Kyselinkin tätä jo aiemmin mutta ei tullut yhtään vastausta, josta päättelin ettei perhepetiin itse nukahtavia seisomaikäisiä ole. No meillä kakkonen nyt vasta 3½ kk, mutta ajattelin että pitänee tässä vaiheessa jo siirtää pinnikseen kun se vielä helposti onnistuu, joka siis tosin melkein sama kuin vieressäni nukkuisi kun pinnis on samalla tasolla sängyssäni kiinni.
Eli meillä esikoinen nukahti syliin, josta kipattiin parisänkyyn. Kun oppi konttaamaan (7kk) oppi myös laskeutumaan sängystä itse alas. Tätä siis harjoiteltiin ihan tarkoituksella siksi, että nukkuminen onnistuisi! Laitoin myös sängyn vierelle tyynyjä pehmusteeksi, jos olisi muksahtanut alas. Meillä tuo poika ei ilman tukea noussut seisomaan kuin vasta 9kk iässä (tuen kanssa 7kk kohdalla), enkä muista onnistuiko silloinkaan ilman tukea sängyssä! Melko pehmeä alusta tuo sänky on. Eli siis pinniksessä on lapsen helppo vetää itsensä ylös, kun on laidat mistä ottaa tukea. Parisängyssä taas ei sellaista tukea ole kuin seinän vieressä ja siinä kai ihan turvallista seistäkin? Mutta en siis muista yhtään ainoaa kertaa, että esikoinen olisi noussut sängyssä seisomaan illalla/yöllä. Istumaan kyllä nousi ja konttaamaan pois, mutta sen siis teki hallitusti.
Olen samaa mieltä marrastoiveen kanssa, että perhepedissä tuota seisomista ei kovin paljon esiinny varmaankin juuri tuosta syystä, ettei ole laitaa, jota vasten seisoa. Meillä oli ihan sama juttu, lapsi tuli pois sängystä, kun heräsi, eikä jäänyt sinne huutelemaan :)
Itse nukutin edellisen ja myös tämän kuopuksen tissille, samalla itse olin joko lukemassa sposteja koneella tai katselin telkkaria sohvalta. Jos lapsi heräsi uudelleen ennen kuin ehdin itse nukkumaan, kävin tissittelemässä lapsen takaisin uneen. Joskus riittää, kun menee huilaamaan viereen ja lapsi nukahtaa sen avulla.
milla, on meitä muitakin jotka ovat lapsensa hylänneet omaan sänkyyn.
Hirmu sääli että aina näistä ns " keskusteluista" saa tulla vaan yhden asian puolestapuhumista ja myötäilyä. Perhepetihän on nyt ihan " in" juttu ja jos yrität sanoa että meillä erilailla niin heti olet lapsesi hylännyt ja liikaa länsimaalaistunut.
Ei äitiys saa olla uskonto jossa on väärinuskovia ja oikean asian sanansaattajia. Niitä väärinuskovia ei tarvitse käännyttää, oli itse asia mikä vaan.
Perhepeti on oikeasti varmasti ihana niille joille se sopii ja omissa sängyissä nukkuminen hyvä niille perheille joille se ratkaisu taas sopii. Onhan vauvoillakin persoonallisuuksia ihan siinä kuin aikusillakin, eihän me kaikki äiditkään tykätä samoista asiosta tai hoideta sitä parisuhdetta samalla tavalla.
Jos näin Naistenpäivän kunniaksi kunnioitetaan kaikenlaisia ratkaisuja ja kerrottaisiin omista kokemuksista ilman että tarvitsee käännyttää ne " väärinuskovat " ja aiheuttaa kinaa sinänsä aika tarpeettomista asiosta:)