Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen äiti kertoo 20-v tyttärensä kihomato-ongelmasta kaikille?!
05.02.2025 |
Minulla on todella törppö tuttava, joka ei osaa pitää asioita omana tietonaan. Jopa aikuisen tyttärensä pitkään jatkuneesta kihomato-ongelmasta avautui isolle porukalle eräässä tilaisuudessa. Tytär sai kuulla tästä ja olisi voinut painua maan alle. Olisi kamalaa, jos oma äiti olisi tuollainen. Mistähän mahtaa johtua äärimmäinen juoruilemisen tarve jopa omista läheisistä?
Kommentit (73)
Nauttii selvästi herkullisten juttujen kertomisesta ja sen aikaansaamasta huomiosta.
Lyön vetoa, että ei pidä työssäänkään näkemiään ja kuulemiaan asioita omana tietonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveystietojen pitäisi olla julkisia, niin päästäisiin sairauksien tabusta eroon.
Aina silloin tällöinhän tulee julki tapauksia, kun hoitsut ovat luvatta katselleet ihmisten potilastietoja. Kuinka paljon näitä todellisuudessa tapahtuu, koska tuskin kaikki tapaukset edes päätyvät iltapäivälehtiin. Nauttivatko he tuon tiedon omaamisesta vai tekevätkö he sillä jotain, kuten kertovat eteenpäin?
Jos ei voi edes omaan äitiinsä luottaa, niin miten sitten tuntemattomiin?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti. Ei sitten mitään käsitystä, miksi hänen ei tarvitse ihan jokaista yksityiskohtaa lastensa elämästä jakaa siskoilleen. Toisaalta, siskot tekevät täysin samoin. On sitten kyseessä jalkasieni, keskenmeno tai vaikeudet maksaa asuntovelkaa, kaikki tarinat kelpaa keskusteluun. Äiti vielä ihmettelee, miksi hänelle ei kerrota asioita. Onneksi äiti rajoittaa juoruulun siskoihinsa.
Olen pahoillani. Oletko sanonut äidillesi syyn mikset enää kerro asioita? Ymmärtääkö hän ollenkaan?
Jos tällaiselle kertoo syyn, niin sittenhän se taivastelee sitä siskojensa kanssa!! Ei varmana näe toiminnassaan mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on pienestä saakka opetettu, että meidän asiat ei sitten kuulu muille. Siitähän vasta mielenterveyssoppa syntyi, ja kesti lähes keski-ikään kasvaa siitä pois. Edelleen vanhempani muistuttelee, ettei saa kertoa tuttaville hänen (tuikitavallisesta ja yleisestä) sairaudestaan. Mikään ei kuulu "ulkopuolisille".
Nykyään kerron ulkopuolisille paljon, eikä siitä koskaan ole seurannut mitään pahaa. Erityisen paljon olen puhunut vanhempieni alkoholismista. Kunpa olisin ymmärtänyt sen oikeudekseni jo vuosikymmeniä aikaisemmin.
Joo, ei liity kihomatoihin, tuli vain mieleen. Ja toisaalta, ei niidenkään tarvitse olla mikään tabu. Ikävä vaiva, ollut minullakin lasten päiväkotiaikoina.
Kyllä sun vanhemmilla on täysi oikeus siihen, ettei heidän perussairauksista puhuta muille ihmisille.
Omien vanhempien alkoholismia voi käsitellä läheisten ystävien kanssa. Käsittelyyn on oikeus, mutta kyllä se sekin on jokseenkin pahantahtoista, jos joka toiselle vastaantulijalle haluaa kuuluttaa. Ymmärrettävää 18-vuotiaana, mutta 38-vuotiaana on syytä jo ymmärtää Omien vanhempien erillisyys ja yksityisyys.
Omia asioita voi kertoa kenelle haluaa, mutta läheisten asioissa on olemassa rajat. Sitten jos on lapsella jotain isompaa diagnoosia niin niissä vanhemmat tehköön kuten parhaaksi näkevät. Monissa asioissa ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Useimmat esimerkiksi kertovat oman lapsen sairaudesta tmv. avoimesti muille ja se on ymmärrettävää, sillä näin halutaan myös lapsen saavan ymmärrystä.
Eihän näihin siis yksiselitteisiä vastauksia ole. Joskus voi olla että joitain asioita kertoo toisille, mutta toisille ei, johtuen heidän pahantahtoisesta juoruilusta. Esimerkiksi jos oma lapseni olisi vaikkapa erityislapsi niin saattaisin monille puhua tästä hyvin avoimesti, mutta muutamalle sukulaiselle äärimmäisen rajoitetusti, sillä he ovat näitä toisten suruilla mässäilijöitä ja juoruilijoita.
Kyllä minullakin ex-naisystävä oli juorunnut pahoista ja kipeistä peräpukamistani ja niiden leikkauksesta äidilleen siskolleen ja useammalle ystävälleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta Threadsissa niitä on vaikka kuinka. Esim tuo yksi akateeminen äiti. Kertonut eronsa, huoltajuuskiistat, talon myynnit. Ihan kaiken.
Ihan normaaleja elämään kuuluvia asioita nuo kertomasi ovat
Voi että tulee paha mieli. Äitini ei koskaan kertonut minnekään minun asioitani. Nykyään hän vain ei enää halua kuunnella mitään asioitani emmekä ole vuosiin enää olleet sellaisissa väleissä että voisin hänelle mitään kertoa😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärellä on varmaan pieni lapsi tai on töissä päiväkodissa. Aikuisten ihmisten mielestä tuollainen tartunta kun on ihan arkea, siellä päivökodin ovessa on läpi vuoden lappu että meillä on matoja (onneksi meillä niiltä vältyttiin, mä en kauheasti innostu mistään tehosiivouksista).
Niin tuttua. Oon äidille ihan suoraan sanonut, etten halua kuulla kenenkään sairauskertomusta häneltä. Jos ko. henkilö haluaa mulle itse kertoa on ok, mutta hänen ei kuulu kertoa niistä eteenpäin.
Sanoo aina, että ei tätä varmaan saisi kertoa, mutta ethän sinä tätä puhu kenellekään. Tässä vaiheessa sanon etten halua kuulla, mutta äiti kertoo silti. Siirtää siis vastuun minulle. Pitäisi "käräyttää" asianomaisen kuullen, mutta sitten olisi helvetti irti, enkä jaksa sitä.
Kun olen suoraan ottanut puheeksi, että lupasit ettet tätä asiaa kerro ja jo heti samana päivänä ihan mun kuullen puhut eteenpäin, niin vähättelee, että kertoi kun ei se niin iso / tärkeä asia ollut. Eikä se, että sanon ettei se ole hänen päätettävissä jos on luvannut olla kertomatta. Eikä siis yhtään tajua miksi suutun.
Hämmästelee myös jos joku itse kertoo sairauksistaan, varsinkin jos tämä on äitiä kieltänyt niistä puhumasta. "Miksi minä en saanut asiaa kertoa kun kuitenkin itse puhuu" . Olen lukuisia kertoja tolkuttanut, että on ihan eri asia puhua omista asioistaan kuin juoruta toisten. Ei vaan käsitä, ei millään.
Pyytää myös valokuvia tai ottaa niitä salaa itse ja näyttää sitten eteenpäin. En enää lähetä kuvia kuin lähinnä lemmikeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellä on varmaan pieni lapsi tai on töissä päiväkodissa. Aikuisten ihmisten mielestä tuollainen tartunta kun on ihan arkea, siellä päivökodin ovessa on läpi vuoden lappu että meillä on matoja (onneksi meillä niiltä vältyttiin, mä en kauheasti innostu mistään tehosiivouksista).
Ei kumpaakaan. Ja kyllä, päiväkotilapsen kihomatotartunta on ihan arkea ja siitä kuuluukin tietyille tahoille kertoa, mutta parikymppisen nuoren naisen kohdalla asia on täysin eri. Hän kertokoon itse valitsemilleen ihmisille, äidin tehtävä ei ole tuota tietoa levittää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen tyttärelleen jostain ja haluaa tarkoituksella nolata? Tarve olla huomion keskipiste tilaisuuksissa ja siksi kertoo toisten arkaluontoisia asioita?
Ei tarvi olla kateellinen. Jotkut vain harrastavat sairauksia. Mitä pöyristyttävämpi vaiva, sitä kiinnostavampi puheenaihe lounas- ja kahvipöytiin. Yhdelle työkaverille piti usein sanoa, että mä syön nyt, kun hän tarjoili kuukautisiaan ja vaihdevuosihormonejaan kaikkien nautittaviksi juuri yhteisessä taukopöydässä, kun oli sovittu, ettei ruokatunnilla puhuta työasioista. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon äidin tyttärenä lopettaisin yhteydenpidon äitiin lopullisesti.
Kihomadot kannaisi pitää omana tietona.
Toivon mukaan nolostunut tytär tästä ottaakin opikseen, eikä jaa äidilleen enää muuta kuin huolen siitä, miten saisi amarylliksen kukkimaan uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihomadot kannaisi pitää omana tietona.
Tässä tilanteessa lienee nuori aikuinen turvautunut sairaanhoitajaäitiinsä pitkittyneen ongelman hoitamiseksi. Äiti sitten palkinnut tyttären kertomalla asiasta ympäriinsä.
Vähän kyllä pelottaa, kenen muiden asioita hän mahtaa levitellä, sairaanhoitajana kun toimii.
ap
Ikävä todeta, että muutamat tuntemani hoitoalan ihmiset, ainakin vanhemmasta päästä, ovat tulkinneet vaitiolovelvollisuutta valikoivasti. Siitä on seurannut, etten missään nimessä kerro heille "oikeista" vaivoistani. Nuha riittäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon äidin tyttärenä lopettaisin yhteydenpidon äitiin lopullisesti.
Kihomadot kannaisi pitää omana tietona.
Ei todellakaan kannattaisi. Ne tarttuvat herkästi. Kihomadot tarttuu käsikosketuksen kautta sekä lelujen, vaatteiden ja vuodevaatteiden välityksellä. Kihomadosita on syytä ilmoittaa niille joilla tartuntariski on todellinen. Kihomadoista pääsee parhaiten eroon kun kaikki altistuneet hoidetaan samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa. Eka fritsu kaulassa, niin äiti soitti koko suvun läpi ja kertoi. Onneksi ei ollut somea.
Ei osaa edelleenkään pitää asioita itsellään, paitsi ne itseään koskevat.
Minä lopetin yhteydenpidon sen jälkeen, kun oli kertonut mun puolison suvun sairaudet eteenpäin ihmiselle, joka puolestaan jakoi ne someen.
Melkein sanasta sanaan sama kokemus, paitsi että mä katkaisin välit ennen kuin miehen juuri todettu sairaus meni eteenpäin somessa kaikille kun ei oikein voinut olla varma että noudatetaanko sitä kun sanoin ihan suoraan että sairaus on miehen ja se on ainoastaan ja yksin miehen päätös paljonko siitä haluaa kertoa julkisesti, ei tämän henkilön.
Meillä oli kihomatoja ja informoin anoppilaa, kun oltiin sieltä juuri oltu pari yötä, että tietävät jos alkaa kutittaa. Mies oli vahvasti sitä mieltä ettei saa kertoa, minusta se oli ihan hassu ajatus, totta kai ihminen haluaa tietää ja tarkkailla oireitaan jos on altistunut. No, se tieto levisi sitten koko kylälle niin, että meillä on aina kihomatoja.
Olin kasvimaalla puuhailemassa kun anoppi tuli käymään ja huuteli, ettei porkkanoita saa syödä koska siitä se johtuu että meillä on koko ajan matoja. Kasvimaani on kuulemma saastunut. Kiva kun naapuri kuuli.
Vuoden päästä anoppi tuli lapsemme synttäreille ja alkoi kailottaa kakun nähdessään, että mikäköhän siinä on kun teillä on aina niitä kihomatoja! Kukaan ei koskenut tarjoiluihin, se oli varmaan anopin tarkoituskin. Mulla meni tässä kohtaa niin tunteisiin että pistin välit poikki. Moikkaan kohteliaasti sukujuhlissa, mutta nyt jumankauta riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on pienestä saakka opetettu, että meidän asiat ei sitten kuulu muille. Siitähän vasta mielenterveyssoppa syntyi, ja kesti lähes keski-ikään kasvaa siitä pois. Edelleen vanhempani muistuttelee, ettei saa kertoa tuttaville hänen (tuikitavallisesta ja yleisestä) sairaudestaan. Mikään ei kuulu "ulkopuolisille".
Nykyään kerron ulkopuolisille paljon, eikä siitä koskaan ole seurannut mitään pahaa. Erityisen paljon olen puhunut vanhempieni alkoholismista. Kunpa olisin ymmärtänyt sen oikeudekseni jo vuosikymmeniä aikaisemmin.
Joo, ei liity kihomatoihin, tuli vain mieleen. Ja toisaalta, ei niidenkään tarvitse olla mikään tabu. Ikävä vaiva, ollut minullakin lasten päiväkotiaikoina.
Kyllä sun vanhemmilla on täysi oikeus siihen, ettei heidän perussairauksista puhuta muille ihmisille.
Omien vanhempien alkoholismia voi käsitellä läheisten ystävien kanssa. Käsittelyyn on oikeus, mutta kyllä se sekin on jokseenkin pahantahtoista, jos joka toiselle vastaantulijalle haluaa kuuluttaa. Ymmärrettävää 18-vuotiaana, mutta 38-vuotiaana on syytä jo ymmärtää Omien vanhempien erillisyys ja yksityisyys.
Omia asioita voi kertoa kenelle haluaa, mutta läheisten asioissa on olemassa rajat. Sitten jos on lapsella jotain isompaa diagnoosia niin niissä vanhemmat tehköön kuten parhaaksi näkevät. Monissa asioissa ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Useimmat esimerkiksi kertovat oman lapsen sairaudesta tmv. avoimesti muille ja se on ymmärrettävää, sillä näin halutaan myös lapsen saavan ymmärrystä.
Eihän näihin siis yksiselitteisiä vastauksia ole. Joskus voi olla että joitain asioita kertoo toisille, mutta toisille ei, johtuen heidän pahantahtoisesta juoruilusta. Esimerkiksi jos oma lapseni olisi vaikkapa erityislapsi niin saattaisin monille puhua tästä hyvin avoimesti, mutta muutamalle sukulaiselle äärimmäisen rajoitetusti, sillä he ovat näitä toisten suruilla mässäilijöitä ja juoruilijoita.
Olikohan niin, että tuon kirjoittajan olisi ollut oman turvallisen kasvunsa kannalta ollut hyvä kertoa jollekin kodin ongelmista jo lapsena?
Alue: Aihe vapaa
Mun kaveri teki ihan samaa. Kaikki likapyykki julkisella fb-tilillä koko maailman luettavana erosta, miehen syrjähypyistä jne. Lisänä vielä vammaisen lapsen koko sairauskertomus, nuhasta sydänleikkaukseen raportointiin kaikki.