antaako kukaan muu 1 1/2 vuotiaalleen " luunappeja" ?

Kyllä taas huomaa, että joku muukin osaa matkia..! Vielä 80-luvulla luunapit ym. olivat yleisesti hyväksyttyjä, sitten tuli " lasta ei saa kurittaa, koska lapsi on aina viaton" -muotivirtaus kasvatukseen ja siihen loppui luunapittelu ja suun peseminen saippualla. Ihmiset alkoivat oikein toistelemaan kasvatuspsykologien lauseita, aina kun tuli aihe puheeksi niin " juu ei se ole hyväksyttävää, ei saa tehdä niin" . :D Eli jos taapero opettelee sääntöjä matkimalla (" kooli,ei saa koskea" ), niin kyllä sitä tekevät aikuisetkin..! Suomalaiset ovat täysin lampaita näissä asioissa, sen takia meillä ei ole kansana enää juuri ollenkaan päätösvaltaa kun olemme sen lahjoittaneet muille tahoille...tulevaisuus on kaunis, kun kohta eduskunta valitsee presidentin ;).

Ja ikää pojalla on 2v. ja ikinä ei ole siis tullut vastaan tilannetta että puhe tai huomion suuntaaminen muihin asioihin ei olisi riittänyt.

Lopeta heti! On muitakin tapoja kasvattaa...

muodossa tai toisessa, ennemmin tai myöhemmin.

Vie lapsi jäähylle ja selitä rauhallisesti, mitä ei saa tehdä ja miksi.

En nyt tarkoita haukkua, sillä ONHAN se ärsyttävää kun tuon ikäinen heittelee tavaroita ympäriinsä. MUTTA jos olisit yhtään perehtynyt lapsen kehityspsykologiaan niin tietäisit, että vasta n. 1,5-vuoden iästä lähtien lapsi alkaa missään määrin tajuta käsitettä ei. Sen jälkeen voi vasta alkaa tuota ei:tä edes hokemaan, ja sitten vähitelleen alkaa sen kiellon merkitys hahmottumaan. Mun mielestä olet kyllä aika julma jos puolitoistavuotiaalle napsauttelet luunappeja.

joissakin tilanteissa. Jos on kysymys hellan levyistä tai pistorasioista ym vaarallisesta, niin luunappi on sormille najahtanut mikäli pelkkä kielto ei ole auttanut.

EI LUUNAPIT OLE VÄKIVALTAA!!!!!

Mutta puolitoistavuotiaana lapsella alkaa olla muisti niin kehittynyt, että edes MUISTAA kiellot. Hanki ap lastenkasvatuskirjallisuutta ja opettele käsittelemään lastasi lempeästi. Tuolla lailla opetat vaan lapsen tottelemaan sua PELOSTA. Onko se mielestäsi hyvä juttu! Miten se vaikuttaa teidän suhteeseen..

ja välillä äitikin jos sattuu kirosana pääsemään =) 3v poikani tulee lujaa ja sanoo ettei saa kiroilla ja " napsauttaa" sormille.





Minun antamani luunappi ei satu, eikä jätä jälkeä todellakaan, mutta kolauttaa kuitenkin.. tuntuu väliin olevan ainoa keino saada muksut ymmärtämään että jotain ei todella saa tehdä. eikä luunappia siis saa mistään tyhjänpäiväisestä, vaan esim veljen puremisesta tms..

Kevytkin luunappi tekee kipeää.

t. äiti joka parhaillaan kyselee toisessa ketjussa neuvoja selviytyäkseen ylivilkaan 1,5-vuotiaan kanssa

on kyllä muuten ihan " mallikas" äiti.



Oon kyllä samaa mieltä että kaikille lapsia saaneille/saaville olis tärkeetä OIKEESTI lukea kehityspsykologiaa..

Luin sitä juuri itse tenttiä varten, ja täytyy sanoa että olipa monta yllätystä mitä en lapsen ajattelun kehittymisestä tiennyt tai luulin tietäväni mutta olin niiiin väärässä.



Nyt olen onnellinen että tuli kaikki tuo tieto ENNEN ensimmäistäkään lasta!!!

Nyt siis tajuan mistä tulevat nämä ihmiset, jotka joka paikassa toitottavat, että " meillä ei mitään siirretty pois tai muutenkaan kotia tehty turvallisemmaksi, lapset oppivat muutenkin." No eipä ihme! Tosi halpamaista, siis mitä ihmettä te oikein ajattelette? Olen itsekin ihan kunnon kotikurin ja hyvin selkeiden rajojen kannattaja, ja välillä pinna turhankin lyhyt, mutta eipä kyllä olisi IKINÄ tullut mieleen alkaa antamaan luunappeja villille puolitoistavuotiaalle. Mitä te luulette lapsen oppivan elämästä, jos jo tuossa iässä napsahtaa luunappi, kun lapsi uteliaisuuttaan tutkii ympäristöään. Hävetkää vähän, tehkää kodistanne mieluummin lapsiturvallinen. Pistorasioihin tulpat ja hellasuojus liedelle ja lapsilukot kaappeihin ja laatikoihin.

ennen kuin käytte kiinni.

Lapsilla on kova vietti onnistua tekemisissään ja miellyttää vanhempiaan. Kaikkein helpoiten lasten kanssa toimii ainakin meillä se, kun kärsivällisesti opettaa lasta käsittelemään oikein tavaroita. Eli jos nakkelee vaikka hiusharjaa, niin sanon, että harjaa ei heitetä, sillä harjataan tukkaa, näytäpä kuinka hienosti osaat...ja kun lapsi toimii oikein, tosi isot kehut.



Jos tämä ei toimi, varoitan lasta, että tavara menee rikki, ja jos ei lapsi lopeta, otan tavatan pois.



läpsimiseen auttaa sama juttu, äitiä ei läpsitä, äitiä paijataan, näytäs kuinka osaat...



Myös hämääminen on tosi hyvä keino, siis huijaa lapsen pahan teon hetkellä tekemään jotain mitä lapsi osaa tehdä hienosti, ja taas niitä kehuja.



Olen syvästi vakuuttunut, että tämä on parempi tapa toimia kuin luunapit, tukkapöllyt tms. Molempia olen ikävä kyllä kokeillut.

Eihän tommosta pikkusta voi nappailla tai jäähytellä. Vaaditaan TOISTOA, TOISTOA, TOISTOA...

Jos tuon ikäistä nappailette tai jäähyttelette, mitä teette 2-3-vuotiaalle? Voi siskot, silloin sitä kärsivällisyyttä vasta tarvitaan. Ja jäähyä, EI nappailua.

Nämä tv:n kasvatusohjelmat ovat oikeassa. Arjen touhuissa tulee karjahdeltua komentoja, mikä ei tehoa ollenkaan lapseen. Kun sitten maltan mennä kyykkyyn lapsen tasalle ja sanoa KAUNIISTI " Olehan nätisti, korjaapa lelut pois, älä kiusaa veljeä tms." , lapsonen tekeekin kuten pyydän, simsalabim!

Vaikka en varsinaisesti sitä mieltä olekaan, että luunappi tai pieni tukkapölly olisivat " väkivaltaa" sanan oikeassa merkityksessä, niin en voi muuta sanoa kuin että pikkuisen suhteellisuudentajua kehiin!! Hiukan eri asia, jos 3-4-vuotias saa pienen luunapin tahallaan koiraa tai pikkusisarusta kiusatessaan, mutta puolitoistavuotias on melkein vauva vielä! Ei voi edes olettaa että ymmärtäisi kieltoja ja syy-seurauksia. Laiska ja mukavuudenhaluinen äiti turvautuu luunappeihin tuon ikäisellä, kun ei jaksa muuten.

Luunappi sattuu. Niitä annetaan sen vuoksi, että ne sattuvat.



Aivan samalla lailla sattuu tukasta vetäminen, litsari, nyrkillä tirvaisu tai potku.



Miten ihmeessä luunappi ei olisi väkivaltaa?



Juma*auta. Pöyristyttävää. Jos " vauvaa" saa satuttaa luunapeilla sovitaanko niin että tästä lähtien " vaimoa" saa/pitää ojentaa avokämmenellä? Ei sekään mitään vahinkoa tee, hieman voi sattua. Vrt. luunappi.



Toivon, että te " äidit" saatte tarpeeksi turpaanne kotona. Ehkä te siten opitte, että toisen satuttaminen fyysisesti ei ole hyväksyttävää.



/Mies, karateka.

kysymys onkin siitä, että kun lapsi heittää jonkun tavaran, sanon EI, niin hän hakee uuden tavaran ja katsoo kumpi voittaa, voi hakea vaikka 4-5 tavaraa uhallaankin, ja sitten viimeisenä, luunapin " voimin" , luovuttaa..



otan ensin molemmista käsistä kiinni, ja laskeudun tuijottamaan suoraan silmiin, kun kiellän, mutta ei.. en ole vakuuttava, kaiketi..



myönnettäköön, pinnani on tosi lyhyt.



haen oppaita:)