Vaimoni ainoat keinot kommunikoida ovat itku ja nalkutus

Hienoa AP.

Sait sen mitä halusit. Palstamammat ja yliksen kakarat provosoitua ja toistensa kurkkuun puhumatta itse yhtään mitään! 😁

Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset ei seurustele oman sukupuolensa kanssa kun kommunikoinnissa on näin perustavanlaatuinen ero.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa AP.

Sait sen mitä halusit. Palstamammat ja yliksen kakarat provosoitua ja toistensa kurkkuun puhumatta itse yhtään mitään! 😁

Ap:n vika tämäkin, sen lisäksi että on "empatiakyvytön", "kommunikaatiokyvytön" ja "naistaan itkettävä" mies. 

Että halusi vielä tätäkin. Toksisen patriarkaatin edustaja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita se äm mä kuriin. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei saa yhtä huo raa tottelemaan.

 

Pystyttekö te alistavat sadistit tuomaan nää ylimieliset mielipiteenne julki ihan omalla nimellä ja naamalla?

Hyvä se on mammanpojan sieltä ruudun takaa näpytellä vihaa kun tiedätte että oikeassa elämässä te saisitte oikeilta miehiltä porukalla turpaan.

Ehkä jossain 1930-luvun elokuvassa.

AP! MENE TÖIHIN !

Nalkutus ja itkeminen ovat sen verran kurjia puuhia, ettei kukaan tee niin huvikseen. Rautalangasta: nalkuttaja ei nauti nalkutuksestaan vaan yrittää kertoa esim. turhautumisestaan siihen, että hoitaa jatkuvasti muille kuuluvia töitä ja kokee väsymystä, kenties uupumusta fyysisen tai henkisen rasituksen alla. Itku kumpuaa pahasta mielestä, voimattomuuden tunteesta ja epätoivosta. 

Itse sorrun nalkutukseen, jos väsyneenä töistä tullessa tiskit ovat pöydässä, ruuat siinä lämpimässä, jos on jo laitettu ruokaa ja syöty, likaisia sukkia lattialla, pyykkikori pullollaan likaisia ja puhtaat pyykit viemättä kaappeihin. Puoliso istuu sohvalla puhelimen kanssa naureskellen, lapset kavereilla tai tietokonella pelaamassa. 

Olen itkenyt läheisteni vakavia sairauksia, kuolemia, sitä, että töissä olen saanut aiheetta paskaa niskaansa asioista, joihin ei ole syypää, liiallista työkuormaa ja silkkaa uupumusta huonosti nukutun yön ja rankan päivän päätteeksi. 

Näihin nalkutuksiin ja itkuihin riittäisi lopettajaksi yksinkertaiset keinot ja apu: "Minäpä siivoan keittiön." "Käyn laittamassa pyykit koneeseen." "Taidat olla tosi väsynyt. Istahdapa tuohon hetkeksi, niin tuon sulle kahvia.""Oliko rankka päivä töissä?" "Ihmiset purkavat pahaa oloaan käyttäytymällä huonosti. Älä ota henkilökohtaisesti, eihän se ole totta."" Olet rakas." Näin siis vaimo paremme tuulelle.

Huomaa! Mitä suurempi stressi ja kuormitus, sitä enrmmän positiivista tarvitaan neutraloimaan tilanne. Vuosien kuorma ei häviä tunnissa tai yhdellä tiskivuorolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se niitä syitä ilmaisee, ei kai vaan puhumalla? sehän on myös kommunikointia. Meneekö sinun rekisteristäsi ohi normaali ihmiskommunikaatio eli puhe, ja reagoit vaan ikäviä tunteita sinussa aiheuttaviin ärsykkeisiin? Jos näin on, niin sitten hänen on varmaan pakko käyttää näitä keinoja saadaksesi huomiosi

Ero on toki aina hyvä vaihoehto

Entä jos se ainoa "puhe" on nalkutusta ja itkua. Kyllä sellaisia ihmisiä on olemassa, äitinikin oli.

Ihan turha jeesustella ihmiskommunikaatiosta, rekisteristä ja ärsykkeistä. Jotkut ihmiset vain ovat epävakaita ja negatiivisia.

Vanhemmillasi oli elämä ennen sinua. Et tiedä, yrittikö äitisi normaalia puhetta ja kuinka pitkään, ennen kuin meni itkuksi ja nalkuttamiseksi. Toki olisi pitänyt tajuta vain lähteä, jos ei toinen kuuntele eikä suhteessa tule tarpeineen kohdatuksi. Toisaalta, kai nämä miehet, jotka eivät itsekään kykene eroamaan nalkuttajasta, ymmärtävät "vain lähtemisen" vaikeuden. Kaksi ongelmaista löytänyt toisensa.

Vierailija kirjoitti:

No mitä se vaimo yrittää sanoa ja miksi hän on surullinen?

Sitten kun hän hiljenee ollaan tekemässä låhtölaukausta. Älä sitten kitise.

Nalkutus on turhautunutta puhetta. Vaimo on ensin puhunut asiasta asiallisesti. Mies ei kuuntele. Nainen toistaa. Mies ei kuuntele edelleenkään. Näin syntyy kierre, joka johtaa nalkutuksen.

Nainen itkee, ja mies ei reagoi. Mies on tunnekylmä, ja ei välitä naisen tunteista ja itkusta. Se on jo psyykkistä pahoinpitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli ja on isääni kohtaan tuollainen. Siksi itkeskely ja nalkutus ovat minulla turn off.

 

 

Kuinka suhtaudut toisen suruun? Entä sinuun kohdistuvaan kritiikkiin? Kuinka sun ihmissuhteet sujuu ja miksi ne on aiemmin kaatuneet?

Mahdat olla aika kova ihminen.

Ei taida sulle oikein kuulua ne asiat. Mahdat olla nalkutusmyönteinen ihminen.

 

 

Pitäiskö sun sitten olla hiljaa jos ei ole mitään sanottavaa?

Eikö se nimenomaan ole nalkuttamista. Nyt tais vähän osua.

Vaikutat aika nyreältä ja riidanhaluiselta. Oletko nainen?

Mistäköhän johtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Nalkutus ja itkeminen ovat sen verran kurjia puuhia, ettei kukaan tee niin huvikseen. Rautalangasta: nalkuttaja ei nauti nalkutuksestaan vaan yrittää kertoa esim. turhautumisestaan siihen, että hoitaa jatkuvasti muille kuuluvia töitä ja kokee väsymystä, kenties uupumusta fyysisen tai henkisen rasituksen alla. Itku kumpuaa pahasta mielestä, voimattomuuden tunteesta ja epätoivosta. 

Itse sorrun nalkutukseen, jos väsyneenä töistä tullessa tiskit ovat pöydässä, ruuat siinä lämpimässä, jos on jo laitettu ruokaa ja syöty, likaisia sukkia lattialla, pyykkikori pullollaan likaisia ja puhtaat pyykit viemättä kaappeihin. Puoliso istuu sohvalla puhelimen kanssa naureskellen, lapset kavereilla tai tietokonella pelaamassa. 

Olen itkenyt läheisteni vakavia sairauksia, kuolemia, sitä, että töissä olen saanut aiheetta paskaa niskaansa asioista, joihin ei ole syypää, liiallista työkuormaa ja silkkaa uupumusta huonosti nukutun yön ja ranka

Sanoitat hienosti tätä aihetta, ja ihailtavasti pystyt tarkkailemaan omaa toimintaasi niin introspektiivisesti kuin ikäänkuin ulkopuolisin silmin. 

Silti, näet että nalkutukseen "sortuminen" on jotenkin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, ja että ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan mieheltä kauniita sanoja, ei oman toiminnan muuttamista. Vika on miehessä ja lapsissa, kun eivät älyä taakkaasi tulla ilman nalkutusta kantamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se niitä syitä ilmaisee, ei kai vaan puhumalla? sehän on myös kommunikointia. Meneekö sinun rekisteristäsi ohi normaali ihmiskommunikaatio eli puhe, ja reagoit vaan ikäviä tunteita sinussa aiheuttaviin ärsykkeisiin? Jos näin on, niin sitten hänen on varmaan pakko käyttää näitä keinoja saadaksesi huomiosi

Ero on toki aina hyvä vaihoehto

Entä jos se ainoa "puhe" on nalkutusta ja itkua. Kyllä sellaisia ihmisiä on olemassa, äitinikin oli.

Ihan turha jeesustella ihmiskommunikaatiosta, rekisteristä ja ärsykkeistä. Jotkut ihmiset vain ovat epävakaita ja negatiivisia.

Vanhemmillasi oli elämä ennen sinua. Et tiedä, yrittikö äitisi normaalia puhetta ja kuinka pitkään, ennen kuin meni itkuksi ja nalkuttamiseksi. Toki olisi pitänyt tajuta vain lähteä, jos ei toinen

Huomaatko, miten ennakkoasenteinesi muovaat olkiukkoja. Ja kuvittelet näille tapahtumain kulkuja, syitä ja seurauksia.

Nimittäin: ketkä "vanhempasi"? Yllä mainittu äitini oli yksinhuoltaja. Nalkutus ja itku kohdistui minuun. Turhaan syyttelet kuvitteellista äidin puolisoa, jota ei koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttaja aina samoista asioista? Mitä ne asiat ovat? Teetkö aina jotain hänen mielestään väärin, voitko muuttaa toimintatapojasi? Mä nalkutam siitä kun perhe ei hoida likaisia astioita koneeseen. Jos ne veisi niin en nalkuttaisi. Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan.

"Nalkutan, kunnes perhe muuttaa toimintatapansa". "Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan".

Eli asetan itseni muiden yläpuolelle. Minä olen pomo ja määrään, ja nalkutan kunnes tahtoni tapahtuu.

Minulle tuli tästä olo, että jos joku sanoisi näin, olisi kova kousaus vain ihan rauhassa ja hiiksumatta lähteä toiseen osoitteeseen. Ajatelkaapa minkälaiseksi maailma menisi kun kukaan ei enää nalkuttaisi eli puhuisi asioista joihin toivoo muutosta, vaan ihan vaan hipsisi hiljaa muualle koskaan sanomatta sanaakaan. Melkeinpä suosittelen, tällä elämänkokemuksella, totta puhuen. 

Älä huoli. Kohta se hiljenee ja on sitten entinen vaimo. 

Miksi et jo sitä ennen ota itse eroa? 

Vaikea sanoa asiaan juuta tai jaata, kun ei yhtään ideaa, mistä asioista nainen nalkuttaa ja mistä kaikesta alkaa itkemään, MILLOIN itkee?

Alkaako itkemään heti, kun ilmaisee tunteitaan? Vai alkaako itkemään siinä vaiheessa, jos hänen puheensa ei ole kaikunut kuuleviin korviin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttaja aina samoista asioista? Mitä ne asiat ovat? Teetkö aina jotain hänen mielestään väärin, voitko muuttaa toimintatapojasi? Mä nalkutam siitä kun perhe ei hoida likaisia astioita koneeseen. Jos ne veisi niin en nalkuttaisi. Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan.

"Nalkutan, kunnes perhe muuttaa toimintatapansa". "Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan".

Eli asetan itseni muiden yläpuolelle. Minä olen pomo ja määrään, ja nalkutan kunnes tahtoni tapahtuu.

Minulle tuli tästä olo, että jos joku sanoisi näin, olisi kova kousaus vain ihan rauhassa ja hiiksumatta lähteä toiseen osoitteeseen. Ajatelkaapa minkälaiseksi maailma menisi kun kukaan ei enää nalkuttaisi eli puhuisi asioista joihin toivoo muutosta, vaan ihan vaan hipsisi hiljaa muualle koskaan sanomatta sanaakaan. Melkeinpä suosittelen, täll

Nalkuttaminen ei ole sama kuin muutostarpeista puhuminen.

"Sanoitat hienosti tätä aihetta, ja ihailtavasti pystyt tarkkailemaan omaa toimintaasi niin introspektiivisesti kuin ikäänkuin ulkopuolisin silmin. 

Silti, näet että nalkutukseen "sortuminen" on jotenkin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, ja että ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan mieheltä kauniita sanoja, ei oman toiminnan muuttamista. Vika on miehessä ja lapsissa, kun eivät älyä taakkaasi tulla ilman nalkutusta kantamaan."

Rajusti kärjistät, kun väität, että ongelmani ratkaisuun tarvitaan mieheltä kauniita sanoja. Ei tarvita erikoisesti, mutta se voi auttaa. Kodissahan on tärkeä, että jokainen kantaa kortensa kekoon ja huolehtii myös toisen hyvinvoinnista. Puoliso ei voi poistaa toisen työpaikalta huonosti käyttäytyviä asiakkaita, mutta auttaa, jos osoittaa ymmärtävänsä, miksi toisella on huono fiilis. Itse kukin voi pyytää anteeksi, jos on unohtanut hoitaa jo kun homma, joka selvästi olisi ollut fiksua tehdä. 

On sekin mahdollisuus toimia, että lakkaa nalkuttamasta ja antaa töiden kasaantua. Voidaan sopia, että jokainen pesee ja huolehtii omat astiansa ja pyykkinsä ja laittaa ruuat itselleen. Lapset täytyy tähän kuvioon jotenkin jakaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että jos puoliso ei saa itkeä toisen nähden, eikä hänen pahaa mieltään koskaan ymmärretä hän sulkeutuu ja välit etääntyvät. Tunteet kuolevat, eikä lopulta jää muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. 

Lopuksi vielä. Myös miehet voivat nalkuttaa ja olla huonolla tuulella, masentuneita ja itkeäkin. Mielestäni hekin silloin tarvitsisivat puolison tukea ja huolepitoa. Täällä kommentteja lukiessa vaikuttaa siltä, kuin asia ei koskisi miehiä.

Vierailija kirjoitti:

"Sanoitat hienosti tätä aihetta, ja ihailtavasti pystyt tarkkailemaan omaa toimintaasi niin introspektiivisesti kuin ikäänkuin ulkopuolisin silmin. 

Silti, näet että nalkutukseen "sortuminen" on jotenkin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, ja että ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan mieheltä kauniita sanoja, ei oman toiminnan muuttamista. Vika on miehessä ja lapsissa, kun eivät älyä taakkaasi tulla ilman nalkutusta kantamaan."

Rajusti kärjistät, kun väität, että ongelmani ratkaisuun tarvitaan mieheltä kauniita sanoja. Ei tarvita erikoisesti, mutta se voi auttaa. Kodissahan on tärkeä, että jokainen kantaa kortensa kekoon ja huolehtii myös toisen hyvinvoinnista. Puoliso ei voi poistaa toisen työpaikalta huonosti käyttäytyviä asiakkaita, mutta auttaa, jos osoittaa ymmärtävänsä, miksi toisella on huono fiilis. Itse kukin voi pyytää anteeksi, jos on unohtanut hoitaa jo kun homma, joka selvästi olisi ollut fiksua tehdä. 

Sun molemmat kommentit on tosi hyviä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttaja aina samoista asioista? Mitä ne asiat ovat? Teetkö aina jotain hänen mielestään väärin, voitko muuttaa toimintatapojasi? Mä nalkutam siitä kun perhe ei hoida likaisia astioita koneeseen. Jos ne veisi niin en nalkuttaisi. Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan.

"Nalkutan, kunnes perhe muuttaa toimintatapansa". "Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan".

Eli asetan itseni muiden yläpuolelle. Minä olen pomo ja määrään, ja nalkutan kunnes tahtoni tapahtuu.

Minulle tuli tästä olo, että jos joku sanoisi näin, olisi kova kousaus vain ihan rauhassa ja hiiksumatta lähteä toiseen osoitteeseen. Ajatelkaapa minkälaiseksi maailma menisi kun kukaan ei enää nalkuttaisi eli puhuisi asioista joihin toivoo muutosta, vaan ihan vaan hipsisi hiljaa muualle koskaan sanomatta sanaakaan. Melkeinpä suosittelen, täll

Täältä se taas jälleen kerran tuli: "nalkuttaisi eli puhuisi asioista joihin toivoo muutosta". ELI?

Tähän juuri aloittaja viittasi: On ihmisiä, joilla ei ole kykyä puhua asioista joihin toivoo muutosta millään muulla tavalla kuin vihamielisellä nalkuttamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttaja aina samoista asioista? Mitä ne asiat ovat? Teetkö aina jotain hänen mielestään väärin, voitko muuttaa toimintatapojasi? Mä nalkutam siitä kun perhe ei hoida likaisia astioita koneeseen. Jos ne veisi niin en nalkuttaisi. Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan.

"Nalkutan, kunnes perhe muuttaa toimintatapansa". "Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan".

Eli asetan itseni muiden yläpuolelle. Minä olen pomo ja määrään, ja nalkutan kunnes tahtoni tapahtuu.

Tämä. Meillä on samaa ja vaimo itse sanoi kuinka haluaa olla muiden yläpuolella. Kukaan ei ole kotona iloinen, kun on jatkuva nalkuttamisen ilmapiiri. Mutta kun se puhe ei ikinä lopu nalkuttamiseen vaan se jatkuu ja jatkuu. Lapset itki aina lopuksi. Vaimo jatkaa seuraavalla kerralla samaa rataa, eikä osaa muuttaa käytöstään. Normaalia palautetta hän ei kuuntele.

Vaatimuksia on niin paljon, että nalkutuksen kohteita löytyy loputtomasti. Pakenin sitten lasten kanssa ulos leikkimään ja annoin vaimo siivoilla rauhassa. Kenekään muun siivousjälki ei ikinä ollut tarpeeksi hyvä.