Riitaa miehen kanssa siitä saako lapsi olla ykkönen. Mitä mieltä sinä olet?
Itse olen sitä mieltä, että lapsi ja lapsen tarpeet tulee ensimmäisenä, etenkin kun on kyse selvästi alaikäisestä lapsesta. Eli jos on lapsen mennyt hankkimaan, niin lapsen tarpeet täytyy priorisoida ja lapsi tulee ensimmäisenä koska vanhemman vain täytyy asettaa lapsi elämänsä ykkössijalle. Mieheni mielestä taas näin ei ole, vaan lapsen kuuluu olla jossain kakkos- tai kolmossijalla. Esimerkiksi minun pitäisi priorisoida ykköseksi mieheni, sen jälkeen vasta lapsi jollain jumbosijalla. Ja tästä nyt on meillä riitaa. Miten tämä teidän muiden mielestä menee? En siis ajattele, että kaiken pitäisi pyöriä lapsen ympärillä, vaan että lapsen tarpeet täytyy aina olla sijalla yksi.
Kommentit (88)
Mieti kronologista järjestystä. Kumpi tuli ensin: puoliso vai lapsi? Miksi järjestys tulisi kääntää ympäri?
Kumpi taas itsenäistyy ja muuttaa pois kotoa? (Olettaen, että avioliittosi kestää siihen asti).
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsi olisi "kaikki kaikessa". Kuitenkin, vanhempien keskinäinen suhde on lapsen koti eikä lapsen kuulu tulla siihen väliin rikkovana elementtinä.
Vierailija kirjoitti:
Mieti kronologista järjestystä. Kumpi tuli ensin: puoliso vai lapsi? Miksi järjestys tulisi kääntää ympäri?
Kumpi taas itsenäistyy ja muuttaa pois kotoa? (Olettaen, että avioliittosi kestää siihen asti).
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsi olisi "kaikki kaikessa". Kuitenkin, vanhempien keskinäinen suhde on lapsen koti eikä lapsen kuulu tulla siihen väliin rikkovana elementtinä.
Lapsi ei ole koskaan rikkova elementti. Rikkova elementti on aikuinen joka ei ymmärrä rooliaan. Eli ap:n mies
Vierailija kirjoitti:
Mieti kronologista järjestystä. Kumpi tuli ensin: puoliso vai lapsi? Miksi järjestys tulisi kääntää ympäri?
Kumpi taas itsenäistyy ja muuttaa pois kotoa? (Olettaen, että avioliittosi kestää siihen asti).
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsi olisi "kaikki kaikessa". Kuitenkin, vanhempien keskinäinen suhde on lapsen koti eikä lapsen kuulu tulla siihen väliin rikkovana elementtinä.
Koska lapsi on muista riippuvainen olento joka ei ole pyytänyt syntyä tähän maailmaan. Hänen itsetuntonsa tarvitsee sitä että hänen tarpeensa ovat ykkösiä vanhemmille. Huom. tarpeet, ei toiveet.
Tietysti parisuhde on ykkönen, jotta voidaan olla hyviä vanhempia.
Tavallaan pitäisi tietää se viitekehys, jossa nyt keskustellaan. Minusta lapsi tulee valmiiseen perheeseen, jossa on tietyt rutiinit ja tavat, vanhempien elämän ei tule pyöriä vain lapsen ympärillä. Harrastuksista ei tarvitse luopua jne. Mutta jos kyse on siitä, kumpi tarvitsee ensimmäisenä ruokaa, mies vai lapsi, niin lapsi ja hänen nälkänsä ohittavat miehen samantien. Ja jos joutuu valitsemaan viekö lapsen lääkäriin vai miehen jääkiekko-otteluun, niin ei edes mieti, lapsen tarve menee miehen pelien edelle.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti parisuhde on ykkönen, jotta voidaan olla hyviä vanhempia.
Hyvä vanhemmuus ei edellytä parisuhdetta, myös leski on täysin kykenevä vanhempi. Eikä parisuhde ole koskaan lapsen koti, se on kahden aikuisen suhde.
Hullut palstamammat taas vauhdissa :D Miksi se pitää olla joko tai? No tajuaa tyhmempikin että pienen lapsen tarpeet pitää hoitaa ensin ennen kuin puolison. Mutta hemmetin usein (omassa lähipiirissä useampi malliesimerkki) suhde mennyt lapsen saannin jälkeen perseelleen eli ts. ei välitetä enää hoitaa suhdetta missään määrin. Enkä puhu siitä kuuluisasta vauvavuodesta, mutta vuosikymmenen jälkeen samat syyt. Yllättäen pettämistä, addiktioita, katkeruutta, masentuneisuutta, ylipainoa, EROJA ym. mammoilla siinä taustalla tässä vaiheessa. Jos ei suhde kiinnosta, miksi ette hommaa lasta yksinään?? Terveisin 35-vuotias yhden 5-vuotiaan äiti, yhdessä miehen kanssa 15-vuotta. Meillä ihana suhde, vietetään aikaa yhdessä (treenataan, sekstataan, lomaillaan, harrastetaan ym.) En koe että lapsi tai mies on tärkein koen, että MEIDÄN PERHE on tärkein. Varsinkin tämä viimeisin lause unohtuu aika monelta mammalta
Vierailija kirjoitti:
Hullut palstamammat taas vauhdissa :D Miksi se pitää olla joko tai? No tajuaa tyhmempikin että pienen lapsen tarpeet pitää hoitaa ensin ennen kuin puolison. Mutta hemmetin usein (omassa lähipiirissä useampi malliesimerkki) suhde mennyt lapsen saannin jälkeen perseelleen eli ts. ei välitetä enää hoitaa suhdetta missään määrin. Enkä puhu siitä kuuluisasta vauvavuodesta, mutta vuosikymmenen jälkeen samat syyt. Yllättäen pettämistä, addiktioita, katkeruutta, masentuneisuutta, ylipainoa, EROJA ym. mammoilla siinä taustalla tässä vaiheessa. Jos ei suhde kiinnosta, miksi ette hommaa lasta yksinään?? Terveisin 35-vuotias yhden 5-vuotiaan äiti, yhdessä miehen kanssa 15-vuotta. Meillä ihana suhde, vietetään aikaa yhdessä (treenataan, sekstataan, lomaillaan, harrastetaan ym.) En koe että lapsi tai mies on tärkein koen, että MEIDÄN PERHE on tärkein. Varsinkin tämä viimeisin lause unohtuu aika monelta mammalta
Haista pas ka
Tiedät ihan hyvin että na kuuluisat mammat on ehkä nähneet paljonkin vaivaa
Ja tiedät ihan hyvin mikä on miehen arvostus naisen panosta kohtaan kuvailemasi kaltaisissa suhteissa
Yhteenkään sellaiseen suhteeseen en ole pärjännyt, jossa mies huomioi naisen ihanasti ja kunnolla lapsen saannin jälkeen ja tulos olisi kuvailemasi kaltainen
Toisin päin löytyy esimerkkejä
Eronneet ja eroavat palstamammat tosiaan kommentoimassa. Miehen syy varmaan sekin.
Kirjoitin viestin nro 21
Johon vastattiin näin:
Teitkö sinä minkä prosentin töistä kotona? Miten priorisoit naisen, joka synnytti sinulle lapsen? Se on teko, jonka kanssa et voi mitenkään kilpailla vaan olet ikuisesti kiitollinen. Naisen tehtävä ei ole priorisoida miestä vaan miehen tehtävä on huolehtia naisesta ja lapsesta parhaansa mukaan
Lapsia tuli, vaimo oli ykkönen, lapset ja minä kakkosia. "Kotitöistä" tein 40-70% riippuen ajanjaksosta. Moni asia oli enemmän minun vastuullani kuin vaimollani. Aina kun sain vähän ylimääräistä rahaa, vein vaimoni syömään. Tottakai olen kiitollinen lapsista, tunnen ylpeyttä kun heistä kasvaa parempia kuin minusta. Mikään antamani tuki vaimolle ei riittänyt, en voisi tehdä mitään paremmin jos katson peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti parisuhde on ykkönen, jotta voidaan olla hyviä vanhempia.
Tämä! Lentokoneessa paineen laskettua naamari laitetaan ensin itselle, sitten vasta vierustovereille. Mikäli aikuinen ja aikuisten parisuhde ei ole kunnossa, he eivät pysty tarjoamaan rakkautta ja aikaa lapsille.
Asia on monimutkaisempi kuin kysymyksenasettelu, jossa valitaan joko-tai vaihtoehto. Pienen vauvan tarpeet, kuten nälkä ja väsymys eivät voi odottaa. Vauva tarvitsee hoivaa oikea-aikaisesti.
Isompi lapsi taas tarvitsee ykkösenä olon lisäksi tilanteita, joissa hän ei ole ykkönen. Esim. pitää opetella odottamaan vuoroaan, nähdä kun äiti ja isä halaavat ja pussaavat ja kokea vähän ulkopuolisuutta. Eli vanhempien parisuhde on perheen perusta, ja sitä parisuhdetta kannattaa hoitaa. Tietysti vauva-aikana parisuhde on osin sivussa kun vauva vaatii paljon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti parisuhde on ykkönen, jotta voidaan olla hyviä vanhempia.
Tämä! Lentokoneessa paineen laskettua naamari laitetaan ensin itselle, sitten vasta vierustovereille. Mikäli aikuinen ja aikuisten parisuhde ei ole kunnossa, he eivät pysty tarjoamaan rakkautta ja aikaa lapsille.
Höpönlöpöä. Itse elän parisuhteessa, joka ei ole enää kunnossa ja olen sanonut miehelle haluavani erota. Syy tähän on miehen harjoittama henkinen väkivalta. Siitä huolimatta pystyn tarjoamaan erittäin paljon rakkautta ja aikaa lapselleni. Ei parisuhde liity mitenkään siihen minkä verran lapselleen voi tarjota rakkautta (tai aikaa). Paitsi ehkä sillä tavalla, että joissain tilanteissa parisuhde vähentää sitä aikaa minkä vanhempi lapselleen tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasa-arvo olisi mahdollista? Että kaikki perheessä ovat samanarvosia, eikä ketään aseteta toisten yläpuolelle?
Jos aina tanssitte lapsen pillin mukaan, syrjitte toisianne ja alistutte myös itse lapsen alapuolelle, kasvatatte häntä narsistiksi, ja lapsenne ei tule arvostamaan teitä.
Usein aikuisen ja lapsen tarpeet on kuitenkin aika erilaiset ja ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi lapsen tarve voi olla saada ruokaa tarkalleen tiettyihin kellonaikoihin, koska muuten on liian nälkä. Ja aikuisen tarve (halu) taas voi olla vaikka mennä jonnekin menoihin perheenä juuri silloin kun olisi lapsen ruoka-aika. Tai lapsen tarve voi olla päästä nukkumaan klo 20:00 jotta jaksaa päikyssä tai koulussa, miehen tarve (halu) taas voi olla vaikkapa katsoa viereisessä huoneessa jääkiekkomatsia äänet telkkarissa päällä siihen aikaan. Tai miehen tarve (halu) voi olla vaikkapa is
Ei tuo minusta kuulosta siltä että mies haluaa olla tärkeämpi kuin lapsi. Hän ei vaan osaa sitoutua tuollaisiin tarkkoihin rutiineihin.
1. Kellontarkka ruoka -aika
Meillä ei koskaan ole ollut mitään kellontarkkoja ruoka-aikoja. Pidetään kyllä huoli että lapsi saa säännöllisesti ruokaa. Jos haluamme mennä johonkin, menemme, mutta annamme lapselle ruokaa ennen lähtöä ja/tai otamme evästä mukaan. Elämä ei siis ikinä ole pyörinyt ruoka-aikojen ympärillä. Jos asioista ei tee ongelmia, ne eivät ole ongelmia. Ehkä miehesi on kanssamme samalla linjalla.
2. Telkkari
Siis telkkarin pitää olla kiinni teillä kun lapsi nukkuu? Olisi ehkä kannattanut totuttaa jo aikoja sitten ainakin hiljaisiin ääniin nukkumaan mennessä. Kyllä meillä yleensä toinen vanhemmista jää katsomaan telkkaria tai siivoamaan kun toinen laittaa lasta nukkumaan. Milloin sitä muuten kerkeää katsomaan ellei juuri tuolloin? Ehkä siis tässä tapauksessa ääniä hiljaisemmalle tai jotain.
3. Saunaan meno kun lapsi on menossa nukkumaan
No tämä on kyllä hölmöä, mutta ehkä mies on vähän lepsumpi nukkumaanmenoajoissa. Ei siis ole hänelle niin tärkeää että lapsi on tasan 20:00 unilla.
Minä sanoisin että kuulostaa vaan siltä että teillä on erilaiset näkemykset kasvatuksesta. Toiselle rutiinit ja kellonajat ovat tärkeitä, toinen on lepsumpi eikä ymmärrä miksi kaiken pitää olla niin kellon tarkkaa. Kumpikaan ei ole väärässä, pitää löytää kultainen keskitie.
Riippuu kyllä asunnostakin. Isossa talossa voi katsoa telkkaria lasten mennessä nukahtamaan. Pienessä asunnossa tai jos on ohuet seinät ja telkkarin äänet kuuluu selvästi lasten huoneeseen ei voi katsoa telkkaria ilman kuulokkeita kun lapset menee nukkumaan, koska ei kukaan nukahda siinä melussa.
Ap kuulostaa juuri sellaiselta avmammalta joka on unohtanut elävänsä parisuhteessa ja joka priorisoi kaiken siis aivan kaiken lapselleen. Yritä siinä sitten miehenä hoitaa parisuhdetta.
https://www.parents.com/parenting/relationships/sex-and-marriage-after-…
Asiantuntijat sanoo että avioliitto ensin lapsia. Se ei tarkoita, että lapset olisivat jotenkin alhaalle priorisoituja vaan se avioliitto ja vanhemmuus toimii paremmin näin.
Ainoastaan narsistimiehet eivät voi olla kakksia edes omille lapsilleen. Arvaan, että mies on häiriintynyt.
Jos olet itse tervepäinen niin pidä lapsi ykkösenä.
No hitossa on numeroinnit. Vai teilläkö 1-vuotiaan nälkä on samalla tasolla aikuisen ukon nälän kanssa?