Lue keskustelun säännöt.
Elämällä ei mitään tarjottavaa minulle
02.02.2025 |
Tästä tulee todennäköisesti pitkä teksti, mutta kiitos jos jaksat kokonaan lukea.
Olen 27-vuotias korkeakoulu opiskelija, joka lähti opiskelemaan pitkän työttömyyden ja elämän tilanteen takia. Ala ei ole sellainen josta varmaan tulen koskaan valmistumaan, mutta en parempaakaa löytänyt. Oikeastaan se oli hyvä syy muuttaa ja päästä ihan uuteen ympäristöön. Vuoden vaihduttua en ole käynyt juuri yhtään koulussa. Tämä minun ongelma liittyy paljon minuun itseeni myös. Teini-iässä kaikki vain lähtivät johonkin opiskelemaan ja heillä oli vahvuuksia, mielenkiinnonkohteita tai unelmia. Itse en ollut ikinä missään hyvä, enkä keksinyt mitään tekemistäkään oikein. Kaverin kai olen löytänyt uudelta asuinpaikastani, mutta en tiedä tuleeko se kestämään kun joutuu minua kannattelemaan.
Otin syksyllä yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon mielenhaasteiden kanssa. Asia on edennyt ja eteen nyt tässä koko ajan. en kuitenkaan usko, että tästä on hyötyä kun tilanteeni tulee olemaan tälläinen varmaan loppuelämän. Olen hiljainen (ujo), en keksi mitään tekemistä itselleni (käyn kuntosalilla ja satunnaisesti kiipeilemässä). Käyn nuissa vaikka en tiedä oikeastaan miksi käyn niissä. Olen lähes mielipiteetön ja en tiedä rehellisesti mitä ajattelen oikein yhtään mistään. En saa onnistumisistas mitään.
Lievä masennustila kuulemma. Veriarvoni on hyvät ja olen täysin terve muutenkin. Jotain kuitenkin mennyt pieleen kun olen niin mitään sanomaton jokaisella osa-alueella.
- Ujo
- HIljainen
- Ei omia mielipiteitä (sano sinä miten mun pitäis tehdä)
- Ei vahvuuksia
- Ei koskaan ollut mielenkiintoa juuri mihinkään
Olen aika varma että tätä ei voi korjata, koska en osaa vastata ammatilaisten esittämiin kysymyksiin. Annan ympäripyöreitä vastauksia. Ihmiset eivät tiedä mitä ajattelen tai mitä mieltä olen.
Tätä ei voi varmaan korjata, koska en tiedä miksi minusta tuli tälläinen. Olen miettinyt että lähtisin oman käden kautta pois ehkä noin kolmekymppisenä, koska ei ole mitään järkeä elää vuosikymmeniä tällaisenä ja kun mikään ei etene minunkaan osalta.
Kommentit (15)
Ihan ekaksi, olen tosi pahoillani, että tilanteesi on tuollainen. Sairastunut mieli kaipaa aina hoitoa.
Tää maailma on hankala paikka olla onnellinen: someineen, ylikuluttamisineen ja jatkuvan nautinnontavoittelun kulttuureineen.
Jos et tiedä, miksi opiskelet/käyt salilla/kiipeilet, niin ehkä ne jutut kannattaa lopettaa. Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Vai onko tilanne ollut aina sama.
Hankala uskoa, ettet ole mistään mitään mieltä. Ongelma lienee ennemminkin ujoutesi: et uskalla olla mieltä, koska et halua olla taakaksi tai hankala.
Lukeminen auttaa ymmärtämään. Suosituksia omalta mt-matkalta: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia, Aivoblues, Raamattu.
Syö ihmiselle sopivaa ravintoa (liha, kasvikset, hedelmät). Nuku paljon, liike (kävele) paljon. Jätä alkoholi.
Äläkä anna periksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ekaksi, olen tosi pahoillani, että tilanteesi on tuollainen. Sairastunut mieli kaipaa aina hoitoa.
Tää maailma on hankala paikka olla onnellinen: someineen, ylikuluttamisineen ja jatkuvan nautinnontavoittelun kulttuureineen.
Jos et tiedä, miksi opiskelet/käyt salilla/kiipeilet, niin ehkä ne jutut kannattaa lopettaa. Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Vai onko tilanne ollut aina sama.
Hankala uskoa, ettet ole mistään mitään mieltä. Ongelma lienee ennemminkin ujoutesi: et uskalla olla mieltä, koska et halua olla taakaksi tai hankala.
Lukeminen auttaa ymmärtämään. Suosituksia omalta mt-matkalta: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia, Aivoblues, Raamattu.
Syö ihmiselle sopivaa ravintoa (liha, kasvikset, hedelmät). Nuku paljon, liike (kävele) paljon. Jätä alkoholi.
Äläkä anna periksi!
En voi oikein lopettaa kouluakaan kun jäisin sitten ihan kokonaan tyhjän päälle. Jotain töitä pitäisi sitten koittaa kehitellä. En voi kuntosalia oikein lopettaa kun sitten ei olisi yhtään mitään. Lapsena liikuin ja olin kavereiden kanssa. Ei mitään eritystyistä, vaan sellaista mitä lapset yleensä tekevät.
En ole koskaan huutanut tai raivonnut, puhun lähes monotonisesti ja en jotenkin saa itseäni energiseksi.
ap
Itse sinä elämäsi rakennat. Ei maailma ole sinulle mitään velkaa.
The world is your oyster. Tee elämästäsi upea matka! Ainutlaatuinen seikkailu!
Voiko tässä tilanteessa tehdä enää mitään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä Jeesukselta apua, hän auttaa kaikessa ja laittaa elämääsi valot päälle.
Terveisin 39 v. uskossa ollut.
Miksi et voisi hyväksyä itseäsi. Miksi yrität väkisin muuttaa toiseksi, moni ihminen on jo plastinen ja keinotekoinen, olisipa joku oma itsensä - vaikka kehittää tavallaan itseään henkisesti. On sullakin vahvuuksia. Mielipiteitä tulee ja mieltymyksiä, ajan myötä, ei kai heti voikaan olla kaikki tiedossa. Jospa osaisit sanoa ei joillekin, ettei ole että "sano sinä". Nauti luonnon ja kodin asioista lähellä. Onko kauniita asioita ja kivaa tutkittavaa kotona, kevät tulee joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän reilu parikymppisenä sama tilanne. Sillä erolla että jouduin tahtomattani viettämään välivuosia. Kävin töissä, opiskelin ja yritin harrastaa, mutta aika samanlaiset fiilikset mulla oli. Tosi paljon sain niitä ajatuksia työstää ja pandemia tuli pahasti toipumisen hidasteeksi, mutta nykyään koen että elämä on hyvää. Ajattelumallien työstäminen on raskasta ja toipuminen hidasta, mutta on se sen arvoista koska elämä on karuudessaankin kaunista.
Sosiaalinen media sairastuttaa lopulta jokaisen seuraajansa. Lopeta ainakin se jos olet joutunut käyttämään sitä tai et vielä ole osannut lopettamaan sen käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihanalta tyypiltä. Ja varsinkin kun oot nuori niin älä missään nimessä ajattele että elämä olisi tässä. Elämällä on vielä aikaa muuttua ja vaikeat tilanteet vahvistavat sinua ihmisenä. Jos sinulla on huolta kaverisuhteestasi ja tämä on sinulle erityisen tärkeä niin kysy miten hän voi ja mitä mieltä hän on ystävyytenne tilanteesta. Voisitko sinä vuorostasi olla hänen tukenaan jossakin? Hoida sisintäsi juurikin pyytämällä apua Jumalalta, Jeesukselta. Hae vastauksia raamatusta sillä siellä piilee totuuksia sisäiseen hyvinvointiin. Ehkä uusi työpaikka voisi tuoda lisää sisältöä elämääsi ja uusia ihmissuhteita!
Vierailija kirjoitti:
Ihan ekaksi, olen tosi pahoillani, että tilanteesi on tuollainen. Sairastunut mieli kaipaa aina hoitoa.
Tää maailma on hankala paikka olla onnellinen: someineen, ylikuluttamisineen ja jatkuvan nautinnontavoittelun kulttuureineen.
Jos et tiedä, miksi opiskelet/käyt salilla/kiipeilet, niin ehkä ne jutut kannattaa lopettaa. Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Vai onko tilanne ollut aina sama.
Hankala uskoa, ettet ole mistään mitään mieltä. Ongelma lienee ennemminkin ujoutesi: et uskalla olla mieltä, koska et halua olla taakaksi tai hankala.
Lukeminen auttaa ymmärtämään. Suosituksia omalta mt-matkalta: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia, Aivoblues, Raamattu.
Syö ihmiselle sopivaa ravintoa (liha, kasvikset, hedelmät). Nuku paljon, liike (kävele) paljon. Jätä alkoholi.
Äläkä anna periksi!
Raamattu on paras kirja maailmassa ja tuo Aivoblues varmaan ihan hyvä, mutta Yuval Noah Hararin Sapiens - ihmisen lyhyt historia - kirjaa en todellakaan suosittele.
Tämä kyseinen heppu on 💯% ihmisvastainen. Hän on täysin negatiivinen eugenisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä vähän jos täällä on vielä joku paikalla.
Koulusta olisi voinut saada ehkä kavereita, mutta onnettomana epäonnistuin siinäkin. Löysin mahdollisesti tuttavan/kaverin/harrastukaverin, mutta voi olla että tuo loppuu mahdollisesti. Kukaan ei halua olla masentuneen ihmisen kanssa missään tekemisissä, koska se vie tuo vain negatiivisuutta.
En tiedä yhtään mitä tulen tekemään.
ap
Kun tässä varmaan herää lapsuudestani jotain kysymyksiä, niin vastaa sen mitä muistan.
Olin todella pienenä hyvin vilkas, mutta sitten koulun alettua minusta tuli todella ujo. Kavereita oli lopulta kuitenkin koulussa. Jouduin kiusatuksi ala-asteen loppupuolella, mutta se ei minua mietitä. Ylä-asteella oli pari kaveria. Lapsuudessa oli tekemistä ja varmaan juuri niitä mieleisiä tekemisiä, mutta sitten jotain vain tapahtui kun mitään suuntaa ei tullut. Kaikki vaan jotensi loppui tai hävisi.
ap