Lue keskustelun säännöt.
Miten te keski-ikäiset pystyisitte hoitamaan iäkkäitä vanhempianne?
01.02.2025 |
Itsellänikin vielä alakoulussa lapsi ja työelämää jäljellä varmaan yli 15 vuotta. En asu samalla paikkakunnallakaan kuin vanhempani.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Oma vanhempi oli muutama vuosi sitten hoivakodissa. Hänellä oli käytössä noin 20 neliön huone, jossa oli kylpyhuone. Talon puolesta kalustusta oli sänky ja laatikosto. Vuokra tuosta huoneesta oli 565 euroa kuukaudessa. Kaikesta muusta piti tietenkin maksaa erikseen.
Me otettiin mukaan myös pyykkihuolto, mutta se ei olisi kannattanut. Joka pyykkireissulla hävisi vaatetta ja yksi pussilakanakin, vaikka kaikki tekstiilit oli merkattu.
Olisi ollut kiva, jos hoivakodista olisi saanut tulosteen, jossa olisi kerrottu mitä tarvitaan. Ei sitä heti tajua mitä annetaan talon puolesta ja mitä pitää hankkia itse. Varsinkin tekstiilien merkkaamiseen olisi ollut kiva saada tieto, mistä niitä ommeltavia tai silitettäviä nimilappuja voi tilata.
Voi,niin tuttua. Sinne hoitopaikkaan ei tosiaan kannata viedä mitään "hyviä merkki" petivaatteita, päytäliinoja eikä edes parhaita päivä vaatteita. Riittää kun ovat ehjiä ja kestäviä. Meillä hävisi myös pesussa pyykkiä,tai ehkä niille kävi samoin kuin sukille pesukoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Ihan kaikkea sitä mitä meidän jokaisen tavalliseen arkeen kuuluu. Kotihoito käy lääkkeet ym sovitut jutut mutta omaiselle jää ne loput. Lää
Edunvalvoja hoitaa hallinnolliset hommat,ei ne puutu käytännön asioihin. He ei ole ns kotipalvelua vaan raha-asioiden hoitajia asiakkaansa eduksi jota tehdään maksua vastaan. Tämän voi kuka tahansa rehellinen omainenkin tehdä . Tietyin edellytyksin.
"Edunvalvoja ei järjestä siivousta tai kyytejä."
On yhteydessä kunnan sosiaalitoimeen ja ne järjestää, jos on kunnon puolesta siivouksen tai kelataksien tarpeessa. Jos ei niin kykenee itse siivoamaan ja liikkumaan kaupalle julkisilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi enää hoitaa, molemmat kuolivat -22.
Meitä on 9 sisarusta, kaksi siskoa olivat omaishoitajana, toinen oli omasta työstä osa-aikaeläkkeellä ja toinen vuorotteluvapaalla.
Me muut hoidettiin pääosin vkl tai jos heillä oli jotakin menoa.
Oli henkisesti raskasta, lopussa myös fyysisesti. Itse en olis jaksanut kovin montaa vuotta. Meillä sitä oli noin kolme vuotta. Kukaan ei olis yksin eikä kahdestaan jaksanut sitä.
Onneksi meitä sisaruksia oli useampia, yksi sisaruksista asui yli 500 km päässä, hän kävi kaksi-kolme kertaa vuodessa. Olimme loppujen lopuksi me ja vanhemmat tosi tyytyväisiä, kun jaksettiin hoitaa heidät
Hyvä esimerkki. Teitä oli sentään 9 sisarusta ja silti oli raskasta. Monella on ehkä yksi sisarus tai ei yhtään.
Jos kaksi ainoaa lasta menee naimisiin, heidän pitäisi kyetä omien lapsien lisäksi tekemään täyspäiväisesti töitä ja hoitamaan jopa neljä vanhusta. Aivan mahdoton yhtälö.
Tänään vanhempasi: "Miten pystyisit hoitamaan meitä enemmän?"
Huomenna työnantajasi. "Miten pystyisit tekemään enemmän töitä samalla palkalla?"
Ylihuomenna verottaja: "Miten pystyisit maksamaan enemmän veroja?"
Sitä seuraavana päivänä vuokraisäntäsi: "Miten pystyisit maksamaan enemmän vuokraa?"
Torstaina kauppiaasi: "Miten pystyisit maksamaan ruoasta enemmän?"
Perjantaina stressin takia lääkärissä: "Miten pystyisit maksamaan käyntimaksua enemmän ja rasittamaan sote palveluja vähemmän?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Au pair.
Tuskin löytyy ketään, joka suostuu asumaan muistisairaan kanssa samassa taloudessa.
Au pairilla saa teettää Suomessa KEVYTTÄ kodinhoitotyötä 5-6 h päivässä, viitenä päivänä viikossa. Huonokuntoisen vanhuksen hoivaaminen ei ole kevyttä eikä kodinhoitotyötä vaan raskasta hoivatyötä. Enkä usko, että saisi teettää yötyötä. (Muistisairas vanhus tarvitsee valvontaa ympäri vuorokauden.)
Mutta vaikka tuosta ei välitettäisi, tarvittaisiin vähintään 6 aupairia yhtä aikaa, jotta ei mene tuntimäärät yli. Olettaen toki, että kukaan aupaireista ei ole koskaan esimerkiksi sairaana. Ja ohjeiden mukaan pitäisi olla aupairilla oma huone, eli vanhuksella pitäisi olla vähintään 7 huoneen asunto, jotta onnistuisi.
6 aupairia ja 7 h + keittiö, tulee melkoisen kalliiksi. (Au pairista pitää maksaa paljon muitakin kuluja kuin taskuraha.) Jos siis olisi laillista, jota ei toki ole, kuten yllä todettiin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni nyt vaan on sellainen tilanne, että on vaan pakko. Olen köyhä työtön autismikirjolla ja kärsin mielenterveysongelmista. Sen sijaan, että saisin itse tarvitsemaani apua kun en oikein pysty huolehtimaan edes itsestäni olen pakotettuna vanhempani lamaantuneena kotiorjana. Tämä on vienyt itseltäni senkin kaiken vähän, jota itselläni oli. Voin todella huonosti, mutta hommani kasvavat koko ajan. En odota enää oikein mitään. Harvinaiset kunnon yöunet ovat suuri luksus. Luultavasti olen jumissa tässä niin kauan kunnes vanhempani muuttaa jonnekin muualle, joutuu laitokseen tai kuolee. Eläminen on täysin mahdotonta.
Minä olisin voinut kirjoittaa tämän.
Mulla on lisäksi monta eri väsymystä aiheuttavaa fyysistä vaivaa mutta kärsin samalla unettomuudesta. Kauhea kombinaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi enää hoitaa, molemmat kuolivat -22.
Meitä on 9 sisarusta, kaksi siskoa olivat omaishoitajana, toinen oli omasta työstä osa-aikaeläkkeellä ja toinen vuorotteluvapaalla.
Me muut hoidettiin pääosin vkl tai jos heillä oli jotakin menoa.
Oli henkisesti raskasta, lopussa myös fyysisesti. Itse en olis jaksanut kovin montaa vuotta. Meillä sitä oli noin kolme vuotta. Kukaan ei olis yksin eikä kahdestaan jaksanut sitä.
Onneksi meitä sisaruksia oli useampia, yksi sisaruksista asui yli 500 km päässä, hän kävi kaksi-kolme kertaa vuodessa. Olimme loppujen lopuksi me ja vanhemmat tosi tyytyväisiä, kun jaksettiin hoitaa heidät
Hyvä esimerkki. Teitä oli sentään 9 sisarusta ja silti oli raskasta. Monella on ehkä yksi sisarus tai ei yhtään.
Jos kaksi ainoaa lasta menee naimisiin, heidän pitäisi kyetä omien lapsien lisäksi tekem
Kertoo myös siitä kuinka epärealistisia ovat joidenkin ajatukset, että sukulaiset vastaisivat vanhusten hoidosta Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa. Tarkoittaisi käytännössä, että 1-2 työikäistä jättäisi työelämän jokaista enemmän apua tarvitsevaa vanhusta kohden.
Kuka niitä veroja maksaa, jos työssäkäyvät jäävät sankoin joukoin omaishoitajiksi? Pikaisella laskelmalla tarkoittaisi noin 10 % työikäisistä jäisi kotiin. Ja se tarkoittaisi todennäköisesti varsinaisista työssäkäyvistä vielä isompaa osuutta, koska työelämän ulkopuolella olevat vajaakuntoiset tuskin pystyisivät raskaaseen omaishoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi enää hoitaa, molemmat kuolivat -22.
Meitä on 9 sisarusta, kaksi siskoa olivat omaishoitajana, toinen oli omasta työstä osa-aikaeläkkeellä ja toinen vuorotteluvapaalla.
Me muut hoidettiin pääosin vkl tai jos heillä oli jotakin menoa.
Oli henkisesti raskasta, lopussa myös fyysisesti. Itse en olis jaksanut kovin montaa vuotta. Meillä sitä oli noin kolme vuotta. Kukaan ei olis yksin eikä kahdestaan jaksanut sitä.
Onneksi meitä sisaruksia oli useampia, yksi sisaruksista asui yli 500 km päässä, hän kävi kaksi-kolme kertaa vuodessa. Olimme loppujen lopuksi me ja vanhemmat tosi tyytyväisiä, kun jaksettiin hoitaa heidät
Hyvä esimerkki. Teitä oli sentään 9 sisarusta ja silti oli raskasta. Monella on ehkä yksi sisarus tai ei yhtään.
Jos kaksi ainoaa lasta menee naimisiin, heidän pitäisi kyetä omien lapsien lisäksi tekem
Niinpä, ei tämä monella onnistu, meistä 8/9 on perhe, osalla lapset jo aikuisia, meilläkin lapsia vielä peruskoulussa. Itselläkin kuusi lasta.
Sitä monesti ihmettelen, miksi ihmiset ei halua lapsia ollenkaan tai niitä on 1 tai 2. Ollaanko niin mukavuudenhalusia, ettei niitä halua enempää, että olis helpompaa. Syntyvyys tosi alhaisella tasolla Suomessa.
Toki tiedän, että kaikki ei saa lapsia, vaikka haluaisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aamulla herään 6, herätän lapset teen aamupalat kaikille(myös miehelle). Lähden tyhjentämään äitini imukoneen ja samalla laitan ensimmäisen syötön tippaan. Isäni vielä nukkuu tässä vaiheessa. Takaisin kotiin. Lapset koulukuntoon ja vien heidät sinne klo 8-9. Käyn ottamassa ekan tipan pois äidiltä ja katson että isäni ottaa aamupalaa. Työt aloitan klo 10 viimeistään.
Klo 14 lapset koulusta ja välipala eteen. Käyn laittamassa syötön äidille tippaan ja vaihdan letkut. Isälle ruoka eteen, onneksi syö vielä itsenäisesti. Kotiin laittamaan iltaruokaa valmiiksi ja pyykkiä pesemään, tiskaamaan. Ottamaan tippa pois äidiltä ja seuraavan laitto. Tai vaihtoehtoisesti käyttämään suihkussa ja hiusten pesu. Lasten kanssa koulutehtävät ja luku kokeisiin jos niitä on.
Iltatippa pois ja letkujen vaihto, isälle iltaruoka. Takaisin kotiin nukuttamaan lapset jne iltatoimet. Käyn päivittäin töissä ma-su k
Voit olla 100% varma ,että ennemmin tai myöhemmin uuvut itsekin hoitokuntoon, elleivät vanhempasi delaa tai pääse hoitokotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan kysyntää jos perustaisin vanhusten "päiväkodin", olen tätä pitkään pohtinut. Olen sairaanhoitaja ja vielä erityisesti muistihoitajan pätevyyden erikseen itselleni lukenut. Rakastan toimia vanhusten kanssa, ne pienet hetket ovat itsellenikin hyvin merkittäviä. Minulla on suuri yksitasoinen talo ja piha, kissoja ja koiria, muutama lammas ja kanoja. Tähän haluaisin yritykseni perustaa.
Erittäin kannatettava asia! Toivon mukaan kunnat tukevat tällaista toimintaa esim.palveluseteleillä. Kyydit pitä sitten järjestää jotenkin, haetaanko kaikki yhdellä kyydillä ja viedään samaan aikaan kotiin, vai miten se hoituisi? Omaiset voivat olla haluttomia kuskaamaan vanhuksiaan päivähoitoon. Noita hoitopäiviä voisi olla vaikka yksi tai kaksi viikossa, vai miten ajattelit?
Ajattelin että niinkuin lastenkin kanssa, tarpeen mukaan omaisten työaikojen puitteissa esim 06-17 välillä. Kyydit voisi järjestyä minun kauttani lähialueille, minulla on 7paikkainen auto. Toki apuvälineitä pitäisi sitten hommata kotiin, jotta liikkuminen esim. rollaattorin kanssa on mahdollista itsenäisesti. Olisi kyllä niin ihanaa, jos voisin joskus vielä siirtää työni tänne kotiin. Uskoisin vanhuksillekin tekevän hyvää, olisi seuraa ja puhdasta kotiruokaa. Hyväkuntoisemmat vanhukset voisivat halutessaan touhuta eläinten kanssa tai vaikkapa leipoa ruisleipää oikealla leivinuunilla. Nämä ovat toiveita joita olen muistisairaiden kanssa työskennellessäni vanhuksilta kuullut, että kun vielä pääsisi leipomaan leipää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Se ei ole kotihoidon ongelma, he tekevät vain sovitut käynnit ja siinä kaikki.
Jos asiakkaalla ei ole vaatteita kaapissa, kengät ovat kuluneet puhki, tukisido
Niin ,eikä teillä kellään ole 50euroa, jolla kustantaa ,siis tilaa netistä vuodeksi kuulokojeen paristot. Sen verran ne maksaa ,kun vaimoni vaihtaa itselleen 5 pv välein , kuulokoje on mol korvissa ja kuuntelee paljon sriimauksia.
Mä en ole sitoutunut mitenkään äitini hoitoon. Hän vielä sanoi pari vuotta sitten, että laitatte hänet sitten vaan johonkin hoitokotiin. " onko sulla rahaa?" - ei. No, sitten saa mätääntyä kotonas. Hän vaan nauro.
Meitä on kolme lasta ja kaikki asutaan samalla paikkakunnalla, mä kauimpana lähes naapurikunnassa. Tiedän, että veli ei myöskään tule osallistumaan äidin hoitoon, että jääkö sitten pikku siskon harteille, vai tosiaan pärjäilee sitten yksin.
Hän on aika hyvin saanut sössittyä välinsä meihin pienestä pitäen. Jätti paljon kotiin keskenään ja oli vähät välittämättä meidän sairauksista ja murtumista. Esim Veljen jalka murtu. opettaja käytti sen lääkärissä ja toimitti kotiin. Äiti ei päässyt koko työpäivän aikana ensiapuun... muka. Sitten piti olla pari päivää kotona, niin mä sitten lintsasin koulusta, kun ei äitiä kiinnostanut jäädä veljeä hoivaamaan. Äiti olis menettänyt ekan päivän rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. On selkäsairaus ja nivelet paskana. Ja nyt odotan leikkaukseen menoa. On syöpä.
54v.
Täällä toinen 54 v, jolla on parantumaton syöpä. Minulla on ollut myös jo yksi sydänkohtaus ja aivoinfarktia edeltäviä oireita. Kuolen todennäköisesti ennen vanhempaani, ehkä joudun mahdollisen uuden aivoinfarktin takia laitoshoitoonkin loppuiäkseni ennen vanhempaani. Siltä varalta olen tehnyt hoitotahdon, että ei saa keinotekoisesti pitkittää elämääni. En halua rasittaa omaa lastani hoivavastuulla, kukaan lapsiaan rakastava vanhempi ei sellaista halua lapsilleen. Omista lapsistaan jokainen on hoitovastuussa, ei toisinpäin.
PS. Tällä taustalla rohkenen sanoa mielipiteenäni, että on kyseenalaista hoitaa sellaisten infektioita ja sairauksia sellaisilta vanhuksilta, jotka eivät pärjää enää itsenäisesti. On tutkittua tietoa, että pääosa sote-menoista syntyy viimeisen elinvuoden aikana. Ihan hullua panostaa vuodepotilaisiin niin paljon! Jossain vaiheessa kuolema on edessä kaikilla, eikä se ole elämää virua muiden armoilla laitoksessa. Outoa on sekin, että esim koronarokotukset annetaan aina ekana näille vanhainkotien vuodepotilaille, eikä nuorille, joiden pitäisi olla työkykyisiä ja pysyä terveinä.
Lähipiirin perusteella en ymmärrä, miten omaiset voisivat ottaa enempää vastuuta. Kun jo nyt kaikki käytännön asioista (esim.vanha omakotitalo) huolehtiminen ja vaikka muistitesteihin pääseminen ja lomapäivien ottaminen ja toiselle paikkakunnalle matkustaminen mummon viemiseksi taksilla lääkäriin ja uhmaikäiseksi uudelleen tulleen vanhuksen kanssa kaikesta neuvotteleminen/tappeleminen ehtii viedä voimat ennen kuin varsinaiseen hoitovaiheeseen edes päästään. Olisi hyvä jos vielä toimintakykyiset vanhukset ottaisivat vastuuta omasta tulevaisuudestaan tekemällä tarvittavia päätöksiä ajoissa, kukin mahdollisuuksiensa puitteissa. Esimerkiksi muutto esteettömään asuntoon palveluiden äärelle ajoissa, silloin kun muisti vielä pelaa ja asuntoon ehtisi vielä kotiutua. Sitä dementoitunutta uhmaikäistä kun et enää saa muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirin perusteella en ymmärrä, miten omaiset voisivat ottaa enempää vastuuta. Kun jo nyt kaikki käytännön asioista (esim.vanha omakotitalo) huolehtiminen ja vaikka muistitesteihin pääseminen ja lomapäivien ottaminen ja toiselle paikkakunnalle matkustaminen mummon viemiseksi taksilla lääkäriin ja uhmaikäiseksi uudelleen tulleen vanhuksen kanssa kaikesta neuvotteleminen/tappeleminen ehtii viedä voimat ennen kuin varsinaiseen hoitovaiheeseen edes päästään. Olisi hyvä jos vielä toimintakykyiset vanhukset ottaisivat vastuuta omasta tulevaisuudestaan tekemällä tarvittavia päätöksiä ajoissa, kukin mahdollisuuksiensa puitteissa. Esimerkiksi muutto esteettömään asuntoon palveluiden äärelle ajoissa, silloin kun muisti vielä pelaa ja asuntoon ehtisi vielä kotiutua. Sitä dementoitunutta uhmaikäistä kun et enää saa muuttamaan.
Ja kun se narraaminenkin onnistuu asioiden hoitamiseen vain kerran. Heistä tulee joka asiaan niin epäluuloisia että ihmettelin miten ne aivot nyt toimikin. Muistan kun vein äitini silmälääkärille, aivan mahdotonta. Siellä parkkipaikalla maanittelin, lellittelin ja lopulta lahjoin että sain hänet vastaanotolle. Ja sen lahjonnan hän sitten oli unohtanut kun palattiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole sitoutunut mitenkään äitini hoitoon. Hän vielä sanoi pari vuotta sitten, että laitatte hänet sitten vaan johonkin hoitokotiin. " onko sulla rahaa?" - ei. No, sitten saa mätääntyä kotonas. Hän vaan nauro.
Meitä on kolme lasta ja kaikki asutaan samalla paikkakunnalla, mä kauimpana lähes naapurikunnassa. Tiedän, että veli ei myöskään tule osallistumaan äidin hoitoon, että jääkö sitten pikku siskon harteille, vai tosiaan pärjäilee sitten yksin.
Hän on aika hyvin saanut sössittyä välinsä meihin pienestä pitäen. Jätti paljon kotiin keskenään ja oli vähät välittämättä meidän sairauksista ja murtumista. Esim Veljen jalka murtu. opettaja käytti sen lääkärissä ja toimitti kotiin. Äiti ei päässyt koko työpäivän aikana ensiapuun... muka. Sitten piti olla pari päivää kotona, niin mä sitten lintsasin koulusta, kun ei äitiä kiinnostanut jäädä veljeä hoivaamaan. Äiti olis menettänyt ekan päivän rahat
Tuohon aikaan ei lapsen sairauden vuoksi saanut olla poissa tai saattoi saada potkut. Mitäs olisit saanut uuden työpaikan? Oli kovemmat ajat kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Au pair.
Tuskin löytyy ketään, joka suostuu asumaan muistisairaan kanssa samassa taloudessa.
Au pairilla saa teettää Suomessa KEVYTTÄ kodinhoitotyötä 5-6 h päivässä, viitenä päivänä viikossa. Huonokuntoisen vanhuksen hoivaaminen ei ole kevyttä eikä kodinhoitotyötä vaan raskasta hoivatyötä. Enkä usko, että saisi teettää yötyötä. (Muistisairas vanhus tarvitsee valvontaa ympäri vuorokauden.)
Mutta vaikka tuosta ei välitettäisi, tarvittaisiin vähintään 6 aupairia yhtä aikaa, jotta ei mene tuntimäärät yli. Olettaen toki, että kukaan aupaireista ei ole koskaan esimerkiksi sairaana. Ja ohjeiden mukaan pitäisi olla aupairilla oma huone, eli vanhuksella pitäisi olla vähintään 7 huoneen asunto, jotta onnistuisi.
6 aupairia ja 7 h + keittiö, tulee melkoisen kalliiksi. (Au
On huono ajatus laittaa kokematon au pair hoitamaan muistisairasta, toki sitä saa koettaa jos mieli tekee. Ihan omalla vastuulla sitten.
Asun kaukana. Voin auttaa ja järjestellä asioita, mutten hoitaa. Hoito kuuluu ammattilaisille, jotka pääsevät työvuoron jälkeen kotiinsa viettämään vapaa-aikaa. En ole hoitoalan ihminen ja minusta on varmasti yhteiskunnalle eniten hyötyä omassa työssäni.
Edunvalvoja ei järjestä siivousta tai kyytejä