Lue keskustelun säännöt.
Miten te keski-ikäiset pystyisitte hoitamaan iäkkäitä vanhempianne?
01.02.2025 |
Itsellänikin vielä alakoulussa lapsi ja työelämää jäljellä varmaan yli 15 vuotta. En asu samalla paikkakunnallakaan kuin vanhempani.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa loppui voimat. Äitini oli jo aiemmin uhannut että jään ilman perintöä. Ilman mitään riitaa. On vain aina inhonnut lapsiaan.
Lopetin kuin seinään auttamisen. Nyt kolmen vuoden päästä sain kuulla sukulaisilta ihan outoja juttuja mitä on levitellyt ihmisistä (lapsenlapsista ja minusta). Ja sukulaiset uskovat. Olihan tuokin taas yksi pommi. Ihan odotettavissa mutta ei tuota jaksa.
Kaikki se pazzzka muistuu taas mieleen ja todellakin haluan elää rauhassa.
Iäkkään vanhemman vainoharhaisuus on monen lapsen ongelma. Eikä siihen ole oikein hoitokeinoja, varsinkaan kun ao. itse ei myönnä olevansa vainoharhainen. Jos yrittäisit saada hänet hoitoon, hän väittäisi sinun havittelevan perintöä. Vai tuleeko ihmisen todellinen luonne esille vanhana, eli se kuuluisa rakkaus rahaan paljastuu, vai miksi monet vanhemmiten
Liekö jotakin henkistä perintöä aineellisesti äärettömän niukasta lapsuudesta, joka oli tällä nyt vinhaa vauhtia ikääntyvällä sukupolvella enemmän sääntö kuin poikkeus. Sitähän sanotaan, että muistisairaalla yleensä aktivoituu (varhais)lapsuuden muistot, eli etsitään äitiä tai ollaan menossa isän kanssa kauppaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työelämää itsellä jäljellä noin 25 vuotta, lapset alakoulussa, vanhemmat noin 80-vuotiaita.
Vielä he eivät tarvitse apua juuri muussa kuin tietotekniikassa (mieheni asentaa heille tarvittavat jutut). Olen kyllä kohtuulliseen rajaan asti valmistautunut auttamaan, kun tarve tulee. He asuvat viiden minuutin kävelymatkan päässä (autolla minuutti), ja voisin käydä useammankin kerran päivässä, jos olisi tarpeen. He ovat auttaneet meitä paljon kaikenlaisessa, missä vain ovat voineet, ja olen valmis antamaan takaisin. Yöhoidossa menee kyllä raja, minun täytyy voida nukkua. Joku muistisairaus olisi siksi paha paikka.
Tämä kuvaa aika lailla omaa tilannettani. Minulla on myös kaksi siskoa, jotka kiitollista kyllä 1. asuvat lähellä ja 2. ovat myös itsekin kiinnostuneita vanhempiemme asiasta.
Myös tuohon yöuniasiaan vedän rajan. Minulla rikkoivat lapset yöuneni niin moneksi vuodeksi etten ole siitä läheskään toipunut vaikka nuorimmainenkin on jo 5-vuotias. Koen edelleen jotakin määrätöntä PTSD:tä niistä lukemattomista repaleisista öistä, niin etten enää koskaan ikinä suostu mihinkään sellaiseen järjestelyyn joka veisi yöuneni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, paitsi että tuo 5000-6000 euroa/kk on niin jäätävä summa, ettei siihen riitä kuin upporikkaiden omaisuus. Minusta koko hinnoittelu on pielessä, koska - suokaa nyt anteeksi - hoito ei ole noissakaan hääviä. Ihan sairas systeemi!
Älytön summa!
Eikä ole. Nuo ovat ne hoivakotipaikan todelliset kustannukset. Kun paikalla pitää vuoden jokaisenä päivänä olla henkilökuntaa ympäri vuorokauden, kulut ovat isot.Jos vaikka 24-paikkaisella osastolla on vuorokauden aikana töissä 11 työntekijää (1 sairaanhoitaja, 4 aamuhoitajaa, 4 iltahoitajaa, 1 yökkö ja 1 hoitoapulainen) niin henkilöstökulut ovat n. 2750e vuorokaudessa eli n. 114e per asukas. Kuukaudessa se tekee reilut 3400e, ja siihen päälle vielä ruoka, vuokra, sähköt ja vesi.
Tuolla tavalla jos on 24 hoidettavaa ja 11 hoitajaa, tulisi hoitajamitoitukseksi yli 2. Mutta kun hoitajamitoitus on hallituksen päätöksellä 0,6, niin 7 hoitajaa riittää. (6,6 riittäisi) eli henkilöstökulut ovat todellisuudessa korkeintaan 1750 e/vuorokausi, eli n. 73 e/asukas. Kuukaudessa se tekee n. 2187 euroa. Loput ohjataan veroparatiiseihin pörriäisten omistajien voittoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Ihan kaikkea sitä mitä meidän jokaisen tavalliseen arkeen kuuluu. Kotihoito käy lääkkeet ym sovitut jutut mutta omaiselle jää ne loput. Lääkärissä käynnit,vaatehuolto, mitä ikinä nyt onkaan. Siivoukset tai niiden palveluiden hommaaminen ,tietysti laskujen maksamisen järjestäminen ym.ym. Toki moni asia hoituu matkojen päästä mutta ei kaikki, ja ne muut sitten paikan päällä.
Ei mitenkään mahdollista. Asuvat erillään ja 300km päässä. Olen ainoa lapsi ja itsellä alle kouluikäiset lapset, joten myöskään heiltä ei apua ole lasten hoitoon tulossa. Vanhemmat 74 vuotiaita ja toivottavasti selviävät ilmankin vielä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välimatka satoja kilometrejä ja syrjäkylälle ei joukkoliikennettä. Itselläni ei autoa. Miehen ja minun työt kaupungissa ja veroja maksetaan. Taustalla jo kertaalleen uupumus. Ja nytkö pitäisi uhrata oma elämä ja palata syrjäseuduille? He eivät sieltä aio muuttaa ja vanhuksilla on itsemääräämisoikeus. Entä minun itsemääräämisoikeuteni? Jo näiden otsikoiden lukeminen ahdistaa. Ei paranna minun tuottavuuttaan ja työtehoani ainakaan tällainen uhka, ja haaveilen jo pakenevani ulkomaille. On täysin eri asia auttaa esim. asioiden hoitamisessa, ottaa yhteyttä palveluihin jne. Sitä voin tietysti tehdä. Mutta hoitamaan en oman elämäni kustannuksella ala.
Lähipiirissä seurasin kun vanhuksesta huolehtiminen satojen kilometrien päästä määräsi elämää ja vei työikäiseltä läheiseltäni viikonloput ja vapaat yli 10 vuoden ajan ennen kuin loppuvaiheessa vanhus pääsi hoitokotiin. Toinen sisaruksista ehti jo kuolla pois ja en voi olla ajattelematta että ilman hoitovastuun tuomaa stressiä ja itsensä laiminlyömistä olisi sairaus huomattu ajoissa ja olisi vielä elossa. Kumman vanhuksen etu näissä on tärkeämpi, 70v lapsen vai 90v vanhemman? Eikö omaa happinaamari saakaan laittaa ensin?
Laskitkohan oikein, työnantajan maksama toinen mokoma kun menee työntekijän palkan lisäksi? Lisäksi kiinteistön lämmitys, huolto, siivous, sähkö, vesi, jätemaksut, kiinteistövero, keittäjien palkat tai ruokamenot, tietotekniikkakulut ym. kaikenkaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi enää hoitaa, molemmat kuolivat -22.
Meitä on 9 sisarusta, kaksi siskoa olivat omaishoitajana, toinen oli omasta työstä osa-aikaeläkkeellä ja toinen vuorotteluvapaalla.
Me muut hoidettiin pääosin vkl tai jos heillä oli jotakin menoa.
Oli henkisesti raskasta, lopussa myös fyysisesti. Itse en olis jaksanut kovin montaa vuotta. Meillä sitä oli noin kolme vuotta. Kukaan ei olis yksin eikä kahdestaan jaksanut sitä.
Onneksi meitä sisaruksia oli useampia, yksi sisaruksista asui yli 500 km päässä, hän kävi kaksi-kolme kertaa vuodessa. Olimme loppujen lopuksi me ja vanhemmat tosi tyytyväisiä, kun jaksettiin hoitaa heidät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vanhempi oli muutama vuosi sitten hoivakodissa. Hänellä oli käytössä noin 20 neliön huone, jossa oli kylpyhuone. Talon puolesta kalustusta oli sänky ja laatikosto. Vuokra tuosta huoneesta oli 565 euroa kuukaudessa. Kaikesta muusta piti tietenkin maksaa erikseen.
Me otettiin mukaan myös pyykkihuolto, mutta se ei olisi kannattanut. Joka pyykkireissulla hävisi vaatetta ja yksi pussilakanakin, vaikka kaikki tekstiilit oli merkattu.
Olisi ollut kiva, jos hoivakodista olisi saanut tulosteen, jossa olisi kerrottu mitä tarvitaan. Ei sitä heti tajua mitä annetaan talon puolesta ja mitä pitää hankkia itse. Varsinkin tekstiilien merkkaamiseen olisi ollut kiva saada tieto, mistä niitä ommeltavia tai silitettäviä nimilappuja voi tilata.
Vierailija kirjoitti:
Au pair.
Tuskin löytyy ketään, joka suostuu asumaan muistisairaan kanssa samassa taloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen hoitanut jo erityislapsen ja sairaan miehen. Nyt toivun ykkösvapaalla fyysisestä vuorotyöstäni, kerään voimia käydä suihkussa. En pystyisi enää hoitamaan yhtäkään muuta, se kapasiteetti on loppu.
Vierailija kirjoitti:
Laskitkohan oikein, työnantajan maksama toinen mokoma kun menee työntekijän palkan lisäksi? Lisäksi kiinteistön lämmitys, huolto, siivous, sähkö, vesi, jätemaksut, kiinteistövero, keittäjien palkat tai ruokamenot, tietotekniikkakulut ym. kaikenkaikkiaan.
Totta, minunkin mielestä tuo alkuperäinen laskelma n. 2700 € henkilökuluista per ammattilainen per kk on todella alimitoitettu. Työantaja maksaa palkan lisäksi alaisesta erilaisia sosiaalimaksuja + työterveyshuollon. Ymmärtääkseni työnantajan kokonaiskulut työntekijästä, jonka kk-palkka on 3000 €/kk, on n. 4500 €.
Mutta edes raha ei ratkaise, kun ei meillä vain ole tarvittavia käsipareja tuota työtä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Ihan kaikkea sitä mitä meidän jokaisen tavalliseen arkeen kuuluu. Kotihoito käy lääkkeet ym sovitut jutut mutta omaiselle jää ne loput. Lääkärissä käynnit,vaatehuolto, mitä ikinä n
Entä ne joilla ei ole omaisia? Lapsettomat ihmiset. Kuka heidät vie lääkäriin ja siivoaa ja pesee pyykit? Siis jos heillä ei ole rahaa palkata siivouspalvelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, paitsi että tuo 5000-6000 euroa/kk on niin jäätävä summa, ettei siihen riitä kuin upporikkaiden omaisuus. Minusta koko hinnoittelu on pielessä, koska - suokaa nyt anteeksi - hoito ei ole noissakaan hääviä. Ihan sairas systeemi!
Älytön summa!
Eikä ole. Nuo ovat ne hoivakotipaikan todelliset kustannukset. Kun paikalla pitää vuoden jokaisenä päivänä olla henkilökuntaa ympäri vuorokauden, kulut ovat isot.Jos vaikka 24-paikkaisella osastolla on vuorokauden aikana töissä 11 työntekijää (1 sairaanhoitaja, 4 aamuhoitajaa, 4 iltahoitajaa, 1 yökkö ja 1 hoitoapulainen) niin henkilöstökulut ovat n. 2750e vuorokaudessa eli n. 114e per asukas. Kuukaudessa se tekee reilut 3400e, ja siihen päälle vielä ruoka, vuokra, sähköt ja vesi.
Laskit väärin. Hoitajien määrä jaetaan asukkaiden määrällä eikä toisinpäin. Jos 24-paikkaisessa hoivakodissa on vuorokauden aikana töissä 11 hoitajaa, mitoitus on 0,45 eli liian alhainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Ihan kaikkea sitä mitä meidän jokaisen tavalliseen arkeen kuuluu. Kotihoito käy lääkkeet ym sovitut jutut mutta omaiselle jää ne loput. Lääkärissä käynnit,vaatehuolto, mitä ikinä
Koko ton roskan voi tuupata edunvalvonnan harteille. Sen kun vaan moista hommaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Ihan kaikkea sitä mitä meidän jokaisen tavalliseen arkeen kuuluu. Kotihoito käy lääkkeet ym sovitut jutut mutta omaiselle jää ne loput. Lää
Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempi sanoi. että ei halua olla yksin kotona vanhuuspäivien koittaessa eli haluaa olla palvelutalossa, missä toimintaa ja seuraa.
Tuo siis silloin kun on toimintakyky heikentynyt niin että ei pysty pahemmin liikkumaan tai asua kotona yksin. Vielä 80-vuotiaana moni pystyy vallan hyvin. Tuossakin pitäisi olla jotain merkitystä henkilön omilla mielipiteillä, eikä pelkkä toimintakyky mittarina, muuta kun tapauksissa missä ei ilmiselvästi pärjää. Ne tavalliset: Ei onnistu henkilökohtainen hygienia. Kauppaostokset, ruuan hankkiminen tai tilaukset kotiovelle ja laskujen maksu. Se tapahtuuko ne eräpäivänä, ei ole selvä merkki toimintakyvyn puutteesta. Heh aika monella nuorellekin saatta olla noin.Minusta ihan terveellinen näkökulma. Lisäksi sanoi että vihanneksena ei halua masta kotina, jos täysin sänkypotilas. Miksi tuollaisista mielipiteistä jotkut suuttuu?
Voi kunpa sinne palvelukotiin pääsikin mutta kun ei vaikka kuinka haluaisi. Vasta sitten ehkä kun ei kykene kuin sängyssä olemaan, silloin ei pysty enää seurustelemaan. Eikä ne muutkaan siellä ole muuta kuin sängyssä olevia. Valitettavasti näin nykyisin on.
Minulle olisi käynyt että asutaan sukutilalla useamman sukupolven perheenä ja vaimon vanhemmatkin olisi sinne mahtunut ja lisää rakennuksiakin olisin ollut valmis kustantamaan. Vaimolle sellainen ei käynyt mitenkään päin ja lopulta piti myöntyä kun uhkasi erolla. Minä olen itse varttunut isovanhempieni kanssa samassa talossa ja on vain hyviä muistoja. Lastenhotiokin onnistuisi hyvin ja nytkin vaimo vie yhtenään lapsiamme vanhemmilleen hoitoon.
Taitaa hänelle hänen omat vanhemmat olla vain ilmainen lastenhoitopalvelu ja ilmeisesti myös taloudellinen tuki, mutta muuten ei juuri ole tekemisissä heidän kanssa.
Minun vanhempi sanoi. että ei halua olla yksin kotona vanhuuspäivien koittaessa eli haluaa olla palvelutalossa, missä toimintaa ja seuraa.
Tuo siis silloin kun on toimintakyky heikentynyt niin että ei pysty pahemmin liikkumaan tai asua kotona yksin. Vielä 80-vuotiaana moni pystyy vallan hyvin. Tuossakin pitäisi olla jotain merkitystä henkilön omilla mielipiteillä, eikä pelkkä toimintakyky mittarina, muuta kun tapauksissa missä ei ilmiselvästi pärjää. Ne tavalliset: Ei onnistu henkilökohtainen hygienia. Kauppaostokset, ruuan hankkiminen tai tilaukset kotiovelle ja laskujen maksu. Se tapahtuuko ne eräpäivänä, ei ole selvä merkki toimintakyvyn puutteesta. Heh aika monella nuorellekin saatta olla noin.
Minusta ihan terveellinen näkökulma. Lisäksi sanoi että vihanneksena ei halua masta kotina, jos täysin sänkypotilas. Miksi tuollaisista mielipiteistä jotkut suuttuu?