Lue keskustelun säännöt.
Miten te keski-ikäiset pystyisitte hoitamaan iäkkäitä vanhempianne?
01.02.2025 |
Itsellänikin vielä alakoulussa lapsi ja työelämää jäljellä varmaan yli 15 vuotta. En asu samalla paikkakunnallakaan kuin vanhempani.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkät jonot on kunnallisiin hoitokoteihin? Mitä hoito siellä maksaa?
Hoivakotipaikka kunnallisella maksaa n. 6000e/kk kunnasta riippuen, mutta asiakasmaksu lasketaan tulojen mukaan. Keskimäärin se on noin 1000-1500e, kunta maksaa loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa loppui voimat. Äitini oli jo aiemmin uhannut että jään ilman perintöä. Ilman mitään riitaa. On vain aina inhonnut lapsiaan.
Lopetin kuin seinään auttamisen. Nyt kolmen vuoden päästä sain kuulla sukulaisilta ihan outoja juttuja mitä on levitellyt ihmisistä (lapsenlapsista ja minusta). Ja sukulaiset uskovat. Olihan tuokin taas yksi pommi. Ihan odotettavissa mutta ei tuota jaksa.
Kaikki se pazzzka muistuu taas mieleen ja todellakin haluan elää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen keski-ikäinen näin 45-vuotiaana ja vastahan mun äiti jäi eläkkeelle. Ei tarvitse apua. Eikä tarvitse isäkään joka on lähemmäs 80v. Yksin asuu molemmat ja hoitavat itse asiansa. Isä käy vielä metsätöissäkin.
Kyllä mun olisi vaikea hoitaa oman työn ohessa vielä vapaa-ajallakin toista ihmistä. Ei mulla jaksaminen riittäisi sellaiseen.
44-v sai kakskymppisen kanssa sinut
Nyt siis asuvat erillään
Erikoista menoa
Mitä erikoista tuossa on? Toisekseen: laskutoimituksesi ei pidä.paikkaansa
Oletko aloittaja siis reilusti yli 50v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Se ei ole kotihoidon ongelma, he tekevät vain sovitut käynnit ja siinä kaikki.
Jos asiakkaalla ei ole vaatteita kaapissa, kengät ovat kuluneet puhki, tukisidokset ovat kadonneet, kuulokoje rikki, sähköt poikk
No kenelle se kuuluu? Jos omaiset vain ei hoida? Koska omaistenhan ei ole mikään pakko hoitaa. Ei kotihoito vain tyytyväisenä jatka käyntejä asunnossa jossa on sähkötkin poikki eikä vanhuksella vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä sisaruksia on paljon, yhdessä vuorotellen varmasti onnistuisi.
Hankalaa olisi kun työssä on käytävä. Vanhempi sai paikan palvelutalosta ja käyn viikottain vierailulla, hyvin nyt sujuu. Turhaan moititaan vanhusten hoitoa palvelutaloissa, monenlaista virikettä on, retkiä, askartelua ... ja ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Se ei ole kotihoidon ongelma, he tekevät vain sovitut käynnit ja siinä kaikki.
Jos asiakkaalla ei ole vaatteita kaapissa, kengät ovat kuluneet puhki, tukisidokset ovat kadonneet, kuulokoje rikki, sähköt poikk
Sukulaiseni asui palvelukodissa. Siellä hän eli kuurona, koska pattereiden ostaminen kuulokkeeseen ei kuulunut palvelun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa olisi kun työssä on käytävä. Vanhempi sai paikan palvelutalosta ja käyn viikottain vierailulla, hyvin nyt sujuu. Turhaan moititaan vanhusten hoitoa palvelutaloissa, monenlaista virikettä on, retkiä, askartelua ... ja ystäviä.
Tiedetään ja mukava heille.Ne jotka eivät pääse palvelutaloon tai hoivakotiin, makaavat kotona sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te tajuatte, että näiden kyselyjen antamien tietojen perusteella julkaistaan mediassa "gallup" -tuloksia aiheesta?
Sama juttu täällä olevien muiden urkkimisaloitusten kanssa, tyyliin "miten varallisuutenne on karttunut".
Kuka kysyy ja mitä sillä tiedolla tekee.
Tiedämme kyllä, mitä sitten?
Sinulle on ok, että esim. tietosi raha-asioistasi päätyvät ulkopuolisten käsiin? Esim. luotonantajalle tai kelaan, jos haet tukea?
Olisikohan kysyntää jos perustaisin vanhusten "päiväkodin", olen tätä pitkään pohtinut. Olen sairaanhoitaja ja vielä erityisesti muistihoitajan pätevyyden erikseen itselleni lukenut. Rakastan toimia vanhusten kanssa, ne pienet hetket ovat itsellenikin hyvin merkittäviä. Minulla on suuri yksitasoinen talo ja piha, kissoja ja koiria, muutama lammas ja kanoja. Tähän haluaisin yritykseni perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa loppui voimat. Äitini oli jo aiemmin uhannut että jään ilman perintöä. Ilman mitään riitaa. On vain aina inhonnut lapsiaan.
Lopetin kuin seinään auttamisen. Nyt kolmen vuoden päästä sain kuulla sukulaisilta ihan outoja juttuja mitä on levitellyt ihmisistä (lapsenlapsista ja minusta). Ja sukulaiset uskovat. Olihan tuokin taas yksi pommi. Ihan odotettavissa mutta ei tuota jaksa.
Kaikki se pazzzka muistuu taas mieleen ja todellakin haluan elää rauhassa.
Et ole ainoa. Tuttavaanikin vihaa tosi moni ihminen koskaan häntä tapaamatta kun äitinsä on kertonut juttujaan ympäri kaupunkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa kun 300km välimatka. En tiedä miten selviävät jos tilanne pahenee.
Minulla oli sama matka. Ja ei sisaruksia. Oli kotihoito mutta paljon asioita oli minun hoidettavana. Se oli pakko,ei voinut eikä saanut valita. Sitä kesti 12 vuotta. Kaikkeen tottuu mutta myös väsyy. Nyt ole muutaman vuoden levännyt pois sitä henkistä ja fyysistä väsymystä .
Mitä tuo pakko oikein käytännössä tarkoittaa? Entä jos vain sanoo kotihoidolle, että en voi osallistua ollenkaan eikä osallistu?
Se ei ole kotihoidon ongelma, he tekevät vain sovitut käynnit ja siinä kaikki.
Jos asiakkaalla ei ole vaatteita kaapissa, kengät ovat kuluneet puhki, tukisido
Nyt pitää kotisairaanhoitajana hihkaista väliin että höpöhöpö. Jos asiakkaalla ei ole perusasiat kunnossa niin me tehdään kiireellinen huoli-ilmoitus päivystävälle sosiaalityöntekijälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa loppui voimat. Äitini oli jo aiemmin uhannut että jään ilman perintöä. Ilman mitään riitaa. On vain aina inhonnut lapsiaan.
Lopetin kuin seinään auttamisen. Nyt kolmen vuoden päästä sain kuulla sukulaisilta ihan outoja juttuja mitä on levitellyt ihmisistä (lapsenlapsista ja minusta). Ja sukulaiset uskovat. Olihan tuokin taas yksi pommi. Ihan odotettavissa mutta ei tuota jaksa.
Kaikki se pazzzka muistuu taas mieleen ja todellakin haluan elää rauhassa.
Iäkkään vanhemman vainoharhaisuus on monen lapsen ongelma. Eikä siihen ole oikein hoitokeinoja, varsinkaan kun ao. itse ei myönnä olevansa vainoharhainen. Jos yrittäisit saada hänet hoitoon, hän väittäisi sinun havittelevan perintöä. Vai tuleeko ihmisen todellinen luonne esille vanhana, eli se kuuluisa rakkaus rahaan paljastuu, vai miksi monet vanhemmiten pelkäävät eniten, että joku varastaa niiltä. Eivät pelkää edes vakavia sairauksia tai kuolemaa niin paljoa.
Erikoista, että hallitus vielä päätti lakkauttaa kansaneläkkeen ulkomaille. Moni vanhushan olisi voinut ostaa edullisia hoivapalveluita noissa halpistyövoiman maissa. Kauppaankin olisi päässyt kävellen Espanjassa, kun keliolosuhteet vähän erilaiset kuin Nilsiässä ja kauppa 30 km:n päässä. Nyt ovat sitten nämäkin vanhukset meidän hoidettavina.
Yleinen asevelvollisuus tulisi muuttaa yleiseksi palvelusvelvollisuudeksi - toki pientä korvausta vastaan, kuten armeijapalveluskin. Nuori voisi toimia vaikka kotihoidon ammattilaisen työparina ja virikeohjaajana/ulkoiluttajana hoivakodissa.
Vankien kuntoutusta tulisi kehittää, ei nyt suoraan hoivapuolelle, mutta esim. kaupoissa voisivat toimia keräilijöinä vanhuksille ja toimittaa ruokaa kotiin. Meillä olisi paljon huokeaa työvoimaa tarjolla - ei hyväksikäyttötarkoituksessa - vaan kuntoutustarkoituksessa, mutta ei ymmärrystä siitä, miten hyödyntää tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa loppui voimat. Äitini oli jo aiemmin uhannut että jään ilman perintöä. Ilman mitään riitaa. On vain aina inhonnut lapsiaan.
Lopetin kuin seinään auttamisen. Nyt kolmen vuoden päästä sain kuulla sukulaisilta ihan outoja juttuja mitä on levitellyt ihmisistä (lapsenlapsista ja minusta). Ja sukulaiset uskovat. Olihan tuokin taas yksi pommi. Ihan odotettavissa mutta ei tuota jaksa.
Kaikki se pazzzka muistuu taas mieleen ja todellakin haluan elää rauhassa.
Iäkkään vanhemman vainoharhaisuus on monen lapsen ongelma. Eikä siihen ole oikein hoitokeinoja, varsinkaan kun ao. itse ei myönnä olevansa vainoharhainen. Jos yrittäisit saada hänet hoitoon, hän väittäisi sinun havittelevan perintöä. Vai tuleeko ihmisen todellinen luonne esille vanhana, eli se kuuluisa rakkaus rahaan paljastuu, vai miksi monet vanhemmiten pelkäävät eniten, että joku varastaa niiltä. E
Mitä he edes tekisivät kaikilla tavaroillaan? Säilövät kaapeissa ja valvovat niitä.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että hallitus vielä päätti lakkauttaa kansaneläkkeen ulkomaille. Moni vanhushan olisi voinut ostaa edullisia hoivapalveluita noissa halpistyövoiman maissa. Kauppaankin olisi päässyt kävellen Espanjassa, kun keliolosuhteet vähän erilaiset kuin Nilsiässä ja kauppa 30 km:n päässä. Nyt ovat sitten nämäkin vanhukset meidän hoidettavina.
Yleinen asevelvollisuus tulisi muuttaa yleiseksi palvelusvelvollisuudeksi - toki pientä korvausta vastaan, kuten armeijapalveluskin. Nuori voisi toimia vaikka kotihoidon ammattilaisen työparina ja virikeohjaajana/ulkoiluttajana hoivakodissa.
Vankien kuntoutusta tulisi kehittää, ei nyt suoraan hoivapuolelle, mutta esim. kaupoissa voisivat toimia keräilijöinä vanhuksille ja toimittaa ruokaa kotiin. Meillä olisi paljon huokeaa työvoimaa tarjolla - ei hyväksikäyttötarkoituksessa - vaan kuntoutustarkoituksessa, mutta ei ymmärrystä siitä, miten hyödyntää tätä.
Äänestä jotain joka ajaa noita.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan kysyntää jos perustaisin vanhusten "päiväkodin", olen tätä pitkään pohtinut. Olen sairaanhoitaja ja vielä erityisesti muistihoitajan pätevyyden erikseen itselleni lukenut. Rakastan toimia vanhusten kanssa, ne pienet hetket ovat itsellenikin hyvin merkittäviä. Minulla on suuri yksitasoinen talo ja piha, kissoja ja koiria, muutama lammas ja kanoja. Tähän haluaisin yritykseni perustaa.
Erittäin kannatettava asia! Toivon mukaan kunnat tukevat tällaista toimintaa esim.palveluseteleillä. Kyydit pitä sitten järjestää jotenkin, haetaanko kaikki yhdellä kyydillä ja viedään samaan aikaan kotiin, vai miten se hoituisi? Omaiset voivat olla haluttomia kuskaamaan vanhuksiaan päivähoitoon. Noita hoitopäiviä voisi olla vaikka yksi tai kaksi viikossa, vai miten ajattelit?
Huonosti, asuvat kummatkin eri osoitteissa 600km päässä, josta loppumatkan 100km:lla ei kulje julkisia. Minulla ei ole ajokorttia tai puolisoa kuskaamassa.
Vuokra, sähkö, vesi, siivous, ruoka ja hoitajien käynnit todellisten kulujen mukaan.