Mitä te keski-ikäiset ajattelette siitä, että jos olisitte nykyajan nuoria niin teitä ei haluaisi kukaan?

Vierailija kirjoitti:

No mun nuoruudessa katsottiin telkkarista Sinkkuelämää eikä edes kaivattu mitään parisuhteita. 

Tämä tilanne jatkunee osalla edelleen. Siis se  että seurataan muiden parisuhteita ja ihmissuhdekiemuroita joko oikeita tai fiktiivisiä.

Kuten heistä ensin mainitut vastaavasti sinua, jos olet sinkku; he kyllä uskovat tietävänsä kenen kans pitäisi pariutua tai mihin mennä saadakseen kumppanin..

Ikäänkuin sinkkudesta pitäisi nopeasti irti. 

Mutta itse sinkkuna en koe tai tunne, että viitsisin käyttää energiaani kumppanin metsästämiseen ja hakemiseen. Mutta jos sopiva ehdokas tulisi kohdalle, niin kyllä  minä ja luullaksenimoni saattaisi vähintään harkita parisuhteeseenkin ryhtymistä. Ellei niin sitten jatkamme sinkkuna; siitähän meillä on jo kokemusta. 

Sinkkumies

No onko nykyään nuorilla helppoa saada mieluinen kumppani ?

En kyllä tunnista itseäni yhtään. Ei minun nuoruudessa 80- ja 90- luvulla ollut yhtään noloa olla sinkku.

Olen nyt 50+ ja vietin todella vauhdikkaan nuoruuden Helsingin klubeilla. Ei minusta nuorena kannata seurustella, silloin kannattaa pitää hauskaa ja keskittyä itseensä. 

Vaikean seurustelun aika tuli jo noin 2010-luvulla Tinderin myötä eli keski-ikäisetkin ovat sitä eläneet, elleivät pariutuneet noin 20-vuotiaina.

Sen jälkeen vain hyvännäköiset ja muut huiput ovat pariutuneet helposti. Yllättävää kyllä huiput eivät ole tuottaneet älykkäitä lapsia kouluihin, eivätkä ylipäätään saaneet lapsia, vaan koululaisten osaaminen on laskenut.

Palataanko asiaan parinkymmmenen vuoden kuluttua. Hölmö aloitus😜

Lisään vielä että neuvoni nuorille on se, että ihan oikeasti hankkikaa koulutus ja työkokemusta! Ei nuorena kannata jumittua paikalleen yhden ihmisen kanssa. Kannattaa tutustua itseensä ja tapailla eri ihmisiä. Work hard, play hard. 

Mitä te keski-ikäiset ajattelette siitä, että jos olisitte nykyajan nuoria niin teitä ei haluaisi kukaan?

Vierailija

Miltä se sinusta tuntuu? Siitä tiedät miltä se olisi meistä tuntunut, ihmiset on ihmisiää

P.S: Enpä ole kenenkään seurusteluista koskaan udellut. Sellainen ei olisi tuntunut nuorena itsestä kivalta, joten en tietenkään sitä itsekään tee.

Vaan daijut miettivät, mitä muut heistä ajattelevat :D

Vaan daijuja huolettaa, että joku ajattelee heidän olevan luusereita

Jokaisessa ikäpolvesta on ikisinkkuja, on ollut aina. Osa vapaaehtoisesti ja osa ei niin vapaaehtoisesti. Tässä ei ole mitään noloa ja ketään ei ollut kenenkään pakko ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kelpaisin yhä samoilla spekseillä.

Esim 34v:nä olin 55 kg, siro punertavahiuksinen nainen, hyväntuulinen, fiksu, kouluttautunut ja työssäkäyvä. Kuten monet ikäiseni tuohon aikaan

Tänään olisin kuin keiju suonorsujen maassa:) Enköhän kelpaisi! 

 

Mutta löytäisitkö miestä, kun miehistä yhä harvempi on kouluttautunut tai normaalipainoinen ja globaalissa maailmassa kilpailet itse koko maailman naisten kanssa samassa sarjassa? Kuulutko siihen top 20% hyvännäköisistä naisista, jotka löytävät nuorena miehen?

No olen ollut saman miehen kanssa jo 30v, hän halusi juuri minut ja minä hänet:)

Enpä tiedä löytäisinkö sopivaa enää nykyään, minullakin kun oli omat periaatteet sopivalle siipalle. 

Ainakin kun katukuvaa katsoo ja näitä palstauleja lueskelee nousee iho kauhusta kananlihalle!! Toki töistä voi yhä löytyä fiksuja yksilöitä kuten omanikin löysin. 

 Sitä presettä saa yli tarpeen ilman sitoumuksia. Suorastaan tyrkyllä on kertakäyttö neitoskat. Ja koulu opettaa jos ei muuten älyä. 

Näin tämä kai menee.

Joka sukupolvi nuorison on yhtä kujalla, kuin itsekin olimme. Jaa, että 2000-luvulla oli huolittava vain joku. Tai 90-luvulla.

Ihme kyllä, elämänkokemuksen karttuessa se maailmankuva ja käsitys ajastakin karttuu.

Olisihan se kurjaa olla nykyajan nuori pinnallisessa deittimaailmassa.  

Toisaalta nuoret itse valitsevat prioriteettinsa. Kukaan ei pakota olemaan niin ulkonäkökeskeinen ettei kukaan kelpaa. Kyllä mekin katsottiin ulkonäköä, mutta enemmän merkkasi kaikki muu, ja myös ei niin hyvännäköiset löysivät suhteita.

Omassa X-sukupolven ikäluokassa tämä pätee edelleen. Erosin 45-vuotiaana ja olin kuullut kauhutarinoita Tinderistä ja ulkonäkökeskeisyydestä. Mutta aivan helposti löysin saman ikäluokan miehen ja olisin löytänyt useammankin, samassa ajassa missä nuoret kipuilevat ulkonäkönsä kanssa eivätkä kelpaa toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Se on täysin totta. Ennen tavikset löysivät kumppanin helposti. Nykyään ei kukaan halua tavista kumppanikseen, ei edes tavikset itse. Ennen otettiin joku ihan ok.

Milloinkas tällainen taianomainen menneisyys oli?

90-luvulla oli perheen luominen jotenkin helpompaa. Kaikki oli jotenkin pienempää ja inhimmilisempää. Ei isoja irtoripsia eikä töröhuulia, ei peppuimplantteja eikä tekorintoja. Ne olisi varmaan naurettu pihalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäiset eivät halua myöntää tätä itselleen. Katsoin sukulaisten nuoruuden kuvia isovanhemmiltani ja mietin oikeasti, että miten noin rumat ovat voineet löytää parisuhteen.

Sä vaan oot pilannut itsesi onanoimalla kelmeää vartaloasi jossain pornosivustoilla ja netissä, totuttanut itsesi sellaiseen kuvastoon mitä et itse vastaa.

Monet taviksen näköiset nuoret nimittäin seurustelee ja pariutuu ihan normaalisti, eli ei nykyäänkään tarvitse olla sen kauniimpi tai komeampi. 

Et ole seurannut tilastoja. Nykyään ei nimenomaan pariuduta.

En elä ruutujen äärellä, joten ihan livenä näen miten monet nuoret pariutuu ihan kuten ennenkin.

Se, että tilastollista laskua on, ei tarkoita etteikö nykyäänkin pariuduta. 

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla oli perheen luominen jotenkin helpompaa. Kaikki oli jotenkin pienempää ja inhimmilisempää. Ei isoja irtoripsia eikä töröhuulia, ei peppuimplantteja eikä tekorintoja. Ne olisi varmaan naurettu pihalle. 

Jaa, minä kyllä elin 90-luvun incelinä vuoteen 1997 asti.

Minua ei haluttu nuorenakaan (nainen) missään vaiheessa, joten eipä mitään erikoista.

Kaffebulla kirjoitti:

Lisään vielä että neuvoni nuorille on se, että ihan oikeasti hankkikaa koulutus ja työkokemusta! Ei nuorena kannata jumittua paikalleen yhden ihmisen kanssa. Kannattaa tutustua itseensä ja tapailla eri ihmisiä. Work hard, play hard. 

Ei eri ihmisten tapailu ole mikään itseisarvo. Jos löytää hyvän tyypin, kannattaa olla onnellinen. Kaikilla ei käy niin hyvä tuuri, että se omanlainen ihminen kävelisi vastaan, vaikka etsisi vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäiset eivät halua myöntää tätä itselleen. Katsoin sukulaisten nuoruuden kuvia isovanhemmiltani ja mietin oikeasti, että miten noin rumat ovat voineet löytää parisuhteen.

Sinullekin on toivoa, vaikka olet rumasta suvusta!