Kaveri on myynyt ja lainannut eteenpäin minulta lainaamat vauvanvaatteet!

On tosi hävytöntä, jos on kerran sovittu, että vaatteet on vain lainassa.

Minä en lainaa kellekään, annan ihan omaksi, jos jotain annan. Itse olen kyllä käyttänyt lainavaatteita, mutta palauttanut kaiken ja ylimääräistäkin, jos on sattunut olemaan samanlaisia vaatteita itselläkin.

Kannattaa sopia aina etukäteen antaako lainaksi vai omaksi. Minä annan eteenpäin meidän lastemme vaatteita vain sillä periaatteella, että niiden ei tarvitse välttämättä tulla takaisin. En edes lainaa rakkaimpia vaatteita. Minäkin olen huomannut, että lainattuja tavaroita on vaikea saada takaisin ja itseltänikin on kadonnut tai rikkoutunut jotakin lainatavaraa.

Vierailija:

On tosi hävytöntä, jos on kerran sovittu, että vaatteet on vain lainassa.

tämän takia en ota vastaan laina vaatteita (ihan sen takia, jos ne ei olekkaan " vastaavassa kunnossa" kun annettaessa)

Enkä myöskään lainaa mitään, jos annan niin annan omaksi.

Ja tämä on kokemuksen tuomaa viisautta -3-

Ja vähän ekstraa päälle.

Kyllä harmitti! Olin antanut ne rakkaimmatkin : (

rahoja itsellenne vaatia??



Jos " kaveri" ei muista paljon on vaatteista saanut, niiin sanokaa itse joku summa. Kiristämällä, uhkaamalla millä keinoin vaan.



Säälittävät pellet.

Nyt annoin kaverin tytölle meidän tytön pieneksi jääneitä housuja, mutta nimenomaan ANNOIN!!!!

Minäkin sain vauvanvaatteita tosi monelta taholta, ja suurin osa oli sellaisia, ettei tarvinnut palauttaa. Yhden kohdalla en sitten yhtään muistanut, mitä sen tuomista käytetyistä vaatteista oltiin sovittu, niin kysyin sitten, että haluutsä nyt jotain takaisin niistä, jos haluat antaa siskollesi, kun se sai vauvan. Ja se sitten sanoi, mikä olis kiva saada takas. Lopulta lähetin kyllä sit sille siskolle monta laatikollista kamaa, kun mulla tuota on kertynyt ihan liikaa. Että varmasti ei kellään oo mitään valittamista nyt.



Mutta itsekin kun annoin jotain vauvan paitoja eteenpäin, niin en kuitenkaan kaikkia antanut, vaan jätin puolet itselle, ettei sitten myöhemmin tarvi harmitella, että kun tuli kaikki annettua.



Ja multa just pari viikkoa sitten kysyi yks tuleva äiti, että myisinkö meidän vähän käytetyn kaukalon niille. Mut sanoin vaan, että en mä kyllä oo sitä aikonut mihinkään myydä. En tietysti voi tietää, että vieläkö meitä lapsilla siunataan, mutta en oo vielä valmis luopumaan vauvakamoista, kun ei mitään hedelmättömyyden merkkejä oo. Kyllä tällä kysyjällä on varaa ostaa vaikka viis kaukaloa uutena, ei se just sitä mun kaukaloa välttämättä tarvi.



Että tällaisia ajatuksia.

Kyllä ystävän sanaan pitäisi voida luottaa. Pidä huoli siitä, että hän tiedostaa ja tajuaa pahan mielesi. Siis sano suoraan, äläkä leiki mykkäkoulua tms. Totuus voi satuttaa häntä, mutta ei " oho" , " hupsis" ja " elämä on" -tyypit muuten ymmärrä pelisääntöjä.

Haukutaan pelleksi, kun ap ei ole alkanut karhuta rahoja kaveriltaan. Pidetään ihan ookoona sitä, että sopimukset unohtuvat kaverilta.



Hei: ei kait ap nyt niistä rahoista ole kade, vaan loukkaantunut kaverin hällä-väliä -asenteesta tai jopa suoranaisesta ahneudesta ja törkeydestä.



Minä ap:nä kysyisin suoraan kaverilta, miten selittää moisen.

Voi tulla tahroja, jotka eivät lähde tai repeytyä tms... Minä joko myyn tai annan vanhat lastenvaatteet. En koskaan lainaa.



Ainoa poikkeus voisi olla jokin juhlamekko tiettyyn juhlaan (häihin tms.) yhdeksi tietyksi päiväksi.

Silloinkin on tietty vaara, että vaate menee pilalle.





Ja kaverilta hölmöä käytöstä myös. Mutta minkäs teet.

Mutta en tarkoittanut, että se on ookoo, että unohtuu. Totta kai ihan mikä hyvänsä sopimus pitää molemmin puolin pitää. Eikä vähiten sellainen, missä on toisen omaisuutta kiinni.



Tarkoitinkin sanoa sitä, että on aivan inhimillistä, että asia voi unohtua, kun niitä sopimuksia on siinä raskaushuumassa tehty monta joka suuntaan.



Omalla esimerkilläni halusin vain kertoa sitä, että jos sopimus inhimillisesti unohtuu, niin kyllä vaatteen vastaanottajan pitää se itsekin tajuta. Ja huomautuksesta viimeistään on oltava valmis korvaamaan tai sopimaan asia.



Tuollaisia asioita yritin sanoa, ilmeisen epäselvästi ilmaisten.

niin ovat yleensä olleet aika loppuun pidettyjä. Aika vähän on jäänyt käyttökelpoista tavaraa, yleensä olen pannut lopulta ne roskiin.

Puhu ihmeessä selväksi tuo asia kaverisi kanssa, varmasti joku kompromissi löytyy.

Itse en lainaa mitään vaatteita, mitä haluan säilyttää mahd. seuraavalle juurikin siksi, että kyllähän ne käytössä kuluu, ja ehkä ei saa enää ollenkaan takaisin.

Annan pois sellaiset mitä en ite tarvi enää. Enkä edes halua takaisin.

Eikä siihen ole mitään lisättävää.

Sain tyttöni kummitädiltä ison kasan heidän tyttönsä vaatteita. Muutaman vaatteen kohdalla hän sanoi, että tämän ottaisi mielellään takaisin. Muista ei sanonut mitään.

Kun ensimmäiset vaatteet jäi pieniksi, palautin ne, mutta hän ei olisi millään ottanut niitä takaisin, koska heillä ei ole säilytystilaa kuulemma, eivätkä he aio enää tehdä lapsia. Hän sanoi, että voin viedä vaikka Uff:iin.

Palautin ne vaatekappaleet, joista oli puhuttu että hän haluaa ne takaisin. Loput vein sitten Uff:iin tai annoin tuttaville. Nyt hän on kuitenkin raskaana, ja haluaisi vaatteet takaisin. Kun sanoin ettei niitä enää ole, hän raivostui. Itse taas olen sitä mieltä, että jos haluaa vaatteet takaisin, ei kannata sanoa että " en huoli niitä enää takaisin, kun ei meillä ole niille mitään käyttöä, vie vaikka Uffiin" ...

Ei voi mitään.



Tästä opin, että enää en lainaa kelle vaan, ja mielummin joko annan kokonaan pois tai myyn.

ja kun melkein joka käytön jälkeen saa pestä.

Itse sain kanssa pari kassillista vaatteita, vaikka sanoin, että en tarvitse. Kysyin, haluaako vaatteita sitä mukaa takaisin, kun tulevat pieneksi vauvalla, niin ei ollut kuulemma tarvetta. Olin tätä ennen ilmoittanut, että mikäli ei halua, laitan saman tien kiertoon, koska meillä ei yksinkertaisesti ollut tilaa säilyttää pieniä vaatteita. Itse ostamatkin laitoin kiertoon, kun tulivat pieneksi.

No, kuinkas sitten kävikään, tämä nainen alkoi odottaa, ja tuli vaatimaan niitä samoja vaatteita, joista oli ilmoittanut, että ei niitä huoli enään takaisin.

Ei olla enään tekemisissä....

Vierailija:

Sain tyttöni kummitädiltä ison kasan heidän tyttönsä vaatteita. Muutaman vaatteen kohdalla hän sanoi, että tämän ottaisi mielellään takaisin. Muista ei sanonut mitään.

Kun ensimmäiset vaatteet jäi pieniksi, palautin ne, mutta hän ei olisi millään ottanut niitä takaisin, koska heillä ei ole säilytystilaa kuulemma, eivätkä he aio enää tehdä lapsia. Hän sanoi, että voin viedä vaikka Uff:iin.

Palautin ne vaatekappaleet, joista oli puhuttu että hän haluaa ne takaisin. Loput vein sitten Uff:iin tai annoin tuttaville. Nyt hän on kuitenkin raskaana, ja haluaisi vaatteet takaisin. Kun sanoin ettei niitä enää ole, hän raivostui. Itse taas olen sitä mieltä, että jos haluaa vaatteet takaisin, ei kannata sanoa että " en huoli niitä enää takaisin, kun ei meillä ole niille mitään käyttöä, vie vaikka Uffiin" ...