Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vertaistukea vanhojen vanhempien hoitamiseen!
Tämä on kauhean raskas ja pitkä elämänvaihe ja sekin tuntuu kauhealta, kun tietää mihin tämä sitten lopulta loppuu. Tuntuu kauhealta kun rakkaat vanhemmat voivat yhä huonommin. Tietenkin menneisyyden kipupisteetkin ja lapsuuden ei niin ihanat hetket nousevat välillä mieleen ja tunteet ovat kurjia ja välillä katkeria. Toivoisin vanhemmilta sitä lämpöä ja henkistä tukea kuten nuorena, mutta sitä ei tietenkään enää saa. Joskus näen välähdyksen niistä entisistä vanhemmistani ja se tekee oloni vain surullisemmaksi. Omakin vanheneminen tuntuu tosi kurjalta juuri nyt, tuntuu että tässä mennään vaan surkeuden kautta hautaan.
Olen keski-ikäinen kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti, eli juuri tällainen kuormamuuli, joka yksin kannattelee koko rapistuvaa Suomea tekemällä töitä ja hoitamalla kaikki. (Ja tietysti Suomen nuoret miehet vielä ovat sitä mieltä että lisää vaan taakkaa naisille...) Ystäväni sanovat, että minun pitäisi sanoa vain jämäkästi ei. Mutta mitä sekin sitten muka tarkoittaisi? Että jättäisin vanhemmat ilman apua, vai lapset vai työni? Tilanne on kestänyt niin kauan ja on niin vaikea, että kaikki yhteiskunnan tarjoamat avut on katsottu, eli käytännön apuja ei ole tästä enempää saatavissa tällä hetkellä. Olen reipas ja jaksava, eikä minua haittaa tehdä konkreettisia asioita, kuten käydä kaupassa tai hoitaa sairaita, mutta henkinen puoli uuvuttaa tosi paljon. Haluaisin omaan elämääni joskus jotain onnea ja hauskuutta, mutta en ehdi enkä jaksa muuta kuin tehdä töitä ja hoitaa ihmisiä.
Tiedän että voin periaatteessa heittää hanskat naulaan ja jättää kaikki ihmiset oman onnensa nojaan, mutta ei se minua tekisi onnelliseksi vaan entistä onnettomammaksi. Lakikin siinä jo tulisi vastaan, jos jättäisin heitteille lapset ja vanhukset. Miten te muut pärjäätte, joilla on tällaista, ja mistä saatte voimaa jaksaa?
Kommentit (92)
Laki ei tule vastaan vanhempiesi kohdalla; sen edessä olet vastuussa ihan tasan alaikäisistä lapsistasi. Teet huoli-ilmoituksen, ja ilmoitat ettet jaksa vanhempiesi hoitamista enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun et kertonut missä ja miten vanhempasi asuvat ja missä kunnossa he ovat. Palveluja voi ulkoistaa eikä se välttämättä kauhean kalliiksi tule, mutta jos he siitä jääräpäisesti kieltäytyvät, niin sinun pitää kertoa heille mitä olet valmis tekemään ja mitä et. Ja sitten pitää siitä kiinni.
No juurihan sanoin, että nämä palvelut on katsottu läpi. Ne ovat käytössä siinä määrin kuin ne tähän tilanteeseen sopivat. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi selvittää näitä kunnan tai yksityisten palveluita. Muutenkaan tilanne ei ole se, että hyötyisimme siitä, että joku tulee 1-3 kertaa päivässä laittamassa jonkun eineksen vanhempien nenän eteen. Isäni on siinä kunnossa että voi tehdä nämä asiat ja on invalidisoituneen äitini omaishoitaja. Isä on itsekin masentunut ja monisairas. Jos laitan kovan kovaa vastaan ja kieltäydyn auttamista, niin siellähän he sitten rämpisivät eteenpäin ja kämppä leviäisi sotkuun ja kaaokseen ja luultavasti joku kaatuisi ja kuolisi ennen pitkää tai jäisi sänkyyn ja kuivuisi. Vaikea sanoa menisikö siinä vuosia vai kuukausia. Voin tietysti "laittaa" vanhemmat johonkin hoitokotiin jos he suostuvat menemään, mutta olen käynyt sellaisissa laitoksissa ja vankilatkin ovat kivampia. Tällä hetkellä heillä on jotenkin ihmisarvoinen ja oman näköinen elämä kun autan säännöllisesti. Se on helppo sanoa kun ei ole omista läheisistä kyse, että ratkaisu olisi se, että lopettaa vain auttamisen.
Vierailija kirjoitti:
Laki ei tule vastaan vanhempiesi kohdalla; sen edessä olet vastuussa ihan tasan alaikäisistä lapsistasi. Teet huoli-ilmoituksen, ja ilmoitat ettet jaksa vanhempiesi hoitamista enää.
Kyllä minä jaksan, mutta tämä tuntuu kurjalta. Vielä kurjemmalta tuntuisi hylätä vanhemmat. Tämä on se suruni ja olen varma että monet muutkin ovat saman tapaisessa tilanteessa. Halusin kysyä heiltä vertaistukea ja neuvoja, että miten he jaksavat.
Mulla vielä lisänä sellainen tilanne että kaksi tytärtä ja asutaan samalla paikkakunnalla mutta toinen on pessyt tilaanteesta kätensä ja jättänyt kaiken minun niskaan. Välillä toivon kuolemaa ja kaduttaa kaikki ja aivan hirveä viha iskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki ei tule vastaan vanhempiesi kohdalla; sen edessä olet vastuussa ihan tasan alaikäisistä lapsistasi. Teet huoli-ilmoituksen, ja ilmoitat ettet jaksa vanhempiesi hoitamista enää.
Kyllä minä jaksan, mutta tämä tuntuu kurjalta. Vielä kurjemmalta tuntuisi hylätä vanhemmat. Tämä on se suruni ja olen varma että monet muutkin ovat saman tapaisessa tilanteessa. Halusin kysyä heiltä vertaistukea ja neuvoja, että miten he jaksavat.
Ei sinun tarvitse hylätä. Teet periaatepäätöksen, että käyt heille vaikkapa kerran viikossa kaupassa/apteeksissa ja kahvittelemassa. Loppuihin toimiin tarvitset apua. Esimerkiksi itse en suostu mihinkään hoidollisiin toimenpiteisiin; kuoltaisiin pian molemmat, minulla ei ole mitään alan koulutusta. En myöskään suostuisi ikinä, että aikuinen insinööripoikani *hoitaisi* minua 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa tilanteessa. Ikää 50, kahden teinin yksinhuoltaja, ja 78- ja 80-vuotiaiden 170 km päässä asuvien vanhempieni ainoa lapsi ja auttaja.
Eihän tästä tosiaan oikein ulospääsyä ole, kun ei ensinnäkään vanhemmat ole vielä siinä kunnossa että mitään hoivakoteja edes harkittaisiin, pärjäävät ihan perushyvin keskenään arjessa mutta tarvii kyllä säännöllisesti apua esim. lumenluonnit, puutarhatyöt, isompien ostoksien haku autolla, netissä asioiden hoitaminen, isommat siivoukset, palaneiden lamppujen vaihto, pienet remppahommat jne. Eivät he edes pyydä sitä apua, eivät haluaisi olla vaivaksi, mutta ne asiat jäisi sitten vaan hoitamatta jos en auttaisi.
Ja mielelläni sinänsä autankin, mun vanhemmat on olleet todella hyviä vanhempia, sen oivaltaa varsinkin kun lukee täältä millaisia monien 1970-luvulla syntyneiden vanhemmat on ollut. Ei mitään sellaista kylmää ja tylyä meillä koskaan lapsuudessa. Koen velvollisuudekseni auttaa heitä nyt tässä elämänvaiheessa, jossa roolit on kääntyneet toisinpäin, ja minun täytyy olla se vahva aikuinen vanhuuden takia sekä fyysisesti että mentaalisesti taantuvville vanhemmille, siinä missä he pitivät minusta huolen lapsuuden ja nuoruuden. Mutta on se ajoittain vähän rankkaa, ja tosiaan se kun tietää että tämä vaihe voi jatkuva tosi kauan, niin että vanhusten tila koko ajan heikkenee. Esim. mun vanhemmilla kummallakaan ei ole todettu mitään pitkäaikaissairautta eikä ole yhtään lääkityksiä, joten hyvällä onnella voivat elää vielä pitkään.
Toivon että jaksan auttaa sittenkin kun heidän tila huononee, ja pelkään sitä etten jaksa, ja toisaalta sitä, että mun oma elämä menee ohi siinä kun minä autan vanhempia. Mulla esim. oli ulkomainen miesystävä, jonka kanssa oli suunnitelma muuttaa hänen kotimaahansa, mutta se juttu meni poikki kun en voinutkaan muuttaa, koska vanhempani tarvitsevat ainoaa lastaan täällä. Olen nyt 50, jos vanhemmat elävät vielä vaikka 10 vuotta kotona, olen 60. Ei siinä vaiheessa varmasti enää suuria elämänmuutoksia tehdä, mitä vielä vähän tekisi mieli tehdä. Ja nytkin tunnen syyllisyyttä siitä että edes kirjoitan tämmöistä, minä itsekäs kusipää joka haihattelen jotain itsekkäitä omia haaveita, kun pitäisi pitää huoli vanhemmista. Ja kyllä minä aion siis pitää heistä huolen, ajoittain vain tulee se ahdistus siitä, kun luuli että kun lapset saa isoiksi, niin alkaisi vapaampi elämä itselle. Ei ala, vaan vielä sidotumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun et kertonut missä ja miten vanhempasi asuvat ja missä kunnossa he ovat. Palveluja voi ulkoistaa eikä se välttämättä kauhean kalliiksi tule, mutta jos he siitä jääräpäisesti kieltäytyvät, niin sinun pitää kertoa heille mitä olet valmis tekemään ja mitä et. Ja sitten pitää siitä kiinni.
No juurihan sanoin, että nämä palvelut on katsottu läpi. Ne ovat käytössä siinä määrin kuin ne tähän tilanteeseen sopivat. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi selvittää näitä kunnan tai yksityisten palveluita. Muutenkaan tilanne ei ole se, että hyötyisimme siitä, että joku tulee 1-3 kertaa päivässä laittamassa jonkun eineksen vanhempien nenän eteen. Isäni on siinä kunnossa että voi tehdä nämä asiat ja on invalidisoituneen äitini omaishoitaja. Isä on itsekin masentunut ja monisairas. Jos laitan kovan kovaa vastaan ja kieltäydyn auttamista, niin siellähä
Miksi ette ota siivouspalvelua? Tuntuu vähän siltä, että ette edes _halua_ ottaa palveluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivous- ja järjestelypalvelut ostatte nyt heti ulkopuolelta. Joka viikko sama ihminen käymään 3-4 tunnin ajaksi ja tekemään kaikkea rästiin jäänyttä pikkuhommaa (siivous, tiski, pyykitä jne.). Ja vielä kuntouttavalla otteella, jossa vanhempasi myös osallistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun et kertonut missä ja miten vanhempasi asuvat ja missä kunnossa he ovat. Palveluja voi ulkoistaa eikä se välttämättä kauhean kalliiksi tule, mutta jos he siitä jääräpäisesti kieltäytyvät, niin sinun pitää kertoa heille mitä olet valmis tekemään ja mitä et. Ja sitten pitää siitä kiinni.
No juurihan sanoin, että nämä palvelut on katsottu läpi. Ne ovat käytössä siinä määrin kuin ne tähän tilanteeseen sopivat. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi selvittää näitä kunnan tai yksityisten palveluita. Muutenkaan tilanne ei ole se, että hyötyisimme siitä, että joku tulee 1-3 kertaa päivässä laittamassa jonkun eineksen vanhempien nenän eteen. Isäni on siinä kunnossa että voi tehdä nämä asiat ja on invalidisoituneen äitini omaishoitaja. Isä on itsekin masentunut ja monisairas. Jos laitan kovan kova
Meillä on kaikki palvelut joihin on varaa jo käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi hoitoiseen asuntoon muutto pitäisi olla avun yhtenä kriteerinä. Lasten ei tule polttaa itseään loppuun, koska vanhemmat nyt vaan haluavat asua syrjässä omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Siivous- ja järjestelypalvelut ostatte nyt heti ulkopuolelta. Joka viikko sama ihminen käymään 3-4 tunnin ajaksi ja tekemään kaikkea rästiin jäänyttä pikkuhommaa (siivous, tiski, pyykitä jne.). Ja vielä kuntouttavalla otteella, jossa vanhempasi myös osallistuvat.
Tämä. Helpottaa huomattavasti omaa taakkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi ette ota siivouspalvelua? Tuntuu vähän siltä, että ette edes _halua_ ottaa palveluja."
Ei ap, mutta meillä äiti ei hyväksy vieraita ihmisiä kotiinsa. Hän pystyy vielä perussiivoamaan itse, mutta kyllähän se niin on ettei kauheasti enää huonekaluja siirtele tai vaikka jotain yläkaappeja tai suihkuseiniä jynssää, tai vaikka pese ikkunoita, joten minä hoidan nämä isommat. Sekin on äidille kova pala, että minä teen sen, käy hänen ylpeyden päälle pahasti, hän on niitä perinteisiä naisia joiden mielestä naisihminen on jotenkin huono jos ei omaa kotiaan hoida.
- 7
Vierailija kirjoitti:
Helpompi hoitoiseen asuntoon muutto pitäisi olla avun yhtenä kriteerinä. Lasten ei tule polttaa itseään loppuun, koska vanhemmat nyt vaan haluavat asua syrjässä omakotitalossa.
Tästäkin olen samaa mieltä. Jos hommat puutuu, oikea paikka asua ja elää ei enää ole omakotitalo isoine tontteineen - tai pieninekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asutaan omassa talossa, se myydään ja käytetään rahat palvelujen hankintaan.
Jos vanhus ei suostu ottamaan vieraita ihmisiä kotiinsa, niin olkoon sitten omillaan. On nöyrryttävä kun on sen aika.
Olen itse työtön sinkku ja vela, mutta kärsin monista ongelmista ja vaikeuksista itsekin mm. koko ajan pahenevista mielenterveysongelmista. Lisäksi itsellänikin on parantumaton diagnoosi, johon en kuitenkaan kuole. Tarvitsisin itsekin apua kun en pysty huolehtimaan itsestänikään. Elämässäni ei ole paljoa mitään mukavaa ja tämä pakon sanelema vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani kotiorjaksi joutuminen on vienyt kaiken sen vähänkin mukavan ja ylipäätään kaiken. En ole enää pitkään aikaan oikein odottanut mitään. Tämä on kuin vankila, josta ei ole ulospääsyä tai se ulospääsy odottaa vasta sitten kun vanhempani kuolee. Yritän vaan jotenkin selviytyä kuten olen yrittänyt jo vuosia, vaikka asiat ovat vaikeutuneet koko ajan ja voimani ovat loppuneet jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ette ota siivouspalvelua? Tuntuu vähän siltä, että ette edes _halua_ ottaa palveluja."
Ei ap, mutta meillä äiti ei hyväksy vieraita ihmisiä kotiinsa. Hän pystyy vielä perussiivoamaan itse, mutta kyllähän se niin on ettei kauheasti enää huonekaluja siirtele tai vaikka jotain yläkaappeja tai suihkuseiniä jynssää, tai vaikka pese ikkunoita, joten minä hoidan nämä isommat. Sekin on äidille kova pala, että minä teen sen, käy hänen ylpeyden päälle pahasti, hän on niitä perinteisiä naisia joiden mielestä naisihminen on jotenkin huono jos ei omaa kotiaan hoida.
- 7
Ok. Minä ilmoitin äidille ja isälle, että jos ikkunat halutaan puhtaaksi, niihin palkataan pesijä. Tuollainen vanhusten *periaatteiden* myötäileminen on vähän samaa, kuin kaivaisi itselleen ennenaikaista hautaa huvikseen. Vaikeista asioista ei kannata tehdä vielä vaikeampia omituisten aivoitusten vuoksi.
Kuinka vanhat on lapset? Onko heistä mitään fyysistä / henkilstä apua? Laita vanhin lapsesi käymään vanhemmillasi tunnin verran kerran viikkoon, viihdyttämässä vanhuksia.
Muuta aivan vanhempiesi viereen, mielellään näköetäisyydelle. Ei mene energiaa paljoa siirtymiseen. Suosi valmisruokia ja siihen kylkeen keität ison kattilan PAKASTEporkkanoita/kukkakaalia/parsaa = terveellinen ruoka helposti.
Jos vanhempasi alkavat valittaa (mistä vaan) siinä hetkessä kun heidän kotiinsa astut, kerro heille, että vähennät käyntejä, jos ne heti alkavat valituskuorolla.
Jos vanhemmillasi on pulmana sotkuisuun, niin äläpäs tee viikkosiivousasioita seuraavalla kerralla, vaan tavaroiden karsimista: roskat roskiin, ylimääriset purkit ja putelit, reikäiset vaatteet, 10 v sitten viimeksi käytetyt takit, ylimääriset kengät kierrätykseen / roskiin.
Mulla äiti kuoli alzheimeriin vuosi sitten, ja mulla on neljä lasta, joista pienin tarhassa. Aika kovia aikoja on kyllä ollut. Onneksi isä on melko hyvässä kunnossa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa. Ikää 50, kahden teinin yksinhuoltaja, ja 78- ja 80-vuotiaiden 170 km päässä asuvien vanhempieni ainoa lapsi ja auttaja.
Eihän tästä tosiaan oikein ulospääsyä ole, kun ei ensinnäkään vanhemmat ole vielä siinä kunnossa että mitään hoivakoteja edes harkittaisiin, pärjäävät ihan perushyvin keskenään arjessa mutta tarvii kyllä säännöllisesti apua esim. lumenluonnit, puutarhatyöt, isompien ostoksien haku autolla, netissä asioiden hoitaminen, isommat siivoukset, palaneiden lamppujen vaihto, pienet remppahommat jne. Eivät he edes pyydä sitä apua, eivät haluaisi olla vaivaksi, mutta ne asiat jäisi sitten vaan hoitamatta jos en auttaisi.
Ja mielelläni sinänsä autankin, mun vanhemmat on olleet todella hyviä vanhempia, sen oivaltaa varsinkin kun lukee täältä millaisia monien 1970-luvulla syntyneiden vanhemmat on ollut. Ei mitään sellaista kylmää ja tylyä meillä koskaan lapsuudessa. Koen velvoll
Miksi vanhempasi eivät muuta kerrostaloon? On sulaa hulluutta asua talossa, jonka hoitamiseen eivät voimat riitä.
Lunta voi talvella sataa vaikka joka päivä. Ei kerta kaikkiaan voi odottaa, että lapset hoitavat lumityöt. Jos vanhemmillasi ei ole varaa ostaa näitä palveluja, heidän tehtävä on muuttaa asuntoon, jossa taloyhtiö hoitaa ne. Älä ole liian kiltti.
Missä on erolapsien isät? Vauvan kaikki yksinhuoltajat tuntuvat olevan sitä totaalisesti, isiltä ei rahaa, vuoroja lasten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea sanoa, kun et kertonut missä ja miten vanhempasi asuvat ja missä kunnossa he ovat. Palveluja voi ulkoistaa eikä se välttämättä kauhean kalliiksi tule, mutta jos he siitä jääräpäisesti kieltäytyvät, niin sinun pitää kertoa heille mitä olet valmis tekemään ja mitä et. Ja sitten pitää siitä kiinni.