Milloin aavistit, että olet suhteessa jossa ei kannattaisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tajusin sen siitä että jäi sellainen epämääräinen paha olo. Päällisin puolin ja ehkä ulkopuolisten mielestä ei ollut mitään vikaa. Onneksi löysin lopulta hyvän puolison, eikä tarvinnut enää käydä läpi näitä juttuja.

Itselläni myös vähän näin. En tiedä onko se vaihe. Puhumme paljon, mutta tätä asiaa on vaikea ottaa esille.

Mietin myös onko mahdollista, että jonkun kanssa olisi oikeasti helppoa. Onko vika minussa. Kuinka paljon voi toivoa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tajusin sen siitä että jäi sellainen epämääräinen paha olo. Päällisin puolin ja ehkä ulkopuolisten mielestä ei ollut mitään vikaa. Onneksi löysin lopulta hyvän puolison, eikä tarvinnut enää käydä läpi näitä juttuja.

Itselläni myös vähän näin. En tiedä onko se vaihe. Puhumme paljon, mutta tätä asiaa on vaikea ottaa esille.

Mietin myös onko mahdollista, että jonkun kanssa olisi oikeasti helppoa. Onko vika minussa. Kuinka paljon voi toivoa.

ap

On mahdollista, että jonkun kanssa on helpompi olla.

Epämääräinen /paha /epäilyttävä /kummallinen/hermostunut /ylivirittynyt olo on intuitiosi, joka yrittää kertoa jotakin tärkeää. En halua pelotella, mutta usein lähiväkivallan uhrit myöhemmin kertovat, etteivät kuunnelleet tuntemuksiaan ennen kuin oli liian myöhäistä. 

Omassa elämässäni olen oppinut jälkiviisaana sen, että jos suhteessa on jotain hankalaa, jotain epämääräistä, jotain minkä takia pitää pohtia ja miettiä ollakko vai eikö olla, se on merkki siitä, ettei homma toimi. Joskus sitä vatuloi vuoden, joskus kuukauden, joskus vuosikymmenen toivoen ja miettien. Jos ihmiset on sopivia toisilleen, ei siinä ole mitään miettimistä vaan suhde vaan rullaa mukavasti eteenpäin. Kommunikaatio pelaa, seksi toimii, on sekä yhteisiä omia menoja ja yhteisiä ja erillisiä tavoitteita ja molemmat kannustaa toisiaan saavuttamaan omat ja yhteiset jutut. Silti voi olla haasteita ja kränääkin, mutta se selvitellään. Kaikki pelit, säädöt, epävarmuudet, jossittelut ja muu loistaa poissaolollaan. On vain oma kulta, minä ja me. :)

N44

Tiesin, kun päässäni oli liian monta palikkaa väärässä asennossa ja typerät ajatukset vain seurasivat toinen toisiaan lumipallon tavoin. Seurustelin entisen ministeri Raimo Telkän kanssa ja sittemmin suhteemme päätyttyä viestintäkanavat kertoivat hyvin avoimesti Raimon päihdeongelmasta, joka oli johtanut hänen uransa päättymiseen ja häpäisyyn televisiossa. 

Tapailin kiintymyssuhde ongelmaista miestä aikoinaan. Mies oli kovin ihastunut ja flirttiä oli monta kuukautta ennenkuin pyysi numeroni. Lopulta tavattiin, juteltiin ja vietettiin aikaa. Oli tavallista, hellyttelyä jne. Asuttiin eri kaupungeissa joten nähtiin kerran kaksi kuukaudessa viikonloppuna. Kuin salama kirkkaalta taivaalta 4 kertana kun menin miehen luokse kaikki oli muuttunut ja siihen loppui fyysinen hellyys ja seksi. Sitten alkoikin kylmä-kuuma leikki. Saattoi olla soittamatta kahteen viikkoon ja sitten soittaa ja kertoa kuinka on kaivannut yms. Lopulta koko juttu meni siihen että multa otetaan energiaa antamatta mitään takaisin joten lopetin jutun. 

Tiedän ettei tehnyt pahuuttaan, sanoikin lopulta että haluaisi sellaisen parisuhteen mikä olisi läheinen kaverisuhde. Koska oltiin kavereita ennen tätä tapailua ja mulla oli kipeitä juttuja elämässä jotenkin jäin tähän tilanteeseen todella pitkäksi aikaa. En elätellyt mitään vakavaa suhdetta mutta kuitenkin toivoin kokoajan että olisin haluttu, rakastettu ja sanat ei olisi tyhjiä lupauksia. Oli kuitenkin ihan kiva tehdä aina silloin kun mies halusi kaikkia retkiä ja ulkona syömässä. Mutta samalla oli sydäntä raastavaa että ennen kun oltiin vaan kavereita oli tuhat kertaa ystävällisempi ja huomioivampi kuin tälläisessä epämääräisessä virityksessä.

Heti ekoilla treffeillä tuli sellainen fiilis että tässä on jotain vikaa. Jostain syystä kuitenkin menin seuraaville ja sitä seuraaville. Ja olin jo jossain kohtaa lopettamassa leikin mutta mies aneli että jatketaan, mun seura on just sitä mitä haluaa elämäänsä. Ja taas hetken päästä pelkkää kylmää. Vuoden tälläistä siis katselin, jos joku olisi tullut pyytämään treffeille olisin mennyt ja jättänyt kylmä-kuuma pellen siihen paikkaan. 

Luiskaan vaan heti tälläiset tyypit. Vaikka itse ajattelin että otan ilon irti siitä mitä annetaan niin näin jälkeenpäin kun muistelee se oli todella ankeaa ja uuvuttavaa ja pelkästään miehen ehdoilla pyörivä. 

Liian myöhään

Vierailija kirjoitti:. Hyvät muistot on niin vahvat ja henkilökohtaiset

Ei ne muistot mihinkään häviä erotessakaan.

Huomasin muutamassa kuukaudessa, ettei suhde ollut hyvä ja siihen kertyi nopeasti miinuksia kuin plussia. Tilanteeni oli kuitenkin hänestä riippuvainen, joten suljin silmäni miinuksilta  ja uskoin ratkaisevani tilanteen parhain päin. Ja tämän kaiken ymmärsin vasta myöhemmin.

Olen luonteeltani ratkaisukeskeinen ja organisoiva, enkä anna helposti periksi yleensä missään. Sisulla ja myönteisellä asenteella vain eteenpäin, mutta ei se olekaan aina se paras vaihtoehto.  Asenteeni ei toimisi kuin  vain omaishoitajana.

Koska en pitänyt huolta itsestäni maksoin vielä  pitkään suhteen aiheuttamista ikävistä kokemuksista. Ne hyvät asiat, joita suhteessa myös oli, eivät yksinkertaisesti kata negatiivisia kokemuksiani. 

nosto

Vierailija kirjoitti:

Tapailin kiintymyssuhde ongelmaista miestä aikoinaan. Mies oli kovin ihastunut ja flirttiä oli monta kuukautta ennenkuin pyysi numeroni. Lopulta tavattiin, juteltiin ja vietettiin aikaa. Oli tavallista, hellyttelyä jne. Asuttiin eri kaupungeissa joten nähtiin kerran kaksi kuukaudessa viikonloppuna. Kuin salama kirkkaalta taivaalta 4 kertana kun menin miehen luokse kaikki oli muuttunut ja siihen loppui fyysinen hellyys ja seksi. Sitten alkoikin kylmä-kuuma leikki. Saattoi olla soittamatta kahteen viikkoon ja sitten soittaa ja kertoa kuinka on kaivannut yms. Lopulta koko juttu meni siihen että multa otetaan energiaa antamatta mitään takaisin joten lopetin jutun. 

Tiedän ettei tehnyt pahuuttaan, sanoikin lopulta että haluaisi sellaisen parisuhteen mikä olisi läheinen kaverisuhde. Koska oltiin kavereita ennen tätä tapailua ja mulla oli kipeitä juttuja elämässä jotenkin jäin tähän tilanteeseen todella pitkäksi aikaa. En elätellyt mitään vakavaa suh

Tämä tuntuu tavallaan tutulta. Kiitos taas uusista tarinoista.

ap

Punnitsen itsekin onko situationshipin hyvä niin hyvää, että korvaisi sen epävarmuuden, säätämisen ja ajoittaisen itkun, jotka siitä on alkaneet seurata.

Silti se on niin hyvää. Asutaan eri kaupungeissa.

Pitäisipä pitää päiväkirjaa kahden viikon ajan, lukea kaikki kirjoitettu läpi ja sitten yrittää nähdä jutun järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:. Hyvät muistot on niin vahvat ja henkilökohtaiset

Ei ne muistot mihinkään häviä erotessakaan.

Kiitos. Tuo on yksinkertaista ja totta, mutta tuntui sydämessä.

ap

1995, 1997, 1998, 1999, 2018, 2024. Vuosille 1997-1999 sattui useita tapauksia.

M56 

Silloin tajusin asian kun vaimoni ajoi autoa tuplanopeudella sallittuun nähden ja tuumasi että hoitaa minut sairaalakuntoon.

Alttarilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vain muutamissa suhteissa aiemmin, kaikki "vakavia" ja toiveikkaita, vaikka sitten päätyneet eroon kun ei olla sovittu yhteen. Aavistan, että minulla ei ole tarpeeksi kokemusta parisuhteista. Irtosuhteet ovat aina tuntuneet mahdottomilta, vaikka niissä voisi oppiakin  muista.

Nyt en tiedä pitäisikö sinnitellä ja kestää, vai luovuttaa. Ehkä tuo kylmää-kuumaa-intohimoa-tuskaa -kuvio saa aikaan "pelillisen" halun onnistua, olla luovuttamatta itse. Ihmisenä hän kiinnostaa niin paljon.

Olen jotenkin sekaisin tästä kaikesta. Muuten elämä on kohdillaan.

ap

Jossain vaiheessa huomaat että tuo kiinnostavuus ihmisenä on ihan huttua ja päälleliimattua erikoisuuden tavoittelua, ja sen jälkeen ihmettelet miten koskaan lankesit noin ikävään ja tympeään hmisenkuvatukseen. Itse en viitsisi lyödä päätäni seinään, mutta kaipa jokaisen täytyy oppia asia kantapään kautta.