Milloin aavistit, että olet suhteessa jossa ei kannattaisi olla?

Yksi miesystävä kaiveli henkilökohtaisia tavaroitani jos jäi yksin kotiini. Tämä selvisi ihan sattumalta. Yritti selittää että on utelias luonne. No aika utelias pitää ollakin jos vaivalla pois pakatut tavarat kaivaa esille ja tutkii. Siis jostain tosi tosi yläkaapin perältä.

Se oli sitten siitä heti poikki. Luotto meni.

Vierailija kirjoitti:

Jos vähänkään epäilyttää, niin aika suurella todennäköisyydellä epäilykset osoittautuvat oikeiksi.

Valitettavasti tämä.

Jätä se sika.

Koko ajan hoettiin rakasta aamuin illoin, mutta teot eivät täsmänneet. On helppo lässyttää mitä toinen haluaa kuulla. 

Kyllä se viimeistään siinä kohtaa tuli selväksi, kun meidän sängyssä oli silloisen mieheni lisäksi silloinen paras ystäväni. 

Kannattaa lukea tiedettä kaiken takana. Aivokemiaa, parinmuodostuskuvioita jne. Siinä oivaltaa paljon juttuja, jotka omassa elämässä vastaantullessaan on pelkkää samaa rakkauskuplaa, josta ei saa mitään otetta.

Tietäminen irrottaa ihmistä luulemisesta.

Mun edellinen suhde oli juuri tuota: kylmää, kuumaa, intohimoista. Mitään järkeä koko suhteessa ei ollut. Monta kertaa yritin eroon ja sitten kerran napsahti. Sanoin miehelle, että en jaksa enää, en jaksa olla syntipukkina ja kaiken lian kohteena. Yli puoli vuotta erosta ja edelleenkään en ole päässyt eroon. Hän edelleen laittaa joka päivä viestiä.

 

Koko suhteemme ajan sanoin, että haluan tasaisen hyvän suhteen, joka johtaa avioliittoon ja perheen perustamiseen. Mies ei näitä halunnut suhteennaikana, yhtäkkiä kolme päivää erosta sanoi, että haluaa näitä ja haluaa minun kanssa. Totesin, että mulla on niin huonot kokemukset hänen kanssaan olosta, että hänen kanssaan en todellakaan ole mitään perustamassa tai tekemässä.

 

Viime viikolla kun pyysin häntä lopettamaan yhteydenotot koska hermostun häneen. Hän kokeili klassista ja alkoi pahoittelemaan, suuttui ja käänsi minun reaktion hänen sanomisistaan minun syyksi, antoi pitkän listan minun vioista ja parannuskohteista. Totesin, että kiitos vain listasta ja hyvää illan jatkoa. Seuraavana päivänä kokeili toista temppuaan eli seksuaalista kanssakäymistä, jonka laitan nykyään ahdisteluksi. Viesteihin en vastannut mitään ja hän siirtyi itsesääliin, muka häpeään ja pahoittelemaan. 

 

Vinkkini siis on, että jos suhde on kuluttava niin ero saattaa olla vielä kuluttavampi. Koita jaksaa sen läpi. Oma intuitio sanoo kyllä, että jokin on vinksallaan ja sitä kannattaa kuunnella, olkoon miten intohimoinen ja raastava suhde. Se ei ole normaalia. Normaalia on tuntea itsensä hyväksi suhteessa, ei rikkoa toisten huonolla käytöksellä. 

Ennen kuin edes alettiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun edellinen suhde oli juuri tuota: kylmää, kuumaa, intohimoista. Mitään järkeä koko suhteessa ei ollut. Monta kertaa yritin eroon ja sitten kerran napsahti. Sanoin miehelle, että en jaksa enää, en jaksa olla syntipukkina ja kaiken lian kohteena. Yli puoli vuotta erosta ja edelleenkään en ole päässyt eroon. Hän edelleen laittaa joka päivä viestiä.

 

Koko suhteemme ajan sanoin, että haluan tasaisen hyvän suhteen, joka johtaa avioliittoon ja perheen perustamiseen. Mies ei näitä halunnut suhteennaikana, yhtäkkiä kolme päivää erosta sanoi, että haluaa näitä ja haluaa minun kanssa. Totesin, että mulla on niin huonot kokemukset hänen kanssaan olosta, että hänen kanssaan en todellakaan ole mitään perustamassa tai tekemässä.

 

Viime viikolla kun pyysin häntä lopettamaan yhteydenotot koska hermostun häneen. Hän kokeili klassista ja alkoi pahoittelemaan, suuttui ja käänsi minun reaktion hänen sanomisistaa

Kiitos myös sinun tarinastasi. Voimia tilanteeseesi.

ap

Täällä samoja pohdintoja mielessä. Kaiken keskeltä on vaikea nähdä mikä olisi paras ratkaisu. En jotenkin luota omiin syvempiin tuntemuksiini vaikka kai pitäisi.

Elämäni suuri rakkaus olikin aseksuaali.Tai jotain siihen suuntaan. Tajusin lopettaa parin kuukauden jälkeen. Onneksi, koska itselläni on hyvin voimakas libido.

Kylmää-kuumaa on aina huono merkki ja tulee vain pahenemaan. Se voi olla traumakemiaa, narsismia, välttelevä kiintymyssuhde tms. Kannattaa googlettaa näitä termejä ja pohtia, mistä voisi olla kyse.

Vierailija kirjoitti:

Mun edellinen suhde oli juuri tuota: kylmää, kuumaa, intohimoista. Mitään järkeä koko suhteessa ei ollut. Monta kertaa yritin eroon ja sitten kerran napsahti. Sanoin miehelle, että en jaksa enää, en jaksa olla syntipukkina ja kaiken lian kohteena. Yli puoli vuotta erosta ja edelleenkään en ole päässyt eroon. Hän edelleen laittaa joka päivä viestiä.

 

Koko suhteemme ajan sanoin, että haluan tasaisen hyvän suhteen, joka johtaa avioliittoon ja perheen perustamiseen. Mies ei näitä halunnut suhteennaikana, yhtäkkiä kolme päivää erosta sanoi, että haluaa näitä ja haluaa minun kanssa. Totesin, että mulla on niin huonot kokemukset hänen kanssaan olosta, että hänen kanssaan en todellakaan ole mitään perustamassa tai tekemässä.

 

Viime viikolla kun pyysin häntä lopettamaan yhteydenotot koska hermostun häneen. Hän kokeili klassista ja alkoi pahoittelemaan, suuttui ja käänsi minun reaktion hänen sanomisistaa

Miksi sä et ole estänyt häntä? Rajat!!!

Yleensä tajusin sen siitä että jäi sellainen epämääräinen paha olo. Päällisin puolin ja ehkä ulkopuolisten mielestä ei ollut mitään vikaa. Onneksi löysin lopulta hyvän puolison, eikä tarvinnut enää käydä läpi näitä juttuja.

Lähes heti yhteenmuuton jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kylmää-kuumaa on aina huono merkki ja tulee vain pahenemaan. Se voi olla traumakemiaa, narsismia, välttelevä kiintymyssuhde tms. Kannattaa googlettaa näitä termejä ja pohtia, mistä voisi olla kyse.

e voi olla myös niin huono kunto ettei pääse pois. Katso vain 

Itse miehenä aion elää onnellisesti selibaatissa koko loppuelämäni. 

En vain pysty luottamaan naisiin enää. 

Yleensä parin viikon sisään näen ettei mitään loppuelämän suhdetta tule näillä eväillä.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä aion elää onnellisesti selibaatissa koko loppuelämäni. 

En vain pysty luottamaan naisiin enää. 

Sama itellä miesten suhteen

Vierailija kirjoitti:

Täällä samoja pohdintoja mielessä. Kaiken keskeltä on vaikea nähdä mikä olisi paras ratkaisu. En jotenkin luota omiin syvempiin tuntemuksiini vaikka kai pitäisi.

Millainen sinun tilanteesi on? Miten tapasitte aikoinaan?

ap