Miksi et katso silmiin keskustellessasi jonkun kanssa?
Häiritsee kovasti mies, joka on kuuleman mukaan kiinnostunut minusta ja tuleekin juttusille joka kerta. Aina on tikusta asiaa minulle mutta kun keskustelen hänen kanssaan, tuijottaa hän aivan johonkin muualle kuin silmiini tai minuun päin. Katse vaeltelee puiden oksissa, ohikulkevissa ihmisissä, pilvissä missä tahansa mutta ei vahingossakaan minussa.
Mikä tällaisen takana oikein on? En voi ottaa tyyppiä oikein vakavasti, kun ei osaa katsoa edes silmiin.
Tuttua?
Kommentit (56)
Nää on näitä persuuksilleen kaatujia ja tolppiin törmäilijöitä nämä tuijottajat! Katso eteesi kävellessä. Mitä etsit silmistäni? Oletko kanssa näitä jotka toistelevat toisen nimeä silleen jenkkiläisen pakonomaisesti? Kuvittelet että se saa minut lankeamaan jalkoihisi? Kaikkihan tästä näkee läpi :D Säälittävä yritys.
Silmiin katsominen on seksuaalista häirintää.
Minusta silmiin katsominen on jotenkin liian tunkevaa ja tulee sellainen friikki olo jos liian pitkään ainakaan tuijottaa. Myös kuuntelu ja puhuminen on helpompaa kun katsoo muualle.
Olen toisaalta ymmärtänyt, että pitää välillä väkisin katsoa silmiin ja suunnata katse toisen naamaan vähintään. Muuten toinen voi pitää välinpitämättömänä ja että ei olisi kiinnostunut toisen seurasta.
Ehkä omaan sitten autistisia piirteitä ja olen ujo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen opettanut lapsenikin ihan pienestä pitäen katsomaan ihmistä joka häntä puhuttelee. Siis kasvattanut lapseni käytöstavoille.
Mistä lähtien toisen loppumaton tapitus kertoo hyvistä käytöstavoista?
Autistit eivät reagoi katseella, kun kuulevat että heitä puhutellaan, neurotyypilliset lapset poikkeuksetta nostavat katseensa siitä mitä olivatkaan tekemässä, ja katsovat heitä puhuttelevaa ihmistä.
-opettaja
Okei, mitä sitten? En itsekään nosta välttämättä katsetta jostain jos minua puhutellaan, kun tiedostan kuuntelevani esimerkiksi äännähtämällä tai nyökkäämällä.
Joidenkin ihmisten kohdalla en kuule mitään mitä sanovat jos katson silmiin. Jotenkin aivot analysoi kasvoja ja ilmeitä niin suurella intensiteetillä etten vain pysty. Aina ihmetellyt tätä, mutta ei voi mitään.
jos mä alan selittää jtn pitkästi, tykkään kattoa välillä seinään tai ohi, mutta sitten katsahdan taas silmiin. jos lyhyesti, katon silmiin. kun kuuntelen toista niin katon silmiin
Olisiko niin, että ihastunutta miestä vähän ujostuttaa. Ei uskalla katsoa silmiin siksi, että pelkää näyttävänsä tunteensa, ehkä hän ei ole varma oletko sinä hänestä kiinnostunut.
Tiedän ihmisen, joka on asiallinen, mutta häntä jos katsoo silmiin, tulee oikeasti pahaa jälkeä. Raivostuu ja voi yltyä tekoihin, joita täällä ei voi mainita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi? Liiallinen katsekontakti tuntuu erittäin epämukavalta, varsinkin jos se on jonkun muun kuin perheen tai hyvän ystävän kanssa. Miksi pakottaa ihmisiä vahtaamaan toista kuin haukka?
Minusta myös. Lapsesta asti on minullekin opetettu, että kuuluu katsoa suoraan silmiin, kun toiselle puhuu, mutta itse koen epämukavana pidemmän silmiin tuojottelun. Hetkellinen suora katsekontakti on minusta riittävä.
Minä en "osaa" katsekontaktin sääntöjä. Joko tuijotan liikaa tai sitten käännän katseeni sivuun (huomattavasti fiksumpi idea). Enkä ole tiettävästi millään tavalla autistinen, sos. ahdistusta on jonkin verran.
n 38
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka katso ollenkaan?
Harvinaista, mutta todella häiritsevää. Muutama harva on puhunut tisseilleni (oikeasti vain pari kolme tyyppiä koko elämäni aikana, ja minulla on G-kupin ihmekaksoset), ja jokunen on vain niin ujo, ettei katso kuin korkeintaan kynsiään.
Alallani on myös muutama sahaja yoga -lahkolainen, jotka eivät saa katsoa ulkopuolisia silmiin. Asioin heidän kanssaan vain, jos on aivan välttämätöntä. Jostain syystä katseen välttely riepoo minua aivan älyttömästi, kun tiedän syyn.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisen, joka on asiallinen, mutta häntä jos katsoo silmiin, tulee oikeasti pahaa jälkeä. Raivostuu ja voi yltyä tekoihin, joita täällä ei voi mainita.
Kun kirjoitit asiallinen, tarkoitit varmaan psykoottinen :0
Silmiin katsomiseen liittyy valta-asetelma. Esimerkiksi kun nainen katsoo silmiin kauniilla silmillään miestä, sellainen eteerinen utu silmissään, mies on tämän vallassa, halusi sitä tai ei.
Naiset vaatii mikroilmeitä, ymmärrystä, honey-babyä, tunnesiirtoa ja mitä kaikkea. Siinä on suosittu partajätkäliigapelaajakin ihmeissään miten nämä asiat pitää hanskata ettei naisen mieliala mene ihan vihkoon.
Psst. Me miehet ei oikein näitä juttuja tajuta. Ainakaan keskenään ei mitään huolta toisen öögään tuijoittamisessa.
Mulla yksi työkaveri (molemmat olemme naisia) ei juurikaan katso minua päin kun juttelemme. Todella outoa. Ikävästi tuntuu siltä, ettei hän voi sietää minua ja siksi ei kärsi edes katsoa minua :( Usein myös juttelun jälkeen näpyttelee kännykkäänsä ja silloin heti ajattelen, että tämä haukkuu minua toisen työkaverimme kanssa whatspissa...
Olen varmaan harhaluuloinen :D Mutta niin sitä alkaa miettimään vaihtoehtoja kun on niin hämmentävää käytöstä.
Miksi tuijotat minua? Koko ajan?