Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et katso silmiin keskustellessasi jonkun kanssa?
29.01.2025 |
Häiritsee kovasti mies, joka on kuuleman mukaan kiinnostunut minusta ja tuleekin juttusille joka kerta. Aina on tikusta asiaa minulle mutta kun keskustelen hänen kanssaan, tuijottaa hän aivan johonkin muualle kuin silmiini tai minuun päin. Katse vaeltelee puiden oksissa, ohikulkevissa ihmisissä, pilvissä missä tahansa mutta ei vahingossakaan minussa.
Mikä tällaisen takana oikein on? En voi ottaa tyyppiä oikein vakavasti, kun ei osaa katsoa edes silmiin.
Tuttua?
Kommentit (56)
Mä katson aina. Paitsi silloin kun silmäsairaus, jossa oireet: Lasittunut silmä, punaisuus, ihan luin joku kalvo silmässä, sumea heikentynyt näkö. Voimakas valonarkuus. Silloin en voi katsoa suoraan silmiin, enkä oikeastaan suoraan ollenkaan.
Eikö olekin jännä silmävamma?
Niin munkin mielestä. Tosi jnnä, paitsi siihen ja sen hoitoon liittyy RIKOKSIA. Siksi ei niin harmiton juttu.
Ja sinä ääliö, joka oikeasti uskoisit teoriaan: Joku tavallinen vaiva, mikä nyt ikääntyessä voi tulla tai silmälasit, missä silmälasit! Olet saatanan tyhmä ihminen ja toivottavasti et missään vastuullisessa työssä!
Jos taas tiedät mitä oikeasti on, mutta vitsailet muusta, olet vastenmielinen rikollinen ja mukana rikoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vastapuoli on tavalla tai toisella kommunikaatiossaan luotaan työntävä ja epämiellyttävä, en katso silmiin, "unohdan" myös saman tien nimen.
Sitäpaitsi yleensä tietynlainen tiukka tuijotus ja napittava katse kielii aggressiivisuudesta, tungettelevuydesta ja tarpeesta hallita. Näihin tarpeisiin tässä päässä evätään pääsy.
En tiedä ap:n tapauksesta utta itse vältän pitkää tai ajoittan kokonaan katsekontaktia silmäongelmien takia. Kuivat ja arat silmät joita suojelen ettei ne ärtyisi lisää ja ala vuotaa vettä. Ei kiva sekään. Sori siitä ja jos mielesi pahoitit niin eipä kiinosta.
Vierailija kirjoitti:
Suora katsominen silmiin on haaste taisteluun kuolemaan asti.
Nimenomaan. En minäkään pidä pälyilijöistä.
Kun kuuntelen toista, niin tuijotan kuulemma jopa häiritsevästi. Olen opetellut katsomaan välillä lyhyesti muualle. Mutta kun itse puhun, niin tuijotan vaikkapa ikkunasta ulos ja keskityn aukomaan ajatusten laatikostoja pääni sisällä. En ikään kuin osaa keskittyä ajattelemaan ja muodostamaan puhetta, jos katson toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen burgeri. Ei vaan pysty ja sit jos katson niin se kuulemma tuntuu siltä kuin skannaisin toisen aivoja. Sori siitä
Emme halua tunkeutua kutsumatta kenenkään turvalliseen tilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen opettanut lapsenikin ihan pienestä pitäen katsomaan ihmistä joka häntä puhuttelee. Siis kasvattanut lapseni käytöstavoille.
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi yleensä tietynlainen tiukka tuijotus ja napittava katse kielii aggressiivisuudesta, tungettelevuydesta ja tarpeesta hallita. Näihin tarpeisiin tässä päässä evätään pääsy.
Puhuessani katson silmiin varmaan vain silloin, kun minulla on toiselle todella vakavaa asiaa. "Anteeksi, että käyttäydyin niin", "Sinä loukkasit minua enkä enää koskaan anna sinun tehdä minulle noin", "Minun täytyy kertoa sinulle jotakin..." Mutta jos kyse on jutustelusta eikä ole tarkoitus porata reikää minun ja keskustelukumppanin sielujen välille, niin silloin en kyllä puhuessani juuri toista katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen opettanut lapsenikin ihan pienestä pitäen katsomaan ihmistä joka häntä puhuttelee. Siis kasvattanut lapseni käytöstavoille.
Mites oma lihavuutesi? Eikai lapsesi ole läskipunkero?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen opettanut lapsenikin ihan pienestä pitäen katsomaan ihmistä joka häntä puhuttelee. Siis kasvattanut lapseni käytöstavoille.
Mistä lähtien toisen loppumaton tapitus kertoo hyvistä käytöstavoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ap:n tapauksesta, mutta itseni on välillä helpompi keskittyä kuuntelemaan ja asiaan kun keskittyminen ei mene siihen että katsoo jotakuta silmiin. Olen silloi paremmin läsnä tilanteessa. En todellakaan tarkoita sillä ettenkö kuuntelisi, huomiosi tai olla epäkohtelias toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen opettanut lapsenikin ihan pienestä pitäen katsomaan ihmistä joka häntä puhuttelee. Siis kasvattanut lapseni käytöstavoille.
Mistä lähtien toisen loppumaton tapitus kertoo hyvistä käytöstavoista?
Autistit eivät reagoi katseella, kun kuulevat että heitä puhutellaan, neurotyypilliset lapset poikkeuksetta nostavat katseensa siitä mitä olivatkaan tekemässä, ja katsovat heitä puhuttelevaa ihmistä.
-opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelin on yleensä mielenkiintoisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on ihastunut, niin se voi vältellä katsekontaktia, ettei sekoa sanoissaan. Jotkut alkaa sekoilla, jos ihastus tuijottaa liian tiiviisti.
Sinulla on todennäköisesti vähän liian tiivis katsekontakti. Höllää vähän, peruuta henkisesti ja katsele välillä vuorostasi poispäin. Näet sillä tavalla tuleeko hän luoksesi (henkisesti) eli alkaako odottaa sinulta katsekontaktia. Näet sen kyllä muutenkin kuin tuijottamalla suoraan päin. Peilaa vähän toista, älä odota, että hän alkaa jäljitellä sinua.No menee kyllä vaikeaksi. Itse en tuijota ketään, mutta jos minulle puhutaan henkilökohtaisesti, on luontevaa katsoa ihmistä joka puhuu. Katse ei tietenkään viivy pitkään toisen silmissä, mutta kyllä katseet yleensä kohtaavat hetkisen aikaa, kunnes luontevasti katsotaan muualle jne. Tämä mies tosiaan tulee itse luokseni, kyselee joskus henk koht mielipiteitä ja asioitak
Ei sen pitäisi olla vaikeaa. Ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.
Ajattelet liian vaikeasti, jos tuo kuulostaa vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Epämiellyttävää molemmille tuollainen APn kaipaama tuijotus.
Niin on ja tutkittu fakta, se on epäkohteliasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen opettanut lapsenikin ihan pienestä pitäen katsomaan ihmistä joka häntä puhuttelee. Siis kasvattanut lapseni käytöstavoille.
Mistä lähtien toisen loppumaton tapitus kertoo hyvistä käytöstavoista?
Tämä!
Toljotus ei ole hyvätapaista. Vielä suu auki siihen ja kuolatippa huuleen.
Itselläni on huono lähinäkö ollut aina. No ainakin läheiset tietävät että jos keskustellaan, käännä silmien sijaan korvan puhujan suuntaan ihan automaattisesti. En liene ainoa... eli ennen kuin tuomitsette moisesta, voi miettiä tätäkin vaihtoehtoa.
Siksi koska katseeni kohdistuu ensisijaisesti tisseihin, sori siitä.
Alue: Aihe vapaa
Mä en ikinä tiedä mihin katsoa ja kuinka kauan. Ennen katsoin puhuvaa ihmistä mutta useampi on sanonut että heitä ahdistaa jos joku koko ajan katsoo kun puhutaan niin katson välillä muualle. Silmiin en haluiaisi katsoa ollenkaan mutta välllä pakotan itseni kun kuulemma niin kuuluu tehdä.
https://yesthissongisaboutyou.blogspot.com/