Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen ajatus, että lapsia saanut ei pääsisi työelämään. Millä ihmeen logiikalla? Jos on kaksikymppisenä saanut lapset, on ehtinyt olla jo vuosia työelämässä lasten syntymän jälkeen. 

Nykyisin opiskellaan kakskymppisenä.

Opiskelijoillakin on lapsia. Ei lapsi estä opiskelemasta. 

Riippuu lapsesta. Vauvan kanssa harva pystyy opiskelemaan, ellei vauva ole joku supernukkuja, ja sitä ei voi ennen syntymää tietää. Pienen lapsen voi lykätä päiväkotiin, mutta silti opiskeluun kuuluu paljon tehtäviä, joita joutuu iltaisin tekemään kenties lapsen mentyä nukkumaan. Jos on terve ja normaali lapsi (ei erityistukea vaativa), toinen vanhempi elämässä tai huikeat tukiverkot, ja itsellä paljon energiaa, niin tietysti silloi

Opiskelu on todellisuudessa paljon joustavampaa kuin työelämä. 

T. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meiltä puuttuu tällä hetkellä perhesuunnittelun palvelut, eli esimerkiksi perhesuunnitteluneuvolat (propagandapuljut), jonne ihminen voisi mennä keskustelemaan ja saamaan tukea silloin kun lastensaanti pohdituttaa."

Ei hyvää päivää voi olla niin tyhmiä ja primitiivisiä ihmissääliöitä, että lisääntyvät (jonkun vieraan tahon!) käskystä.

Kyllä näitäkin on. Eräs lapsuudenkaverini teki kaksi lasta ja kun kysyin häneltä, miksi, hän vain sanoi "Kun niitä kuuluu tehdä". Ihan käsittämätöntä.

 

Samantyyppisiä kommentteja olen kuullut, on kuulemma tärkeää että suku jatkuu. Siis oikeesti, mitä hiton väliä sillä on jatkuuko jonkun persaukisen ja keskikertaisen Möttösen suku? Monet ihmiset kuvittelee itsestään ihan liikoja. <

Ei sillä varmasti sinulle ole mitään väliä, mutta kyseiselle ihmiselle on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meiltä puuttuu tällä hetkellä perhesuunnittelun palvelut, eli esimerkiksi perhesuunnitteluneuvolat (propagandapuljut), jonne ihminen voisi mennä keskustelemaan ja saamaan tukea silloin kun lastensaanti pohdituttaa."

Ei hyvää päivää voi olla niin tyhmiä ja primitiivisiä ihmissääliöitä, että lisääntyvät (jonkun vieraan tahon!) käskystä.

Aivan varmasti jokainen tietää sen haluaako lapsia vai ei, ei siihen mitään ulkopuolista tahoa tarvitse kertomaan että niitä lapsia pitää tehdä. Jos olosuhteet on hyvät niin herkemmin sitten niitä lapsia tekee, suomessa olosuhteet on ollu huonot koko 2000 luvun ajan koska palkat täällä on surkeat ja yhteiskunta holhoaa liikaa.

Yllättävän moni ei kyllä tiedä haluaako niitä lapsia vai ei.

Tätä olin tulossa itsekin kommentoimaan. Todella moni ei tiedä. Voi olla 35-40 -vuotias, eikä vieläkään tiedä.

Mulla järjestys oli opinnot - parisuhde - oman alan asiantuntijaduunia - lapsi - taas parempaan duuniin - toinen lapsi - naimisiin - taas parempaan duuniin - omistusasunto (paritalosta). Asuttiin kaupungin vuokrakämpässä, ennen kuin tähän muutettiin. Onnellisia ollaan oltu aina, lapsilla rakastava perhe ja hyvät puitteet (kun vuokralla asuttiin ja etsittiin omaa kotia, jäi rahaa säästöön ja myös kaiken maailman huvituksiin). Taloudellinen tilanne on aina ollut vähintään ok ja viime vuodet erittäin noususuuntainen. Mun mielestä on hyvä hankkia lapset nuorena, jos niin haluaa! Ehtii sitä myöhemminkin keskiluokkaistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meiltä puuttuu tällä hetkellä perhesuunnittelun palvelut, eli esimerkiksi perhesuunnitteluneuvolat (propagandapuljut), jonne ihminen voisi mennä keskustelemaan ja saamaan tukea silloin kun lastensaanti pohdituttaa."

Ei hyvää päivää voi olla niin tyhmiä ja primitiivisiä ihmissääliöitä, että lisääntyvät (jonkun vieraan tahon!) käskystä.

Aivan varmasti jokainen tietää sen haluaako lapsia vai ei, ei siihen mitään ulkopuolista tahoa tarvitse kertomaan että niitä lapsia pitää tehdä. Jos olosuhteet on hyvät niin herkemmin sitten niitä lapsia tekee, suomessa olosuhteet on ollu huonot koko 2000 luvun ajan koska palkat täällä on surkeat ja yhteiskunta holhoaa liikaa.

Yllättävän moni ei kyllä tiedä haluaako

Munasarjat päättää asian kyllä omasta puolesta, jos ei itse saa aikaiseksi tehdä päätöstä. Sitten ei enää tartte miettiä, kun valinnanvaraa ei enää ole.

Uskomatonta paskaa nyt taas.

Ite olen 90-luvun laman lapsi. Tuolloin pahinta mitä teinitytölle voi käydä, oli tulla raskaaksi. Teiniäitejä pidettiin huolimattomina ja typerinä pimuina, jotka pilasivat oman elämänsä tulemalla raskaaksi. Koulun seksivalistuksessa painotettiin tiukasti ehkäisyasioita. Teinitytön oli tärkeintä käydä koulut hyvin ja pyrkiä jatko-opiskelemaan mahdollisimman korkealle.

Tuolloin ei ollut puhettakaan, että opiskeluaikoina ryhdyttäisiin äideksi. Ensin piti hankkia kunnon mies, sellainen jolla on kunnon töitä. 90-luvun lamassa työttömyys oli iso peikko ja työttömyyden pelko juurtui jokaisen selkäytimeen. Valmistumisen jälkeen piti tietenkin hankkia vakityö, kukaan järkevä nainen ei ryhdy tekemään lapsia määräaikaisena.

Sitten ollaankin siinä tilanteessa, jossa sinut on peloteltu puolikuolleeksi lastenhankinnan turmiollisuuden suhteen. Samalla olet vihdoin ja viimein saanut hilattua elintasosi sellaiseksi, että voit jopa nauttia elämästä. Miksi ihmeessä asettaisit kaiken taas vaakalaudalle hankkimalla lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Kun me laitettiin eka lapsi alulle, niin asuttiin vuokralla ja minulla ei ollut töitä. Nyt molemmat vakitöissä ja oma talo. On varmasti hyvä miettiä että pärjää, mutta ei elämän tarvitse olla valmis siinä kohtaa kun lapsi tulee.

Näin juuri. Vuodet vilahtaa ohi siinä omaa elämäänsä valmiiksi laittaessa. Moni hankkii talon, kun ei enää mahdu sinne rivarikaksioon lapsen/ lasten kanssa. Tietysti täytyy olla töissä ja säästää myös, että voi hankkia sen talon. Kaikki eivät edes halua taloa, vaan asuvat kerros- tai rivitalossa koko ikänsä ja silti voivat viettää onnellista perhe-elämää. Ei sitä kaikkea materiaa tarvita mihinkään.

Täytin vähän aikaa sitten 35 ja suurin motivaatio lasten hankintaan olisi päästä hetkeksi pois työelämästä, johon olen lopen uupunut. Onkohan tämä kovinkin väärä motiivi hankkia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta paskaa nyt taas.

Ite olen 90-luvun laman lapsi. Tuolloin pahinta mitä teinitytölle voi käydä, oli tulla raskaaksi. Teiniäitejä pidettiin huolimattomina ja typerinä pimuina, jotka pilasivat oman elämänsä tulemalla raskaaksi. Koulun seksivalistuksessa painotettiin tiukasti ehkäisyasioita. Teinitytön oli tärkeintä käydä koulut hyvin ja pyrkiä jatko-opiskelemaan mahdollisimman korkealle.

Tuolloin ei ollut puhettakaan, että opiskeluaikoina ryhdyttäisiin äideksi. Ensin piti hankkia kunnon mies, sellainen jolla on kunnon töitä. 90-luvun lamassa työttömyys oli iso peikko ja työttömyyden pelko juurtui jokaisen selkäytimeen. Valmistumisen jälkeen piti tietenkin hankkia vakityö, kukaan järkevä nainen ei ryhdy tekemään lapsia määräaikaisena.

Sitten ollaankin siinä tilanteessa, jossa sinut on peloteltu puolikuolleeksi lastenhankinnan turmiollisuuden suhteen. Samalla olet vihdoin ja viimein saanut hilattua elintasosi s

Täyttä potaskaa. 90-luvulla päinvastoin oli paljon enemmän teiniäitejä kuin nykyään. Teiniäitien määrä on vähentynyt todella paljon. Opiskelijaäitejä oli myös paljon. Opiskelin yliopistossa 90-luvulla ja lapsiparkkia suunniteltiin, kun niin monella oli vauva mukana luennolla.

Me tehtiin lapset nuorina, kesken opintojen, pienessä vuokra-asunnossa, ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Molemmilla oli opinnot kesken, mutta tulevat alat sellaiset, että melko varmat työpaikat oli tiedossa.

Nykyään on sitten omakotitalo ym. "puitteet kunnossa", mutta tätä omaisuutta kerrytetty sitten pikkuhiljaa lasten olemassa olon aikana. En tiedä miksi kaiken olisi pitänyt olla "valmista" ennen lasten syntymää.

Nuorena vanhemmaksi tulossa oli lähestulkoon vain hyviä puolia:

- nuorena jaksoi tosi hyvin ja kroppa palautui synnytyksestä hetkessä, myös sellainen tavallaan naiivi tulevaisuuden usko oli jäljellä, ja olimme pelottomia. En tiedä, olisinko näin vanhempana edes tehnyt lapsia (lähentelen neljääkymppiä), kun tulevaisuus vaikuttaa aika synkältä nyt.

- pienet lapset eivät oikeasti tarvitse juuri mitään materiaa. Omat huoneet omakotitalossa ovat pienille ihan turhia, kun haluavat kuitenkin olla vanhempien lähellä 24/7. Kaiken materian saa uuden veroisena kirppikseltä halvalla.

- opinnot joustivat hyvin esim. lasten sairastellessa, ja uran alkuvaihe ei ollut niin kuormittava kuin tämä nykyinen, kun ura on edennyt

Miinuksia sitten se, että hirveästi ei ehditty seikkailla kahdestaan ennen lapsia, mutta lapset ovat aikuisia kun olemme nelikymppisiä, joten ehtiihän silloin sitten jos vielä huvittaa, ja ainakin sitten on rahaa, toisin kuin parikymppisenä.

Mulla järjestys meni näin: Opiskelut - parisuhde - yhteenmuutto vuokralle - pätkätyöt - vakityö - lapsi - omakotitalo - naimisiin.

Töissä olen ollut koko ajan poislukien vanhempainvapaan ja pätkän kotihoidontuella.

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin vuokralla rivaripätkässä, ok-talo ostettiin kun lapset olivat 6v. ja 8v. Ei mitään järkeä tuhlata hedelmällisimpiä vuosia siihen, että ihan koko pakan pitäisi olla kasassa etukäteen, kunhan on edellytykset (esim. koulutus/opiskelupaikka) pärjätä tulevaisuudessa.

Haluan kaksi lasta. En enempää. Silleen hedelmällisyydellä ei ole väliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen ajatus, että lapsia saanut ei pääsisi työelämään. Millä ihmeen logiikalla? Jos on kaksikymppisenä saanut lapset, on ehtinyt olla jo vuosia työelämässä lasten syntymän jälkeen. 

Nykyisin opiskellaan kakskymppisenä.

Opiskelijoillakin on lapsia. Ei lapsi estä opiskelemasta. 

Hyvin harvalla parikymppisellä opiskelijalla on lapsia. Jää normaali opiskelijaelämäkin kokematta jos luennolta pitää suhata suoraan päiväkotiin. Opiskelukin vaikeutuu huomattavasti jos pienet lapset pyörii jaloissa kun pitäisi lukea tenttiin tai kirjoittaa esseetä. 

Vierailija kirjoitti:

Täytin vähän aikaa sitten 35 ja suurin motivaatio lasten hankintaan olisi päästä hetkeksi pois työelämästä, johon olen lopen uupunut. Onkohan tämä kovinkin väärä motiivi hankkia lapsia?

Ei se ole väärä, jos ajatus raskaaksi tulemisesta ei kauhistuta muuten. Onhan se lapsi mahdollisuus päästä pois työelämästä, rahatilanteesta riippuen jopa muutamaksi vuodeksi.

Ymmärsit uutisen sanoman väärin. Ei siinä painosteta lastenhankintaan vaan avataan näkemyksiä, miksi lasten tekoa lykätään ja monesti liian pitkälle. Jutussa ei tosin tuotu esiin myöskään sitä puolta, että taloudellinen tilanne on nyt monella epävarmempi, mikä ei kannusta lasten tekoon.

Kyllä tukia aina saa ja sossupummi perhe saa jopa enemmän rahaa kuin duunariperhe

"Nuorilla ihmisillä on hirveän vähän kosketusta lapsiperheisiin. He eivät näe sitä todellista elämää. Mediassakin puhutaan enemmän negatiivisista puolista, kuten univajeesta tai siitä, että parisuhde kärsii."

Vaietako näistä pitäisi? 10v sitten meidän vauvan vaativuus tuli totaalisens shokkina, vaikka minulle se oli kuvattu vaaleanpunaisena vauvantuoksuisena aikana, jolloin voi rauhassa neuloa sukkia ja leipoa pullaa vauvan nukkuessa vieressä. Tämä oli mahdollisimman kaukana meidän todellisuudesta. Pelkkiä valvottuja öitä ja päiviä, puklaamista koko sänky märäksi keskellä yötä. Minulle ainakin jäi vauva-ajasta sellaiset traumat, etten ikinä tee toista. Neuvollassa ei otettu tosissaan, kun puhuin uupumuksesta. 

Nämä ihmiset ja varsinkin porvarit haluavat, että nuoret tekevät lapset nuorina ja sen takia joutuvat ottamaan lainaa elämiseen, ei suinkaan omaisuuden kartottamiseen. Lainalla maksetaan normaali elämä ja eletään jatkuvassa lainaloukussa maksaen korkeakorkoista lainaa, jota ei ikinä saa maksettua pienellä palkalla, koska lapsia tehdessä ei ennätetty tarpeeksi kouluttautumaan. Myös kun on lapsia niin ei voi edetä uraporulla nopeasti mikä varmistaa, että palkat pysyvät pieninä.

Ja koska alhaisesti kouluttauvuat ja matalapalkka-alalla työskentelevät vanhemmat yleisemmin siirtävät nämä kaksi asiaa lapsilleen. Näin saadaan ajettua suurempaa köyhää yhteiskuntaluokkaa ja rikkaita rikkaammiksi

Vierailija kirjoitti:

Itse jäin lapsettomaksi eikä siihen ole mitään kummempaa syytä. Ei vain löytynyt sopivaa kumppania ajoissa, kun miehet haluavat lykätä lapsen tekoa ja yksinään kaikki olisi ollut liian vaikeaa. Miksi tämä lapsien teko sysätään täysin naisille, kun varsin hyvin tiedetään, että miehetkin ovat ekana aborttia ehdottamassa, jos vahinko käy. Yksinhuoltajiakin kohdellaan kuin alinta saastaa. 

Artikkelissakin viitattiin monesti naiseen. Kyllä se tutkijallakin näköjään harhana, että naiset yksin tekis lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin vuokralla rivaripätkässä, ok-talo ostettiin kun lapset olivat 6v. ja 8v. Ei mitään järkeä tuhlata hedelmällisimpiä vuosia siihen, että ihan koko pakan pitäisi olla kasassa etukäteen, kunhan on edellytykset (esim. koulutus/opiskelupaikka) pärjätä tulevaisuudessa.

Haluan kaksi lasta. En enempää. Silleen hedelmällisyydellä ei ole väliä

Ilman hedelmällisyyttä et saa yhtäkään lasta.