Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tota 4v
28.01.2025 |
Mitään ei kuuntele, mitään ei usko, mitään ei tottele.
Nauraa kun jollakulla sattuu joku ikävä juttu, vaikka tippuu jotain ja selkeästi äitiä tai isosiskoa harmittaa kun asiat ei suju. Nauraa kun pikkuveli alkaa itkee koska kiusaa veljeä. Mikään tunnekasvatus, selitys, kielto, lisätty yhteinen aika. Selittäminen, kielto ei auta. Ei edes se jos näkee että oon ihan vihainen. Ainoa mikä hetkeksi lopettaa on se että joutuu istuu syöttötuoliin miettii hetkeksi.
Muutenkin koko ajan kaikkia tyhmiä ideoita, ei siis ikinä keksi mitään leikkiä leluilla, ei edes koske niihin paitsi jos pikkuveli leikkii jollain.
Pikkuveli on 2v ja saattaa leikkiä tunninkin leluilla itsekseen, paitsi jos isompi menee härkkii , enkä ehdi estää ( jos vaikka laitan tiskejä).
Kaikinpuolin levoton, impulsiivinen, vilkas ja pää enemmän täynnä tyhmiä ideoita kuin eemelillä.
-sylkee mehut pikkuveljen tukkaan , hakee saippuaa tunkee sitä pehmoleluun, uittaa pehmolelua tiskialtaassa. Jos on rasvatuubi jossain sotkee joka paikan sillä tai kaiken minkä ehtii, purkaa kosteuspyyhkeitä pitkin poikin. Kippaa koiran veden.
Yrittää ratsastaa koiralla. Heittää tavaroita alas rappusiin. Yrittää kiipee mihin vaan. 90% kiusaa riehuu kiipeilee rai juoksee. Eikä auta mikään sanallinen ohjaus, pakko fyysisesti pysäyttää kielletyt touhut. Jos joutuu miettimään varoituksen jälkeen nikn itkee että haluaa olla kiltti.. Eikä kuitenkaan ole.
Pikkuveli on melkein 2v nuorempi , leikkii rauhassa, ei kiusaa ketään, yleensä uskoo jos sanotaan että noin ei kuulu tehdä. Kun kerrotaan että kohta lähdetään sisälle, lähtee hetken päästä itse ulko ovea kohti. Isompi karkaa juoksee piiloon nauraa vaan.
Mikä ihme sitä vaivaa? 😔
Kommentit (142)
Sillä on vaan synnynnäisten temperamenttipiirteiden haastava yhdistelmä... Ja tuo on raskas ikä sellaisen kanssa. Mutta tuo ei tarkoita, että olisi jotain ADHD:ta saati psykopatiaa tms. mitä täällä on mainittu, useimmat tuollaisista lapsista iän myötä oppii kyllä impulssiensa ja käytöksensä kontrollia ja pärjäävät elämässä hyvin. Murrosikä voi olla kyllä sitten taas poikkeuksellisen vaikea verrattuna helpomman temperamentin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono kasvatus sitä vaivaa, ei mikään muu.
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta tuo ohjailu ja tukeminen ei enää toimi siinä vaiheessa, kun teini-ikäinen esikoinen yrittää syöttää taaperolle omia mielialalääkkeitään vahingoittamistarkoituisessa. Lievempiä tapauksia voi yrittää auttaa vanhempien ohjailulla mutta noin häiriintynyttä lasta ei vanhempi pysty auttamaan.
Tässä aloituksessa puhuttiin nyt 4-vuotiaasta, ilmeisen vilkkaasta lapsesta, jolla on 2-vuotias sisarus. Ihan tähän lähdin kommentoimaan. Voit keksiä ihan millaisia erityistapauksia haluat, mutta se ei muuta sitä, että tuo nelivuotias nyt ei ole sisäsyntyisen ilkeä lapsi, vaan kaipaa rajoja, rutiineja, rakkautta, huomiota, ulkoilua jne aika tavallisia asioita. On ihan normaalin kuuloinen kehitysvaihe hänellä.
Jos on teini-ikäinen esikoinen, joka käyttäytyy näin häiriintyneesti, suosittelen ottamaan yhteyttä jo perheen ulkopuolisiin tahoihin. Ohjailua ja tukemista hän edelleen kaipaa, mutta selvästi jostain muualta kuin vanhemmiltaan. Jos on tosi tilanne, niin toivotan kovasti tsemppiä! Jos on keksitty tilanne, niin kehotan menemään itseesi ja miettimään, että miten ihmeessä tämä tukee nyt tämän neljävuotiaan vanhempaa.
Vanha kunnon srlkäsauna remmin solkipäällä kerran päivässä 10 päivän kuurina. Toistetaan tarvittaessa. Jos ei opi olemaan siksi, että alkaa kunnioittaa muita ja rajoja, niin oppiipahan olemaan siksi, että pelkää saavansa remmistä. Joskus tarkoitus pyhittää keinot. Nyt niiaat ja kiität minua nätisti hyvistä neuvoista, lapsiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta tuo ohjailu ja tukeminen ei enää toimi siinä vaiheessa, kun teini-ikäinen esikoinen yrittää syöttää taaperolle omia mielialalääkkeitään vahingoittamistarkoituisessa. Lievempiä tapauksia voi yrittää auttaa vanhempien ohjailulla mutta noin häiriintynyttä lasta ei vanhempi pysty auttamaan.
Tässä aloituksessa puhuttiin nyt 4-vuotiaasta, ilmeisen vilkkaasta lapsesta, jolla on 2-vuotias sisarus. Ihan tähän lähdin kommentoimaan. Voit keksiä ihan millaisia erityistapauksia haluat, mutta se ei muuta sitä, että tuo nelivuotias nyt ei ole sisäsyntyisen ilkeä lapsi, vaan kaipaa rajoja, rutiineja, rakkautta, huomiota, ulkoilua jne aika tavallisia asioita. On ihan normaalin kuuloinen kehitysvaihe hänellä.
Jos on teini-ikäinen esikoinen, joka käyttäytyy näin häiriintyneesti, suosittelen ottamaan yhteyttä jo perheen ulkopuoli
No nimenomaan tuo, että tarvittaessa hakee ulkopuolista apua ajoissa!! Esikoinen oli pienestä pitäen käytökseltä ongelmallinen, ja sain jatkuvasti kuulla tuosta että tarvitsee huomiota, ohjausta, mielekästä tekemistä ja ties mitä. Mikään ei toiminut. Lapsi pääsi psykologille ekaa kertaa koskaan 8-vuotiaana, ja siitä alkoi avun saanti, mutta silti apu oli silloin heikkoa. Ongelmaa vain seurailtiin. Esikoinen on ollut myös hetkellisesti pois kotoa avun piirissä. Tätä ei kukaan aluksi leimannut ilkeäksi, mutta meitä vanhempia jaksettiin kyllä syyttää kaikesta, vaikka kaksi nuorinta sisarusta ovat aivan normaaleja ja fiksuja lapsia.
AP:n tilanteeseen ei auta tuo mitä sanot. AP:n tilanteeseen auttaisi se, että hakee lapselle ammattiapua NYT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä on joku vaihe. Tarvitsee huomiota, hellyyttä, kahdenkeskistä aikaa. Kokeile satuhierontaa, jalkahierontaa, fyysisiä leikkejä, jossa pääsee kontaktiin. Onko hänellä jotain ihan omaa tilaa? Omaa hetkeä vanhemman kanssa? Omaa harrastusta, ehkä yhdessä vanhemman kanssa?
Pahuus ei lähde hellyydellä eikä hieronnalla.
Mustasukkainen? Tekemisen puute, kerho tai vastaava. Ylivilkas kaveri??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa höyrymoppi ja antakaa luonnon tehdä tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vanha kunnon srlkäsauna remmin solkipäällä kerran päivässä 10 päivän kuurina. Toistetaan tarvittaessa. Jos ei opi olemaan siksi, että alkaa kunnioittaa muita ja rajoja, niin oppiipahan olemaan siksi, että pelkää saavansa remmistä. Joskus tarkoitus pyhittää keinot. Nyt niiaat ja kiität minua nätisti hyvistä neuvoista, lapsiäiti.
Tämä on kirjoitettu rajulla tavalla mutta viestissä on totuuden siemen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nimenomaan tuo, että tarvittaessa hakee ulkopuolista apua ajoissa!! Esikoinen oli pienestä pitäen käytökseltä ongelmallinen, ja sain jatkuvasti kuulla tuosta että tarvitsee huomiota, ohjausta, mielekästä tekemistä ja ties mitä. Mikään ei toiminut. Lapsi pääsi psykologille ekaa kertaa koskaan 8-vuotiaana, ja siitä alkoi avun saanti, mutta silti apu oli silloin heikkoa. Ongelmaa vain seurailtiin. Esikoinen on ollut myös hetkellisesti pois kotoa avun piirissä. Tätä ei kukaan aluksi leimannut ilkeäksi, mutta meitä vanhempia jaksettiin kyllä syyttää kaikesta, vaikka kaksi nuorinta sisarusta ovat aivan normaaleja ja fiksuja lapsia.
AP:n tilanteeseen ei auta tuo mitä sanot. AP:n tilanteeseen auttaisi se, että hakee lapselle ammattiapua NYT.
No, tämän neljävuotiaan käytös kuulostaa aika tavalliselta, että ihan voi kokeilla ensin noita mainittuja neuvoja. Se ei tosiaan missään nimessä tarkoita, että olisi vanhempien vika. Ei ole, lapset vaan on erilaisia, ja toiset on vaativampia. Mutta kyllä, jos vanhempien voimavarat ovat vähissä tai on useinkin tuon otsikon mukainen tunne, että ei jaksa lastaan, niin kannattaa hakea apua. Esimerkiksi neuvolasta pääsee perheneuvolan palveluiden piiriin.
Sinänsä nyt tällä tavalla käyttäytyvää neljävuotiasta ei tutkita eikä diagnosoida, mutta voi olla hyödyllistä jutella jonkun kanssa tilanteesta ja miettiä, minkälaiset keinot voisivat arjessa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ole tavannut riittävän häiriintynyttä lasta. Vika ei todellakaan aina ole vanhemmissa, vaan jotkut ihmiset ovat syntyjään kyvyttömiä terveeseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Väite, ettei lapsi voisi olla syntyjään ilkeä kuulostaa samalta, etteikö lapsi voisi olla syntyjään autistinen tai muutoin kehittyny poikkeavasti.
Tai sitten olen tavannut tarpeeksi erilaisia lapsia ymmärtääkseni, että käytös on eri asia kuin lapsen sisin? Työskentelen erityislasten kanssa ja aika monenlaista menijää on tullut tavattua. Mutta myös opittua, että kaikkia voidaan tukea, kun löydetään yhteys siihen ihmiseen. Se ei löydy leimaamalla joku pysyvästi ilkeäksi.
Tuo "tukeminen" on nykyajan kasvatustieteen keksinnöistä ke
Olet tainnut ymmärtää tukemisen aika väärin. Totta kai lapsella on aina vastuu tekemisistään ja tekemisistä on hyvä tulla kohtuullisia, lapsentasoisia seurauksia. Tukeminen on sitä, että jos lapsi kaataa mehua pikkuveljen päähän, niin tällaiselle ei anneta kerta kaikkiaan mahdollisuutta: lapsi ei saa mehua vaan saa vettä ja häntä ei jätetä kahden kesken juoman ja pikkuveljen kanssa. Jos lapsi karkailee, häntä otetaan kädestä kiinni eikä hän saa mennä tietyissä tilanteissa vapaasti.
Tukemisen perusajatus on siinä, että lapsi ei tee tahallaan väärin vaan pelkästään osaamattomuuttaan. Siksi kaikenlainen lapsen painostaminen tai yritykset murtaa lapsen vastarinta katsotaan haitalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on joku vaihe. Tarvitsee huomiota, hellyyttä, kahdenkeskistä aikaa. Kokeile satuhierontaa, jalkahierontaa, fyysisiä leikkejä, jossa pääsee kontaktiin. Onko hänellä jotain ihan omaa tilaa? Omaa hetkeä vanhemman kanssa? Omaa harrastusta, ehkä yhdessä vanhemman kanssa?
Pahuus ei lähde hellyydellä eikä hieronnalla.
pieni lapsi mikään pahuus asu, kunnon harrastus missä purkaa energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tukemisen perusajatus on siinä, että lapsi ei tee tahallaan väärin vaan pelkästään osaamattomuuttaan. Siksi kaikenlainen lapsen painostaminen tai yritykset murtaa lapsen vastarinta katsotaan haitalliseksi.
Tukemisen perusajatus on, että lapsi ei tee tahallaan väärin vaan pelkästään osaamattomuuttaan/ kypsymättömyyttään. Kyllä. Lapsen painostaminen ja "vastarinnan murtaminen" kieltämättä kuulostavat haitallisilta toimintatavoilta. Mutta ei se estä vastuun tai syy ja seuraussuhteiden opettamista. Tukemisen perusajatus on se, että lapsia ei jätetä liian yksin tilanteisiin, joissa eivät osaa toimia. Eli jos karkailee, ei ole vielä kypsä kulkemaan itse, vaan sitten pitää pitää kädestä kiinni. Jos ei ymmärrä olla kaatamatta mehua toisen päähän, ei voi saada mehua eikä jäädä sen vesilasinkaan kanssa valvomatta toisen seuraan. Nämä ovat ihan loogisia seurauksia lapsen toiminnasta eikä mitään "vastarinnan murtamista". Ylipäätään aika vahingollinen ajattelutapa tuo vastarinta tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukemisen perusajatus on siinä, että lapsi ei tee tahallaan väärin vaan pelkästään osaamattomuuttaan. Siksi kaikenlainen lapsen painostaminen tai yritykset murtaa lapsen vastarinta katsotaan haitalliseksi.
Tukemisen perusajatus on, että lapsi ei tee tahallaan väärin vaan pelkästään osaamattomuuttaan/ kypsymättömyyttään. Kyllä. Lapsen painostaminen ja "vastarinnan murtaminen" kieltämättä kuulostavat haitallisilta toimintatavoilta. Mutta ei se estä vastuun tai syy ja seuraussuhteiden opettamista. Tukemisen perusajatus on se, että lapsia ei jätetä liian yksin tilanteisiin, joissa eivät osaa toimia. Eli jos karkailee, ei ole vielä kypsä kulkemaan itse, vaan sitten pitää pitää kädestä kiinni. Jos ei ymmärrä olla kaatamatta mehua toisen päähän, ei voi saada mehua eikä jäädä sen vesilasinkaan kanssa valvomatta toisen seuraan. Nämä ovat ihan loogisia seurauksia lapsen toiminnasta eikä mitään "vastarinnan murtamista". Ylipäätään aika vahingollinen ajattelutapa tuo vastarinta tässä.
Käytännön elämässä vauvaiän ohittaneet lapset osaavat tehdä tahallaan väärin jos katsovat sen oman etunsa mukaiseksi. Perinteisesti sellaista toimintaa on ehkäisty rankaisemalla lasta, jolloin lapsen näkökulmasta sen kielletyn toiminnan hyöty/haitta-laskelma on kääntynyt negatiivisen puolelle. Tukemista käyttävät ovat hylänneet tämän ajatuksen, koska heidän näkökulmastaan lapsi ei osaa laskelmoida eikä olla itsekäs. Rangaistuksia ei tukemista käytettäessä ole, vaan sen sijaan on lievempiä seuraamuksia. Seuraamus voi lapsen näkökulmasta toimia rangaistuksen roolissa, mutta useimmiten kuitenkaan ei, koska tyypillinen seuraamus on hyvin lievä.
Varsinkin 4-5 vuoden ikäinen lapsi on jo hyvin taitava manipuloimaan vanhempiaan ja muita hoitajiaan, jotta pystyy saamaan oman tahtonsa läpi. Sellainen aikuinen joka ei halua murtaa lapsen vastarintaa on lapsen suorittamalle manipuloinnille hyvin otollinen kohde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukemisen perusajatus on siinä, että lapsi ei tee tahallaan väärin vaan pelkästään osaamattomuuttaan. Siksi kaikenlainen lapsen painostaminen tai yritykset murtaa lapsen vastarinta katsotaan haitalliseksi.
Tukemisen perusajatus on, että lapsi ei tee tahallaan väärin vaan pelkästään osaamattomuuttaan/ kypsymättömyyttään. Kyllä. Lapsen painostaminen ja "vastarinnan murtaminen" kieltämättä kuulostavat haitallisilta toimintatavoilta. Mutta ei se estä vastuun tai syy ja seuraussuhteiden opettamista. Tukemisen perusajatus on se, että lapsia ei jätetä liian yksin tilanteisiin, joissa eivät osaa toimia. Eli jos karkailee, ei ole vielä kypsä kulkemaan itse, vaan sitten pitää pitää kädestä kiinni. Jos ei ymmärrä olla kaatamatta mehua toisen päähän, ei voi saada mehua eikä jäädä sen vesilas
esim MLL:n sivut on ihan hyvä paikka lähteä lukemaan, jos kirjallisuus tuntuu raskaalta. Ketään ei tarvitse murtaa, että saadaan lapset kasvamaan ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
esim MLL:n sivut on ihan hyvä paikka lähteä lukemaan, jos kirjallisuus tuntuu raskaalta. Ketään ei tarvitse murtaa, että saadaan lapset kasvamaan ihmisiksi.
MLL edustaa aika yksipuolista kasvatusnäkökulmaa.
Lapsen persoonan murtaminen on väärin, mutta vastarinnan murtaminen erinäisissä asioissa on sen sijaan suotavaa ja välttämätöntäkin.
1. Tunnista perimmäinen syy käytökseen
Kysy itseltäsi: Onko taustalla jotain erityistä, joka voi vaikuttaa käytökseen?
Väsymys, jano, nälkä tai tunne-elämän kuormitus voivat olla syynä. Tarkista, onko lapsella mahdollisesti kehityksellisiä tai tunne-elämän vaikeuksia, jotka ilmenevät impulsiivisuutena.
Jos käytös on äkillisesti muuttunut, voi olla syytä tarkistaa, onko ympäristössä tapahtunut jotain, mikä voi aiheuttaa lapselle stressiä.
2. Luo ennakoitavaa arkea ja rutiineja
Rutiinit ja aikarajat: Lapselle voi olla vaikeaa hallita omaa käyttäytymistään, jos hän ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Luo selkeät aikarajat, esimerkiksi säännölliset ruokailuajat ja nukkumaanmenoaikataulut.
Ajastus ja varoitukset: Anna varoitus, kun siirrytään seuraavaan aktiviteettiin. Esimerkiksi: "Viiden minuutin päästä sisälle." Tämä voi auttaa lasta valmistautumaan muutoksiin ja vähentää pientä vastustusta.
3. Etsi vaihtoehtoja energian purkamiselle
Fysinen aktiviteetti: Varmista, että lapsella on tarpeeksi mahdollisuuksia purkaa energiaa. Tämä voi olla esimerkiksi metsäretki, pyöräily tai tanssi. Voit myös kokeilla liikuntaa tai pelejä, joissa hän voi käyttää ylimääräistä energiaa rakentavasti.
Rauhoittavat aktiviteetit: Toisaalta rauhoittavat aktiviteetit, kuten palapelit tai piirtäminen, voivat auttaa häntä rauhoittumaan.
4. Palkitse myönteinen käytös ja puhu tunteista
Positiivinen vahvistaminen: Kiitä, kun lapsi käyttäytyy hyvin. Kehuminen ja palkitseminen voivat olla tehokkaampia kuin kieltojen jatkuva toisto.
Esimerkiksi: "Näen, että olet tosi kiltti, kun et kiusaa veljeäsi. Hienoa!"
Tunteiden tunnistaminen: Auta lasta ymmärtämään omia tunteitaan. Jos hän nauraa tai riehuu, kysy: "Oletko vihainen tai innoissasi?" Näin hän oppii nimeämään tunteitaan ja löytämään rakentavampia tapoja käsitellä niitä.
5. Käytä selkeitä sääntöjä ja rajoja
Johdonmukaisuus: Tee selväksi, mitkä asiat ovat kiellettyjä ja mitä seurauksia niistä on. Näytä johdonmukaisuutta, ettei hän saa rikkoa sääntöjä ilman seurauksia. Jos lapsi ei tottele, hän voi joutua hetkeksi sivuun rauhoittumaan (esimerkiksi "aikalisä" tai hetken istuminen).
Fyysinen estäminen vain tarvittaessa: Jos käytös ei lopu sanallisesti, fyysinen estäminen voi olla tarpeen, mutta pyri siihen, ettei se tapahtuisi jatkuvasti. Esimerkiksi silloin, kun lapsi yrittää kiivetä vaarallisesti, voit ohjata hänet alas sanomalla: "Tämä ei ole turvallista."
6. Sovella "aikalisä"-tekniikkaa (time-out)
Hetki rauhoittumiselle: Jos tilanne eskaloituu ja lapsi ei tottele, "aikalisä" voi auttaa. Tärkeää on, että hän ymmärtää, että hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää, mutta se ei ole rangaistus vaan mahdollisuus rauhoittua.
Rauhoittumispaikka: Tällöin voi olla hyödyllistä luoda erityinen paikka (esimerkiksi pieni tuoli tai sänky), johon lapsi menee hetkeksi miettimään käytöstään.
7. Tunne- ja käyttäytymisosaaminen
Tunteiden käsittely: Voit harjoitella tunteiden käsittelyä yhdessä. Esimerkiksi: "Kun olet vihainen, mitä voisit tehdä sen sijaan, että kiusaat veljeäsi?" Tähän voisi liittyä esimerkiksi syvä hengittäminen tai rauhallisesti käveleminen.
Tunnetaitojen opettaminen: Kirjat ja leikit, joissa käsitellään tunteita, voivat auttaa. Esimerkiksi "tunnekortit" tai pelit, joissa lapset voivat ilmaista eri tunteita, voivat kehittää hänen tunneälyään.
8. Hanki tukea ammattilaisilta, jos tilanne ei parane
Konsultoi asiantuntijaa: Jos tilanne jatkuu pitkään, voi olla syytä keskustella perheneuvolan, psykologi- tai terapeuttien kanssa. He voivat tarjota tarkempaa tukea ja mahdollisesti auttaa selvittämään, onko kyseessä kehityksellinen tai tunne-elämän haaste, joka vaatii erityistä huomiota.
Nykykasvatus pähkinänkuoressa:
- Lempeää ohjausta ja ennakointia, positiivista vahvistamista ja tunnekasvatusta tunnekortteineen ja tunnemittareineen
- Rangaistuksia ei saa käyttää, ja fyysistä pakottamista tulee käyttää vain yksittäisissä vaarallisissa ääritilanteissa
- Jos lapsen huono käytös jatkuu yllä mainitusta huolimatta, niin lapsi on syytä viedä asiantuntijalle tutkimuksiin missä selvitetään adhd:n tai muun erityisyyden mahdollisuus
Sori, mutta tuo ohjailu ja tukeminen ei enää toimi siinä vaiheessa, kun teini-ikäinen esikoinen yrittää syöttää taaperolle omia mielialalääkkeitään vahingoittamistarkoituisessa. Lievempiä tapauksia voi yrittää auttaa vanhempien ohjailulla mutta noin häiriintynyttä lasta ei vanhempi pysty auttamaan.