En jaksa tota 4v
Mitään ei kuuntele, mitään ei usko, mitään ei tottele.
Nauraa kun jollakulla sattuu joku ikävä juttu, vaikka tippuu jotain ja selkeästi äitiä tai isosiskoa harmittaa kun asiat ei suju. Nauraa kun pikkuveli alkaa itkee koska kiusaa veljeä. Mikään tunnekasvatus, selitys, kielto, lisätty yhteinen aika. Selittäminen, kielto ei auta. Ei edes se jos näkee että oon ihan vihainen. Ainoa mikä hetkeksi lopettaa on se että joutuu istuu syöttötuoliin miettii hetkeksi.
Muutenkin koko ajan kaikkia tyhmiä ideoita, ei siis ikinä keksi mitään leikkiä leluilla, ei edes koske niihin paitsi jos pikkuveli leikkii jollain.
Pikkuveli on 2v ja saattaa leikkiä tunninkin leluilla itsekseen, paitsi jos isompi menee härkkii , enkä ehdi estää ( jos vaikka laitan tiskejä).
Kaikinpuolin levoton, impulsiivinen, vilkas ja pää enemmän täynnä tyhmiä ideoita kuin eemelillä.
-sylkee mehut pikkuveljen tukkaan , hakee saippuaa tunkee sitä pehmoleluun, uittaa pehmolelua tiskialtaassa. Jos on rasvatuubi jossain sotkee joka paikan sillä tai kaiken minkä ehtii, purkaa kosteuspyyhkeitä pitkin poikin. Kippaa koiran veden.
Yrittää ratsastaa koiralla. Heittää tavaroita alas rappusiin. Yrittää kiipee mihin vaan. 90% kiusaa riehuu kiipeilee rai juoksee. Eikä auta mikään sanallinen ohjaus, pakko fyysisesti pysäyttää kielletyt touhut. Jos joutuu miettimään varoituksen jälkeen nikn itkee että haluaa olla kiltti.. Eikä kuitenkaan ole.
Pikkuveli on melkein 2v nuorempi , leikkii rauhassa, ei kiusaa ketään, yleensä uskoo jos sanotaan että noin ei kuulu tehdä. Kun kerrotaan että kohta lähdetään sisälle, lähtee hetken päästä itse ulko ovea kohti. Isompi karkaa juoksee piiloon nauraa vaan.
Mikä ihme sitä vaivaa? 😔
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... Kaikki lapset ei ole kilttejä. Maailmassa ei olisi koulukiusaajia, eikä muita pahantekijöitä, jollei ikinä syntyisi ilkeitä lapsia.
Yksikään lapsi ei ole lähtökohtaisesti ilkeä. Ilkeästi käyttäytyvät lapset ovat itse jääneet vaille jotain tai ovat päätyneet tilanteisiin, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.
Höpö höpö. Huonoilla geeneillä tulee huonoja lapsia. Ap:n vaan on vaikea myöntää että antoi ne huonot geeninsä tälle muksulle. Onneksi toisille ilmeisesti osui paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isästä ei taas mitään mainintaa. Vai onko hän yhtä lapanen kuin äitikin?
Ei isejä kiinnosta lasten kasvatus, se jää aina kokonaan äidin harteille. Siksi suosittelen nuoria ja lapsettomia naisia aina miettimään sitä, ovatko he valmiita kasvattamaan lapsen aivan yksin, vaikka mies ja lasten isä sattuisikin asumaan samassa asunnossa.
Just, autisti vanhapiika sieltä laukoo omia "totuuksiaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... Kaikki lapset ei ole kilttejä. Maailmassa ei olisi koulukiusaajia, eikä muita pahantekijöitä, jollei ikinä syntyisi ilkeitä lapsia.
Yksikään lapsi ei ole lähtökohtaisesti ilkeä. Ilkeästi käyttäytyvät lapset ovat itse jääneet vaille jotain tai ovat päätyneet tilanteisiin, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.
En nyt ota muuten asiaan kantaa, mutta siskoni oli minulle ilkeä oikeastaan koko lapsuuden. Sai positiivista huomattavasti enemmän mitä itse sain, silti kiusasi minua minkä vaan ehti.
Muutaman kerran lapsena kun sairastuin pahemmin (olin siis sairaalahoidossa), niin ei meinannut kestää sitä, ettei saanut olla se kaikkien huomion keskipiste, vaan sen hetken minusta oltiin huolissaan. Joten jatkossa sitten aina jos olen sairas, tuli huoneeseeni kertoilemaan kuinka tietää minun vain esittävän.
Juu, emme ole aikuisena väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi todella pienikokoinen kun istuu vielä syöttötuolissa? Tuo pisti tekstistä silmään. Taitaa ongelman ydin olla kasvattajassa.
Suurin osa nelivuotiaista mahtuu syöttötuoliin, tosin voi joutua vähän änkemään. Ja pointti taisi olla se, että syöttötuoli on parempi jäähypaikka kuin tavallinen tuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... Kaikki lapset ei ole kilttejä. Maailmassa ei olisi koulukiusaajia, eikä muita pahantekijöitä, jollei ikinä syntyisi ilkeitä lapsia.
Yksikään lapsi ei ole lähtökohtaisesti ilkeä. Ilkeästi käyttäytyvät lapset ovat itse jääneet vaille jotain tai ovat päätyneet tilanteisiin, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.
En nyt ota muuten asiaan kantaa, mutta siskoni oli minulle ilkeä oikeastaan koko lapsuuden. Sai positiivista huomattavasti enemmän mitä itse sain, silti kiusasi minua minkä vaan ehti.
Muutaman kerran lapsena kun sairastuin pahemmin (olin siis sairaalahoidossa), niin ei meinannut kestää sitä, ettei saanut olla se kaikkien huomion keskipiste, vaan sen hetken minusta oltiin huolissaan. Joten jatkossa sitten aina jos olen sairas, tuli huoneeseeni kertoilemaan kui
No kyllä, ihmiset tekee ilkeitä asioita. Mutta ei kukaan lapsi ole sisäsyntyisesti ilkeä. Se on eri asia kuin että kukaan lapsi ei koskaan kiusaisi. Kyllä kiusaavat, nimenomaan koska päätyvät tilanteisiin, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä tai ovat itse jääneet vaille jotain, aivan kuten tuossa yllä kirjoitin. Teillä kuulostaa olleen aika huono perhedynamiikka, ihan otollista kasvualustaa kiusaamiselle. Ja vanhempanne ovat selvästi tämän mahdollistaneet.
Vierailija kirjoitti:
* Kyllä tämä minun 4v tekee ihan tahallaan kiusaa, puhaltaa naamaan muita kun tietää ettei muut tykköö siitä ja nauraa kun saa toisdt itkee, käy tökkii kuntietää etttei muut tykköö siitä. Ihan varmastihust tahallaan tekee. Ei ole mitäänettä olisi suuttunut
Onpa tämä nyt vaikea asia ilmeisesti selittää tai ymmärtää. Siis kyllä, lapset tekee kaikkea ilkeää ja myös siinä tilanteessa "tahallaan". Tästä huolimatta yksikään lapsi ei synny tänne ilkeänä, ilkeys luonteenpiirteenään. Tämä ilkeä käytös on pintaa ja ilmentää sitä, että lapsi tarvitsee ohjausta, aikuista, läsnäoloa, huomiota, hellyyttä, rakkautta, selkeyttä, enemmän unta, ruokaa, mikä nyt onkaan kyseisen lapsen kohdalla tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... Kaikki lapset ei ole kilttejä. Maailmassa ei olisi koulukiusaajia, eikä muita pahantekijöitä, jollei ikinä syntyisi ilkeitä lapsia.
Yksikään lapsi ei ole lähtökohtaisesti ilkeä. Ilkeästi käyttäytyvät lapset ovat itse jääneet vaille jotain tai ovat päätyneet tilanteisiin, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.
Että voi syntyä kyklooppina, tai ilman jalkoja, vaikka millä kromosomihäiriöillä, kehityshäiriöillä, mutta ei voi syntyä siten että aivot eivät ole kehittyneet normaalisti siten että sallivat normaalin sosiaalisen kehityksen ja käytöksen? uskoo ken tahtoo. Jotkut syntyvät pahoina, näin se vain menee. Eikä mikään määrä terapiaa, hoitoa tai lääkkeitä auta kun aivot eivät ole kehittyneet normaalisti.
Totta kai jatkuvasti syntyy lapsia, joiden aivot eivät ole normaalisti kehittyneitä. Mutta ilkeä käytös ja sisäsyntyinen ilkeys on nyt kaksi ihan eri asiaa. Se ilkeä käytös on oireilua, reaktiota, huomion herättämistä, tapa sanoa, että ympäristö ei vastaa lapsen tarpeisiin. Jos siihen alkaa suhtautua niin, että lapsi on sisäisesti ilkeä ja asialle ei nyt vain voi mitään, niin varmasti kasvaa hyvin ilkeästi käyttäytyvä ihminen tästä tapauksesta. Mutta jos siihen onnistuisikin pysähtyä miettimään, että mistä tarpeesta lapsen käytös kertoo, niin tulevaisuus saattaisi näyttää aika paljon valoisammalta. Toimii myös neuroepätyypillisten ja kyllä myös vaikkapa kehitysvammaisten kanssa. Ihan samalla tavalla me ollaan kaikki ihmisiä tarpeinemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* Kyllä tämä minun 4v tekee ihan tahallaan kiusaa, puhaltaa naamaan muita kun tietää ettei muut tykköö siitä ja nauraa kun saa toisdt itkee, käy tökkii kuntietää etttei muut tykköö siitä. Ihan varmastihust tahallaan tekee. Ei ole mitäänettä olisi suuttunut
Onpa tämä nyt vaikea asia ilmeisesti selittää tai ymmärtää. Siis kyllä, lapset tekee kaikkea ilkeää ja myös siinä tilanteessa "tahallaan". Tästä huolimatta yksikään lapsi ei synny tänne ilkeänä, ilkeys luonteenpiirteenään. Tämä ilkeä käytös on pintaa ja ilmentää sitä, että lapsi tarvitsee ohjausta, aikuista, läsnäoloa, huomiota, hellyyttä, rakkautta, selkeyttä, enemmän unta, ruokaa, mikä nyt onkaan kyseisen lapsen kohdalla tilanne.
Et vain ole tavannut riittävän häiriintynyttä lasta. Vika ei todellakaan aina ole vanhemmissa, vaan jotkut ihmiset ovat syntyjään kyvyttömiä terveeseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Väite, ettei lapsi voisi olla syntyjään ilkeä kuulostaa samalta, etteikö lapsi voisi olla syntyjään autistinen tai muutoin kehittyny poikkeavasti.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin tuossa tilanteessa siitä, että rajoittaisin lasta vaan mahdollisimman paljon riippuen siitä, että millä tavalla lapsi on käyttäytynyt huonosti. Esim. jos härkkii toista niin joutuu kiinni/eristykseen. Jos sylkee mehuja niin sitten ei saa mehua vaan pelkkää vettä ja senkin jossain kaukana pikkuveljestä. Jos väärinkäyttää pehmolelua niin pehmolelut lähtevät häneltä pois. Jos kiusaa koiraa tai sotkee yleisesti niin eristykseen. Jos karkaa joutuu talutusvaljaisiin.
Tästä on toisaalta käytännön etu, eli häiriön aiheuttaminen vaikeutuu lapselle, ja toisaalta lapsi oppii syy- ja seuraussuhteita. Eli jos ei kykene olemaan vastuullisesti jonkin asian suhteen niin sitten sitä asiaa rajoitetaan. Ja tietysti myös oppii sitä, että vanhemmilla on keinoja vastata hänen käytökseensä tuntuvalla tavalla, eli että hän ei ole vanhempien yläpuolella.
Tärkeä juttu kaikissa seurauksissa on 4v ikäisen kohdalla se, että seuraus tu
Tämä. Ja aikuinen pysyy rauhallisena, ei huuda eikä syyllistä. Kyllä se ennemmin tai myöhemmin menee perille, kun tarpeeksi toistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... Kaikki lapset ei ole kilttejä. Maailmassa ei olisi koulukiusaajia, eikä muita pahantekijöitä, jollei ikinä syntyisi ilkeitä lapsia.
Yksikään lapsi ei ole lähtökohtaisesti ilkeä. Ilkeästi käyttäytyvät lapset ovat itse jääneet vaille jotain tai ovat päätyneet tilanteisiin, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.
Eikös psykopatia ole synnynnäistä? Vai tarkoititko että psykopaattikin voi oppia tavoille, onhan noita valkokauluspsykopaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Et vain ole tavannut riittävän häiriintynyttä lasta. Vika ei todellakaan aina ole vanhemmissa, vaan jotkut ihmiset ovat syntyjään kyvyttömiä terveeseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Väite, ettei lapsi voisi olla syntyjään ilkeä kuulostaa samalta, etteikö lapsi voisi olla syntyjään autistinen tai muutoin kehittyny poikkeavasti.
Tai sitten olen tavannut tarpeeksi erilaisia lapsia ymmärtääkseni, että käytös on eri asia kuin lapsen sisin? Työskentelen erityislasten kanssa ja aika monenlaista menijää on tullut tavattua. Mutta myös opittua, että kaikkia voidaan tukea, kun löydetään yhteys siihen ihmiseen. Se ei löydy leimaamalla joku pysyvästi ilkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* Kyllä tämä minun 4v tekee ihan tahallaan kiusaa, puhaltaa naamaan muita kun tietää ettei muut tykköö siitä ja nauraa kun saa toisdt itkee, käy tökkii kuntietää etttei muut tykköö siitä. Ihan varmastihust tahallaan tekee. Ei ole mitäänettä olisi suuttunut
Onpa tämä nyt vaikea asia ilmeisesti selittää tai ymmärtää. Siis kyllä, lapset tekee kaikkea ilkeää ja myös siinä tilanteessa "tahallaan". Tästä huolimatta yksikään lapsi ei synny tänne ilkeänä, ilkeys luonteenpiirteenään. Tämä ilkeä käytös on pintaa ja ilmentää sitä, että lapsi tarvitsee ohjausta, aikuista, läsnäoloa, huomiota, hellyyttä, rakkautta, selkeyttä, enemmän unta, ruokaa, mikä nyt onkaan kyseisen lapsen kohdalla tilanne.
Et vain ole tavannut riittävän häiriintynyttä lasta. Vik
Ja hei, tähän vielä lisäys! Siis todellakaan en tarkoita, että vika olisi vanhemmissa! Ei ole! Lapset syntyy hyvin erilaisina ja osan kanssa on vaan kerta kaikkiaan vaikeampaa, hyvin paljon vaikeampaa. Ei se ole vanhempien vika, missään nimessä. Mutta ei se myöskään tarkoita, että lapsi olisi ilkeä sisimmältään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... Kaikki lapset ei ole kilttejä. Maailmassa ei olisi koulukiusaajia, eikä muita pahantekijöitä, jollei ikinä syntyisi ilkeitä lapsia.
Yksikään lapsi ei ole lähtökohtaisesti ilkeä. Ilkeästi käyttäytyvät lapset ovat itse jääneet vaille jotain tai ovat päätyneet tilanteisiin, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.
Varmasti on olemassa myös sellaisia lapsia, jotka vaan ovat syntyneet pahoiksi.
Uskon toki itsekin että iso osa huonosti käyttäytyvistä lapsista on sitä enemmän ympäristön vaikutteiden takia, mutta väitän että on myös pieni vähemmistö lapsia, jotka ovat vaan yksinkertaisesti synnynnäisesti ilkeitä, sadistisia ja julmia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulosta siltä että te uskalla olla sille tarpeeksi vihainen. Eihän tuollaista touhua voi lapselta katsella. Pitää huutaa sille niin paljon että se pelästyy ja alkaa itkemään ja pelkäämään. Jo se ei pelästy ja itke niin se on täysi psyko nyt ja aina.
Minulla on todella ikävät muistot huutamisesta, mutta tukistaminen ei ole jättänyt mitään jälkiä. Eli itse käyttäisin tukistamista ja tekisin myös lapselle sitä, mitä hän tekee muille jotta hän tietäisi miltä se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ole tavannut riittävän häiriintynyttä lasta. Vika ei todellakaan aina ole vanhemmissa, vaan jotkut ihmiset ovat syntyjään kyvyttömiä terveeseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Väite, ettei lapsi voisi olla syntyjään ilkeä kuulostaa samalta, etteikö lapsi voisi olla syntyjään autistinen tai muutoin kehittyny poikkeavasti.
Tai sitten olen tavannut tarpeeksi erilaisia lapsia ymmärtääkseni, että käytös on eri asia kuin lapsen sisin? Työskentelen erityislasten kanssa ja aika monenlaista menijää on tullut tavattua. Mutta myös opittua, että kaikkia voidaan tukea, kun löydetään yhteys siihen ihmiseen. Se ei löydy leimaamalla joku pysyvästi ilkeäksi.
Tuo "tukeminen" on nykyajan kasvatustieteen keksinnöistä kenties se vahingollisin. Siinä annetaan olettaa, ettei lapsella ole vastuuta omasta käytöksestään eikä varsinkaan mitään laskelmointia ja itsekkyyttä. Sen sijaan lapsi nähdään vain jonkinlaisena viattomana tunteisiinsa reagoijana jota pitää tukea oikean toimintamenetelmän löytämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... Kaikki lapset ei ole kilttejä. Maailmassa ei olisi koulukiusaajia, eikä muita pahantekijöitä, jollei ikinä syntyisi ilkeitä lapsia.
Yksikään lapsi ei ole lähtökohtaisesti ilkeä. Ilkeästi käyttäytyvät lapset ovat itse jääneet vaille jotain tai ovat päätyneet tilanteisiin, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.
Eikös psykopatia ole synnynnäistä? Vai tarkoititko että psykopaattikin voi oppia tavoille, onhan noita valkokauluspsykopaatteja.
Psykopaattiinkin taitaa päteä tuo, että hänellä ei ole välineitä tilanteeseen/ kypsyystaso ei ole riittävä, jolloin hän tarvitsee ohjausta. Psykopatia on harvinaista, ja vaikka kyseessä olisikin tuleva psykopaatti (diagnoosia ei lapsille anneta), niin häneen ei kannata suhtautua "ilkeänä" tai edes "psykopaattina" vaan jaksaa olla tilanteissa mukana, ohjata, ohjata ja ohjata ja uskoa hänen kehitysmahdollisuuksiinsa. Mietipä kummasta psykopaatista kasvaa yhteiskuntakelpoisempi: siitä, jonka tarpeita on jaksettu kärsivällisesti tukea vai siitä, joka on neljävuotiaana leimattu ilkeäksi ja mahdottomaksi ja psykopaatiksi?
No se on vaan ihan erilainen temperamentti kuin sun toinen lapsi. Tuo ikä on vilkkaan lapsen kanssa hyvin raskas, mullakin oli toinen lapsi tuollainen. Mutta kunhan kouluikään jaksaa, niin siitä alkaa jo paljon rauhoittua, kun käytökseen tulee kontrolliakin. Toki impulsiivinen ja vilkas lapsi sellainen on aina, mutta ei enää niin hillitön kuin nelivuotias, ja osaa välillä rauhoittuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ole tavannut riittävän häiriintynyttä lasta. Vika ei todellakaan aina ole vanhemmissa, vaan jotkut ihmiset ovat syntyjään kyvyttömiä terveeseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Väite, ettei lapsi voisi olla syntyjään ilkeä kuulostaa samalta, etteikö lapsi voisi olla syntyjään autistinen tai muutoin kehittyny poikkeavasti.
Tai sitten olen tavannut tarpeeksi erilaisia lapsia ymmärtääkseni, että käytös on eri asia kuin lapsen sisin? Työskentelen erityislasten kanssa ja aika monenlaista menijää on tullut tavattua. Mutta myös opittua, että kaikkia voidaan tukea, kun löydetään yhteys siihen ihmiseen. Se ei löydy leimaamalla joku pysyvästi ilkeäksi.
Tuo "tukeminen" on nykyajan kasvatustieteen keksinnöistä kenties se vahingollisin. Siinä annetaan olettaa, ett
Olet tainnut ymmärtää tukemisen aika väärin. Totta kai lapsella on aina vastuu tekemisistään ja tekemisistä on hyvä tulla kohtuullisia, lapsentasoisia seurauksia. Tukeminen on sitä, että jos lapsi kaataa mehua pikkuveljen päähän, niin tällaiselle ei anneta kerta kaikkiaan mahdollisuutta: lapsi ei saa mehua vaan saa vettä ja häntä ei jätetä kahden kesken juoman ja pikkuveljen kanssa. Jos lapsi karkailee, häntä otetaan kädestä kiinni eikä hän saa mennä tietyissä tilanteissa vapaasti.
Aivojen kehityshäiriöt poikkeaa kaikista muista kehityshäiriöistä sillä, että aivot ovat plastiset. Voi olla että 10% aivomassasta puuttuu, mutta sitä ei huomaa mitenkään sillä aivot mukautuvat ja kompensoivat omaa toimintaansa.