Ahdistus nostaa taas päätään
Hetken aikaa meni hyvin, mutta nyt tämä inhottava tunne palasi. Stressaa moni asia töiden ja opiskeluiden suhteen. Olen niin väsynyt ja valmis lyömään hanskat tiskiin.
Taidan ottaa Imovanen, että saan nukuttua ja jaksan huomenna nousta töihin.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Tuo että entäs jos palkka on taas laskettu väärin, on tyypillinen pakko-oire. Suurin osa niistä on mielessä olevia ajatuksia, jumitusta ajatukseen. Nuorena olen kärsinyt, tosin lyhyen aikaa. Oli ajatuksia, etten ehdi töihin, myöhästyn, en voi nukkua liian pitkään. Laskuista myös: onko jokin laskunmaksu lähtenyt varmasti tililtä. Palkkapäivänä oli pakko käydä automaatilla katsomassa, onko tullut varmasti rahaa. Siihen aikaan ei ollut verkkopankkia ja palkkakuitti tuli postissa yleensä samana päivänä kuin palkka. Minulla pakkoajatus oli myös jokin tekeminen. Vaikea selittää. Että jos ajattelin jonkin tekemisen olevan tärkeää, se oli pakko tehdä, vaikka se ei olisi ollut tärkeää. Se vaan niissä pakkoajatuksissa oli outoa, etten minä pitänyt niitä pakkoajatuksina. Olin lopulta puhki valvomisesta kun ahdisti. Työterveyslääkäri tunnisti pakkoajatuksia ja lähetti psykologille, joka auttoi ymmärtämään mistä on kyse. Sain lääkkeet myös. Ei
Haista oikeasti paska. Missä hel vetissä mä kirjoitin, että palkka taas laskettu väärin???? Nyt on ihan tiedossa palkkiksen mokat joten en stressaa turhasta!!!! Ei ole mikään pakko-oire. Painu hel vettiin siitä pätemästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä ennakkoon murehdit perjantain palkkaa? Kuules, kyllä surua ja ahdistusta elämäänsä saa, jos hakemalla hakee syitä ahdistua. Ahdistu sitten perjantaina, jos palkka on väärin, mutta ei jestas sentään etukäteen kannata alkaa murehtimaan asiaa, joka saattaa mennä myös ihan hyvin.
No totta hel vetissä se stressaa kun ei tiedä tuleeko rahaa ja miten paljon! Miten tässä pitäisi voida olla ihan normaalisti kun tilanne on täysin auki vielä?!? Esimies on kyllä palkkoihin paukuttanut sähköpostia menemään, että asiat pitää korjata, mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun palkoissa perseillään.
Ap
Jos asiasta on jo huomautettu palkanlaskentaan, niin se ei ole enää sinun käsissä. Teet vaan itsellesi hallaa sillä, että vatkaat jo etukäteen asioita, joihin et voi mitenkään vaikuttaa. Sun on nyt vaan kehitettävä itseäsi ja yritettävä muuttua, koska nykyisellä toimintatavalla kärsijänä olet sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on asiat ihan kohtalaisen hyvin kun on terveyttä, olet valmistumassa ja työpaikkakin tiedossa. Avioero on ikävä juttu kyllä mutta ajan mittaan suru siitä helpottaa. Ehkä teitä ei sitten ollut tarkoitettu yhteen. Ja voit löytää uuden ihmisen joka on sinulle sopivampi. Esimerkiksi minulla on asiat paljon huonommin, sairastan psykoosisairautta. Kolme psykoosia ja sairaalajaksoa takana ja syön kahta eri neuroleptiä. Päivät kuluu lähinnä sängyssä maaten kun en jaksa juuri mitään. Määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olen. Tulevaisuus pelottaa minua. Jokainen psykoosi on vienyt toimintakykyä alaspäin. En tiedä millainen minusta tulee jos vielä neljännen kerran sairastun psykoosiin.
Mulla sama.
Tuo että entäs jos palkka on taas laskettu väärin, on tyypillinen pakko-oire. Suurin osa niistä on mielessä olevia ajatuksia, jumitusta ajatukseen. Nuorena olen kärsinyt, tosin lyhyen aikaa. Oli ajatuksia, etten ehdi töihin, myöhästyn, en voi nukkua liian pitkään. Laskuista myös: onko jokin laskunmaksu lähtenyt varmasti tililtä. Palkkapäivänä oli pakko käydä automaatilla katsomassa, onko tullut varmasti rahaa. Siihen aikaan ei ollut verkkopankkia ja palkkakuitti tuli postissa yleensä samana päivänä kuin palkka. Minulla pakkoajatus oli myös jokin tekeminen. Vaikea selittää. Että jos ajattelin jonkin tekemisen olevan tärkeää, se oli pakko tehdä, vaikka se ei olisi ollut tärkeää. Se vaan niissä pakkoajatuksissa oli outoa, etten minä pitänyt niitä pakkoajatuksina. Olin lopulta puhki valvomisesta kun ahdisti. Työterveyslääkäri tunnisti pakkoajatuksia ja lähetti psykologille, joka auttoi ymmärtämään mistä on kyse. Sain lääkkeet myös. Ei ole uusiutunut onneksi, mutta se riski on aina olemassa, lopun ikää.