Kun ihmisen oma käsitys itsestä poikkeaa täysin siitä, miten muut hänet näkevät
On ihminen, joka pitää itseään kerrassaan tahdikkaana ja hienotunteisena ja hiljaisena ja muut huomioivana (mainitsee hyvin usein tämän ja ilmeisesti aidosti kuvittelee olevansa), mutta on oikeasti utelias ja täydellisen törppö juorutäti, joka kalkattaa koko ajan suureen ääneen ja hienotunteisuus on hänestä kaukana ja menee aina itsekkäällä kyynärpäätaktiikalla joka paikassa.
Mistä johtuu tämä tällainen? Onko ihmisellä niin huono itsetuntemus?
Kommentit (13)
Tämä on varmasti totta, mutta ihan jokaisen kohdalla, myös aloittajan.
tuolla tasolla kiusaajat aina operoi, luodaan tyypistä joku kuva massoilli mikä poikkeaa siitä mikä hän oikeasti on.
Onko oikeasti kalkattaja vai onko hänen vaikea kantaa taakkaa siitä mitä muut kertovat hänelle. Jos haluaisi siitä puhua jonkun kanssa ja jakaa. Onko ketään. Joillekin vaikka kaverin lapsen syntymä voi olla kamala järkytys, vaikka olisi lapsiystävällinen, koska sen jälkeen kaveria ei enää näy ja keskittyy perheeseensä vain.
Sanat on vaarallisia, kun niillä voi ohjailla vailla todellisuuspohjaa. Katsokaa tekoja.
Erityisherkkyyttä joka välissä mainostavat, jotka ovat napit vastakkain milloin kenenkin kanssa. En tarkoita, etteikö erityisherkkäkin voisi riidellä ja puhua muille ilkeästi. Jotenkin vain on vaikea nähdä, että sitä tapahtuisi jatkuvasti.
Tuttu juttu lapsenkasvoisille. Olet omasta mielestäsi kyyninen paska, mutta muut näkevät sinut viattomana enkelinä.
Jos myy muille tuon kuvan itsestään, niin muut ehkä avautuvat helpommin? Ja sitten riittääkin juoruttavaa...
Vierailija kirjoitti:
Voi olla. Toisaalta, sinä et ole yhtä kuin kaikki muut. Muut voivat nähdä hänet taas erilaisena (vaikka myötäilisivät sinun mielipidettäsi sinun kuullen). Jokainen ihminen näkee eri tavalla toisensa ja itsensä. Jokaisella on oma, persoonallinen tapansa katsoa asioita.
Ei ole mitään absoluuttista totuutta siitä, miltä jokin ihminen tai asia näyttäytyy oikeasti. Tällaista oikeaa ei ole olemassakaan.
Jos olisi näin, kennelläkään ei olisi mitään diagnooseja esim. persoonallisuushäiriöihin liittyen. Sillä vaan, että kyllä esimerkiksi narsisti näkee itsensä hyvin eri tavalla kuin muut. Lisäksi, se miten joku nähdään ei ole läheskään aina pelkkä yksityinen kokemus, vaan ihminen voi oikeasti olla tietynlainen.
Oma minäkuva voi olla niin hauras, että on pitänyt luoda "toisenlainen minä" ja kulissi, millainen haluaa olla. Vaikka oikeasti ei olisikaan. Eikä tällainen ihminen kestäisi ollenkaan, jos tämän kulissin poistaa, ja hänet asettaisi vastuuseen juoruiluistaan ja tahdittomuuksistaan. Todennäköisesti romahtaisi kasaan, kirjaimellisesti, itkisi silmät päästään.
Mutta tää on tietty vain yksipuolinen näkemys aloituksestasi. Voihan se olla niinkin päin, että sinä kehittelet kiltistä ihmisestä inhottavaa kudelmaa. Syystä tai toisesta et pidä tästä ihmisestä. Testaat täällä, miten keksitty tarina uppoaa yleisöön. Ja jos toimii, niin laitat käytäntöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla. Toisaalta, sinä et ole yhtä kuin kaikki muut. Muut voivat nähdä hänet taas erilaisena (vaikka myötäilisivät sinun mielipidettäsi sinun kuullen). Jokainen ihminen näkee eri tavalla toisensa ja itsensä. Jokaisella on oma, persoonallinen tapansa katsoa asioita.
Ei ole mitään absoluuttista totuutta siitä, miltä jokin ihminen tai asia näyttäytyy oikeasti. Tällaista oikeaa ei ole olemassakaan.
Jos olisi näin, kennelläkään ei olisi mitään diagnooseja esim. persoonallisuushäiriöihin liittyen. Sillä vaan, että kyllä esimerkiksi narsisti näkee itsensä hyvin eri tavalla kuin muut. Lisäksi, se miten joku nähdään ei ole läheskään aina pelkkä yksityinen kokemus, vaan ihminen voi oikeasti olla tietynlainen.
Persoonallisyyshäiriöisen käytös on todella poikkeavaa. Diagnosointi on silti haastavaa. Aloituksesta ei saa sellaista kuvaa, että kyse olisi noin vakavasta ongelmasta.
Voi olla. Toisaalta, sinä et ole yhtä kuin kaikki muut. Muut voivat nähdä hänet taas erilaisena (vaikka myötäilisivät sinun mielipidettäsi sinun kuullen). Jokainen ihminen näkee eri tavalla toisensa ja itsensä. Jokaisella on oma, persoonallinen tapansa katsoa asioita.
Ei ole mitään absoluuttista totuutta siitä, miltä jokin ihminen tai asia näyttäytyy oikeasti. Tällaista oikeaa ei ole olemassakaan.